maanantai 2. joulukuuta 2013

Avon alkukatsausta

Laji: Toko
Koira: Hoina 1,5v
Vetäjä: Omatoimitreenailuja
Paikka: Kotipelto


Minulla ei ole ollut viime viikkoina kovin paljon aikaa kirjoitella mitään treenailuistamme, vaikka useampaan kertaan pieniä tokojuttuja viikoittain tehdäänkin. Oikeastaan aikaa ei juuri nytkään, tenttiviikolla, ole paljon, mutta halusin näyttää, missä mennään parin AVO-liikkeen suhteen. Näiden videoitujen luoksetulon ja hypyn lisäksi olemme vahvistelleet avoimen luokan kaukokäskyjä sekä jumppailleet iltahuviksi jo ylempienkin luokkien kaukojen vaihtoja.

Hyppyeste sinänsä on Hoinalle jo aivan tuttu, joten olemme treenailleet hyppyä lähinnä kotipellon pikkuojan puolin ja toisin. Liike on tavallaan jo kisavalmis, muttei tämäkään Hoinan työasennon vuoksi mikään kaunis liike ole. Näettepähän tässäkin, että seuraamisessa esiintyvä paimenryhti on tosiaan Hoinalla aina, oli kyse mistä tahansa tekemisestä. Sama toistuu myös alempana olevissa luoksetuloissa.




Luoksetulon pysäytyksestä sen sijaan kaipailisin kommenttia. Tässä on kaksi eri versiota, joista ensimmäisessä Hoina ehkä ennakoi vähän. En tiedä, sanoisivatko kaikki sitä ennakoinniksi, sillä Hoina tulee silti kovaa vauhtia, mutta mä itse näen Hoinan tulevan hitaammin kuin yleensä. Jälkimmäisessä videossa sitten venytinkin pysäytystä lähemmäs itseäni, jolloin Hoinan vauhti oli normaali mutta jolloin se normaali rakettivauhti aiheuttaa sen, että koiran on vaikeampi pysähtyä heti. Toisin sanoen alemmassa videossa pysähtyminen on hidas, kun taas ensimmäisessä Hoina ennakoi käskyä. Kumpi on pienempi paha? :D

Itse olen kallistumassa siihen suuntaan, että mieluummin koira saa vähän ennakoida käskyä. Tuo jälkimmäinen video on siinä mielessä ääriesimerkki, että provosoin siinä Hoinaa vähän joka tavalla. Otin pitkän matkan, jolloin koira ehtii kasvattaa vauhtia, ohittaa oletetun pysäytyskohdan ja lisäksi tuossa sen piti hypätä tullessaan ojankin yli, ja videolla näyttää kuin antaisin käskyn koiran vielä laskeutuessa ojan ylityksestä. En tiedä hämääkö video jotenkin, sillä yritin tietoisesti antaa koiran juosta vielä ojan jälkeen lyhyen matkan. Joka tapauksessa pysähtyminen venyy monta metriä, vaikka koira alkaakin jarruttaa jo heti käskystä.





maanantai 18. marraskuuta 2013

Tokokoe 16.11.-13, Salo

Laji: Toko
Koira: Hoina 1,5v
Tuomari: Kari Kielo
Luokka: ALO
Paikka: Salo


Nyt luvassa on lähestulkoon toisinto viime merkinnästä, joskin parannusta tuli onneksi pisteisiin! :) Ajelimme siis lauantaina Saloon toiseen tokokokeeseemme. Hoina oli paikalla jotenkin todella levoton, enkä saanut koiraan oikein kunnon kontaktia. Se veti ja haisteli joka paikkaa aivan hulluna ennen koetta, ja ehdin jo miettiä, että mitäköhän tästä oikein tuleekaan. No, onneksi kehässä sai lopulta olla ihan suht' luottavaisin mielin.

Luoksepäästävyydessä yksikään rivin koira ei voinut olla vastustamatta tuomarin houkuttelua, kun tämä naksautti kielellä ja tuli rapsuttelemaan suoraan edestä. Onneksi alkurapsuttelu ei kuitenkaan näkynyt pisteissä, sillä tuomari antoi reilusta vastaantulosta ja rapsutuksissa puikuloimisestakin kympin. Paikkamakuu meni muuten normaalisti, mutta Hoina-pahanen varasti lopun perusasennon ja siitä lähti kertomien kanssa kerralla kuusi pojoa. :( Muuten liike meni aivan tavalliseen tapaan, eikä siinä ollut tuomarillakaan huomauttamista.

Seuraamiset olivat tänään paremmat kuin viime viikolla Porvoossa, mutteivät ne mitään parhaimmistoa kuitenkaan meidänkään asteikolla olleet. Vapaana seuraaminen oli kuitenkin yllätyksekseni paljon parempaa kuin hihnaseuruu. Sen jälkeen taisinkin hihkaista jessit vähän liian innokkaasti, nimittäin Hoina oli aivan varma, että olin heittänyt palkan jonnekin. Se lähti vapautuskäskystä innoissaan etsimään palkkaa, ja jouduin sitten huutelemaan sen takaisin hommiin...

Liikkeestä maahanmenosta saimme 8,5, mistä olen vähän tyrmistynyt. En siis pisteytyksestä sinänsä vaan siitä, mitä siinä on mahtanut käydä, kun liike on meillä yleensä kympin arvoinen ja nytkin kaikki vaiheet, joissa minä koira näin, menivät aivan normaalisti. Jos joku lukijoista on sattumalta ollut paikalla ja nähnyt, mitä liikkeessä tapahtui, olisin todella kiitollinen tämän tiedon jakamisesta! :)

Luoksetulossa ei tapahtunut tälläkään kertaa mitään erityistä, joten kymppihän siitä nasahti. Viime kokeen jäljiltä jännitin tietysti liikkeestä seisomista eniten, mutta kyllä se koira seisomaan jäi, vaikka vähän nytkähtikin siihen malliin kuin olisi ollut menossa astetta alemmas. :D Estehypystä tuli vielä hieno kymppi loppuun. Tämä tuomari ei jäänyt lopussakaan juttelemaan paljon, vaan totesi vain, että tekisi mieli antaa yleisvaikutelmaksikin kymmenen, mutta se pieni karkaaminen seuraamisen jälkeen vähentää pisteellä. Pahus! Olisihan ollut hienoa vetää kokonaisvaikutelmasta kymppi! Ei kyllä sillä, että minä itse olisin siitä kymppiä antanut... :D

Ykköstulosta tiesin jo odottaa sillä perusteella, ettemme nollanneet mitään, mutta loppupeleissä olin vähän pettynyt pisteisiin. Paikkamakuun harmillinen ennakointi ja se jäävän maahanmenon mysteeri veivät ihan varmoja ja helppoja pisteitä pois. Niistä rankaistiin sitten sillä meikäläisen ikuisella nelossijalla! :D Ehdoton riemun aihe oli kuitenkin se, että kokeen jälkeen saimme tehtyä vielä monta upeaa seuraamispätkää tuloksia odotellessamme. Nyt nokka kohti avointa luokkaa!


Luoksepäästävyys: 10
Paikalla makaaminen: 8
Seuraaminen kytkettynä: 7
Seuraaminen taluttimetta: 7,5
Liikkeestä maahanmeno: 8,5
Luoksetulo: 10
Liikkeestä seisominen: 9
Estehyppy: 10
Kokonaisvaikutus: 9
Yhteensä: 172p. ALO1-tulos, 4. sija

torstai 14. marraskuuta 2013

Tokokoe 9.11.-13, Porvoo


Laji: Toko
Koira: Hoina 1,5v
Tuomari: Harri Laisi
Luokka: ALO
Paikka: Porvoo


Hahaa! Viime lauantaina kävimme kaikessa hiljaisuudessa Porvoossa ensimmäisessä tokokokeessamme, johon saimme paikan varasijalta vain reilun vuorokauden ennen koetta. Jännitin ensin mahdollista ja sitten todellista kokeeseen pääsyä kolme yötä niin, että näin kamalia painajaisia siitä, mikä kaikki voi mennä pieleen. Vaikken yleensä koskaan jännitä kisaamista, tällä kertaa jännitin suolet solmussa vielä juuri ennen koetta, kuulin oman nieleskelynikin paikkamakuussa ja jouduin seuraamisissa keskittymään, etten pyörtyisi. Kaiken lisäksi olimme koko luokan ensimmäinen koirakko.




Meitä oli ensimmäisessä alokkaan erässä neljä koirakkoa. Ennen koetta Hoina oli aivan levoton, veti ja piippaili kuin viimeistä päivää, vaikka on yleensä muuten hiljainen treeneissä. Halli oli meille tuttu agilityhalli, joten vielä ryhmäliikepaikalle mennessämme koira veti kuin hullu, ja liikkeenohjaaja kysyi, minne sillä oli niin kiire. Virnistin vain takaisin, että agilityynhän se luulee olevansa menossa. Mutta sillä siunaamalla, kun otimme asennon ja koe alkoi, koira hiljeni ja keskittyi täysin. Koska Hoina on poksahteleva riemukupla emmekä koskaan ole saaneet tehtyä luoksepäästävyyttä ilman, että koira vähintäänkin nousisi puikuloimaan tulijan taputuksista, pelkäsin kyseistä liikettä eniten, vaikka tiesin, ettei iloisuudesta mitenkään hullusti rankaista. Onhan Finakin saanut selällään köllimisestä kymppejä! :D Olin kuitenkin purskahtaa jo ensimmäiseen ilonitkuun, kun näin, miten tuomarin tullessa Hoina oli kuin liimattu paikoilleen ja sen silmämunat mulkoilivat tuomarista minuun ja takaisin kuin kysyen: "Mitä ihmettä tuo setä tuossa oikein taputtelee?"

Kympin arvoisesti suoritetun paikkamakuun jälkeen saimme luvan poistua valmistautumaan hetkeksi kehän ulkopuolelle, mutta koska Hoina on kentälle päästessään hullu reikäpää, en halunnut toistaa kauhovaa sisääntuloa. Saimme onneksi luvan jäädä suoraan kehään. :) Seuraamisia en sen erityisemmin jännittänyt, koska tiedän niiden olevan karmeaa katsottavaa, mutta yllätyin silti, miten huonosti ne menivätkään. Oletettavasti siitä syystä, että talloin ikävästi likan tassulle peruutuksissa juuri edellisviikolla, Hoina piti nuijitun näköisen ryhtinsä lisäksi myös vähintään puolen metrin etäisyyttä lähes koko seuraamisen ajan. Käännöksissä se oli hetken vahingossa oikealla paikallaan, mutta aina suorilla valui matkan päähän, vaikka seurasikin sinänsä koko ajan. Saimme kummastakin seuraamisesta seiskan, mistä olin ällistynyt. Itse olisin antanut korkeintaan kutosen, sillä olin pelännyt, ettemme normaalillakaan huonolla seuraamisellamme olisi välttämättä saaneet seiskaa.

Loppukoe menikin yhdessä hujauksessa. En nähnyt muita numeroita kuin sen harmittavan nollan, joka napsahti, kun Hoina halusi näyttää kympin arvoisen jäävän maahanmenonsa uudelleen. :D Mulla on kyllä käsittämätön mäihä tuon liikkeestä seisomisen kanssa: koko edellisviikon Hoina nimenomaan jäi kaikki maahanmenotkin seisomaan, minkä takia olin aivan valmis kaksoiskäskyttämään maahanmenon. Lisäksi se klassiseen tapaan teki seisomisen priimasti juuri ennen koetta ja heti sen jälkeen. Laitan huonon käskyn kuuntelun liikettä edeltäneen huonon seuraamisen piikkiin - käskyn kohdalla Hoina oli nimittäin melkein oman mittansa verran edelläni.

Kehästä poistuttuani olin silti niin riemusta pakahtumaisillani, ettei mitään rajaa. Kun sitten katselin loput ryhmäläistemme suoritukset ja juttelin parin katsojan kanssa, joku sanoi meidän saaneen useamman kympin. Ajattelin, että nainen varmaan erehtyi koirasta, sillä minä en mitään kymppien vilahtelua nähnyt yksilöliikkeiden aikana, mutta totta se oli. Kun menin hakemaan tuloslappuani noin 140 pistettä odottaen, kirjuri sanoikin: "Ai sä olit se, jolla jäi puolen pisteen päähän!" En voinut kuin huokaista peräjälkeen "Mitä?!", "Voi ei!" ja "Ei se haittaa yhtään, meni superhyvin!" Vasta parin päivän päästä huolimattomuusnolla alkoi vähän harmittaa. Ilman sitä olisimme nimittäin yltäneet melkein 180 pisteeseenkin huonoista seuraamisista huolimatta!

Seuraamisista on vielä pakko kommentoida, että kävimme niistä kunnon keskustelun loppuarvioinnin yhteydessä yhdessä tuomarin ja liikkeenohjaajan kanssa. "Koira tekee upeasti töitä ja on innokas, mutta mitä ihmettä tapahtuu seuraamisissa?" Selitin, miten olen kyseisen liikkeen kanssa aivan avuton, miten seuraaminen on ollut alusta asti tuollaista vaikka askellukset ja peruutukset toimivat ryhdillä ja innolla ja miten olen kokeillut sitä sun tätä aina käskyn vaihtoa myöten. Molemmat olivat aivan äimänä, mutta totesivat vain, että ei siinä mitään, jos tiedän sen olevan heikkoumme ja  jos se kerran on ollut aina tuollaista. Lopuksi jompi kumpi vielä totesi, että varmaan se vaan sitten on Hoinan asento, kun se kerran pääsee "töihin". Hetken aikaa teki mieli huutaa, että en tosiaan ole hakannut koiraani, uskokaa! :D No, seuraamisesta voisi jaaritella useamman tovin, joten enköhän anna vielä pisteet...


Luoksepäästävyys: 10
Paikalla makaaminen: 10
Seuraaminen kytkettynä: 7
Seuraaminen taluttimetta: 7
Liikkeestä maahanmeno: 10
Luoksetulo: 10
Liikkeestä seisominen: 0
Estehyppy: 9,5
Kokonaisvaikutus: 8,5
Yhteensä: 159,5p. ALO 2-tulos

maanantai 21. lokakuuta 2013

Koko tokorepertuaari

Laji. Toko
Koira: Hoina 1v
Vetäjä: Omatoimitreenit
Paikka: Loviisa


Koska meillä on nyt agility- ja riehuntasaikkua, olemme paneutuneet tokon ihmeelliseen maailmaan normaalia intensiivisemmin. Perjantaina kävimme Porvoon hallilla Roosan ja Pennin kanssa ja lauantaina samalla porukalla meidän vanhalla kotikentällämme Loviisassa. Vain jälkimmäisistä otimme videopätkää, joten kommentoin vain niitä liike kerrallaan. Apuja saa taas heitellä! :)




Paikkamakuuta ei saatu videoitua, koska kummatkin suoritimme sen tietysti yhtä aikaa. Aika oli kolmisen minuuttia, josta kaksi olin A:n takana piilossa. Vieressä maannut Penni nousi ylös ja sitä käytiin palkkailemassa useaan otteeseen, mutta siitä huolimatta Hoina pysyi kuulemma ihan rauhassa silloinkin, kun olin piilossa. Näyttää siis tosiaan siltä, että koirat eivät juuri häiriötä aiheuta vaan jos jokin, niin muut kentän ulkopuolella tapahtuvat asiat. Kerran ainoastaan Hoina on liikkunut ja silloinkin vain ryömi eteenpäin, ja silloin koirien selän takana tehtiin agilityä kiljuvalla koiralla. :D

Seuraaminen (0:00) tehtiin heti alkuun pois alta, koska se on niin inhottava! Manasin jo tuolla varsinaisen blogimme puolella, etten varmaan koskaan saa tuota Hoinan luonnollista työasentoa muutettua taivasta kohden kiipeäväksi seuraamiseksi. Vahinko vain, että tuo luonnollinen työasento on yhtä kuin hakatun näköinen koira. No, jokainen ehkä kuulee käskyni ja lepertelyni pitkin videota, eli en usko, että voin itse kantaa ainakaan puolia syyllisyydestä. Tuo sama asento vaan on sillä heti, kun "hommat" alkavat - olivat ne hommat sitten agilityä, tokoa tai ihan vain temppuja keittiössä. Toisaalta keväällä MM-tason kouluttaja sanoi, ettei tuo taas hänen silmäänsä häiritsevältä näyttänyt, koska bortsut vaan ovat tuollaisia. Ei se kyllä silti kaunista ole, mutta jos en koko ajan saisi ulkopuolista painetta korjata asia, tuo saisi kyllä kelvata minulle. Kyllä, olen Hoinankin kanssa "cavaliertokoilija"!

Kuten videolta näkyy, jos teen kisanomaista seuraamista, katsekontakti putoaa tai ainakin koko koira luhistuu pienimpään mahdolliseen kasaan. Normaalissa treenitilanteessa teen vain lyhyitä pätkiä, joissa keskityn siihen, että Hoinan katse ei laskisi heti käskystä ja kehun koiraa, jotta saan sen jopa hyppimään ylöspäin. Joku ei ehkä usko tätä, mutta pikkuisen turhauttaa se, että kuukausien teho- ja innostustreeni ei edelleenkään osoita minkäänlaisia merkkejä siirtymisestä siihen aitoon seuraamiseen. Tämä tarkoittaa, että koira seuraa reippaalla katsekontaktilla vain silloin, kun höpötän ja innostan koiraa tulemaan pois "hommista". Luovuttaminenkin on käynyt mielessä.

Liikkeestä jäävissä meillä ei yleensä ole ollut mitään muuta ongelmaa kuin - yllätys yllätys - se seuraamisosuus ja aika ajoin lopun perusasennon ennakointi, vaikken ole koskaan sitä liikkeen loppuun yhdistänytkään. Perusasento vain on Hoinalla niin vahva. Tälläkin kertaa likka ehti maahanmenossa (2:10) nousta juuri sillä hetkellä, kun olin palkkaamassa. Seisomisessa (2:57) puolestaan ensimmäistä kertaa ikinä Hoina meni reilun seisomisen jälkeen maahan, mikä tietysti uusinnalla korjattiin. Työasento näkyy näissäkin. Olen yrittänyt muuttaa asentoa pian vuoden päivät, mutta ei se taida tuosta koskaan puuttua. Siksi olen kehittänyt ilmiöstä koomisempia nimityksiä: pippelihäntä kuulostaa paremmalta kuin häntä koipien välissä oleva mäiskityn näköinen koira. Videolla sen näkee niin selvästi - liikkeissä jäkitetään niin tosissaan kuin olla ja voi, mutta heti vapautuksesta häntä heiluu ja koira pomppii innosta uhkuen. Hoinaa ei siis tosiaankaan ole hakattu tokoon! :D

Huh?
Luoksetulo (3:44) meni yhtä varmasti kuin yleensäkin. Videolta perusasento näyttää jäävän eteen, mutta minusta se oli kuitenkin ihan kunnollinen "livenä".

Ohjatussa noudossa (4:18) kertasin vain suuntaerottelua, joka siis on ainoa, mitä olemme liikkeessä alkaneet tehdä. Tällä kertaa keskimmäinen kapula kuitenkin aiheutti vasemmalla ongelmia. Oikea puoli onnistui 100%:sti, mutta alussa vasenta piti vahvistaa useaan otteeseen, jotta sain Hoinan menemään sinne eikä keskimmäiselle. Täytyy ilmeisesti ottaa tästä lähtien keskimmäinen aina mukaan. Tähän asti olen tehnyt vaihdellen ilman sitä ja sen kanssa.

Vapaahyppyä teimme saikun takia minikorkuisella esteellä, mutta siinä ei ollut mitään kummallista. Vain lopun ennakointia pitää vielä vahvistaa pois, mutta tällä kertaa ennakointia ei tapahtunut ollenkaan.

Luoksepäästävyyttä aloimme vasta tällä viikolla treenata, ja nyt otimme sitä muutamaan otteeseen. Ensimmäisellä kerralla Hoina nousi ja taisi toisellakin kertaa, mutta neljänteen mennessä se jo pysyi paikoillaan, vaikka Roosa kyykistyi ja taputteli sitä. Tässä täytyy siis vain vahvistaa sitä tulevan ihmisen tylsyyttä.


Obedience training

Kuva © Roosa Laaksonen


Ruutua (5:03) otimme useita toistoja. Videolla kaksi ensimmäistä toistoa menevät yli ruudusta ja selitys on yksinkertainen: olen juoksuttanut Hoinaa ruudun takalaidalle tai jopa yli niin, että pysäytyskäsky on ollut näennäinen - siis koiralla on ollut lupa juosta läpi. Siksi lelun ollessa ruudun takana magneettina Hoina selvästi reagoi käskyyn hidastamalla mutta valuu silti yli, kun ei ole varma, pitikö nyt pysähtyä vai ei. Tyhjään ruutuun Hoina pysähtyy videollakin aivan selvästi. Maahanmenoa seisomisen perään emme olleet ottaneet tähän mennessä, mutta onnistuihan sekin, vaikkakin hitaasti. Tyhjiä ruutuja vaan en vielä kovin tiheään ota, koska niissä Hoina jää täyspitkältä matkalta vielä kyselemään pari metriä ennen ruutua.

perjantai 11. lokakuuta 2013

Jo oli aikakin!

Laji: Agility
Koira: Hoina 1v
Vetäjä: Santtu Stenberg
Paikka: ATT


Olen taas kiitettävästi laiminlyönyt treeniblogin päivittelyä, vaikka treeni-into ja -tiheys on viime viikkoina ollut ehkä korkeimmillaan koskaan - tosin enemmänkin tokossa, mutta nyt myös agilityn puolella tämäniltaisten treenien ansiosta. Kun kolme ensimmäistä harjoituskertaa uudessa seurassa menivät lähinnä ohjeiden kuunteluun ja oman sähläämisen häpeämiseen, pääsimme tänään jo alusta asti tositoimiin. Etenimme koko treenin aikana pienissä pätkissä jopa 12. esteelle asti!




Hoina oli ihan mukavassa mielentilassa: sopivasti hullu ja aivan yhtä kierroksilla kuin yleensäkin, mutta helposti hallittavissa. Joka kohta toimi heti, kun sain ohjeita ja osasin itse näyttää oikein, ja treeni oli muutenkin hallittu ja juuri sopivan pituinen. Sain vahvistettua niin keinua eteenpäin kuin pituudella kääntymistäkin ja mukaan saatiin yksi ihan mukiinmenevän tiukka niistokin. Ja kaikki rimat 60cm eikä tainnut kuin kerran pudota ja kerran kolahtaa! Tässä kirjoittaessani tajuan treenin menneen itse asiassa vielä paremmin kuin musta tuntuikaan. :) Jo oli aikakin!

Kouluttajan tällä kertaa painavin neuvo Hoinan osalta oli vahvistaa likan takaakiertoja ja omalta osaltani "älä ryntäile". Hän jopa kehotti minua kävelemään ohjauksissa, mikäli se vaan on mahdollista. Kaikki sujui niin pehmeästi heti, kun otin iisisti, että pakkohan se on uskoa! Cavalierin vaatimasta superhössötyksestä ja yleishermostuneesta agilitymoodista vaan on kovin vaikeaa päästä eroon, kun sitä on pian seitsemän vuotta harrastanut...

Jäähdyttelylenkillä panostin sielläkin rauhallisuuteen ja sain tyhjennettyä namitaskut vielä pienillä innostuneilla seuraamispätkillä. Hoinahan seuraa nykyään jo ihan mukavasti jossain tuossa sivulla (kyllä sillä seiskaa kasia jo voisi saada), joten nyt yritän tehokuurittaa sitäkin parempaan asentoon. Viikonloppuna päässemme treenaamaan vielä kumpaakin lajia pentutapaamisessa! 

tiistai 24. syyskuuta 2013

Meditoivaa agilityä

Laji: Agility
Koira: Hoina 1v
Vetäjä: Santtu Stenberg
Paikka: ATT


Viime viikolla Hoina pääsi ensimmäistä kertaa mukaan ATT:n treeneihin. Kyseisistä treeneistä tuli kuitenkin todella erilaiset kuin olin osannut kuvitella. Junnattuamme ensin epätoivoisesti lähdön kanssa ja sählättyämme radan puoliväliin saakka, kouluttaja pisti pelin poikki ja pidimme pienen juttutuokion. Hän halusi meidän muuttavan heti kaksi asiaa: koiran mielentilan lähdössä ja rimojen korkeuden. Hoina on lähdössä niin sekopäisessä tilassa, että sen jokainen lihas on kireänä odottamassa käskyä ja nostaa koiran melkein väkisin ylös. Toiseksi: alimmilla maksihypyillä ja vielä siitäkin matalammilla korkeuksilla treenatessani Hoina ei ole oppinut ponnistamaan vaan ainoastaan rynnimään eteenpäin. Kouluttaja vakuutti, että hänen koulutettavilleen ei tule rimaongelmia, joten siinä mielessä pieni helpotuksen huokaus oli heti paikallaan. Ohjeeksi saimme lähtötreenejä omien treenien yhteydessä viereisellä, vapaalla kentällä ja pienten pätkien harjoittelua suoraan 60cm korkuisilla rimoilla.

Oma treenivuoromme meni lähes kokonaan tähän Hoinan analysointiin ja ratkaisujen esittämiseen - otimme ainoastaan muutaman yksittäisen täyskorkean hypyn huomataksemme, ettei Hoinalla ollut niiden kanssa mitään ongelmia. Kouluttaja kielsi minua vaipumasta epätoivoon vaan pikemminkin kannusti nostamaan heti kissan pöydälle. Lisäksi hän suositteli meille vielä rutkasti estetreenejä ja pienempiä pätkiä, mikä oli helpotus, sillä liki kaikkialla meiltä on jo odotettu pidempää rataa.


Lopun treeniajasta, noin puolisen tuntia, meditoimme naapurikentällä. Istutin Hoinan keskelle kenttää, rauhottelin sitä (joskin melko tuloksetta) ja hämäilin äkkiliikkeillä ja oman lähtöasennon ottamisella eri esteiden takana. Puolen tunnin aikana en koskaan kutsunut koiraa luokseni vaan hämäilin, palautin sen pienellä ähkäisyllä takaisin paikoilleen jos tarve vaati ja vapautin sen aina pois esteeltä. Vapautuksen jälkeen saatoin hypyttää sen suoraan läheisen esteen yli yksittäisenä hyppytreeninä tai vahvistaa keppejä, ja istutin sen sitten taas odottelemaan. Lähtöasento vaihteli istumisen ja makuun välillä, sillä usein likka vaihtoi itse istumasta makuulle, mutta se ei minua haittaa. Uskomatonta oli, että vei todellakin lähes puoli tuntia, ennen kuin Hoina tajusi, etten tule missään vaiheessa kutsumaan sitä esteelle. Se oli odotuksesta ja lähtöstressistä niin kipsissä, että läähätti koko ajan ja jossain vaiheessa alkoi jopa uffailemaan hallille.

Hienointa oli, että aivan lopuksi saatoin vetää pientä pätkää ilman, että mikään kolisi tai vauhti olisi ollut älytöntä kaahaamista. Silloin mielentila oli juuri toivotunlainen. Eihän se tosiaan vienyt kuin lähemmäs 45 minuuttia. :D Jatkossa aion oman treenivuoroni aikana välttää lähtötilannetta ja treenata pieniä pätkiä keskeltä rataa, ja treenaan lähtöjä ja odotusmielentilaa aina omaa vuoroani ennen tai jälkeen naapurikentällä. Näin saamme käytettyä treeniajan treenaamiseen ilman, että teen samalla hallaa lähdöille. Täytyy sanoa, että treeneistä lähtiessä oli kyllä niin maan kummallinen fiilis. Se viimeinen pätkä antoi väläyksen aivan uudenlaisesta agilitystä - sellaisesta, jota voi hallita.

Ps. Pahoittelen myös tässä blogissa olevaa kuvabugia, joka tulee poistumaan parin viikon kuluessa. Koittakaa kestää!

lauantai 14. syyskuuta 2013

Tokokoe 14.9.2013 Paimio

Laji: Toko
Koira: Fina 5v
Tuomari: Tuija Sere
Luokka: ALO
Paikka: Paimio




No jaa! Se olis sitten yhtä ykköstä vaille enää! Tänään saimme Paimion kokeesta nipinnapin ykköstuloksen juuri vihoviimeisellä mahdollisella pistemäärällä ja sijoituimme vieläpä toisiksi! Koe meni taas ihan finamaisesti: seuraamisissa se lähti nenäteille ja luoksepäästävyydessä hyppäsi tuomaria vasten ja meni selinmakuulle - mistä pitkästä aikaa saatiin pieni pistevähennys. Tuomari sanoi heti, että Fina on niin jännä kun siitä näkee, että se osaa, mutta sitten joissakin kohdin se vaan tekee ihan muuta. Mua itse asiassa jännitti aluksi, mahtaako likalla pysyä mielenkiinto tekemiseen ollenkaan, kun joka välissä tuomari jutteli, mutta ihmeen hyvin se meni kuitenkin. :) Ai niin, ja meidät tunnistettiin heti ilmoittautumispisteessä: "Hei sä olit siellä Uudessakaupungissa, muistan koiran. Cavaliereja ei paljon tokossa näe!"


Luoksepäästävyys: 9,5
Paikalla makaaminen: 10
Seuraaminen kytkettynä: 6,5 (mentiin läheltä hyppyä ja ilman hihnaa Fina olisi sinne mennytkin!)
Seuraaminen taluttimetta: 5 (nyt vedin tietoisesti vähän kauemmas hypyltä, mutta nenä vei kuitenkin...)
Liikkeestä maahanmeno: 9
Luoksetulo: 9
Liikkeestä seisominen: 8,5
Estehyppy: 9
Kokonaisvaikutus: 7,5
Yhteensä: 160p. ALO 1-tulos, 2.sija

torstai 12. syyskuuta 2013

Pahimmat mahdolliset olosuhteet

Laji: Toko
Koira: Hoina 1v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: Rauhallinen pyörätien pätkä, Turku


Hoinalla on paraikaa juoksu, minkä vuoksi se ei pääsekään ihan vielä aloittamaan kanssani treenejä ATT:llä ja Fina joutuu sitä tuurailemaan. Koska tänään meillä on ensimmäiset agilitytreenit täällä suunnalla ja Hoina joutuu jäämään siksi aikaa kotiin, kävin sen kanssa tekemässä pikkutokoa läheisellä pihakadulla. Olin ensin ajatellut meneväni pienelle hiekkakentälle, mutta se olikin varattu. En kuitenkaan osannut aavistaa, että joutuisimme tinkimään paitsi paikasta myös olosuhteista. Lähimmän talon pihalla oli nimittäin käynnissä jokin valtava työkone, joka kolisteli juuri sillä tavalla kuin silloin, kun Hoina säikähti pikkupentuna vastaavaa äkkinäistä rytinää. Hoina meni heti paniikkiin ja alkoi kauhoa hihnassaan poispäin. Olin jo ihan satavarma, että treeni-idea meni sen sileän tien.




Halusin kuitenkin ainakin yrittää ottaa kontrollin tilanteesta ja saada Hoinan tekemään edes jotakin. Niinpä menimme viereiselle pihatielle, jolta ei ollut suoraa näkyvyyttä masiinalle mutta joka oli silti aivan yhtä lähellä ääntä. Aloitin pienellä seuraamispätkällä ja kun se sujui, pidensin seuraamismatkaa ja koetin pitkästä aikaa jääviäkin. Tällä kertaa maahanmeno oli kuin salaman iskusta, kun taas seisomaan jääminen meni ensin makuuksi useaan otteeseen ennen kuin sain sen oikein. Lisäksi palatessani koiran sivulle se meni aina väkisinkin istumaan. Nostin Hoinan vaan takaisin seisomaan ja tein pienen kierroksen, jotta sain vapautettua sen suoraan seisomasta. Paikkamakuutakin tein ihan vain lyhyen pätkän, lyhyellä etäisyydellä - ihan vain nähdäkseni, pystyykö se pysymään paikoillaan ollenkaan pelon aiheuttajan jyllätessä aivan vieressä. Kyllähän se siinä pysyi, mutta näin selkeästi, että sillä oli täysi työ hillitä itsensä. Likka läähätti, luimisteli ja vilkuili koko ajan äänen suuntaan. Kehuin vain koko ajan ja vapautin vielä, kun se oli paikoillaan. Namipalkkauksen jälkeen revittelimme aina hihnan kanssa ja se toimi hyvin stressin purkaajana. On ylipäätään ihme, että Hoina pystyi kuuntelemaan käskyjäni ja palkkautumaan sekä nami- että lelupalkalla.


Olin jo lopettelemassa, mutta halusin tehdä loppuun vielä jotakin, mikä olisi Hoinan mielestä varmasti huippua. Päästin sen siis vapaaksi ja kierrätin sitä valopylväiden ja puistonpenkkien ympäri. Hetken se melkein unohtikin kaiken pelon kokonaan, mutta ahdistus palasi heti, kun lopetin pyörittelyn. Lähtiessämme kotia kohti Hoina kauhoi taas hihnassaan, joten mun kontrollini oli siinä vähän hukassa. Niinpä laitoin likan vielä kaikkein pahimpaan testiin juuri vapautuneella hiekkakentällä. Kenttä oli juuri työkonetta vastapäätä, ja asetin Hoinan istumaan selkä masiinaan päin ja käskin odottaa siinä. Itse kävelin kentän toiselle puolelle. Hoi meni maahan ennen kuin kutsuin sen luokseni, joten vapautin sen ja otin uudelleen. Loppuun saimme täydellisen luoksetulon ääristressitilanteessa ja lähdimme lelurevitellen pois paikalta. Siinä vaiheessa Hoina tuskin vilkaisikaan enää ääntä kohti - pikemminkin palkkailin loppumatkan vielä siivosta hihnakäyttäytymisestä, kun siihen kerrankin oli mahdollisuus. Me onnistuttiin täydellisesti - Hoina toimintakyvyn säilyttämisessä ja mä joustavassa treenintoteutuksessa. Tiedän, että riskeerasin aivan kaiken, mutta juuri sellaisissa tilanteissa onnistuminen tuntuu entistä paremmalta. Nyt näin, että Hoina yrittää pitää päänsä ja keskittymisensä viimeiseen asti. Käskyn alla se onnistuu mutta käskyittä ei. Tämä kaikki on hyvä tietää jo ihan vain ensi talven varalle, kun lumiaurat alkavat taas vaania meitä joka nurkan takana.

perjantai 30. elokuuta 2013

Kauko-ohjausta

Laji: Toko
Koira: Hoina 1v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: Koti


Tässä lyhyt taidonnäyte niistä kahdesta tokojutusta, joihin ollaan viime aikoina paneuduttu. Ei mitään priimaa, mutta jos on yhtään meidän jäkittelyä nähnyt, niin näkee myös huiman kehityksen! Seuraamisessa on katsekontakti ja kaukoista puuttuu jumitus ja nousutkin ihan kiitettävän nopeita. Juoksupätkääkin yritin seuraamiseen saada, mutta se oli vähän hankalaa neljän metrin matkalla ja laminaattialustalla. Silti - jihuu!



torstai 29. elokuuta 2013

Tokokoe 28.8.-13 Uusikaupunki

Laji: Toko
Koira: Fina 5v
Tuomari: Ilkka Stén
Luokka: ALO
Paikka: Uusikaupunki


Eilen oli ykköstulos niin maan lähellä, ettei paljon lähemmäksi enää olisi voinut osua! Fina sai Uudenkaupungin kokeesta viisi kymppiä, mikä oli aika superhienoa, sillä samanlaista kymppikatrasta en itse nähnyt yhdenkään muun saavan. Kuten tiedetään, Fina tekee niin tomerasti hommansa - silloin, kun se sille päälle sattuu! Finski on niin hellyyttävä, kun nytkin sekä juoksutarkastuksessa että luoksepäästävyydessä se veti taas reteesti selälleen rapsuteltavaksi, mutta liikkeissä sitten oikein uhkuu, että näin minä osaan!

Seuraamiset menivät tällä kertaa aivan nenätyöskentelyksi ja sitä osasin odottaa jo ihan ensimmäisen kehäkäynnin jälkeen. Kehän leikattu nurmi oli jätetty kuivumaan vielä kasvavan ruohon päälle, ja mikä olisi sen tuoksuvampaa tai herkullisempaa kuin kuiva heinä? Liikkeestä seisomisessa Finalla oli alkuseuraamisessa ajatus niin ikään muualla, joten käskyn tullen se teki toisen maahanmenon. Sääli, sillä olisimme muuten saaneet kirkkaasti omat ennätyspisteemme! En kyllä nähnyt kymppien määrää kehässä vaan oletin jopa kolmostulosta, mutta kelpaahan tämä meille! :)


Luoksepäästävyys: 10
Paikalla makaaminen: 10
Seuraaminen kytkettynä: 7
Seuraaminen taluttimetta: 6
Liikkeestä maahanmeno: 10
Luoksetulo: 10
Liikkeestä seisominen: 0
Estehyppy: 10
Kokonaisvaikutus: 10
Yhteensä: 157p. ALO 2-tulos

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Heinola 18.8.2013

Laji: Näyttelyt
Koira: Hoina 15kk
Handleri: Pilvi U.
Paikka: Heinola
Tuomari: Igor Selimovic


Tälle kuulle ehdittiin varata myös "se pakollinen näyttely", kun Tellu-kakkoskasvattaja lupasi taas auttaa meikäläistä mäessä. Tellu - olet korvaamaton! Mulle on jäänyt traumat erään sinisen BC-pennun karkumatkasta pitkin messuhallia, joten Tellu joukkoineen otti likan mukaansa. Olin kyllä itse menossa paikan päälle todistamaan sulomussukkani ainokaista show'ta, mutta edellisen yön aikana muhun iski yli 38 asteen kuumehorkka ja jouduin värväämään äidin kuskiksi pelkästään Hoinan kuskaamiseen näyttelykyytiin.

Näyttelypäivänä Hoinalla oli vähiten karvaa ikinä, sillä se on pudottanut turkkiaan tasaisesti koko kesän ajan. Onneksi sain sille sentään uimisen ja ruuan lisäämisen ansiosta vähän lisää massaa ja lihaksia, joten suikeroversionakin se näytti ihan mukavalta. Ja kyllähän se H:hon riitti -  ja vähän parempaankin!




"Well developed. Narrow head. Topline not straight. Good 
angulations. Still needs better side movement. Good temperament."
Suomennos: Hyvin kehittynyt. Kapea pää. Ylälinja ei ole suora. Hyvät
kulmaukset. Tarvitsee vielä paremmat sivuliikkeet. Hyvä luonne.
JUN EH, JUK4

tiistai 27. elokuuta 2013

Liidellen leireilyä

Laji: Agility
Koira: Hoina 1v ja Fina 5v
Vetäjä: Sonja Paavola
Paikka: Kuralan kartanotila, Yläne




Muuton ja lomailun ohessa olemme vietelleet pienimuotoista agilitytaukoa jo kuukauden päivät, mutta viikonloppuna osallistuimme jälleen entisen seurani, Hurhan, agilityleirille Yläneelle - tällä kertaa kun matkakin oli huomattavasti lyhyempi! Matkaseuraksi saimme ihanan koirakaveriporukan, kun jo viime vuonna samalla leirillä olleet Jenna ja Edi sekä ensimmäistä kertaa mukana olleet Roosa ja Penni yöpyivät samassa huoneessa kanssamme.

Kummankin koiran kanssa leirin treenit menivät juuri tyypillisesti. Finan kanssa sai pääasiassa tehdä nollaratoja ja vain viilata pikkuvirheitä, kun taas Hoinan kanssa keskityttiin rimanpudotuksiin puuttumiseen ja erinäisiin esteisiin fiksoitumisen väliin pääsemiseen. Kummankin kanssa otin opiksi vähintään yhden upouuden asian, joten huvi ja hyöty saatiin nasevasti samaan pakettiin. Leirin ehdoton kohokohta oli se, että Hoina oppi täyspitkät kepit ilman verkkoja ja teki ne radalla itsenäisesti 100% oikein! Ihan mieletöntä! Kontaktien ja lähtöjen kanssa saa kyllä olla todella tiukkana, kun tuo lapsukainen on tuollainen maniac, mutta kyllähän se jo agilityltä näyttää!




Ohjaajan muistilista:

  • tee niistot lähempänä rimaa eikä esteen sivusta!
  • älä pelkää vauhtia ja valitse ohjauksia sen mukaan - koira ei saa juosta ohjaajaa päin!
  • jokaisesta alas tulevasta rimasta huomautetaan, sillä koira osaa kyllä hypätä
  • Hoinan kanssa niisto voi toimia lenkkikäännöksissä pyöritystä paremmin
  • palkkaa kontakteja eteenpäin itsenäisiksi
  • lähdöt kuntoon - ei pienintäkään kekkulointia!



Kuvat © Roosa Laaksonen




perjantai 26. heinäkuuta 2013

Hallitreenit keskellä kesää!

Laji: Agility
Koira: Hoina 1v
Vetäjä: Kimppaomatoimitreeni
Paikka: Porvoo


Me käytiin tänään piiiitkästä aikaa agittelemassa Roosan ja Pennin kanssa. Oli se vaan melkoisen luksusta harjoitella täysin viileässä hallissa! Otimme kolmeakin eri rataa, sillä treeniaikaa oli rutkasti ja teimme pitkiä vaihtoja. Pimeät putkikulmat, jarrutukset ansaputkien edessä ja hiekkaa liukkaampi alusta oli hyvä palautella mieleen ja täytyy todeta, että kokonaisuutena tämänpäiväinen oli varmaan hallituin treenimme tähän asti! Missään kohdassa en alkanut itse sählätä, ja Hoinakaan ei mennä kaahottanut kuin hullu - ainoastaan kuin puolihullu. :D Aavistuksen verran tuntui, että likka osasi tänään säädellä nopeuttaan ihan itsekin, sillä jarrutukset toimivat alustan huomioon ottaen todella hienosti. Video (vaihtakaa laatu parhaimpaan mahdolliseen!) puhukoon puolestaan: meillä on kiire unten maille, jotta kisaviikonloppu Finan kanssa sujuu edes valvetilassa!

Pikaplussat:

  • Hoina osasi putki-A -erottelun pelkästään käskysanan perusteella!
  • kepit sujuivat vajaaverkoilla 100% ja kuudella kepillä jo ilman verkkoja useamman toiston!
  • keinu on todistettavasti varma: nyt myös paljon äänekkäämmällä versiolla!
  • kontaktit sujuivat tänään superhienosti!


sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Tokokoe 21.7.2013 Kaarina

Laji: Toko
Koira: Fina 5v
Tuomari: Harri Laisi
Luokka: ALO
Paikka: Kaarina


Kun agilityn SM-kisoihin pääsyn jälkeen uskaltaa käyttää viikonloppuja muuhunkin kuin nollien keräämiseen, ilmoittauduin taas pitkästä aikaa tokokokeeseen Finan kanssa. Tällä kertaa koepaikkana oli tuleva kotikaupunkini Turku - tai tarkemmin sanottuna naapurikunta Kaarina. Kokeeseen hyväksymismeilin lopussa järjestäjäyhdistys toivotti treeni-iloa, ja minä ihmettelin, että kokeeseenhan me ilmoittauduttiin eikä treeneihin. Jossain vaiheessa sitten tajusin, että ehkä he olettavat kisaajien treenaavankin ennen koetta? :D Ei me vaan semmoista harrasteta!

Menimme siis kylmiltämme suoraan kokeeseen. Kova tuuli ja ensimmäisen ALO-ryhmän sekamelskainen  ja uusittu paikallamakuu lisäsivät vähän jännitystä suoniin, mutta ryhmäliikkeistä pasahti kummastakin kiva kymppi. Luoksepäästävyydessä Fina aivasti juuri tuomarin tullessa, joten samalla se tietysti nousi seisomaan (olisihan se toki muutenkin sen tehnyt, koska tuomarisetää on pakko moikata!), tervehti tuomaria hyppäämällä ja meni sitten selälleen tämän eteen rapsuteltavaksi. Siinä hymyilytti vähän kaikkia kehässä ja sen ulkopuolella. :) Paikkamakuussakin oli pientä erikoistehostetta, kun molemmat koirat Finan oikealta puolelta lähtivät omistajiensa luo.


Omaa varsinaista vuoroamme saimme odotella todella kauan. Onneksi Finan pystyi kuitenkin pitämään autossa boksissaan, joten odottelu ei alentanut motivaatiota. Seuraamiset menivät muuten normaalisti, mutta täyskäännöksissä Fina jäi todella paljon haahuilemaan. Jäävät menivät nappiin (vaikka luulin, että oma varmistuskääntymiseni olisi aiheuttanut maahanmenossa kaksoiskäskyn) ja saivat tuomariltakin isot kehut, mutta luoksetulo oli tällä kertaa todella hassu! Fina tuli tapansa mukaan kuin raketti luokseni, mutta jäikin pomppimaan mua vasten ja vielä haukahti pariin otteeseen! Se tietysti näkyi myös pisteissä.

Hypylle likka meinasi taas karata, mutta onneksi sain sen käskytettyä takaisin luokseni. Yleensä meillä on ollut vaan kaksi lautaa, mutta nyt liikkeenohjaaja sanoi sen olevan liian vähän ja lisäsi tolppien väliin korkeutta. Hyvin toimi liike kolmenkin laudan kanssa. Hypyn takana maassa oli joku musta möltti, joka Finan piti ensin tsekata, mutta otti kuitenkin hienosti liikkeen sen jälkeen loppuun asti. Tuomari kehui Finaa kovasti iloiseksi veitikaksi - miksiköhän? - ja sanoi, ettei suurempia virheitä ollut missään muussa kuin luoksetulossa. Yli-into ei minua todellakaan haittaa, koska yleensä tokosuorituksemme vaan lässähtää jossakin vaiheessa, joten haukku oli minusta vain hassu ja hyvä juttu. Itse sain toistamiseen noottia seuraamisessa aivan vinoon kävelystä. :P


Lopulta olimmekin jaetulla nelossijalla vain puolen pisteen päässä kolmossijasta ja saimme ihan reilun ykkösen! Minä kun en pistelaskuja tai kertoimia ole koskaan opetellut - enkä katsellut tuomarin pisteitä kehässä - niin odotin, että ykkösestä saattaisi huonolla tuurilla silti jäädä pari pistettä uupumaan. Onneksi näin ei tänään ollut ja ensimmäinen ykkönen on plakkarissa! Josko sitä vielä tämän vuoden puolella kävisi yrittämässä toista askelta lähemmäs koularia... Super Fina! :)




Luoksepäästävyys: 10
Paikalla makaaminen: 10
Seuraaminen kytkettynä: 8
Seuraaminen taluttimetta: 7
Liikkeestä maahanmeno: 10
Luoketulo: 6,5
Liikkeestä seisominen: 9,5
Estehyppy: 9,5
Kokonaisvaikutus: 8,5
Yhteensä: 170p. ALO 1-tulos

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Keppejä, välistävetoja ja päällejuoksuja

Laji: Agility
Koira: Hoina 1v ja Fina 5v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: Loviisa


Huh! Nytpä on tullut päiviteltyä todella ahkerasti ja moneen otteeseen vieläpä videoiden kera! Kävimme eilen äidin ja koirien kanssa treenailemassa vähän välistävetoja ja päällejuoksuja sekä vahvistamassa keinua. Videon alkuun lisäsin vielä Hoinan nykyisen keppitilanteen. Verkot ovat vain toisella puolella ja takaaleikkauksetkin sujuvat! Seuraava askel on siirtää ohjurit viikon päästä toiselle puolelle ja sitten vähitellen poistaa keskeltä lähtien kummaltakin puolelta. :) Voila!

Keppitreeni kohdasta: 0:00
Hoinan kenttätreeni 0:26
Finan kenttätreeni 3:08



lauantai 6. heinäkuuta 2013

Aamuväsytys

Laji: Agility ja toko
Koira: Hoina 1v ja Fina 5v
Vetäjä: Itse vetämäni tekniikkaryhmä ja omatoimitreeni
Paikka: Loviisa


Taisteltuani viikon verran flunssan kanssa pääsimme tänään pitkästä aikaa treenaamaan. Järjestin torstaisen peruutuksen takia tekniikkaryhmän treenit tälle päivälle, joten päästiin heti aamusta kentälle treenailemaan. Tänään ohjelmassa olivat esteteho ja välistävedot - estetehossa tarkemmin vielä muuri, rengas, pituus ja okseri, jarrutukset niille ja jarrutuksen ja suoraanmenon erottelu. Okserijarrujahan olemme treenanneet kotipihallakin, mutta noita muita esteitä on tullut tehtyä Hoinan kanssa aika vähän, saati sitten mitään jarrutuksia niille. Yllätyksekseni likka toimi todella upeasti myös renkaalla eikä useista toistoista huolimatta mennyt jarrutuksissa tai valsseissakaan kehikosta tai paukutellut rinkulaa. Supersiistiä!

Vaikeampia esteitä Hoinalle olivat selvästi pituus ja muuri. Pituudelle varmaan kannattaisi olla joku ihan oma käskynsäkin..? Mineissä se loikka on niin pieni, että olen huudellut samaa "hoppia" kuin muillakin mahdollisilla hypyillä, mutta makseissa tuo on jo melkoinen ponnistus. Hoinalla ei selvästi ollut ylipäätään kuvaa siitä, miten este tulee suorittaa, sillä aluksi se kaateli aina loppupään palikoita ja lopuksi asteli jo keskeltäkin niiden päälle. Parin palkalle lähetyksen jälkeen onnistuneet toistot kuitenkin lisääntyivät ja jarrukin alkoi jo toimimaan. Samaa pitää muistaa ottaa myöhemminkin ihan erikseen! Muurilla taas vasemmalta puolelta ohjaus ja jarruttaminen aiheutti alkuun esteelle astumisen, mutta tässäkin muutama uusi yritys meni jo mallikkasti. :) Lopulta sain tehtyä jokaiselle esteelle jarrun niin, että koiran ponnistusvaiheessa olin jo itse selin esteelle.

Välistävedoissa me ollaan kehitytty hurjasti! Kaahotuskierroksia ei tullut enää kuin max. 20% yrityksistä eli itse veto onnistui todella hyvällä prosentilla. Jos jokin meni vikaan, niin useimmiten se oli sitten rima, joka putosi. Saimme kuitenkin monta täysin onnistunuttakin suoritusta molempiin suuntiin - mutta vain, jos teimme välistävedon yksittäispätkänä. Heti, jos kohtaan tultiin edes yhden esteen yli (lue: sata lasissa), pakka hajosi samantien. :D Mutta minä EN valita vauhdista!


Just kidding!


Fina-ressukka yritti koko treenin ajan kelpotella itsensä ulos boksistaan - ja onnistuikin kertaalleen - joten muiden lähdettyä vedin sen kanssa vielä kokeenomaiset ALO-treenit. Seuraamiset menivät normaalia paremmin: haahuilua ei ollut, mutta kontakti ei pysynyt läheskään koko ajan ja Fina edisti pikkuisen. Finan seuraaminen on Finan seuraaminen, joten aivan sama vaikka se seuraisi takaperin, kunhan se nyt hilluu jossakin siinä alle puolen metrin säteellä :D (Ja kyllä, näistä lähtökohdista kidutan itseäni Hoinan seuruutreenillä...)

Liikkeestä jäävät menivät kerralla oikein, joskin toisessa alkuseuraaminen meni haahuiluksi ja siitä kyllä mainitsin ja vaadin uuden aloituksen. Luoksetulossa Fina sikaili oikein kunnolla, kun lähti onnellisena liihottelemaan luokseni ennen minkäänlaista kutsusanaa. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, joten tästäkin seurasi pieni muistutus ja paremmin sujunut uusinta. Paikallamakuuseen tein superhäiriöitä ihan koiran vieressä ja sain kuin sainkin Finan kerran nousemaan. Sain heti karjaistua ein ja käskin takaisin maahan, ja sen jälkeen likka oli kyllä kuin pikaliimalla kenttään kiinnitetty. Lopuksi kuvitellun hyppyesteen yli käsky, seisottaminen ja loppuliike sujuivat normaaliin tapaan eli jos parin viikon päästä mennään kokeeseen, voin kyllä luottaa siihen, että Finski osaa liikkeet vieläkin. Katsotaan, päästäänkö yrittämään ykköstä vai onko edessä peräti muuttohommia?!



tiistai 2. heinäkuuta 2013

Leikkauslinjalla

Laji: Agility
Koira: Hoina 1v
Vetäjä: Itse vetämäni tekniikkaryhmä
Paikka: Loviisa


Torstain tekniikkatreeneissä harjoiteltiin erilaisia takaaleikkauksia, joita me ei oikein olla Hoinan kanssa koskaan erikseen otettukaan. Putkiin likka on toki alusta asti leikatenkin mennyt, mutta nämä olivat ensimmäiset treenit, joissa tietoisesti harjoittelimme leikkauksia eri kulmista ja eri esteille. Ennen kaikkea treeni oli meille kuitenkin todella hyvä rataharjoitus. Osasin kerrankin palkata tarpeeksi lyhyissä pätkissä, katkaista rimanputoiluihin ja pitää pään kylmänä treenin loppuun saakka. Mukaan mahtui myös Oreniuksen antaman läksyn treenaamista, ja video näyttää hyvin, että treenin tarvetta todella on. Kyseessä on siis tuon pituuden jälkeinen putkeen syöksy eli mun epätoivoinen yritys kääntää jo edessä olevalle esteelle fokusoitunutta koiraa.

Plussaa tässä treenissä jää käteen omasta treeninsuunnittelusta ja -toteutuksesta sekä oikein suoritetuista pituudesta ja renkaasta osana rataa; miinusta vähäisestä kontaktipalkkailusta ja laakeissa käännöksissä liian pystyyn nousevista käsistäni.





Lisäksi laitain tähän alle vielä viimeviikkoisen kotitreenin, jossa kokeilin meidän jarrutilannetta. Jälkimmäisellä hypyllä Hoina näyttää kääntyvän ihan kivasti kummallakin kerralla, mutta ensimmäisellä hypyllä käy hyvin ilmi, että kovassa vauhdissa sekä valsseja että ihmisnuolia pitää kyllä vielä harjoitella...


 

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Maanantaitehot

Laji: Toko ja agility
Koira: Hoina 1v
Vetäjä: Omatoimitreeni (toko kimpassa)
Paikka: Loviisa


Pidin sanani ja menin tänään tokon kimppatreeneihin vetämään Hoinan kanssa ennen kaikkea sitä karteltua seuraamista. Kaamea helle veti yllättäen yleensä niin superinnokkaan Hoin vähän hitaalle vaihteelle, joten "hiilausta" sai todella kannustaa. Sain kuitenkin palkattua innostuneet pätkät ihan hyvin. Lisäksi otin taas luoksetulon jättöosuutta ja paikkamakuuta muiden tehdessä luoksetuloja ja noutoa. Etenkin jälkimmäisen sietäminen oli kyllä niin veitsenterällä koko ajan, mutta kyllä se vaan maassa pysyi. Aika lyhyet treenit vedettiin, koska ilma oli tosiaan melkoisen paahtava.


Kotipihalla otin vielä miniagilityt, joissa harjoittelimme ensimmäistä kertaa okseria sekä suoraan että käännösten kanssa. Videolla näkyy myös tämänhetkinen keppitilanne, josta mulla ei kyllä ole valitettavaa. Kunhan nurmikko saadaan leikattua, kasaan pihaan koko kahdentoista sarjan, jotta voidaan pikkuhiljaa vähentää verkkoja. Videon kuusikossa on verkot vain ensimmäisessä ja viimeisessä välissä. On se aika hieno agilityhiiri. :)



sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Iltapala

Laji: Toko
Koira: Hoina 1v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: Kotipiha, Loviisa


Blah!


Oli pakko tulla rustaamaan ylös tämäniltaisten pihatokojen plussat, koska niitä saatiin kerrankin kokoon! Lupaan tästedes ryhdistäytyä myös kimppatreenien suhteen, sillä olemme laiskotelleet niistä aika lahjakkaasti koko kevään ajan. Aina on mukamas jotakin muuta tärkeämpää. Huomenna raahaudun kuitenkin taas paikalle, vaikka sataisi puukkoja taivaalta! Palataan silti vielä tähän iltaan:

+ Hoina teki elämänsä ensimmäisen täyden ALO-paikkamakuun kokeenomaisesti, ja kaikki osa-alueet onnistuivat loppuperusasentoa myöden!
+ heti perään tein ihan kiusoitellakseni luoksetulon istumaanjättöosan (josta Hoina siis nykyään mielellään valahtaa makuulle) ja sain senkin palkattua oikein!
+ liikkeestä jäävien pikainen erottelutreeni (ensin maahan, sitten seiso) onnistui sekin!
+ kaukokäskyjen I-M-erottelu lelun kanssa nenän edestä ohjaillen toimi ja nopeutui, kun maltoin mennä ihan alkeisiin
+ tajusin olla pilaamatta hyvää treeniä seuraamisella - siihen paneudumme huomenna! :D

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Akateemista koulutusta

Laji: Agility
Koira: Hoina 1v
Vetäjä: Juha Orenius
Paikka: Agility Akatemia, Vantaa


Nyt, kun kerran saatiin treeniblogi taas ajan tasalle, jatketaan heti perään maanantaisilla Oreniuksen tuuraustreeneillä. Tällä kertaa ryhmän taso oli jo lievästi alkeita korkeampi, sillä muut ryhmäläiset olivat minien kärkinimiä, ja alustakin oli sittemmin vaihtunut keinonurmeksi. Juhalla oli meille ilmeisesti SM:ien inspiroima täyspitkä rata, jossa olisi saanut pinkoa jalkansa maitohapoille - jos vaan olisi päässyt kolmatta estettä pidemmälle! :D

Kaksi ensimmäistä estettä oli aseteltu suunnilleen noin kuin alla olevan videon esikatselukuva näyttää. Koira jätettiin vasemmanpuoleisen hypyn taakse ja kutsuttiin oikeanpuolimmaisen takaa, siis kuvan ylänurkanpuolimmaiselta sivulta. Tarkoitus oli saada käännettyä koira viistoon hyppyyn (kuvassa kakkosesteeltä kohti kameraa), mutta kaikki, jotka ovat koskaan nähneet Hoinan menoa, voivat jo tässä vaiheessa arvata miten meidän kävi. Hoinahan tietysti kaahotti aina vain suoraan hypyn suuntaisesti sen ohi, vaikka miten yritin puskea sitä hypyn yli. Reagoin Hoin lähestymiseen itse aina liian myöhään tai sitten likka oli jo bongannut kauempana olleen putken pään, joten jo aloitus vei puolet treeniajastamme.

Kakkoshypyn kanssa vierekkäin ollut kolmoshyppy (ei enää näy kuvassa) tuli suorittaa kakkosen jälkeen U-kaarena ja sen jälkeen koira piti saada vedettyä mukaan hyppysuoralle, pois heti hypyn laskeutumispisteen edessä törröttäneeltä putkelta. Se vei toisen treenipuoliskon. Putki imi ja imi Hoinan syövereihinsä 98% toistoista, vaikka huusin, karjuin, vedin vastakädellä ja toisella kädellä ja kääntelin kroppaani. Vastakäännöksellä käännös oli nätti ja tiukka, mutta Juha sanoi, ettei pidä ongelman kiertämisestä toisella ohjaustavalla tai "helpomman" tekniikan ylenpalttisesta viljelystä. Se oli mulle äärimmäisen hyvä kommentti, sillä mulla on paha tapa jämähtää johonkin tiettyyn kuvioon, jos se mielestäni sujuu kuin rasvattu. Näin saimme hyvät eväät harjoitella kahta meille ylivoimaisen vaikealta tuntuvaa juttua - noissa kahdessa kohdassa pääsee nimittäin juuri se koohottaja-Hoina valloilleen, ja silloin mä olen aivan käsi. Alla vielä minivideo, ei tästä treenistä vaan pihalla harjoitelluista ennakoivista käännöksistä ja Hoinan keppitilanteesta. Kuudella kepillä siis sujuu jo niin, että vain ensimmäisessä ja viimeisessä välissä on verkot! Nyt vaan täytyisi ottaa välillä koko kahdentoista sarja, ettei totu tuohon lyhyeen versioon liikaa. Palatakseni vielä lyhyesti Akatemiatreeneihin: plussaa siis ehdottomasti siitä, että kissa nostettiin pöydälle; miinusta omista toistuineista kämmeistä ja reagointihitaudesta.



SM-viikonloppu


Elämämme ensimmäiset arvokisat ovat nyt takanapäin, ja voi että olikin mahtava kilpailuviikonloppu. Kyllä se SM-fiilis on aivan toinen, kun saa itse olla tapahtumassa kilpailijana. Vielä kun sai lähteä reissuun suhteellisen kevein mielin - aikomuksena vain nauttia täysin rinnoin - ei asetelma ollut yhtään hullumpi. Valitettavasti välillä nautinto oli kyllä aika kaukana, mutta lopputulos on kai ainut, millä on merkitystä. :)


Perjantaina ajoimme Finan kanssa suoraan töistä Kirkkonummelle iltakisoihin, joiden oli määrä toimia harjoituskilpailuina sunnuntaita varten. Paikan päällä multa oli tulla itku, kun tajusin, että auto oli jätettävä kauas kentästä ja kevythäkki raahattava sateeseen ilman minkäänlaista vedenpitävää suojaa. Kisapaikallakaan ei ollut katosta häkeille eikä niitä saanut ylipäätään tuoda kilpailualueelle, joten jouduin jättämään Finan sadetakki päällä puun alle boksiinsa, jonka katon läpi satoi sisään. Ainoa päällinen häkille oli autosta mukaan nappaamani tuulilasin valon- ja lämmönheijastin, josta sain edes auttavan suojan. Märkä koira ei meidän taloudessa tunnetusti ole koskaan ollut mikään riemukas koira, paitsi kylvyn jälkiriehuissa.

Sade onneksi lakkasi ennen startteja, ja vaikka joka paikka olikin läpimärkä, Fina kulki radalla hienoa vauhtia - tosin vain silloin, kun se todella tuli mukanani. Lähtökarsinassa rusakko bongasi keinonurmelta muutaman koivunlehden, joita se jäi sylissäni pää alaspäin venytettynä tiirailemaan, enkä saanut siihen mitään kontaktia. Lähtöpaikalla likka jäi kuitenkin hienosti paikoilleen istumaan ja tuijotti mua esteen takaa tiukasti silmiin, kuten aina. Kukapa - minä vähiten! - olisi arvannut, että kun annan lähtökäskyn, Fina sanoo ison RUFfin ja kirmaa hypyn ohi omille teilleen. Sama toistui kerran alun jälkeen sujuvasti taittuneella radalla, joten maaliin tulimme vitonen ja hiukan yliaikaa taskussamme. Ilman karkailuja kyseinen rata olisi kuitenkin ollut yksi hienoimmista suorituksistamme ikinä. Jopa sittemmin minien mestaruuden itselleen napannut viime vuoden leiriohjaajamme Juha oli varta vasten jäänyt meidän vuoromme katsomaan, ja ihmetteli kovasti, miten Fina ei muka usein ehdi aikoihin (olen marmattanut hitaudestamme niin leirillä kuin joka kerran tavatessammekin). Minä sain häneltä kovasti kiitosta rohkeasta liikkumisesta ja radan sujuvuudesta. Miten hyvä mieli radan jäljiltä jäikään - ja hampaita kiristelevä sisuuntuminen seuraavalle radalle. Karkailut veks ja supersuoritus, eiks niin Fina?!




Vielä mitä! Koira lähti heti ensimmäisen esteen jälkeen nenänsä perään ja tuli mukaani vain satunnaisesti - ja silloinkin kuin kastemato. Ohjaukset eivät tietenkään osuneet kohdilleen moiseen mateluun, emmekä varmaan saaneet yhtäkään kohtaa oikein. Lopulta luovutin ja lähdin jolkottelemaan maalia kohti, mutta Fina halusi vielä jäädä pujottelemaan kepit puolivälistä loppuun ja luuli saavansa maalissa suuremmankin luokan kehut. Silmät loistivat lautasina ja häntä torpedoi koko koiran liikkeitä. Voitte vaan uskoa, että jäi namit saamatta. :D Mua ketutti, hävetti ja harmitti niin paljon, että olen onnellinen, ettei kukaan tuttu ollut maisemissa enää siihen aikaan. Sain siis mykkäkoulutella itsekseni autoon ja savuta siellä itsekseni. :D Luojan kiitos välissä oli lauantai, sillä vain joukkuekisoista (ja elämäni ensimmäisestä subista!) hyvässä seurassa nauttiminen oli ainoa, joka mua veti radalle noiden sikailujen jälkeen.


Sunnuntaiaamuna jännitys tepasteli jo valmiiksi ketutuksella lakatulla mieleni näyttämöllä, ja kun tutut kyselivät kentällä fiiliksiäni, en voinut valehdella - synkät! Synkimmät mahdolliset suorastaan. Hyppyradalle mentäessä en tiennyt, lähtisikö koira mukaani ollenkaan vai näyttelisikö se kuuluisaa middle fingeriä jo ennen ensimmäistäkään hyppyä. Rata sinänsä oli profiililtaan meille mieluinen, ja yllätys olikin hirmuinen, kun ylitimme viimeisen esteen virheittä ja aikaan ehtien. Pomppasin varmaan metrin ilmaan ja kiljaisin kuin pieni kakara. Emmehän ole ehtineet hyppyratojen aikoihin normikisoissakaan - miten sitten arvokisoissa?! En voinut uskoa todellisuutta ennen kuin näin tulokset netistä. Pääsimme SM-finaaliin eli rutkasti yli puolenvälin: toiselle radalle pääsivät "vain" 95 koiraa 233:sta.


Kaikki ketutus oli tietysti tipotiessään ja me oltiin käytännössä voitettu kaikki mahdolliset tavoitteet, joita emme olleet edes asettaneet. Agiradalle lähdimme siis vain kokeilemaan - joskin paineita tuotti se, että radalla olisi helposti ollut nolla tehtävissä - ja totaalinen kokeilu siitä muodostuikin, sillä vettä tuli kuin aisaa. Liekö sitten se hidastanut koiraa sen verran, että olin koko ajan aivan liian edellä eivätkä ohjaukset siten osuneet yksiin koiran liikkeiden kanssa. Yhteistuloksena käteen jäi siis vain hylky, mutta totuus sen takana on monin kerroin värikkäämpi. Pesimme kuitenkin monta kuumaa miniluokan nimeä jo ensimmäisen radan karsinnoissa ja munkin pääni kesti arvokisapainetta! :) Valitettavasti kuvia ei ainakaan toistaiseksi ole enempää näyttää, mutta lisään kyllä jälkikäteen, jos vain löydän niitä jostakin netin syövereistä...

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Geimien kenraalit

Laji: Agility
Koira: Hoina 1v ja Fina 5v
Vetäjä: Nina Manner
Paikka: Loviisa


Ohhoh, onpas treeniblogi jäänyt viime aikoina hiljaiseksi! Kyllä sitä vaan näköjään tarvitsisi aina kuvia tai videomateriaalia palanpainikkeeksi - muutoin jää merkinnät kirjoittamatta, vaikka vähintään kahdesti viikossa harjoitellaankin.

Tänään oli taas kuukausittaisen Nina Mantereen treenin vuoro, ja minulla olivat jälleen molemmat mukana pyörähtelemässä. Koska tämäniltainen oli Finalle viimeinen treeni ennen tulevan viikonlopun SM-kilpailuja, halusin aloittaa Hoinan kanssa. Niin saisin sähläykset sählättyä jo pois alta ja keskityttyä sitten lopputreenin vähintäänkin SM-kisoja silmällä pitäen. Hoinankin kanssa treeni sujui kuitenkin varsin hyvin ja ilman suurempia säätöjä. Siitä kertonee myös se, että pääsimme ensimmäistä kertaa - joskin tietysti pätkissä - radan loppuun asti! Rengas tai kepit eivät vielä toimi osana rataa, joten siksi rata pirstaloitui vähän ikävästi. Parhaat kicksit sain kuitenkin esteiltä 6-7, jolloin sain lähetettyä Hoinan putkeen ollessani itse jotakuinkin kutoshypyn kohdalla ja vaihdettua puolta putken päässä, sekä molemmat putkisuorat, joille ehdin tehdä persjättöjäkin. Ninakin sanoi, että eikö ole mahtava tunne, kun ehtii nopeankin koiran kanssa. Todellakin! Hoinan irtoaminen on mun pelastukseni! :)




Finan kanssa suurin kompastuskivi oli väli 13-14, minkä tiesinkin jo heti radan nähtyäni. Pätkänä saimme putkeen irtoamisen toimimaan leijeröidenkin, mutta Ninakin oli sitä mieltä, että kisaradalla kannattavampaa on pinkoa puomin pään toiselle puolelle varmistamaan putkeen 14 meno. Aivan treenin loppuun saimme vielä pitkästä aikaa videopätkän - Ninan haasteen tehdä nollarata viimeiseksi suoritukseksi ennen tosigeimejä. Teimme työtä käskettyä ja saimme huippupalautteet varmasta ja venymättömästä menostamme, josta ohoeikuntonne-kohdat ja purkkakäännökset puuttuivat kokonaan. Samalla lailla kun toimisi viikonloppunakin tuloksista viis, niin jes! :)




torstai 23. toukokuuta 2013

Extremetreenit

@ Hapsutassujen Facebook-sivu


lauantai 11. toukokuuta 2013

Nina Mantereen treenit 7.5.-13

Laji: Agility
Koira: Hoina 1v ja Fina 5v
Vetäjä: Nina Manner
Paikka: Loviisa




Tiistaina kumpikin koira pääsi Mantereen Ninan treeneihin, kun tämä tuli pitkästä aikaa Loviisaan kouluttamaan. Rata tuntui alkuun melkoisen kimurantilta - ainakin möllitason Hoinalle - mutta ihmeesti se siitä sitten lutviutui, kun päästiin tositoimiin. Erilaisia käännöksiä tuli ainakin harjoiteltua!


Hoinan kanssa pääsimme jopa esteelle 18 asti ja se on huomattavasti pidemmälle kuin odotin. Keppejä emme tosin vielä tehneet, mutta muuten saimme jo ihan mukavia pätkiä toimimaan. Vitosella harjoiteltiin päällejuoksua, esteillä 7-8 tiukkia käännöksiä ja kympille väsäsimme elämämme ensimmäisen oikean saksalaisen keskellä rataa. Mulle tosin selvisi, ettei ko. tekniikassa varpaita ja kroppaa käännetäkään koiraa kohti takaakierron jälkeen kuten twistissä, ja voi että sen muistaminen ja uudelleen opetteleminen olikin hankalaa! Onneksi kotona pihatreeneissä olemme tätä saaneet jo harkattua paremmaksi. :)

A:n debytoimme myös osana rataa, ja likka ottaa kyllä kontaktit niin hienosti, etten voi olla kuin ylpeä. Putkelta kääntäminen hypylle 14 vaati useamman yrityksen ja siitä valssailut eteenpäin vielä muutaman lisää. Nina kuitenkin kehui omaa ohjaustani - koira vaan kuulemma (ja tiedänhän sen itsekin) tykkää lähteä kiertelemään esteitä, jos liikkeitä ei tee ns. selko-ohjauksena. Saimme paljon hyviä vinkkejä ja kotiläksyjä - päällejuoksut ja saksalaiset - joten oli kyllä mahtitreeni kaiken kaikkiaan!


Finan kanssa sama rata oli tietysti tyystin erilainen kuin Hoipelin kanssa ferraroidessa. Marmatin Ninalle heti alkuun vauhtiongelmistamme, ja niiden pohjalta koetimmekin vain saada käännöksistä mahdollisimman pienet. Finahan on sikäli varma koira, että mitään suurempia ongelmia radassa ei ollut. Yllättäen jopa saksalainen toimi! Suurin suositus Ninalta oli, että heivaisin niistot ja niisto-persjätöt kankkulan kaivoon ja korvaisin ne simppeleillä pyörityksillä. Itse en näe tai koe jälkimmäistä nopeampana, mutta ei kait auta kuin luottaa viisaamman sanoihin! :) Hei ja Finskillä oli muuten hyvä fiilis radalla, haukkua räkytti aina ennen lähtöä niin kuin olen opettanutkin! Treenien päätteeksi ilmoitinkin Finskille vielä kuusi epätoivoista yritystä saada tuplanolla. Itsensä viimeiseen asti kiduttaminen on niin mukavaa...

torstai 9. toukokuuta 2013

Perhetreenejä

Laji: Agility ja toko
Koira: Hoina 1v
Vetäjä: Mila Oravecz
Paikka: Lempäälä


Viime päivinä on osunut oikeiden kouluttajien treenejä niin tiheään, että juttua piisaa. Miikku oli järjestänyt viime sunnuntaina yksivuotiaille LL-pennuille yhteisen hallivuoron, jonka alkuun tokoilimme vapaamuotoisesti kukin mitäkin. Itse otin Hoinan kanssa vain pari juoksuruutua salaa viedylle lelulle, muutamat "hiilaukset" ja lopuksi ALO-hyppyä, joka ei oikein ottanut sujuakseen. Hoina on alkanut liikutella koipiaan odotellessaan, että tulen sen vierelle. Hypyn loppuosa olisi siis otettava syyniin! Innosta saimme muilta hyvää palautetta, mutta liikkeiden suorituspaikkojen vahva kyttäämismoodi herätti kyllä pahennusta omiemmekin joukossa.


Hoinan isän, viime vuoden agilityn SM-kultajoukkueessa olleen Jöstan omistaja Mila toi meille pentujen isukkia näytille ja veti suureksi iloksemme myös pientä ohjattua agilityä. Alkuun teimme meille ihan uusia, todella simppeleitä, lihaksia aktivoivia hyppytreenejä - käännöksiä ja ihmisnuolimaisia hypyn takaa jarrutuksia - jotka osoittautuivat ihan mahtaviksi. Oli mielenkiintoista nähdä, miten hyvin Hoina taipui hyppykäännöksiin melkein paikoiltaan lähtien, vaikkemme ole tehneet mitään vastaavia aiemmin. Näillä harjoituksilla on varmaan helpompaa lähteä nostamaan rimojakin.



Tässä alussa kotipihalla tehtyjä pentutapaamisessakin kokeiltua
hyppytreeniä, joskin ihmisnuolesta on vielä käsityöntö poissa. Lisäksi
saksalaisesta pitäisi saada oma koiraa kohti kääntymiseni pois.


Suureksi huojennuksekseni Mila oli ihmeissään siitä, että emme olleet aikaisemmin treenanneet edes alimmilla medirimoilla. Huh! Mä kun olen halunnut pelata ihan varman päälle ja silti on mietityttänyt, että onko touhu  (ei rimojen korkeus vaan lähinnä Hoipelin nopeus) liian rankkaa noin nuorelle. Nyt joka tapauksessa nostimme rimat reilusti medeiksi ja teimme pientä radan tynkääkin siinä sivussa, mutta aika hankalaahan se oli  vielä meille kummallekin uusilla liikeradoilla.


Treenituokion jälkeen hurautimme koko poppoolla Miikulle vetäisemään herkulliset tortillat poskeen ja jutustelemaan nelikon viirauksista. Tällaisia intiimejä pienen porukan tapaamisia pitäisi olla niin paljon useammin (ja lähempänä meitä)! Oli ihanaa tutustua myös Milaan ja nähdä Jöstaa vihdoinkin livenä!

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Elina Niemen tokokoulutus 4.5.-13

Laji: Toko
Koira: Hoina 1v !
Vetäjä: Elina Niemi
Paikka: Loviisa


Lauantaina pääsimme ensimmäistä kertaa tokossa "guruoppiin", kun tokon MM-mitalisti Elina Niemi tuli Loviisaan vetämään seurallemme treenit. Päivä venyi aika ylipitkäksi (7h), mutta mikäs siinä oli tuttujen kanssa jutellessa ja toistenkin harkkoja seuraillessa, kun koirakkoja oli aivan kaikentasoisia! :)


Alunperinhän menin koulutukseen vain hakemaan lopullista tuomiota Hoinan seuraamiselle, enkä ollut juuri muita liikkeitä ajatellut tekeväni. Yllätys olikin melkoinen, kun ongelman kuvailun ja pienen näytepätkän jälkeen Elina ei ollut moksiskaan Hoinan vireen suhteen - tai hänestä touhussamme ei mitään väärää virettä edes ollut. Olin kuulemma alkanut korjata ongelmaa (kyyryilyä) ihan oikein, mutta kuten aikaisemminkin on tullut kuultua, olen imuttanut Hoinaa koko ajan 5-10 cm liian eteen. Sen sijaan kun Hoina tulee itsenäisesti perusasentoon, se hakee aivan oikean paikan. Neuvoksi Elina antoi ainoastaan lyhyiden pätkien imuttamisen oikeasta kohdasta ja ylempää ja vapautuspalkkauksen ylöspäin niin, että koira saa lopuksi hypätä namikäteen sanallisen kiitoksen jälkeen. Alla olevassa videossa (ei Elinan treeneistä) kohdasta 0:48 eteenpäin näkyy, miten Hoina pystyy jo pitämään seuratessaan päänsä pystyssä. Itse jäykistelin tuossa treenissä tahallani, kun halusin nähdä liikkeen muutoksen vaikutuksen.




Koska olin valmistautunut työstämään seuraamista koko treeniaikamme, olin vähän hoomoilasena, kun tuli äkkiä tarve keksiä jotakin sellaista tärkeää treenattavaa, mistä en luultavasti itse pääsisi yli. Ja sen seuraamisen kun piti olla niin suuri probleema?! Jostakin ihmeen syystä keksin sitten kaukokäskyt, johon kyselin vain suullisia ohjeita. Keskustelun päätteeksi tulin siihen tulokseen, että opetan kaukot Hoinalle niin, että sen takajalat pysyvät paikoillaan ja alan pikkuhiljaa hissailla muitakin siirtymiä. Tiesittekö muuten, että kaukokäskyjen kisavalmiin tekniikanhallinnan opettaminen kestää ainakin kaksi vuotta MM-kisaajaltakin? Tuli pieni uskon puute. :D

Vartin ruokatauon jälkeen, toisella treenipuolikkaalla, halusin ottaa kaksi kivaa liikettä pikaisena ensiapuna orastavaan tokomasennukseen. Teimme muutaman juoksuruudun niin, että Elina vei sinne lelun ensin Hoin nähden ja sitten Hoinalta salaa. Jälkimmäisissä Hoi kääntyi mua kohden pari metriä ennen ruutua, mutta kun pysyin mykkänä, likka korjasi itse kummallakin kerralla. Tästä tuli hyvää palautetta Elinalta. Ohjeeksi saimme tehdä jatkossa paljon salaleluruutuja ennen kuin sitten vähitellen uskaltaa heittää täysin tyhjiäkin sekaan.

Lopuksi näytin vielä meidän tämänhetkisen noudon kisanomaisena liikkeenä. Silloin Elina tarttuikin Hoinan kyttäämiseen kaikessa tekemisessä. Noudossa itsessään erityisesti loppuosaa pitää treenata paljon - Hoina tarjosi maahanmenoa, kun vapautusta perusasennosta ei heti tullut - mutta mun pitää ylipäätään lisätä Hoinan aktiivisuutta itseni suuntaan eikä aina tehtävään asiaan tai esteeseen. Oheistreeninä mun pitää aloittaa lelunsietoharjoitukset, joissa mun pitäisi saada Hoina unohtamaan maassa oleva lelu vain omana kiinnostavana itsenäni (hurraa :D) ja palkata penska toisella lelulla minuun päin, kun se vihdoin näyttää unohtaneen hämylelun. Sama treeni liitetään myöhemmin myös noutoihin, ruutuun ja hyppyihin. Ehkä se tästä...


Sunnuntain pentutapaamisessa - josta kirjoittelen huomenna lisää - kyselin vielä kaikilta neuvoja meille täysin uusiin liikkeisiin ja laitoin kotona yllättävän tilauksen erääseenkin nettikauppaan. Alla on tulos - kyllä nyt kelpaa treenailla!


keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Seuraamistilanne

Laji: Toko
Koira: Hoina 11kk
Vetäjä: Itsenäistä treeniä
Paikka: Loviisa


Saatoin jo aikaisemmin mainita, että eräänä iltana keksin - kyseltyäni ensin kaikilta mahdollisilta koiratreenaajilta ja kokeiltuani sitä sun tätä - ehkä maailman yksinkertaisimman ratkaisun meidän seuraamisongelmaan. Koska Hoina kerran toimi jo hyvin askelluksissa mihin tahansa muuhun suuntaan kuin eteen, äkkäsin muuttaa seuraamiskäskyn täysin uuteen ja ottaa "eteneviä" askelia pikemminkin etuviistoon! Näin sivulle suuntautuvien askellusten mukaisesti Hoina vaihteli asennosta toiseen rivakasti pomppimalla, ja pääsin silti etenemään. Sitten pienensin pikkuhiljaa sivusuunnan kulmaa kohti askellusta suoraan eteenpäin. Hirveän kauan kestikin noin simppelin idean hoksaaminen ja lopulta se tapahtui ihan iltapalapöydässä!

Asento pyörii vielä ja edistämistäkin tapahtuu, mutta vireen suunta on oikeampi. Hoina ei enää näytä nuijitulta tokokoiralta (toim. huom. sitä ei siis todellakaan ole koskaan muksittu treeneissä!), vaan häntä pysyy pois jalkovälistä ja paimenkooma on ainakin toistaiseksi pystytty sivuuttamaan. Toivoisin kovasti kommenttia muutoksesta - etenkin niiltä, jotka ovat aikaisempiakin tokovideoitamme katselleet. Lauantaina pääsemmekin sitten valmennusrenkaan Elina Niemen koulutettavaksi, emmekä takuulla jätä hyödyntämättä moista mahdollisuutta myös seuraamisen parantamisen suhteen!



Yllä muistutukseksi parin kuukauden takaista seuraamista kohdasta 0:58 eteenpäin.



Yllä tuoretta seuraamista (askelluksia) uudella käskyllä ja vireellä.

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Tekniikkatreenit :: valssi

Laji: Agility
Koira: Hoina 11kk
Vetäjä: Itse vetämäni tekniikkaryhmä
Paikka: Loviisa


Torstaina meillä oli taas tekniikkatreenit, ja päivän teemana olivat valssimerkkaukset. Ryhmäläiset ottivat sellaisia harppauksia eteenpäin, ettei ole tosikaan. Ihanaa nähdä, että neuvoni tehoavat! :) (Niin ja ensimmäisissä treeneissä lupaamani haastesuklaapatukat kelpasivat kaikille! ;)) Rakastan kouluttamista! Fina yritti kovasti toimia alussa toimintaesimerkkinä, mutta kenttä oli kylvetty niin täyteen nameja, että nenä vei...

Hoinis sen sijaan veti yllättävän hyvin, vaikka kyllä alunperin vähän jännitin sen kaarroksia. Kaikki edelliset yritykset kun ovat menneet aivan harakoille... Tuolla nopeudella ja minirimoilla noita kurveja ei mitenkään saa täysin minimiin, mutta ihan sujuvasti ne käännökset jo menivät! En olisi ihan heti uskonut, että saisin tanssahdeltua useammankin yks-kaks-kolmen peräjälkeen. Näitä täytyy vaan tehdä paljon paljon useammin! Ensimmäistä kertaa erehdyin itsekin videota katsoessani Hoinan vauhdin perusteella luulemaan, että mulla oli pikakelaus päällä, kunnes tajusin itse liikkuvani aivan normaalia vauhtia. :D

Kontakteilla olen palkannut aivan liikaa etupalkalla - näissäkin treeneissä vaan sillä. Hoina on alkanut jarruttamaan jo kontaktipinnan yläpäähän, joten lähitulevaisuudessa pitää taas pitäytyä namialustassa. Superlikka se kyllä on, kunhan ei vaan ala rimoja roiskimaan... Plussaa siis valssiedistyksestä; miinusta yksipuolisesta kontaktipalkkailusta.




maanantai 22. huhtikuuta 2013

Häsellystä...

Laji: Toko
Koira: Hoina 11kk
Vetäjä: Omatoimitreenit kimpassa
Paikka: Loviisa



Kuvat © E-R Snellman


Hlääh... Tänään ei olisi pitänyt treenata ollenkaan. Hoina joutui ennen treenejä matkustamaan auton paksissa täysin vapaana - millä lailla sitä ei koskaan ole autossa kuljetettu - ja se oli selkeästi kierroksilla jo ennen treenejä. Siinä sitä sitten häslättiin treenit läpi niin, että huhheijjaa taas. Meillä TOKO alkaa pikku hiljaa olla lyhenne sanoista totuus olemattomasta koirakon osaamisesta...

Päämurheenkryyneiksi tänään muodostuivat luoksetulo ja estehyppy. Luoksarin jättövaiheessa Hoina on keksinyt yhtäkkiä aina jossain vaiheessa painua makuulle, ja tätähän on kiva yrittää korjailla... Hypyllä puolestaan noutoa lähellä suorittanut koirakko oli liian suuri häiriö. Hoina yritti kerran livistää hakemaan toisen kapulaa ja vielä takaisintulon jälkeen vain kiersi hypyn, joten en edes yrittänyt uudelleen.

Jotain positiivistakin treeneistä sentään löytyi: seuraamisen työstämisen olen aloittanut nyt aivan alusta eri komentosanalla ja tyylillä. Sanalla "hiilaa" koitan saada korjattua Hoinan asennon ja paikan paremmaksi sekä tietysti paimennusvireen sammutettua tokosta kokonaan. Tässä alku näytti tänään jo tosi hyvältä häiriössäkin! Lisäksi paikkamakuu meni taas tänään kaksiminuuttisena vain kolmella välipalkalla, eivätkä vierustoverin pään ravistus tai viimeisenä loppuvapautuskaan saaneet junioria nousemaan maasta. Nyt olisi vaan taottava oma muistisääntö syvälle tajuntaan: erityisesti kimppatreeneissä keep it simple!

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Kevään ensimmäiset ulkotreenit

Laji: Toko
Koira: Hoina 11kk
Vetäjä: Omatoimitreenit kimpassa
Paikka: Loviisa


Meillä oli eilen kevään ja kaikkien aikojen ensimmäiset tokotreenit ryhmässä. Ilmoittauduin Hoinan kanssa omatoimiryhmään, joka käy kentällä kahdesti viikossa pääasiassa puuhailemassa itsekseen häiriössä, mutta tietysti yhteisliikkeitä otetaan myös. Mulle tekee äärimmäisen hyvää ottaa tokoa säännöllisessä ryhmässä, jotta tulee oikeasti treenatuksi ja saa tarvittaessa myös apua. Kaiken muun osalta me ollaan tosi hyvässä vaiheessa alokasluokan suhteen, mutta se sama samputin seuraaminen vaan ottaa päähän. En enää edes tiedä, millaista haluan sen olevan, onko Hoina ylipäätään oikeassa paikassa ja niin edelleen. Seuraamista lähdin eilenkin harkkaamaan häiriössä.

Aluksi Hoinalla oli vähän hankaluuksia keskittyä omaan tekemiseen. Se ei kyllä yrittänyt karkailla, mutta oli koko ajan selvästi utelias seuraamaan ja siksi perillä myös muiden touhuiluista. Hoin itselleni vaan koko ajan, että pidä nyt hyvä ihminen tämä treeni ainakin helppona. Ihan hyvin se mielestäni sujuikin, muttei varmasti olisi sujunut, ellen olisi sitä jatkuvasti puoliääneen takonut.


Seuraamisessa Hoinalla on ryhdikäs asento vain silloin, kun imutan sitä. Peruutus ja askellukset ovat asia erikseen - niihin olen todella tyytyväinen ollut alusta asti. Sekä minä itse että koira aletaan olla aika kypsiä tuohon namittamiseen (välillä Hoina mieluummin vain seuraisi kuin ottaisi vastaan namia), mutta heti jos otetaan pari askelta ilman namia kuononpäässä, eräänkin kommentoijan termi paimenkooma iskee taas. Luojan kiitos(!) meillä on toukokuun alussa valmennusrenkaan kouluttajan tokopäivä, jolloin ehkä saadaan jotakin tolkkua tähän touhuun. Lienee sanomattakin selvää, että jääviä en nyt hetkeen treenaa.

Luoksetulo on hidastunut, mutta toimii silti joka kerta. Hidastuminen johtuu siitä, että olen pari kertaa ottanut jo pysäytysluoksaria, joten nyt sellaiset poispois ja lelun kanssa vaan läpijuoksuja. Silti tämä liike on kisakunnossa - ellei Hoipura keksi vaihtaa istumassa odottelua makuuasentoon ennen kutsua...

Paikallamakuun koko kahdeksan koirakon treeniporukka otti yhtä aikaa, kukin tasonsa mukaan. Hoina oli keskellä riviä ja pysyi koko kaksiminuuttisen hienosti paikoillaan ja vieläpä suhteellisen rauhallisesti, vaikkakin höristeli ja kohensi pariin otteeseen ryhtiään jostakin olosuhteen muutoksesta. Palkkasin koiraa (kuten muutama muukin) ainakin neljästi vapauttamatta ja lopuksi vapautin sen suoraan maasta. Viereinen koira ei mennyt missään vaiheessa makaamaan vaan jäi omistajansa kanssa vaan hengaamaan riviin, mutta se ei häirinnyt Hoinaa yhtään. Ihme ja kumma, 90% ajasta likka tujotti tyynesti vain ja ainoastaan mua, eikä sen olemus ollut mitenkään terävä joka rasahdukselle. Superhieno juttu!

Lopuksi tein vain hyvänmielentreeniä, sellaisia liikkeitä, joiden tiedän aina onnistuvan. Näitä olivat salamatreeni seisomista ja maahanmenoa vuorotellen, ruutuun lelulle juoksemiset ja esteen yli hypylle juokseminen. Hyppy-käsky ei toimi esteellä, vaan sen sanan jälkeen Hoina jää aina kysymään lupaa - joskus jopa toistamiseen. Eteen-sanalla toimii paremmin, joten vaihdan käskyn vastedes siihen. Aivan loppuun jätin hypyn takaa lelun pois ja tehtiin täysin kisanomainen alo-hyppy, joskin niin, että vapautin koiran tietysti sivulta seisomasta.


Tänään treenasin kotipihalla vielä erikseen seuraamista ja kapulan pitoa. Jälkimmäinen meni upeasti, mutta seuraaminen taas vain puoliksi hyvää. Saataisiinkohan me vaikka kokeissa erityislupa vetää seuraamiskaaviot peruuttaen, niin voitaisiin saada paremmat pisteet? :D

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Tekniikkaharkat Kotkassa

Tällä viikolla meillä onkin vaihteeksi taas harvinainen viikko: pari edellistä viikkoa taisivat hurahtaa kokonaan ilman agitreenejä ja tälle viikolle niitä onkin tarjoutunut jopa kolmet! Tänään käytiin vetäisemässä pikaiset vartin tekniikkatehotreenit Fannyn ja Noonan kanssa Kotkassa, ja yllätyin, miten tehokkaat treenit saimmekaan aikaiseksi. Saatiin menestyksekkäästi treenattua monta sellaista juttua, jotka eivät ole aikaisemmin toimineet tai niitä ei olla ehtitty kokeilla ollenkaan - esimerkiksi välistäveto ja backlap.

Tänään teen vaan plussa- ja miinuslistat, muilta osin video puhukoon puolestaan. :) Siitä ei ole leikattu yhtään suoritusta pois vaan ainoastaan siirtymät, eli listat ja videolla näkyvät onnistumiset suhteessa pikkumokiin ovat ihan todella moninkertaiset! Ainoa, mitä videolla ei näy, on aivan lopuksi testattu keinu, jonka vastaanottamista uskalsin keventää niin reilusti, että kohta ei tarvitse vaimentaa ollenkaan!


Plussat
  • saatiin tehtyä pitkiäkin pätkiä täysin toimivasti
  • itsenäiset kontaktit toimivat n. 90%
  • välistävedot toimivat!
  • backlap toimi uutena heti
  • Hoinan irtoaminen on mahti
  • sylikäännökset toimivat Hoinalla upeasti
  • tuntui, että pentutreeneistä on alettu siirtyä agilityyn, koiraa saattoi jo ohjata ja se luki!


Miinukset
  • puomin ohittelu, jos olin Hoinaa edellä -> ei vielä hae esteitä jäljessäni
  • alun backlapeissä sylkkäriosan käsi näytti olevan mulla väärä...no mutta toimi silti! :D
  • putkilla Hoinan ohjausta lukevat aistinelimet menivät tukkoon, kun putkihulluus iski :D



maanantai 8. huhtikuuta 2013

Treenikatsaus




Viime aikoina mulla on jäänyt treenimateriaalia aivan rästihommiksi asti, joten nyt ajattelin pläjäyttää sekä agilityt että tokot kertalaakista treenipäiväkirjan arkistoihin. Agilityt ovat tältä päivältä, mutta tokot ovat jo melkein kuukauden vanhat. Uudempaakin kuvaa on koneella, mutten ole vielä saanut niitä läpikäydyksi. Siksi en nyt mitään sen suurempaa sanailua aio harrastaa - toteanpa vain, että lähtöongelmista ja keinu-uffuttelusta on päästy ainakin toistaiseksi eroon! Niin ja mäkin näytän pysyvän suhteellisen pystyssä, joten miniagisyndroomakin alkaa hellittää! Muutamia hupaisia pelastuksia tuolla pätkällä näkyy, mutta tulipahan ainakin testattua, että myöhässä olevat paniikkitakaaleikkauksetkin likalla jo toimivat. Niihin joudutaan varmaan vielä isompanakin turvautumaan useampaankin otteeseen. :D Sellainen kutina jotenkin on...


Tokoistakaan en ylimääräisiä hölise, mutta tuolle alun seuraamiselle on pakko nauraa. Kamera oli nimittäin kahden siivekkeen väliin pingotettuna, joten Hoina yritti ensin koko ajan lähteä niiden luo takaakiertoon. :D Palkkasin näemmä aika montakin vinoa asentoa kuten myös vinon luoksetulon, mutta fiilis olikin näissä treeneissä se tärkein: pääasia oli, että paimenkyttäys saatiin pois. Näitä saa mielellään kommentoida, vaikka materiaali todellakin on hieman vanhaa. Laittelen lähipäivinä uudempaa tokovideota ja analysoin sitten paremmin. Tässä kuitenkin todistetta treenailuista näin alkuun!

Seuraaminen 0:00-3:05
Estehyppy 3:06-3:38
Paikkamakuu 3:39-5:07
Luoksetulo 5:08-5:45
Kaukokäskyt 5:56-