torstai 30. tammikuuta 2014

Kimppareenejä :)

Laji: Agility
Koira: Hoina 1,5v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: ATT ja Porvoo


Tällä viikolla olemme treenanneet upouusien tuttavuuksien, Ellan ja Tepon, sekä ihanien vakitreenikamujemme Roosan ja Pennin kanssa käydyissä omatoimitreeneissä laveita ja ansattuja takaakiertoja, itsenäisiä kontakteja ja keppejä. Kaikissa ollaan edistytty, mutta etenkin keppien suhteen alkaa näyttää kerta kerralta paremmalta. Pitäisi vain saada treenattua enemmän niin, että olisin itse edellä. Ajattelin, että ensi kerralla laitan täydet verkot, palkan viimeiseen keppiväliin ja menen itse vielä kepeiltä edemmäs. Sitten kutsun Hoinan verkotettujen keppien "läpi", jotta se ei pääse karkaamaan palkalle mutta jotta se oppisi, ettei sen kannata kiirehtiä mun luo. Pikkuhiljaa se sitten toivon mukaan oppii, että palkka tulee aina olemaan viimeisessä välissä mun sijainnistani huolimatta.



keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Uusi treeniryhmä

Laji: Agility
Koira: Hoina 1,5v
Vetäjä: Anne-Mari Piispanen
Paikka: ATT


Aloitimme maanantaina ATT:llä uudessa treeniryhmässä. Vaihdoin kisaryhmästä mölliryhmään, jotta pääsisimme tosiaan treenaamaan mölli- ja ykkösluokankin tasoisia ratoja. Sinne kolmosiin kun pitää ensin noustakin! ;)

Näin alkuun täytyy heti todeta, että ryhmän vaihto oli kyllä loistopäätös! Niin kouluttaja kuin itse ryhmäkin otti meidät todella hyvin vastaan, vaikka tulinkin hullun bordercollien kanssa. Itse inhoan sitä BC:n muka tuomaa jumalaisuutta ja ylemmyyttä, ja yritänkin aina korostaa koirani heikkouksia ja näyttää, että se on ihan tavallinen ja vieläpä - päinvastoin kuin helppo - pirun vaikea harrastuskoira. Mulla on tällainen henkilökohtainen BC-kriisi... :D

Teemana meillä olivat meille vielä suht' uudet vekit 15 esteen radalla. Itse vekit menivät yllättävän toimivasti, mutta pari kertaa tuli rima alas, kun Hoinalle tuli kiire mun perääni. Teimme myös täyden spiraalitakaakierron, jossa minulle suurin haaste oli päättää, muutanko epäselvän takaakierto-niistoni pelkäksi takaakierroksi vai selkeäksi niistoksi. Päätin yrittää jättää niistokäden pois ja pari kertaa se sujuikin hienosti, mutta koska olen aina ottanut tuollaisiin ohjauksiin niistot, Hoina ei osannut joka kerralla vielä tulla tuohon pelkistettyyn versioon. Kouluttaja kehui silti Hoinaa siitä, että se jo noin nuorena tulee ohjauksiin niin hyvin ja on kuuliainen, ja jopa minä sain palautetta hyvistä, rauhallisista kädenliikkeistä. Ne ovatkin ainoa, mikä mun ohjauksessani on rauhallista... :D Tästä jäi tosi hyvä fiilis, ja maltan tuskin odottaa ensi viikon treenejä!

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Möllikisat Lohjalla 25.1.-14

Eilen osallistuimme Hoinan kanssa ensimmäisiin möllikisoihimme. Oikeasti Hoina ei todellakaan ole vielä edes möllikisavalmis, mutta koska viime viikolla treenimme peruuntuivat, lähdimme ihan puhtaasti treenaamaan mölliratoja. Koska Hoinan vauhti on niin mieletön, olen tähän asti tehnyt vain kiemuraratoja, joissa voin pitää Hoinaa hanskassa lähes koko ajan. Tiesin etukäteen, että suorilla Hoina helposti vain juoksee esteiden ohi pelkästä juoksemisen ilosta, joten treenikokemusta suurempia odotuksia meillä ei tosiaankaan ollut.




Osallistuimme yllä olevalle mölliradalle kaksi kertaa, kun kerran oli uusintastartin mahdollisuus, ja samat virheet toistuivat kummallakin kerralla. Ykköshypyn yli Hoina tuli molemmilla yrittämillä, koska se näki jo lähdöstä ainoastaan putken suun. Edes korostetulla ohjauksella toisella yrittämällä se ei hypännyt ensimmäistä estettä. Kun sitten pääsimme matkaan, itselläni vain adrenaliini virtasi, kun saatiin vetää aikamoista haipakkaa. Kahdessa sekunnissa olimme aina jo radan toisessa päässä, ja huumauduin Hoinan tavoin hetkeksi vain siitä vauhdin hekumasta. Ongelmia tuli tietysti vasemmalla olevalla suoralla, esteillä 6-9, kun suoraa pääsi tilanpuutteen vuoksi ohjaamaan vain sisäpuolelta. Magneetit tietysti vetivät Hoinaa sisäradalle niin, että se tuli ensimmäisellä kerralla ainakin pituuden ohi ja upposi putken väärään päähän. Sama vauhtikaaos toistui toisella yrittämällä. Loppusuoralla oli tosiasiassa mölliradalla vain kolme tavallista hyppyä, joista jotkin rimat putosivat jollakin kerralla - en muista enää.

Näiden jälkeen otimme vielä sisuuntuneina osaa kolmannelle, kisaavien radalle, jossa kakkosesteen tilalla olivat kepit ja loppusuoralla tosiaan tuo rengas - muuten järjestys oli sama. Tällä kertaa Hoina hyppäsi ensimmäisen hypyn hienosti ja meni vielä keppien oikeaan väliinkin alussa, mutta useista uusintayrityksistä huolimatta se ei malttanut pujotella avustuksellakaan loppuun saakka. Loppurata olisi periaatteessa mennyt nollana läpi, jollen olisi tehnyt aivan tarpeetonta jarrutusta hypylle 11, jonka rima tuli alas. Nostin itse riman takaisin, hyppyytin Hoinan sen yli, ja jatkoimme loppusuorankin virheittä maaliin.

Kaikilta radoilta tuli siis oletettavastikin hylky, mutta viimeisen radan suhteen olen todella tyytyväinen, sillä siinä sain korjattua mölliratojen virheitä ja huomautettua rimasta. On melko ihmeellistä, miten hyvin Hoina on kuulolla radalla, kun ottaa huomioon, millä kierroksilla se käy omaa vuoroa odottaessaan. Periaatteessa viimeisellä radalla keppejä lukuunottamatta nolla olisi jo ollut mahdollinen - ja viimeiselle radalle päästäessä voitte vain kuvitella, missä sfääreissä Hoina jo liiteli ennen startteja...


Hyvää kisoissa olivat seuraavat asiat:

  • Hoina teki, osasi ja näytti joka radalla juuri kaikki ne asiat, jotka sille on opetettu
  • kontaktit olivat pomminvarmoja joka kerralla, vaikka etenin itse reippaasti ennen vapautusta
  • loppujen lopuksi saimme myös pitkän suoran 6-9 toimimaan (ohjaus vastakädellä)
  • se vauhti...on vaarallista mutta myös pirun siistiä, kun saamme homman kuntoon!
  • kiihtymisestä huolimatta koiran ohjattavuus ei kärsinyt starttien myötä
  • Hoina irtosi (vähän liiankin) mukavasti putkiin
  • ei varasteluja lähdöissä!

Treenattavaa:

  • ne kepit oikeasti valmiiksi!
  • erilaisia treenejä, joissa putki on seuraavana tai ansaesteenä -> malttia!
  • suoria, suoria, suoria...

Päivä oli siis hyvinkin opettavainen ja positiivinen, vaikka kyllä siellä paikan päällä tunsi yhden jos toisenkin sääliksi käy tuon hullun omistajaa -katseen. :D Muut bordercolliet olivat ihan rauhassa, kun omani teki kaikkensa päästäkseen radalle ihan joka sekunti. Kyllä me varmaan koko kilpailujen nopein koirakko oltiin, mutta se ei kyllä hirveästi yllätä. Tällaisen tykin ohjaaminen ei ole mitään helppoa hommaa, mutta maltan tuskin odottaa vuoden parin päähän, kun olemme jo oppineet pelaamaan tiiminä yhdessä ja koira on saanut lisää estevarmuutta. Jos tämä riskipeli vaan pitää Hoinan siihen saakka terveenä...

Ps. Vaihdoimme ATT:llä mölliryhmään ja saimme myös avaimen itsenäistä treenailua varten, joten ehkä se tästä lähtee!


maanantai 13. tammikuuta 2014

Vahvistelua lajissa kuin lajissa

Laji: Agility ja toko
Koira: Hoina 1,5v
Vetäjä: Omatoimitreenit
Paikka: Porvoo ja Loviisa


Nyt vain pikainen päivitys videokatsauksen muodossa. Torstaina kävimme pitkästä aikaa Roosan ja Pennin kanssa treenaamassa agilityä. Hallilla oli valmis rata odottamassa, ja treenasin sillä sitten meille hankalia juttuja: ihmisnuoli-jarrutuksia, muurin takaakiertoja, keppejä, loppusuorien etenemisiä ja itsenäisiä kontakteja keinulla. Jarrut menivät parhaiten ikinä; muurin takaakierrot taas olivat lähes ylitsepääsemättömän vaikeita. Kepeillä vahvistin vain pari oikeaa, verkotonta suoritusta lievällä avustuksella, sillä vaikka kesällä Hoina oli juuri saanut hyvät, itsenäiset kepit, emme juoksu- ja sairaslomataukoilujen takia saaneet vastaopittua vahvistettua tarpeeksi. Nyt pitää siis ottaa vähän takapakkia keppien suhteen.

Loppusuoria kokeiltiin sekä pelkällä käskysanalla että etupalkalla. Videolta näkee selvästi, milloin on kyse mistäkin tavasta. :D Pelkällä käskylläkin Hoina eteni alusta saakka, mutta paljon epävarmemmin ja sain kyllä huutaa niin, että koko halli raikui. Niinpä tosiaan vahvistin käskysanaa etupalkalla, ja ihan hyvin osasi likka mennä edellä ja rytmittää hyppynsä. Lopuksi otimme vielä muutaman toiston itsenäisiä keinuja. Videolla näkyy, miten Hoina ei aluksi malta ottaa kontakteja ollenkaan mutta vahvistamalla alkaa sitten tajuta ideaa.




Alle liitän vielä videon seuraamisen kontaktitreenien etenemisestä. Tässä käytin lelun sijaan namipalkkaa, sillä samaan aikaan sattui sopivasti Hoinan iltapala-aika. Kesken treenien osa perheestä tuli Finan kanssa kotiin, joten saimme erityishäiriötäkin. Hoina sieti kyllä hyvin Finan pomppimista suoraan naamalle - mitä nyt välillä kääntyi tuijottamaan Finaa, että häivy nyt siitä hemmetti soikoon. :D Se yritti kuitenkin koko ajan täysillä Finankin läsnäollessa, heilutti häntäänsä ja kurotti namikättä kohti kuin sanoen: "Mä yritän kaikkeni tässä, annas sitä namia välillä, niin pystyn kyllä siihen!" Pari kertaa jouduin korjaamaan kontaktia ottamalla uuden perusasennon, mutta pääasiassa Hoina malttoi kurkistella mua kohti ihan kiitettävästi.

Tavallisesti en ota pidempiä pätkiä, mutta nyt halusin testata videolle, pysyykö kontakti yhtään yllä, jos otan jo askeleita. Ihan hyvältähän tuokin näytti verrattuna edellisiin yrityksiimme - joskin otin tässä siinä vaiheessa namikädenkin avuksi varmistamaan, ettei kyyryily iske päälle. Tämän kanssa ei kuitenkaan kiirehditä nyt, kun taktiikka näyttää toimivan. Vahinko vain, ettei meillä ole koti-Turussa kokovartalopeiliä treeniavuksi!



maanantai 6. tammikuuta 2014

Loppiaisviikonlopun lääkitys

Laji: Toko
Koira: Hoina 1,5v
Vetäjä: Kaarina Jaakola ja omatoimitreenit
Paikka: Lempäälä ja Loviisa


Viikonloppuna pääsimme myös tokoilemaan Lempäälässä. Kuokimme paikallisiin tottistreeneihin, joissa kokenut PK- ja tokoharrastaja Kaarina arvioi seuraamistamme ja valoi meihin uskoa tulevaan. Kaarinan mielestä touhumme ei kuitenkaan ollut ollenkaan niin pahan näköistä kuin Miikku oli alunperin hänelle maalaillut, joskin tutulta se kuulemma näytti. Niinpä saimme seuraamiseen seuraavanlaisen täsmälääkityksen: perusasennossa nökötystä katsekontaktilla niin, että avustaja huutaa, koska on aika palkata. Palkka putoaa kainalosta erityisellä palkkasanalla, joka on eri kuin vapautuskäsky. Itse en saa vilkuilla koiraan päinkään. Jos kontakti putoaa, otetaan uusi perusasento. Pikkuhiljaa aletaan tehdä painonvaihtoja ja jalannostoja muuten samalla taktiikalla, kunnes voidaan ottaa askel. Jos koira "roikkuu" perusasennossa matalassa kyyryssä, se yksinkertaisesti nostetaan pystympään.

Kaarinan mukaan - ja olenhan itsekin sitä mieltä - Hoina on tautisen mahtava koira, joka tekee täysillä töitä minulle. Mutta että sille saisi "perhanan hienon seuraamisen"? Pakko kai se on uskoa, kun jo nyt treenit ovat lähteneet hyvin liikkeelle! :)

Eilen puolestaan agitreenien lopuksi näytimme Miikulle vielä Hoinan noudon ja luoksetulon pysäytykset, jotka menivät aivan nappiin. Miikkukin kehui menoa oikein päteväksi. Lisäksi kaukot likka teki hienosti...eilen!


Tänään kävimme sitten tokoilemassa loppiaisen kunniaksi, kun ihana siskonikin lupasi lähteä mukaan avustajaksi ja hömppätokoilemaan Finan kanssa. Mä tein Hoinan kanssa kontaktiperusasentoja, piilopaikkamakuun, jossa Finakin sai toimia häiriökoirana, pysäytysluoksetuloja, noutoja ja erityisesti niiden loppuosia sekä avoimen luokan kaukokäskyjä. Kaikki muut menivät hienosti, mutta luoksetuloissa Hoina ennakoi enemmän kuin koskaan - jopa niin, ettei edes juossut. Niinpä otin vain läpijuoksuja. Kaukokäskyissä Hoina ei sitten tänään noussut parina kertana kaksoiskäskylläkään istumaan ja jos nousikin, jäi kyyryyn. Niinpä pienellä takapakilla vahvistin käskyt ja jätin sitten asian sikseen. Seuraavissa treeneissä siis seuraamisen ohella kaukokäskyt ja luoksetulo syyniin! Nuo kaukot ovat kyllä kummalliset, kun ne välillä ovat jo muka kisavalmiit ja sitten taas eivät toimi ollenkaan. Vahvistamista siis taitavat vaatia vielä aika lailla... Videolta huomasin, että perusasennoista osa oli vinoja, mutta niiden ei kuulemma tarvitsekaan olla täydellisiä nyt - pääasia, että katse ja ryhti ovat kuosissa!



Kamera jäi ärsyttävän vinoon!

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Tauolle tauko!

Laji: Agility
Koira: Hoina 1,5v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: Lempäälä


Tänään, Lempäälässä kasvattajan luona lomalla, pääsimme pitkästä aikaa agilitaamaan! Meillähän on ollut kolmen kuukauden tauko sairasloman takia, mutta nyt olemme saaneet vihdoin luvan palata kentille. En tiennyt yhtään, mitä odottaa. Musta tuntui, että olemme vielä aivan alkeissa, ja pelkäsin, että menosta tulee pelkkää kaaosta. Olin onnekseni täysin väärässä. Pakka ei hajonnut kertaakaan. Hoinan vauhti oli kontrollissani koko ajan, eikä turhia käännöksiä juuri tullut! Wau!

Keppeihin mun täytyi vielä laittaa verkot, vaikka ne olemme joskus ilmankin jo suorittaneet. Emme vain päässeet oikeaan aikaan vahvistamaan niitä, joten nyt täytyi ja täytyy lähiaikoinakin palata vähän taaksepäin. Kun kerran oli mahdollisuus, treenasimme tietysti niitä eniten, mutta muuten kokeilin vain ihan perusohjaamista ja sitä, miten Hoinalla on laji muistissa. Putkijarrujakin vahvistin ja olen niistä kyllä ylpeä. Hoina kuuntelee niin hyvin jarrukäskyä! Saatiin kasvattaja-Miikultakin vain positiivista palautetta ja vakuutteluja, että Hoinasta tulee vielä upea agikoira. Mustakin alkoi taas pitkästä aikaa tuntua siltä. Nyt kehtaa palata takaisin ryhmätreeneihinkin! Tuli oikein taas palo treenaamaan, joskin meidän pitää treenata matalammilla rimoilla vielä pidemmän aikaa.




Kyllä me myös tokoiltiin, mutta niistä treeneistä kirjoitan ihan erikseen. Lisäksi varsinaiseen blogiin tulee studiokuvia Hoinasta ja Pro-siskosta! :-)