tiistai 24. marraskuuta 2015

Topteam-läksyjä: Sennin ja Anun radan keppejä

Laji: Agility
Koira: Hoina 3,5v
Vetäjä: Annettu omatoimitreeni (Senni Huotari ja Anu Rajaheimo)
Paikka: ATT


Viime viikolla treenasimme keppien avokulmia molempien likkojen kanssa, ja koostin Hoinan treeneistä taas videopätkän. Videolla näkyvät kaikki toistot, joten kehitystä todella alkaa tapahtua, kun harhayritykset vähenevät. Tällä kertaa Hoina ei myöskään kertaakaan yrittänyt aloittaa keppien puolivälistä vaan oli sentään joka kerralla alkupäähän menossa. En tosin tiedä, koska uskaltaisi kokeilla noin suoria avokulmia ilman verkkoa. Uskon, että tällaisia hyviä verkkotreenejä pitää saada alle vielä muutamat ja lisätä omaa liikehäiriötä ennen verkon poistamista. Toistojen seassa on myös ensimmäisen leirin Anun radan tiukkia umpikulmia takaaleikkauksella. Ensimmäisellä Topteam-leirillä Senni neuvoi mua myös varioimaan palkkaamista, ja vaikka olenkin aika jämähtänyt tuohon palkan heittämiseen, muistin myös muutaman kerran käyttää etupalkkaa.

Lopuksi kokeilimme vielä jonkun radalle jättämä hyppytekniikkasarjaa ihan huviksemme. Kontakteja en ottanut tällä kertaa Hoinan kanssa ollenkaan, sillä nämä kepit ovat prioriteettilistalla huimasti korkeammalla. Oikeasti tällaisia täsmätreenejä pitäisi vaan käydä tekemässä paljon useammin, mutta viime aikoina hallilla on alkanut olla aamullakin sen verran porukkaa, että ollaan jouduttu lähtemään takaisin kotiin treenaamatta.



maanantai 23. marraskuuta 2015

Topteam-läksyjä: Mikon terveyshaaste

Laji: Elämä
Tekijä: Bea 22,5v
Vetäjä: Annettu omatoimitreeni (Mikko Lilja)
Paikka: Kaikkialla


Ensimmäiseltä Topteam-leiriltä saatu fysiikkavalmentaja Mikko Liljan läksy oli kiinnittää huomiota terveellisiin elämäntapoihin sekä lämmitellä myös oma kroppa ennen agilitytreenejä. Liikuntasivusto Heiaheiassa kerätään hyvinvointimerkintöjä, joihin kuuluvat mm. ajoissa nukkumaan meneminen, terveelliset ateriat ja aktiiviset työpäivät. Omaan elämääni mennyt kuukausi on tuonut melkoisen muutoksen ja hyvä niin, sillä viime leirin luennolla unesta, ravinnosta ja liikunnasta puhuttaessa kirjoitin vihkooni "kaikki retuperällä".

Lyhyesti lueteltuna olen lisännyt arjen hyötyliikuntaa, pidentänyt koiralenkkejä, alkanut liikkua myös ilman koiria, jättänyt ruoka-aikoihin vain hyvän maun takia tehdyt santsikierrokset väliin, juonut vähintään kaksi litraa vettä päivässä, nukkunut joka yö kahdeksan tuntia ja kiinnittänyt huomiota herkutteluun. Pääasiassa herkuttelen siis viikonloppuisin enkä silloinkaan ylenmäärin. Arjen hyötyliikunnan lisäämiseen on todella liittynyt auton jättäminen parkkipaikalla kauas kohteesta ja pidempien reittien valinta kaikessa kävelyssä. Lisäksi kotona saatan esimerkiksi kokata tasapainotyynyn päällä huojuen. Portaat olen lähes aina valinnut hissin sijaan, joten se ei varsinaisesti ole mihinkään muuttunut - sen sijaan ruoka-annosteni ulkonäkö on!




Vaikka varsinaista liikuntahaastetta ei vielä annettu, loin heti alussa Heiaheiassa kahvakuulatreeniohjelman, joka sisältää viikossa kaksi kahvakuulatreeniä, yhden venyttely- tai muun kehonhuoltopäivän sekä yhden lenkkipäivän. Tällä hetkellä menossa on viikko 4/9 ja suoritusprosentti on ollut täysi 100%. Jos en ole ehtinyt tehdä treeniä annettuna päivänä, olen kuronut ohjelman kiinni rästiin jääneiden treenien osalta. Lisäksi lepopäivinä olen useasti silti liikkunut jollakin tapaa arkiliikuntaa enemmän, ja jokapäiväisenä tavoitteenani on saada 10 000 askelta täyteen. Kannattaa joskus ottaa askelmittari päiväksi mukaan: tuohon 10 000 askeleeseen saa jo kävellä 7-8 kilometriä päivässä! Rehellisesti sanottuna olen itse joutunut melkein tuplaamaan päivän liikkumiseni saavuttaakseni tuon, koska mielestäni käveleminen on vaan aina ollut niin tylsää.

Kaikki kertomani on johtanut tässä kuukauden aikana siihen, että teen joka päivä lukemattoman määrän valintoja terveellisemmän elämän puolesta. Jos en mene pitkälle koiralenkille aamulla, teen sen illalla; jos syön jäätelön, en saa sokeriton päivä -merkintää ja käytän siinä herkuttelukiintiötäni; jos en kävele muuten päivän aikana, pitkän koiralenkin tulee olla pari kilometriä pidempi kuin muuten; jos jätän treenin väliin tänään, teen huomenna kaksi treeniä. Parasta tässä kaikessa on tietysti ollut se, että muutos on ollut hyvinkin kivuton ja positiivinen kokemus, ja painoakin on lähtenyt jo pari kiloa. Lisäksi lihaskuntoni on selvästi parantunut: alussa en meinannut jaksaa tehdä treeniohjelmaa edes kuuden kilon kahvakuulalla, mutta tällä viikolla tein jo lähes kaikki liikkeet joka sarjassa 10-kiloisella.

Miksi sitten näyttää siltä, että olen kerrankin oikeasti innostumassa terveellisemmistä elämäntavoista ja pakottamatta liikkumisesta? Syitä on monia. Ensinnäkin Heiaheia on suuri kannustin: minuun vain iskee niinkin simppeli palkitsemisjärjestelmä kuin uuden merkinnän saaminen tehtyä aktiviteettia vastaan. Lisäksi homma on ollut helppoa: olen kotihiiri, joten TV:n ääressä samalla kuulailu tai venyttely saavat ajan kulumaan ja huomion pois hikoilusta ja rääkistä. En myöskään ole dieetillä, vaan pyrin pysyvään muutokseen, joten painon putoaminen on vain mukava lisä siihen. Mikään ei siis ole kiellettyä, kunhan määrät pysyvät kohtuullisina - kun on juhlapäivä, saa syödä sen mukaisesti. Pisteenä i:n päällä olivat vielä Mikon konkreettiset neuvot hyötyliikunnan lisäämiseen sekä joukkueen tuoma ryhmäpaine. En osaa sanoa, onko tämä pysyvä muutos, mutta toivon todella niin. Ainakin pituusennätys on jo saavutettu! :)

Seuraava leiri on tosiaan jo tulevana viikonloppuna, ja olen selvästi treenannut oikeaa lajia, sillä siellä on luvassa lisää kahvakuulatreeniä. Oma treeniohjelmani toki jatkuu vielä viitisen viikkoa, minkä jälkeen kokeilen jonkin toisen lajin ohjelmaa. Hauskinta elämäntapamuutoksessani on se, että Heiaheiaan on kannustamanani liittynyt koko perheeni! Siellä me sitten peukuttelemme toistemme askelkyykyille. :D Saa nähdä, miten muutos vaikuttaa kakkosleirin kuntotestituloksiin - ainakaan en aio enää seota askelissa, sillä sain eilen valmiiksi omatekoiset askeltikkaat. Voin kertoa, että ne tulevat olemaan kovassa käytössä etenkin tällä viikolla!

tiistai 17. marraskuuta 2015

Topteam-läksyjä: Villen ratatreenit

Laji: Agility
Koira: Hoina 3,5v
Vetäjä: Annettu omatoimitreeni (Ville Liukka)
Paikka: ATT


Huh! Aika ei ole millään meinannut riittää videomateriaalin editoimiseen samalla tahdilla kuin olemme treenanneet. Siksi tein tietoisen päätöksen jättää kaikkien Topteam-läksyjen koostamisen aivan seuraavan leirin liepeille. Jotta kuitenkin vältyttäisiin mammuttipostauksilta, raportoin jokaisen valmentajan antamat läksyt erikseen aloittaen nyt Villen ratatreeneistä.

Villen läksyjä harjoittelin ensin Chhainan kanssa, koska hitaammalla koiralla rataprofiilien haltuun ottaminen oli huomattavasti helpompaa - itse kun en ole mestari sellaisissa treeneissä, joissa rata on esteiden sijainnilta sama mutta suoritettava estejärjestys vaihtelee. Villen ratoja onkin tullut otettua useaan otteeseen eri treenikerroilla ja eri koirilla.

Radoilla harjoiteltiin eritoten takaakiertoja, valsseja ja persjättöjä. Rimoja tuli näillä treenikerroilla alas enemmän kuin pitkään aikaan, mutta jätin pudottelut huomioitta. Keskityin mieluummin olemaan siellä, missä haluan oikeasti olla, enkä siellä, missä koira pitää rimat ylhäällä - siedätyshoitoa siis! Lisäksi monessa kohtaa syynä pudottamisiin tai kolahteluihin olivat puhtaasti omat huudahdukseni tai hitauteni. Ohjaamiseni videolla onkin paikoin aivan kamalan huolimatonta, mutta en lähtenyt puuttumaan myöskään siihen vielä tässä vaiheessa tai olemaan turhan ankara itseäni kohtaan. Koska suurin tavoitteemme Topteamissä on nimenomaan kehittää ratavarmuuttamme, ainoa tavoite treeneihin mentäessä oli saada ainakin jokin rata toimimaan puhtaasti. Oli hienoa huomata, että kaiken hinkkaamisen sekaan todella mahtui myös puhtaita jopa 17 esteen ratoja! Enää en siis voi sanoa, ettemme koskaan treeneissäkään olisi tehneet nollaa! :)


Ensimmäisessä treenissä en ajatellut ohjaamisia ollenkaan - opettelin vain radan ja tavoittelin puhdasta suoritusta. Kummallisella kaukoniistolla ja muutenkin väljillä ohjausvalinnoilla saimme kuin saimmekin nollan tehtyä, ja tämä riitti minulle mainiosti. Etuna näillä radoilla toki oli se, ettei minun tarvinnut liikkua ringin keskellä paljonkaan, vaan saatoin antaa Hoinan tehdä hommia rauhassa. Silloinhan yhteistyömme usein toimiikin. Ensimmäinen rata on videolla välillä 0:00-0:45.




Toisella radalla teemana olivat takaakierrot ja persjätöt. Saksalaistakin olisi ollut mahdollisuus kokeilla, mutta jo Chhainan kanssa olin niihin aivan liian hidas. Tämä rata kuului siis erityisesti niihin, jotka minun täytyi ensin testata Chhainan kanssa ennen kuin edes uskalsin haaveilla Hoinan kanssa kokeilemisesta. Koska Chhaina irtoaa takaakiertoihin todella hienosti, jännitin erityisesti Hoinan kykyä todella kuunnella käskyä kiertää este - yleensä kun olen pitkälti vienyt Hoinan takaakiertoon. Yllätyin positiivisesti tässä, joskin välillä toistoissa näkyi myös yksi takaakiertojemme ongelma: mahdottoman tiukasti esteelle tulo niin, että jo Hoinan nenä tai rintakehä pudottaa riman. Myös esteiden ohituksia takaakiertojen ja persjättöjen yhdistelmissä tuli. Oli kuitenkin mukavaa huomata, että treeni ja koiran pakottaminen hyppäämään hyvässä kulmassa ja "kiire"-tilanteissa näytti tepsivän - toistoilla saatiin siis onnistumisiakin.

Lisäksi tuon kakkosradan peilikuvaversiossa kohdasta 1:49 eteenpäin sain kenties koko omatoimitreenikauden palkitsevimman oivalluksen. Ensin nimittäin hakkasin päätä seinään toisto toiston perään eri ohjauksilla koiran silti karatessa aina väärälle esteelle. Kun kuitenkin pysähdyin ajattelemaan ja vertasin omaa ohjaamistani peilikuvana onnistuneeseen versioon, huomasin heti eron omassa toiminnassani!


Villen henkilökohtainen läksy meille oli vastakkaisen käden valssin harjoittelu valssiradalla, joka oli treeniratanamme jo leirillä. Videolla läksykohta rata on tarkalleen välillä 3:14-4:30 ja vastakkaisen käden valssi tapahtuu tuolla kolmannella hypyllä (keskimmäinen kolmesta rinnakkaisesta hypystä) suunnasta riippumatta. Alun kangertelujen jälkeen Hoina alkoi kääntyä todella mukavasti. Videolta toistot nähtyäni hihkuin ääneen, kun näin niin selvästi kerrankin sisäistäneeni itse uuden asian. Palkitsevimman videonkatseluhetkeni koin siis juuri näitä toistoja katsoessani ja niitä leirin räpellyksiin verratessani. Kolmen vuoden jälkeen alkaa tuntua siltä, että me todella kehitymme!


Kohdasta 4:33 videon loppuun saakka oli mielestäni mukavin treenirata. Itselleni se oli hämmästyttävin kokemus siksi, että Hoina todella alkoi sietää vedättämistä ja alkoi välillä vähän liiaksikin varoa takaakiertoja, kun aloin sanoa aina niille lähettäessäni "rauhassa". Näillä treenikerroilla myös itselläni oli paras asenne ja keskittyminen: en heilunut, huitonut, kiristellyt hampaita tai huudellut turhia - päinvastoin hallissa oli Chhainan räksytystä lukuunottamatta hiirenhiljaista. Tältä radalta saadun 17 esteen nollaradan muistan takuulla ikuisesti, ja sen voin jo sanoa antaneen minulle jonkinlaisen rauhan, luottamuksen ja flow'n tunteen. Ei se parasta ohjaamistani ollut, mutta ihan oikeasti kaikkine takaakiertoineen, lähettelyineen ja jopa pienine vedättämisineen kehaisisin suoritustamme omalla koirakonurallamme jo jonkinlaiseksi läpimurroksikin. Lienee siis sanomattakin selvää, että itsearviointi Villen radoilta ei teknisesti ole korkea mutta sujuvuus ja kehityksen näkyminen parhaimmistoamme! :) Kommentoida saa ja pitää!

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Topteam-läksyjä: Anun ja Sennin estetreenejä

Laji: Agility
Koira: Hoina 3v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: Att


Varsinaisesta Topteam-leiristä tulee isompaa juttua pääblogimme puolelle, jahka joskus sellaisen ehdin rustaamaan, mutta tänään laitan pikaisesti ensimmäiset läksytreenimme. Sennin esteklinikalla saimme ohjeeksi jatkaa keppien treenaamista erilaisilla häiriöillä ja palkkaamistavoilla. Tänään kepit olivat sivuosassa, mutta teimme muutaman toiston avokulmalla niin, että ensimmäisessä välissä oli verkko apuna ja itse olin paikoillani keppien lopussa. Liikkuvaa etuhäiriötä Hoina ei vielä kestä, joten aloitamme tällä. Ilman verkkoa se ei myöskään löydä avokulmaa vaan yrittää epätoivoisesti aloittaa kepit aivan keskeltä. Tämä on siis tulevan kuukauden projekti.

Anun treeneissä emme koskaan päässeet testaamaan suorasta putkesta takaaleikkausta pituudelle, joten tein nyt samankaltaisen kohdan. Lisäksi kokeilimme samaa muurilla toiselle puolelle, mikä osoittautuikin paljon vaikeammaksi minulle ohjata! Lopuksi neppailin koiraa takaaleikkauksiin ja tiukkoihin valsseihin renkaalla.



maanantai 5. lokakuuta 2015

Pelastukseen tutustumassa

Laji: Pelastus (rauniot ja maasto)
Koira: Hoina 3v ja Chhaina 1,5v
Vetäjä: Varsinais-Suomen Pelastuskoirat ry
Paikka: Turku


Kuluneiden kolmen viikon aikana olemme viettäneet illan pari viikossa VSPK:n tutustumiskurssilla täällä Turussa. Kurssi koostui yhdestä luentoillasta, raunio- ja maastoetsintätreeneihin osallistumisesta ilman koiraa, ja nyt lopuksi sunnuntaina rauniotreeneistä koirien kanssa.

Mehän osallistuimme kyseiselle kurssille Herra B:n aloitteesta, sillä Nepalin maanjäristysten jälkeen häntä kiinnosti kokeilla sellaista koiraharrastusta, josta olisi oikeasti jollekulle hyötyä. Omasta puolestani tiesin jo ennen kurssille menoa, että tämä ei ole mun juttuni. Homma on yksinkertaisesti liian aikaavievää ja sitovaa.





Videolla näkyy treenien tunnelmia niin ilman koiria kuin niiden kanssakin. Mua tämä kurssi palveli loistavasti, sillä rakastan kokeilla uusia koiraharrastuksia, vaikka ne eivät koskaan tulisikaan osaksi arkeamme. Olikin mahtavaa päästä ryömimään maan alla monenkymmenen metrin mittaisissa tunneleissa ja makoilla metsässä minuuttitolkulla hiirenhiljaa. Nautimme molemmat todella kurssista, mutta emme silti aio hakea keväällä peruskurssille.

Kuten arvata saattaa, viimeinen koirallinen kerta oli kummallekin meistä kohokohta. Herra B ohjasi Chhainaa ja mä Hoinaa. Likat pääsivätkin vähän yllättämään, kun hömppähauissakin ihan alkeissa oleva Chhaina löysikin kaikki maalimiehet nopeasti ja Hoina taas kangerteli, vaikka osaa metsässä etsiä todella hyvin. Chhaina olikin kuin luonnonlahjakkuus: kouluttajat kehuivat sitä kovasti ja sanoivat, että sillä on ilmaisukin jo melkein valmiina, kun oli aikeissa komentaa maalimiestä palkkaamaan nopeammin! Hoinasta sen sijaan näki, että kun mä jätin avustamisen pois, se joko kyseli multa tai ei tiennyt, mitä sen pitäisi tehdä. Raunioillekaan se ei lähtenyt kiipeämään etsintävaiheessa ennen kuin kehotin sitä, vaikka tallausvaiheessa se kekkuloi joka tolpalla!

Ennen varsinaista treeniä olimme siis tosiaankin tallanneet alueen, jolloin kävelytimme koiria raunioilla ja käytimme niitä tunnelin aluissa ja roskispiiloissa. Olikin ihanaa nähdä, miten pelottomasti molemmat likat tepastelivat niin itse raunioilla kuin esimerkiksi tiilimurskallakin. Kaikki tämä vaan vahvisti käsitystäni siitä, että nämä koirat ovat todellakin alustavarmoja. :)

...Ja itse asiassa olivat nuo treenit sen verran mukavia, että olen jopa harkinnut ottavani yhteyttä paikalliseen PK-seuraan ja kysyväni, josko he huolisivat maastotreeneihin mukaan pari "ihan vaan harrastelijaa"!

lauantai 26. syyskuuta 2015

Agikisat 26.9.2015, Lieto

Laji: Agility
Koira: Chhaina 1,5v
Tuomari: Mika Moilanen ja Henri Luomala
Paikka: Lieto


Tälle päivälle olin ilmoittanut Chhainan hurjaan neljään starttiin, mikä kadutti heti ilmoittautumisen jälkeen. Onneksi me oltiin tänään säästäväisellä tuulella ja käytettiin starteista vain kaksi - Chhaina veti upeat tuplanollat! Niinpä nousimme heti kahdella ensimmäisellä yrittämällä kakkosiin - ja kuukaudessa kisauran aloittamisesta! Kaikki nollat tulivat alle 20 päivän sisällä. :)

Loput tämän päivän startit säästimme tuleviin TSAU:n kisoihin. Nyt täytyy vaan jänskätä, ehtivätkö juoksut alkaa kahden seuraavan viikon aikana. Lokakuussa kun ei juuri muutoin päästä kisaamaan kuin kotikisoissa hieman ennen kuun puoliväliä, ellei sitten jossakin lähistöllä ole iltakisoja. Uskon kuitenkin, että ne juoksut tulevat juuri sopivasti niin, että koko lokakuu menee taukoiluksi kisoista.




Chhainan kanssa on kyllä mieletöntä kisata, kun se on joka radalla niin kuulolla. Etenkin tänään toiselta radalta en uskaltanut nollaa edes yrittää tavoitella, kun lähes 90 asteen avokeppikulma oli meille täysin treenaamaton. Onneksi Chhaina handlaa sitten tuon keppitakaaleikkauksen hienosti! :)

Tauon aikana meidän on tosiaan tarkoitus treenata kontaktit nopeammiksi ja varmemmiksi sekä keppejä itsenäisemmiksi verkkojen avulla. Lisäksi Hoinan Topteam-treenit tulevat varmasti takaamaan sen, että itsenäisistä treeneistä emme kyllä taukoile! :)



Jälkimmäinen rata tuli myös videolle, kiitos Annun!


lauantai 19. syyskuuta 2015

Agikisat 19.9.2015, Kirkkonummi

Laji: Agility
Koira: Chhaina 1,5v
Tuomari: Reetta Pirttikoski
Paikka: Kirkkonummi





Tänään käytiin kolmen startin kisamatkalla Kirkkonummella. Radat olivat huippukivoja, mutta tänään menestyksen esteeksi muodostui suuren suuri nenä. Bongattuaan ensimmäisellä radalla puomin juuresta jotakin syötävää Chhaina haisteli samaa paikkaa joka radalla. Kahdella kolmesta radasta tosin tuli rimoja tai muurin palikoita alas, mutta keskimmäinen rata olisi ollut nolla ilman punaista possun nenää, jonka saama vainu veti pidemmän korren houkuttelevuuskisassa putken suuta vastaan. Kyllä harmitti! Toisaalta olen erityisen tyytyväinen kepeistämme tänäänkin: onnistumisprosentti täysi sata jälleen, ja alan vihdoin luottaa koiraan sisäänmenoissa! Se hakee ne niin hienosti suuremmastakin vauhdista itse!

Rimojen alastuloista osa johtui ainakin omasta hitaudestani, sillä korisin flunssaisena kentällä kuin mikäkin kauhuolento. Etenkin hyppyradan jälkeen - ja jo ennen, nimittäin rataantutustumisessa - sisäänhengitys kulki vain pienen aukon kautta kurkussani. Huomenna on siis asennoiduttava paineensietokyvyllisesti suurempaan haasteeseen, sillä edessä on vain kaksi starttia. Kurkku kiittää.

Kisapäivän saldona oli siis 10, 5 ja 5, joista kahdella jälkimmäisellä pääsimme palkintopallin kolmannelle sijalle! Chhaina oli tästä hyvin iloinen, sillä se voitti paitsi nannaa, myös pari lelua tänne Helsingin kämpän tylsyyteen täksi illaksi! Onneksi ihanat Roosa ja Penni vastasivat voitokkuudesta tänään - kaksi voittoa ja yksi nolla! Jee ja onnea vielä! :) Huomenna menemme samalla nelikolla Järvenpäähän!



sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Agikisat 6.9.2015, Lohja, ja 7.9.2015, Kotka

Laji: Agility
Koira: Chhaina 1,5v
Tuomari: Henri Luomala
Paikka: Lohja


Mökkiloman vuoksi Chhainan viime viikonvaihteen kisaraportti tulee hiukan jälkijunassa, mutta naamakirjan puolelta on voinut seurata tuloksia ja nähdä videopätkiäkin lähes livenä, jos meitä sattuu seuraamaan. Sunnuntaina kisasimme ensin Lohjalla kolmen startin verran, ja kisaseuranamme olivat pitkästä aikaa myös Roosa ja Penni sekä kentän laidalla poikkeuksellisen sankoin joukoin perhettäni ja sukulaisiani. Koska tällä kertaa saimme ruhtinaallisesti videomateriaalia, kokoan radat yhteen vain muutamalla virkkeellä.

Ensimmäisellä radalla Chhaina kuunteli mua aivan oikein ja ryntäsi pussin sijaan kauemmas putkeen. Onneksi niin, sillä en olisi ikinä ehtinyt ohjaamaan pussin jälkeisiä esteitä takaaleikkauksen jälkeen... Toisella radalla luulin maaliin saakka tehneemme ensimmäisen nollamme, mutta yleisön kohahdukset palauttivat mut maan pinnalle: Chhaina jätti viimeisen keppivälin huomaamattani pujottelematta. Viimeisellä radalla alkoi jo väsy painaa, ja virheitä tuli paitsi kepeillä, myös parin pudotetun riman verran. Erityisen positiivista kisoissa oli kuitenkin se, että keppien sisäänmenoista oikein meni 3/3! Suurkiitos vielä ihanille kannustusjoukoillemme: äidille, isille, mummille ja papalle sekä kisakavereillemme Roosalle ja Pennille! Oli aivan ihanaa viettää kisapäivä kanssanne!






Laji: Agility
Koira: Chhaina 1,5v
Tuomari: Esa Muotka
Paikka: Kotka


Seuraavana päivänä kävimme mökiltä Kotkassa vetämässä niin ikään kolme rataa. Olin Chhainan jaksamisen suhteen hyvin skeptinen, mutta näissä kisoissa väsymyksestä ei ollut tietoakaan, vaikka paimenet olivat vielä kisojen lisäksi mennä viipottaneet mökillä koko menneen vuorokauden! Näissäkin kisoissa sattui harmillisia pikkuvirheitä, mutta edelleenkin keppien sisäänmenoprosentti - ja tällä kertaa myös suoritusprosentti kokonaisuudessaan - oli täydet sata!





Kontaktit näissä videoissa ovat aivan karmaisevat, mutta kyllä koira ne otti selvästi joka kerta, sillä vedätän koiran itse kontaktille ennen vapautusta. Nämä tulevat todellakin olemaan syksyn treenin kohde! Haluan Chhainalle edes puoliksi yhtä hyvät kontaktit kuin Hoinalla on... Joka tapauksessa kahdelta ensimmäiseltä radalta tuli hassuja kieltoja, kun en ole vielä oppinut, ettei Chhaina vaadi aivan yhtä tiukkoja käännöksiä kuin Hoina. Lisäksi kakkosradalla putosi yksi muurin palikka. Viimeiselle radalle lähdin jo kaiken toivoni menettäneenä, mutta senhän me sitten piru vie voitimmekin puhtaalla radalla, ja näin ollen Chhaina ehti saada ennen "isosiskoaan" kisakirjan nollatilin avattua!

Seuraavat kisat on ilmoitettu viikon päähän Kirkkonummelle ja Järvenpäähän, jos juoksut malttavat pysyä vielä poissa. Huomenna tutustummekin sitten aivan toisenlaisiin kenttiin, kun vuorossa on Chhainan MH-luonnekuvaus! Alla vielä mielettömien tuuletusten jälkeinen palkintopotretti, jossa meikäläinen on yhä aivan monttu auki! :D



lauantai 29. elokuuta 2015

Chhainan ensimmäiset agilitykilpailut 29.8.2015, Lieto

Laji: Agility
Koira: Chhaina 1,5v
Tuomari: Petteri Kerminen ja Arto Laitinen
Paikka: Lieto


Tänään mun lapsukaisesta tuli virallisesti agilitykoira. Sillä on kisakirja ja kaikkea. Mittauksessa tuomari hämmästytti mua kysymällä: "Et oo sitte ajatellu laihduttaa koiraas?" Silmäni olivat takuulla lautasen kokoiset, kun vastasin kysyvästi kieltävästi. "En mäkään laihduttais," totesi tuomari ja kirjasi Chhainan maksiksi.

Koska takana on turkasen pitkä päivä ja haluaisin vain nukkua, kommentoin ratoja vain muutamalla virkkeellä. Ensimmäinen rata oli tosi mukavannäköinen, mutta kohtaloksemme koituivat kuitenkin muurin huono hyppylinja suoraan putken väärään päähän, lentokeinu ja keppivirhe. Chhainan vauhti oli kuitenkin super ja, Annun sanoin, Chhaina ei loppujen lopuksi paljon tule Hoinalle häviämään vauhdissa, koska Chhaina ei kerää ylimääräisiä kaarroksia.




Toinen rata oli mielestäni näennäisesti vaikeampi, mutta oikeasti se kosahti ainoastaan omaan hitauteeni: en ollut ajatellutkaan voivani olla keppejä edeltävässä persjätössä myöhässä, mutta niin vain tapahtui! On aika somaa, miten Chhaina komentaa mua kummallakin radalla virheellisestä ohjauksesta ruffilla. :) Keppikulma oli Chhainalle helpompi tällä radalla, joten mua todella harmittaa, etten nähnyt, olisiko Chhaina tehnyt sisäänmenon oikein, jos en olisi seissyt sen juoksulinjalla putken jälkeen. Muutenhan tuo olisi ollut kaunis nollarata. Ensi sunnuntaina uusi yritys Lohjalla! Ps. Tuomareille plussaa siitä, että antoivat tehdä kontaktin uusimisen jälkeen radan loppuun. Treenaamisen kieltämisen ymmärrän mutten sitä, miksi putken tai jonkin hypyn voi uusia kolmesti mutta keinua ei kertaakaan vain, koska silloin se on "treenaamista".


Topteam-valintapäivään palaan vasta huomenissa. Fiilis päivän jälkeen on ristiriitainen mutta loppua kohti parempi. Mokattiin ihan täpöllä mutta myös onnistuttiin joissakin asioissa.

torstai 27. elokuuta 2015

Valmistautumisia

Laji: Agility
Koira: Chhaina 1,5v ja Hoina 3v
Paikka: ATT
Vetäjä: Omatoimitreeni


Alkuviikosta tuulettelin mielettömän hyvin menneitä agitreenejä Hoinan kanssa, ja nyt tänä aamuna kävimme vielä koko porukalla valmistautumassa lauantain koitoksiin: Chhainan kisauran avaukseen ja Hoinan Topteam-näyttöpäivään. Hoina on ainakin parhaassa mahdollisessa kunnossa näyttöpäivää ajatellen, ja onnistumisprosentti kepeillä ja kontakteilla on viime aikoina ollut suurin pitkään aikaan. Chhainan kanssa kontaktiosaaminen on vieläkin vähän niin ja näin, mutta kyllä noilla nyt kisat menee. Lisäksi tänään testattiin Chhainan kanssa vielä rengas, pituus ja kepit, ja kaikki menivät ihan hyvin. Seuraavia kuulumisia tullee siis lauantai-iltana. Pitäkää meille peukkuja! :)



sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Voiton puolella

Pääsimme vihdoin viime viikolla kynnyksen yli: Chhaina osaa kepit verkoitta. Yhä tulee virheitä, jos vedätän liikaa tai jään itse hurjan paljon jälkeen, mutta siksi käytämmekin verkkoja yhä häiriöiden sietämisen harjoitteluun. Nyt ei kuitenkaan ole enää mitään varsinaista estettä kisaamisen aloittamiselle kisaiän täyttyessä!




Viime aikoina on testattu myös maksikokoisina okseri, pituus, muuri ja rengas useaan otteeseen osana rataa, ja kaikki ovat olleet hallussa. Nyt meillä on siis ihanasti vajaat puolitoista kuukautta aikaa hioa keppejä ja kontakteja paremmiksi ennen kisaamisen aloittamista - kontakteilla kun Chhaina ei hakeudu aivan haluamallani tavalla loppuasentoon. Joka tapauksessa - ellei mitään hälyttävää tapahdu ennen elokuun loppua - me saatamme ottaa ensimmäiset viralliset starttimme vielä elokuun puolella! Likkaan on tullut hirveästi lisää draiviakin: hallilla se sinkoilee innoissaan sinne tänne ennen treenin aloittamista ja haukkuu kuin mies!


Hoinan kanssa vietimme viikonlopun Raumalla Agipitseissä, joista kotiintuomisina oli kolme hylkyä ja yksi kymppi. Kaksi rataa neljästä olivat melkein vaikeampia kuin jotkin kolmosten radat ovat meillä Finan kanssa muutama vuosi sitten olleet, joten niillä keskityin alusta asti vain siihen, ettei tykki-Hoina telo itseään. Kahdella muulla radalla meno ja fiilis olikin sitten ihan hyvää, kun radat todella olivat ykkösluokan tasoisia, mutta harmillisesti toiselta tuli eilen kepeiltä ja yhden hypyn ohittamisesta virheet ja tänään toiselta yksi ylimääräinen hyppy, kun kerrankin kepit onnistuivat!

Välillä olen kyllä miettinyt, että jos joskus saamme sen nollan, niin siitä on ehtinyt kasvaa jo aika kallis nolla siihen mennessä. :D Lotossakin lienisi suurempi todennäköisyys voittaa... :D No, ehkä meillä ei ollut muutenkaan onni ihan matkassa, kun jouduttiin starttaamaan joka radalla ensimmäisenä, mikä tietysti saattoi Hoinan kivoille kierroksille sen odotellessa rataantutustumisen ajan puussa kiinni tai sisäänheittäjän käsipuolessa. Muutamia hienoja pätkiä siellä taas oli, ja kyllä sen hulluus aina jotenkin noteerataan yleisössäkin. Seuraaviin kisastartteihin kuitenkin luultavimmin lähtee jo Chhaina, ja Hoinan kanssa treenataan keppejä niin, että vaikka se tulisi millä vauhdilla niille, niin ne on tehtävä oikein - niiltä kun ylivoimaisesti suurin osa kielloistamme tulee. Chhaina ainakin on jo paljon kisavalmiimpi kuin Hoina vieläkään, kun tuollakin kisoissa ajattelin useamman kerran, että kunpa vain mulla olisi Chhaina Hoinan sijaan starttaamassa, kun se kyllä handlaisi tällaisenkin radan!

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Sukukokous

Laji: Esineruutu
Koira: Hoina 3v ja Chhaina 1v
Paikka: Lempäälä
Vetäjä: Kimppatreenit


Eilen vietimme koko päivän Päkäpaimenten pentutapaamisessa Lempäälässä, jossa samassa pihassa juoksenteli laskujeni mukaan parhaimmillaan 14 bordercollieta. Aamulla kävimme kuitenkin ennen pihahöntsäilyjä tekemässä esineruututreenit läheisessä metsässä. Hoinalle metsään vietiin sen nähden kaksi vierasta esinettä ja yksi oma lelu yksitellen. Mehän ollaan treenattu esineiden - lähinnä hanskan, kännykän tai kovan kakkapussitelineen etsimistä metsästä - mutta vain omaksi iloksi ja käytännön hyödyn kannalta. Siksi en ole koskaan tallannut alueelle rajoja vaan ainoastaan kävellyt sikinsokin metsässä suunnilleen saman kokoisella alueella kuin eilenkin treenattiin. Lisäksi olen aina tietoisesti pudottanut esineen omalle kulkuväylälleni, joten koira on etsinyt sitä jäljeltä. Se näkyi tänään!

Tällä kertaa esine siis heitettiin pois jäljeltä, ja voi, miten Hoina tutkikin kuuliaisesti jälkiä muttei tohtinut hevin niiltä poiketa. Ensimmäinen löytyi kuitenkin vielä melko nopeasti, kun Hoina vaan tajusi lähteä tallatuilta jäljiltä. Toinen kesti kauemmin, mutta senkin Hoina löysi ilman apuja. Viimeisen oli tarkoitus olla helppo ja se tehtiin vielä Hoinan omalla lelulla, mutta sillä kertaa Hoina ei lähtenyt poikkeamaan jäljiltä vaan tuli lopulta kysymään apuja, jolloin etenimme puolivälin merkille, ja uuden lähetyksen jälkeen pois jäljiltä Hoina löysikin lelun heti.



Hoinan veli Lieska, sisko Pro, äiti Roihu, Hoina ja veli Urho.
Vain Jösta-isä puuttuu kuvasta. Kuva © Katri Pietilä


Chhaina ei ollut koskaan etsinyt metsästä yhtikäs mitään muuta kuin pari kertaa ihmistä helpoista paikoista, joten opastin tekemään sille todella helpot toistot. Ehdotin omaa lelua, jota likalla olisi ehkä motivaatiota ilmaista ja nostaakin sen löytäessään, mutta muut olivat sitä mieltä, että vieraat esineet vaan heti kehiin! Niinpä leikitin ensin likkaa jollakin Skinneez-räsyllä, ja sitten Chhain veljen omistaja Maarit vei lelun mennessään melko lähelle, heilutti sitä ja heitti pois. Lähetin Chhainan, ja se tajusi heti, mistä on kyse - ainut vaan, että se lähti hyvin rohkeasti irtoamaan takarajallekin saakka ja löysi lelun vasta takaisinpäin palatessaan. Toisen esineen, pienen lapasen, Maarit veikin sitten jo kauemmas, kun näki, että Chhaina uskaltaa lähteä pidemmällekin, ja kyllä juniorista heti näki, kun se sai vainun. Kolmaskin esine meni aika taakse ja löytyi ilman apuja hienosti.

En oikeastaan ollut uskoa silmiäni, miten hienosti Chhaina löysikin esineet ja miten se tiesi heti ne nostaa ja juoksuttaa mulle saakka! Se kun ei aina nappaa hallissa kaikkia lelujaankaan heiton jälkeen vaan tappohypyn jälkeen jää lelun luo odottelemaan. Tässä myös näki, miten paljon treenaamattomuudesta oli esineruudussa apua - Hoina etsi opetetusti jäljeltä, kun taas Chhaina ei fiksoitunut vain tallattuihin alueisiin. Hoina saakin kyllä jatkaa jäljeltä etsimistä, sillä emme me koskaan tule oikeita esineruutuja tekemään vaan nimenomaan korkeintaan omaksi iloksi tai käytännön tilanteissa hyödyntämään.



Chhainan veli Chico, Chhaina, sisko Keno, äiti Priima, siskot Bingo ja Kikka sekä veli Jokru.
Vain Halo-veli ja Kuje-iskä puuttuvat kuvasta. Kuva © Katri Pietilä


Muutaman tunnin metsässä oleilun jälkeen menimme sitten takaisin Miikulle nauttimaan ihanista itse tehdyistä pitsoista, mehusta, jäätelöstä ja muista herkuista, ja vielä ennen lähtöäni Miikku otti perheistä hienot potretit. Muut menivät kaiketi vielä lähtömme jälkeen tekemään pellolle jälkeä, mutta itse käväisin vielä kotimatkalla mummun luona, joten me jäimme loppuillan kemuista pois. Ei kai tarvitsisi edes mainita, että päivä oli aivan mainio! Kiitos vaan Miikulle ja kaikille sisarusten kiikuttajille, että päästiin teitä kaikkia näkemään! :)

torstai 18. kesäkuuta 2015

BC-tokot Hämeenlinnassa

Laji: Toko
Koira: Hoina 3v ja Chhaina 1v
Vetäjä: Omatoimitreenit kimpassa
Paikka: Hämeenlinna


Käytiin tuossa keskiviikkona yhden yön Lempäälän- ja Hämeenlinnan-reissun yhteydessä Sussun ja Linkin kanssa tokoilemassa. Mulla oli aikomus katsoa etukäteen muistiinpanoistani, mitä sinne uusiin voittajan liikkeisiin kuuluikaan, mutta koska lähdinkin reissuun ihan extempore jo tiistaiaamuna, se sitten jäi. Niinpä tehtiin Hoinan kanssa parissa erässä kaikkea pikkukivaa kuten ruutua, ohjatun erotteluita, luoksetuloa ja avoimen kaukoja.

Ohjatun erottelut menivät hyvin, jahka likka vaan muisti, mistä on kysymys. Olen vielä tehnyt niin, että Hoina on kahden kapulan välissä, eli syvyystreeniä voisi pikkuhiljaa alkaa tehdä. Aluksi kokeilimme sitä, mutta Hoi ei hoksannut kapuloita, joten helpotin sitten. Sarjana siis tein oikea-vasen-vasen-oikea, joista parin otin ihan perusasentoon asti ja toisista palkkasin ihan vain nostosta ja kohti tuonnista.




Kaikki kuvat © Sussu Inkiläinen


Luoksetulossa teimme yhden avoimen kisanomaisen suorituksen, ja sen jälkeen teimme ensimmäistä kertaa hieman pohjia luoksetulon maahanmenoon. Aluksi Hoina meinasi vaan kovasti seistä tai istua, mutta muutaman toiston jälkeen se hoksasi mennä nopeasti maahan. Tätä tein niin, että peruutin itse ja käskin Hoinan tulemaan itseäni kohti, ja sitten jossakin vaiheessa käskin koiran maahan. Etäisyys ja vauhti siis olivat varsin alkeistasolla, kun ei olla tuota maahanmenoa koskaan tehty luoksariin.

Kaukot menivät ihan hyvin: ne eivät olleet nopeat, mutta yksikään vaihto ei vaatinut kaksoiskäskyä! Aluksi palkkasin heti ensimmäisestä noususta, mutta toisella kerralla teetin sitten kuusikin vaihtoa ja palkkasin vasta sitten. Hyvin toimi. Nyt vaan pitää alkaa jumppailla kotona niitä seisomisia mukaan, koska niitä emme ole tehneet vielä ollenkaan... Jäiks.

Ruutua tehtiin pari kertaa näyttöruutuna ilman palkkaa perillä. Ensimmäisellä loistava uppoaminen melko keskelle ruutua ja hieno stoppi. Kävelin sitten ruutuun koiraa kehuen, ja leikimme ruudussa. Toisella yrittämällä en käynyt enää ruudussa erikseen ennen. Mitään ongelmaa ei uppoamisessa ollut tälläkään kertaa, mutta ruudun takana tepasteli varisherra - ja liekö sen vuoksi Hoina meni ensin takalinjan yli. Lähemmäs kutsumalla sain kuitenkin likan takaisin ruutuun ja stopattua, joskin liian eteen. Kaikesta huolimatta nämä olivat kokonaisuutena varmaan parhaat ruututreenimme koskaan!




Tunnaria olisin halunnut kokeilla, mutta kapuloita ei ollut tullut mukaan, joten se jäi toiseen kertaan. Lopuksi näytimme sitten treenikavereille kamalaa seuraamistamme, ja tällä kertaa se oli vielä normaaliakin kamalampaa! Hoina lähti seuraamisesta haahuilemaan ihan omiaan parikin kertaa. Luulen, että ainakin siellä täällä kentällä olevat tötsät hämmensivät sitä, koska ne häiritsivät myös ohjatun treenissä - Hoina kun meinasi noutaa merkin... Täytyy siis ripotella niitä jatkossakin! En kuitenkaan jaksanut alkaa nillittää seuraamisen suhteen, joten tehtiin lopuksi namiavulla parin askeleen hyvä toisto ja jätettiin homma siihen.


Chhainan kanssa olin valmistautunut vain hömpöttelemään, koska se on niiiiin alkeissa - ja aina niissä pysyykin tätä vauhtia... No, tehtiin me loppujen lopuksi kaksi luoksetuloa, joista toiseen saimme mukaan jopa hienon sivulletulon! Lisäksi vauhti oli pikkulikalla tänään ihan hyvä. Noutoakin taas yritettiin säheltää, mutta kun se todellakin meni taas sähläykseksi, pantiin kapula pois. Pääsi likalta siinä pari hautakin, kun ei tajunnut, miksi minä pitelin puupalikkaa sen naaman edessä... Siitä seurasi sitten hetkeksi koiran vaihto, sillä noita haukkuja en todellakaan halua tokoon!




Tauon jälkeen likka pääsi seuraamaan namiavulla ja tekikin ihan superhienosti töitä! Tässä on vihdoin koira, jolle ehkä voin saada katsekontaktinkin hommaan mukaan! :D Vähän Chhaina painoi mua vasten, joten täytyy varoa palkkaamasta sitä ihan niin liki itseä. Uuden alokkaan kaukoja tehtiin myös muutama toisto. Chhaina nousee todella ryhdikkäästi, mutta edelleen maahanmenokäskyä odotellessa se alkaa jo innosta liikkua tai tarjoaa maahanmenoa itse. Nämä täytyy siis ottaa sisätreenaukseen ja kasvattaa vaihtojen kestoa hallitusti. Lisäksi teimme mielestäni todella hienot liikkeestä maahanmenon ja seisomisen, joskin palatessani Chhaina vielä tuppaa yrittämään ennakoivaa ylös nousemista makuuasennosta. Käskin vain likan takaisin maahan ja palkkailin sinne, kiertelin sen ympäri ja muuten annoin sen vaan harjoitella malttia siihen maassa pysymiseen. Lopuksi teimme yksin vielä vähän paikkamakuuta, jossa aluksi oli levotonta ja kerran likka karkasikin - varmaan, koska samana ja edellisenä päivänä pellolla juoksuttaessamme nimenomaan juoksutimme koiria makuuasennosta kutsumalla - mutta toisella yrittämällä oli jo melkein minuutinkin putkeen ihan rauhassa.


Treeneistä jäi kaikin puolin positiivisin fiilis pitkään aikaan! Hoinan kanssa on jopa pieni hinku alkaa harjoitella voittajan liikkeitä, ja koska Chhainakin vilautteli pientä kehittymistä vauvatokoissaan, taidan alkaa senkin kanssa hioa liikkeitä kasaan ainaisen hömpöttelyn sijaan. Kiitos vaan innostavasta seurasta ja kuvista treenikamuillemme! :)

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Tokokoe 11.6.2015, Masku

Laji: Toko
Koira: Hoina 3v
Tuomari: Ilkka Stén
Luokka: AVO
Paikka: Masku


Eilen koitti sitten vihdoin toisen yrityksemme vuoro tokon avoimessa luokassa - tällä kertaa Maskussa samalla kentällä, jolla olemme viime talvena käyneet pariin otteeseen bongailemassa revontulia keskellä yötä. :D Ennen koetta Hoina kävi todella kierroksilla, ja koska jäimme juuri paikkamakuun ensimmäisestä erästä pois odottelemaan seuraavaa, Hoina sai vain lisää buustia, kun ei päässytkään kehään, vaikka olimme jo sinne olleet menossa. Niinpä se läähätti, piippasi ja jopa pari kertaa uffaili ennen toista paikkamakuuerää, ja ehdin jo ajatella, että homma prakaisi siihen. En todellakaan halunnut paikkamakuuseen samaa piippailua.

No, paikkamakuu olikin sitten mennyt ihan siivosti ja hiljaa, mutta kun palasimme koirien viereen, Hoina ennakoi istumisen. Sitä vähän odotinkin, ja oli oikeastaan ihme, ettei se viime kokeessa tätä tehnyt, kun oli niin herkillä.

Seuraaminen oli tällä kertaa huomattavasti parempaa kuin viimeksi. Vähän Hoina edisti, eikä se ole vieläkään hienossa katsekontaktissa. Lisäksi yksi perusasento pysähdyksessä jäi tekemättä tai tapahtui pitkällä viiveellä, en muista. Liikkeestä maahanmenossa seuraamisosuus oli jälleen aika kamala. Hoina ennemmin köpötteli vierellä kuin seurasi. Lisäksi se vaati kaksoiskäskyn, koska ensimmäisestä käskystä se vain pysähtyi seisomaan. Onneksi se meni sentään toisella!

Luoksetulo oli mielestäni ihan normaali Hoinan luoksetulo. Stoppi oli ihan hyvä ja mielestäni merkin kohdalla, mutta sivulletulossa Hoina oli taas innokas ja hieman tölväisi jalkaani. Liikkeestä seisominen oli taas hieno, jollei lasketa keljua seuraamista.

Nouto olikin sitten päivän yllättäjä - eikä hyvällä tavalla! Olen pitänyt sitä meidän yhtenä parhaimpana liikkeenä, ja nyt se on ollut heikko kummassakin kokeessa. Juuri ennen ja heti kokeen jälkeen toiminut liike prakasi aika pahasti, kun Hoina meni kapulalle innoissaan, otti kiinni kapulan pääpalikasta, riiputti sitä pääasiassa luokseni mutta hypähteli ja vähän urahteli (=leikki) sillä tullessaan. Kielsin sitä ja käskin tehdä uudelleen, jolloin se vielä hypähti kerran mutta pudotti sitten kapulan, otti oikein kiinni ja sentään palautti viereen - joskin todella vinoon perusasentoon. Vähän tuli sellainen huhheijjaa-fiilis siinä kohtaa...

Kauko-ohjauksen pisteet olivat sitten onneksi positiivisessa mielessä päivän yllättäjä: Hoina vaati vain ensimmäisessä nousussa kaksoiskäskyn, koska vilkaisi juuri ensimmäisen käskyn aikaan muualle. Nousut olivat kylläkin vajaita ja kyyryjä, mutta ilmeisesti niistä ei juuri rokotettu tällä kertaa. Vaihdot vaan tuntuivat tällä kertaa hurrrrjan pitkiltä!

Estehypystä saimme tälläkin kertaa hienon kympin ja kokonaisvaikutelmasta jopa ysin, mistä yllätyin ja ilahduin todella, sillä omasta mielestäni tämä koe meni paljon huonommin kuin edellinen. Tämä suoritus oli ainakin paljon rikkonaisempi: viimeksi kaikki paitsi kaukot toimivat hienosti ja ensimmäisellä käskyllä. Ainoastaan koiran mielentila ja säpsähtely veivät silloin pisteitä. Tänään tuli sitten enemmän ihan liikkeissä epäonnistumisia. Kokeen jälkeen heti nauroinkin Hoinalle, että kyllähän taas panit homman jännäksi, kun en yhtään osannut sanoa, riittäisivätkö pisteet ykköseen tälläkään kertaa. Alle pistetaulukkoon laitoinkin vertauskohteeksi edellisen kokeen pisteet, ja aika tasaväkisesti siellä on pisteitä tullut lisää ja vähentynyt suhteessa viime kokeeseen. Onneksi pisteet nousivat juuri oikeissa liikkeissä! :)

Yhtä kaikki pisteitä tuli tällä kertaa tarpeeksi paitsi ykköstulokseen, myös jälleen luokkavoittoon - ja sekös tuntui hienolta, kun koirakoita oli luokassa kahdeksan! Ojentaessaan meille tokoruusuketta, olin riemuissani kuin pikkulapsi, ja totesin vain, että tämä olikin meidän ensimmäinen ja viimeinen tokoruusukkeemme! :D Lähtökohtaisesti olen siis ajatellut Hoinan tokouran olevan tässä, mutta toki vuosien varrella treenaamme takuulla voittajankin liikkeitä. Koetavoitteita ei kuitenkaan enää ole, ellei sitten joskus saada liikkeitä kasaan. Ainakin päästiin tuosta ilkeästä aikapaineesta saada ykköstulos ennen sääntömuutosta! :) Ja huoltoaseman kauttahan mun piti kotiin ajaa, kun olin kakkukahvit luvannut ykkösen tullessa...


Kuva, jonka @belissahh julkaisi


Paikalla makaaminen: 9 (viimeksi 8)
Seuraaminen taluttimetta: 8 (viimeksi 6)
Liikkeestä maahanmeno: 7 (viimeksi 9)
Luoksetulo: 8 (viimeksi 9)
Liikkeestä seisominen: 9 (viimeksi 8)
Noutaminen: 6 (viimeksi 7)
Kauko-ohjaus: 8 (viimeksi 6)
Estehyppy: 10 (sama viimeksi)
Kokonaisvaikutus: 9 (viimeksi 7)
Yhteensä: 164p. AVO1-tulos, 1. sija 

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Möllikisat, 10.6.2015, Mynämäki

Laji: Agility
Koira: Chhaina 1v
Tuomari: Liisa Haapsaari
Paikka: Mynämäki


Kävimme tänään Chhainan kanssa viettämässä mukavan illan Mynämäellä ensin kavereiden ratoja ihaillen ja videoiden ja sitten itse pari rataa liidellen. Olikin oikein hauskaa, että tarjolla oli kaksi eri möllirataa samalle illalle - hyppy- ja agilityrata!

Ensimmäisellä radalla alun niistosta lähdin itse aivan liian myöhään liikkeelle, mutta odotin tarkoituksella, koska en vielä täysin luota siihen, että Chhaina lukitsisi esteen, jos lähden ennakoiden pois. Lopun takaaleikkauksessakin tuli pieni mutka, mutta selvisimme hienosti ensimmäisellä nollallamme ikinä maaliin - ja onhan tuohon koiraan tullut hurjasti vauhtia! Chhaina tosiaan ehti tehdä nollan ennen Hoinaa, sillä Hoinahan ei ole koskaan saanut edes mölleissä puhdasta rataa tulokseksi.




Toinen rata olikin sitten tosiaan agilityrata, jossa jännitin paitsi yhtä ohjausvalintaa, myös kontakteja ja pituutta, sillä kontakteillahan likka himmailee liian aikaisin, ja pituus puolestaan oli viime treeneissä Chhainan mielestä mukava portaikko... :D Tosiasiassa ainoa ongelmia aiheuttanut kohta oli nimenomaan se ohjausvalintapulma, nimittäin A-esteen jälkeinen hyppy ja sillä tehtävä käännös. Hoinalla olisin tehnyt siihen vastakäännöksen, mutta koska Chhaina tuskin osaa sellaista vielä lukea, en halunnut alkaa vaatia siltä moista kesken ratasuorituksen. Niinhän siinä sitten kävi, että venyneen käännöksen takia mutkaputkelle vienyt hyppysuora oli Chhainan hyppylinjojen suhteen pelkkää siksakkia, jolloin koira tietysti ajautui väärään päähän putkea. Likkahan ei sitä itse tiennyt, joten hienosti pääsimme hyvällä fiiliksellä maaliin. :)




Lopulta sijoituimme nollaradalla toisiksi ja "möllihylkäyksellä" eli kympillä kolmansiksi. Tästä se ura agilitykentillä - ja palkintopalleilla! - sitten alkaa! :)



tiistai 9. kesäkuuta 2015

Kisaintoiluja

Kävimme Chhainan kanssa viime torstaina naapurihallilla agilityn möllikisoissa. Otimme kaksi rataa, joista ensimmäisellä tuloksena 20vp (kahdesti väärälle esteelle karkaaminen) ja toisella 10vp (videollakin näkyvät ensimmäinen rima sekä kielto hypyllä). Valitettavasti vain ensimmäinen tulos otettiin mukaan laskentaan, joten sillä jäimme niukasti palkintosijojen ulkopuolelle, neljänneksi. Jälkimmäisen radan saimme videolle, ja olen todella ilahtunut nähdessäni, miten hieno vauhti pikku-Chhailla tässä on kontaktisuorituksia lukuunottamatta. Lienee sanomattakin selvää, että kontaktien päähän asti itsenäistä etenemistä on luvassa useilla seuraavilla treenikerroilla!





Chhainan kanssa on kyllä mukavaa liidellä, kun se tekee juuri, kuten ohjaan. Huomenna luvassa olisi niin ikään möllikisat, joissa Chhai pääsee tekemään kaksi rataa. Torstaina Chhaina pääseekin sitten rokotuksille ja kisavuoroon tulee puolestaan Hoina, joka lähtee taas yrittämään tokossa avoimen luokan ykköstulosta. :) Pitäkää peukkuja, ettemme nollaisi yhtäkään liikettä!

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Kimppatreenit Loviisassa

Laji: Toko
Koira: Hoina 3v ja Chhaina 1v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: Loviisa


Kävimme tosiaan maanantaiaamuna vielä tokoilemassa Loviisassa ennen Turkuun paluuta, kun saimme pari koirakkoa mukaan kimppatreeneihin. Vuorottelin kummankin paimenen kanssa - Hoinan kanssa vahvistettiin avoimen luokan liikkeitä ja tehtiin ruutua, Chhaina puolestaan harjoitteli ylipäätään tokoilua häiriössä, koska emme ole treenanneet sen kanssa vielä oikeastaan koskaan kimpassa kenenkään kanssa.

Kaukokäskyt olivat ainoa liike, jota halusin ihan toden teolla Hoinan kanssa vahvistaa. Saimmekin niille täyspitkältäkin etäisyydeltä kivoja toistoja. Palkkasin suurimmassa osassa jo ensimmäisestä noususta, mutta kokeilin toki kerran myös jatkaa seuraavaan nousuun. Taisi siellä olla yksi jäkityskerta, mutta hyvä fiilis jäi näistä. Eilen vielä aamulenkin yhteydessä otin kaukot lähellä vilkasta tietä, ja siellä Hoina onnistui hienosti kahteen eri kertaan! Tärkeintä siis on tässä ollut, että olen vienyt kaukot ulkona eri ympäristöihin ja saanut onnistumisia. Me kun emme koskaan ole saaneet olkkaritokojen tasoisia kaukokäskyjä vietyä ulkokentille, mutta nyt alkaa näyttää jo paremmalta!

Luoksetulo ja hyppy onnistuivat jälleen hienosti, ja niitä otimmekin vain ne yhdet toistot. Noudossa Hoi oli taas hieman innokas, mutta malttoi hyvin istua palautuksessa normaalisti. Lopuksi kokeilimme vielä kaksi kertaa näyttöruutua ihan reilulla matkalla kertaakaan jättämättä palkkaa ruutuun. Ensimmäisellä kerralla Hoina upposi hyvin ja pysähtyi aivan loistavasti takarajan lähelle keskelle ruutua. Silloin vain kehuin ja kävin palkkaamassa koiran ruutuun seisoma-asentoon. Toisella yrittämällä Hoina meni ensin takarajasta himpun yli, mutta kutsumalla lähemmäs ja stoppaamalla uudelleen se korjasi hienosti. Nyt käskin koiran vielä makaamaan ja kehuin kauempaa. Lopuksi kokeilin vielä kutsua Hoinan ruudusta seuraamiseen, mutta sehän veti minusta ohi ja jäi vain köpöttelemään läheisyyteen. Otettiin tämä vielä uudelleen namiavustuksella, jolloin tämäkin osa toimi vähän paremmin. Tätä seuraamiseen kutsua voisi alkaa ottaa enemmänkin! :)

Treeneistä jäi Hoinan osalta todella kiva fiilis, etenkin kun taustalla nakutti jokin työkone koko ajan hieman etäämmällä, eikä tämä häiriö vaikuttanut Hoinan tekemiseen ollenkaan. Saimme vielä eilen yllätykseksemme tokokoepaikan tänne Turun tuntumaan, joten treeni tulikin tarpeeseen! :) Ennen koettakin ehdimme onneksi varmaan ainakin parit kaukotreenit vielä ottamaan.



Chhainan kanssa en tiennyt yhtään mitä odottaa. Kokeilimme vähän kaikkea tähän asti kotona treenattua, ja lopputulemanahan tietysti oli vähän sekamelskatreenit. Mulle oli kuitenkin tärkeää nähdä, miten asiat toimivat kentällä muiden koirien läsnäollessa. En kuitenkaan uskaltanut vielä täysin hihnatta ottaa asioita, jottei koira karkailisi muiden luo toistojen välissä.

Jäävä seisominen ja makuu toimivat täysin samalla tavalla kuin kotonakin. Chhaina teki asennot innolla, mutta mun täytyy vielä palkkailla jo ennen koiran sivulle palaamista ja sen takaa kiertäessä. Luoksetulossa Chhaina varasti kerran, jolloin otimme tietysti liikkeen uudelleen. Kahdessa onnistuneessa luoksetulossa vauhti oli ihan ookoo, joskin Chhaina ei reagoi käskyyn aivan salamannopeasti ja sivulle tulo vaatii vielä treeniä. Tästä kyllä näkee, miten kamalan alussa vielä olemme! Seuraaminen likalla on ihanan intensiivistä ja käännöksetkin toimivat, mutta kun nami menee taskuun, koiraa kiinnostavat ihan muut jutut.

Päivän murheenkryynit olivat noutokapula ja uuden alokasluokan kaukokäskyt. Kaukokäskyt menivät kyllä sikäli hienosti, että ylös nouseminen oli todella terhakka, mutta jos ja kun käskyä takaisin maahan tai palkkaa ei tullut heti, Chhaina meni joko itse taas maahan tai komensi haukahtamalla! Tähän siis todellakin pitää heti kiinnittää huomiota, ettei vahingossakaan pääse tottumaan äänenkäyttöön treeneissä, ja palkkaviiveen tai uuden käskyn odottamista pitää ehdottomasti treenata.

Kapula puolestaan aiheuttaa jo tässä vaiheessa sellaista hammasten kiristelyä itselleni, että mietin vaan, miten ihmeessä tuo lapsi koskaan tajuaa, mitä sen kanssa tehdään. Chhai kyllä saattoi pitotreeneissä äkkiä tarttua kapulaan, mutta joko se päästi heti irti eli käytti sen vain suussa tai alkoi lätkiä sitä tassuilla. Ihan noutotoistossa sitten likka yritti kantaa kapulaa sen pääpalasta, mistä heti keskeytin, ja lähdin juoksemaan koiraa houkutellen karkuun, kun se nappasi oikeasta kohdasta kiinni. Olohuonetreeneissähän Chhaina on tehnyt naksutteluissa sitä, että se ottaa kyllä kapulasta kiinni mutta viskelee sitä päänsä yli, mikä ei ole mukavaa ikkunoiden tai alakertalaisten kannalta. Jos ja kun en ole tästä palkkaillut, niin aika nopeasti likka on lakannut kokonaan tarjoamasta mitään tai vaihtoehtoisesti sitten ottanut taas tassut käyttöön... Jotakin kertoo ehkä se, että tämän kirjoituksen luonnosvaiheessa kapulan kohdalla luki "toivoton kapula"! :D

Chhainan ehdottomasti iloisin yllättäjä oli paikkamakuu. Emme ole ottaneet sitä koskaan toisten koirien kanssa ja hyvin vähän yksikään. Nyt likka sai kuitenkin muiden luvalla liittyä riviin - joskin jätimme kahden koiran levyisen raon viereiseen koiraan, eikä toisella puolen ollut ketään. Muut tekivät piilopaikkiksen, mutta mä kävin palkkailemassa Chhainaa tiheästi maahan. Lopulta osoittautui, että Chhaina oli aivan rauhassa ja tuijotti kita auki ainoastaan mua, joten pidensin palkkavälejä jopa puoleen minuuttiin. Koirien luo paluussa palkkasin koko sen ajan, kun siirryin koiran viereen ja vapautin tavalliseen tapaani maasta. Kyllä se koira siis pari minuuttia ainakin makoili ihan rauhassa, eikä vilkaissut naapuria kuin kerran ilmaa nuuhkien, ja silloinkin kääntyi itse takaisin mua kohti, mistä tietysti palkkasin. :)


Tässä sitä sitten olisi taas pohdittavaa. Ensin yritetään vaikka väenvängällä hommata Hoinalle se avoimen ykköstulos tässä kesän aikana, ja samalla alan siirtää painopistettä enemmän Chhainaan, jotta saataisiin sille edes perusteet kuntoon tämän vuoden aikana. Hoinan kanssa on kuitenkin aikaa ihmetellä voittajan juttuja, ja etenkin edistyneempiin kaukokäskyihin meillä on valovuosien matka. Lisäksi Chhainan kanssa pitää paneutua enemmän tuohon mielentilaan. Olin melkoisen yllättynyt, että likka meinasi vallan pistää haukuin ja tassuläpsyin ranttaliksi noissa murheenkryyniliikkeissä, joten näköjään tuo vähempimoottorinenkin kaveri voi vetää hieman kierroksille. Ensi kerralla siis täytyy kiinnittää huomiota tähänkin asiaan.

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Salamanteri aksaa!

Laji: Agility
Koira: Chhaina 1v
Vetäjä: Omatoimitreenit kimpassa
Paikka: Loviisa


Käytiin Salamanterin kanssa kimppatreenimässä Katin ja porokoirien sekä erään toisen koirakon kera puolilta päivin tuulisessa Loviisassa. Hypyt kaatuilivat vähän väliä mutta onneksi aina vain tauoilla! Ensimmäistä kertaa ikinä sain jonkun videoimaan Chhainan menoa, ja vitsit, että olen Salamanterista ylpeä!

Nuo sivulle irtoamiset ja pimeään putkikulmaan takaaleikkaus ja irtoaminen tulivat mulle aivan yllätyksenä, sillä olin valmistautunut palkkailemaan niitä ensin. Vielä mitä! Ilmeisesti napero alkaa vihdoin olla estehakuinen, kun luottaa ja lukitsee noin kivasti - eikä se nyt mikään ihan lahnakaan ole enää. :) Rengasta päästiin näissä treeneissä tekemään ensimmäistä kertaa osana rataa, vaikka kyllä siinäkin vielä pari kertaa tultiin ainoastaan kehikon läpi. Myös keinulle saatiin lopuksi vahvistettua loppuun asti menoa. Ainoastaan viime viikolla treenatut päällejuoksut olivat tänään vähän hakusessa... En kuitenkaan jaksa kirjoitella sen enempää, koska maltan tuskin odottaa videon julkaisemista, mutta sen vaan sanon, että hieno liitelijä tuosta lapsesta vielä tulee! SM-kisoihin ainakin joskus! :D Ja nyt ne kepit kuntoon!



tiistai 26. toukokuuta 2015

Edistysaskelia

Laji: Agility
Koira: Chhaina 1v ja Hoina 3v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: ATT


Pääsimme eilen vihdoin parin viikon sairasteluni jälkeen agitreeneihin likkojen kanssa. Koska makseja oli vain Hoina ja Chhaina, Hoi teki pelkkiä keppejä ja kontakteja ja Chhaina rataa. Treenit menivät molempien osalta huippuhienosti! :) Chhainan kanssa päätettiin tehdä täst'edespäin aina kouluttajan avulla vauhdikkaampia kontaktiesteitä, sillä Chhai himmailee ja stoppaa liian ylös. Eilisissä treeneissä tuli testattua toimiviksi myös päällejuoksut sekä pimeä putkikulma, kunhan jälkimmäistä pari kertaa palkattiin putken suulle. Kouluttaja kehui kovasti Chhainan kuuliaisuutta - vaikka se on aivan junnu, se toimii kuin ihmisen mieli, olin sitten myöhässä tai ajoissa tai vaikka missä! :D

Tänään kävimme sitten vielä vetämässä keppi- ja rengastreeniä, koska ne ovat Chhainan kanssa ainoat epävarmat esteet. Samalla videoin sitten hieman eilisten treenien päällejuoksuja ja kontaktejakin, vaikka tietysti palkkaajaa mulla ei nyt kontaktin päässä ollut. Kepeillä verkoista neljä oli jo pois sieltä täältä kummaltakin puolelta, eikä koko treeneissä tullut kuin yksi moka kepeillä. Ennen kaikkea olen ylpeä likan renkaan kehityksestä: tämänpäiväisen perusteella uskallan jo alkaa ottaa sitä osana rataa, kun kummaltakin puolelta ohjaaminen ja jarrutkin toimivat. Ainoat virheet tulivat kerran eteen lähetyksessä sekä vinoissa tulokulmissa. Kaiken kaikkiaan olen koiralapseen ihan hirveän tyytyväinen! Lisäksi sen jaksamisen kesto ja vauhti ovat kasvaneet kevään aikana hurjasti. Maltan tuskin odottaa, että saamme kepit valmiiksi, nimittäin silloin kisaradat kutsuvat heti alkusyksystä! :)




Hoinan kanssa treenattiin tänään vain keppejä sekä samalla lailla kontakteilla ohjaajan etenemisen sietoa kuin eilenkin ryhmätreeneissä. Onnistumisprosentti kontakteilla oli täydellinen. Kyllä se näköjään ne ottaa huolella, kun vaan karjuu tarpeeksi lujaa! :) Jos jostain olen ylpeä, niin Hoinan kontakteista. Ainahan olen niistä ylpeä ollut, mutta kun kisoissa olen vapautellut Hoinaa välittömästi kontaktille tulosta, se pysähtyminen ja luvan odottaminen on alkanut unohtua... Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan otin yhden toiston myös kutsumalla, eikä likalla ollut senkään sietämisessä mitään ongelmia. Pitäisi vaan saada sama sietokyky kepeille, ja Hoinankin kanssa voisi taas käydä kokeilemassa kisoja. Harmillisesti vaan se maltti kepeillä on ollut kisoissa aika hakusessa.




Treenien päätteeksi kävimme vielä ihanalla jäähdyttelylenkillä Aurajoen rantapenkereillä. Kävelimme vuoroin hihnassa, vuoroin hölkättiin ja aivan lopuksi päästin likat vielä rauhassa hömpöttelemään oman tahtonsa mukaan, kun ei paikalla näkynyt ristinsielua. Tällaiset vapaapäivät ovat aika tervetulleita jatkossakin! :)




sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Tokokoe 21.5.-15, Raisio

Laji: Toko
Koira: Hoina 3v
Tuomari: Tiina Heino
Luokka: AVO
Paikka: Raisio


Saimme todella yllättäen koepaikan ihan melkein kotikokeeseen, ja ykköstuloksen toivossa vielä ennen sääntömuutosta otin paikan vastaan. No, kaksi viikkoa ennen koetta olinkin täyspäiväisessä vuodelevossa kauheassa flunssassa ja kuumeessa, joten treeni jäi hyvin vähälle. Kaukokäskyt meillä olivat kaikista epävarmimmat, joten odotin niistä melkein selvää nollaa. Halusin silti lähteä testaamaan liikkeitä koetilanteessa, vaikka saimme tehtyä kenraalitreenit vain kotiolkkarissa. Kaiken muunkin epävarmuuden lisäksi koepaikkakin osoittautui vielä meille - tai Hoinalle - vaikeaksi: läheisellä kentällä oli menossa suojelutreenit, joten niin ihmisten kuin koirienkin ärjyminen sekä pelottavat piiskan sivallukset olivat kiva pikku häiriö taustalla. Avoimen luokan lopussa aivan viereisellä kentällä vielä ammuttiin starttilaukauksiakin, mutta onneksi meidän kokeemme oli silloin jo ohi.

Lienee kuitenkin sanomattakin selvää, että paitsi innokkaana menossa kentälle, Hoina oli myös melkoisen reaktiivisella päällä jo ennen koetta. Se oli kuitenkin niin riemuissaan yhteisestä puuhasta, että olin luottavaisin mielin tekemisen suhteen. Paikkamakuussa lähti pisteitä levottomuudesta, joka ei kuulemma kuitenkaan suoraan ollut reagointia naapurikentän meteliin, mutta varmasti häiriö nimenomaan vaikutti koiran yleisolemukseen. Hoina oli vaihdellut lonkalta toiselle, mitä ei ainakaan tähän asti ole ilmennyt. Sinänsä koira oli tyyni ja siististi sekä lähtiessäni että palatessani.

Yleisesti olen suoritukseemme erittäin tyytyväinen, sillä emme nollanneet yhtäkään liikettä - se oli jo paljon enemmän kuin tavoitteemme! Seuraaminen oli yllättävin, sillä siinä Hoina säpsähteli niin ääniä kuin liikkuriakin, vaikka sinänsä paikka oli ihan ookoo. Seiskaa parempaa en olisi odottanut missään nimessä, mutta kutonen kyllä vähän yllätti - mutta mähän nyt en näekään kaikkea eteenpäin tuijotellessani. :) Jäävissä vähennykset tulivat niin ikään seuraamisosuuksista, kuten Hoinan kanssa on aina ollutkin. Luoksetulossa stoppi oli loistava - vähennys tuli pienestä kolauksesta jalkaani perusasentoon tullessa. Nouto oli hieman liian innokas, ja suureksi yllätyksekseni Hoina myös pomppasi luovutusvaiheessa pois perusasennosta innoissaan, joten loppuasento jäi tekemättä, vaikka kapulan luovutus onnistuikin. Kaukot eivät menneet nollille, mutta ei se kaukanakaan ollut - kolmeen neljästä vaihdosta vaadittiin kaksoiskäsky, mutta yllätykseksi jälleen tavallisesta poiketen tällä kertaa maahanmeno olikin se vaikeampi. Ota nyt sitten tuosta koirasta selvää! :D Lisäksi itselleni tuomarin läheisyys koiran takana oli pieni yllätys, ja koska sitä ei olla harjoiteltu, Hoina otti liikkurista tässäkin häiriötä. Estehyppy olikin sitten onneksi se meidän ylpeytemme!

Suoritus oli todella meidän näköisemme, joskin tietysti häiriöherkkyys nyt oli huomattavasti normaalia kovempi, kun häiriökin oli. Tuomari totesi jo paikkamakuun jälkeen, että tämä koira näkee ja kuulee kaiken. Kokeen jälkeen hän vielä vahvisti omatkin havaintoni siitä, että tietyissä liikkeissä (nouto, luoksetulo ja hyppy) Hoina näyttää aivan erilaiseslta kuin toisissa - vapautuneemmalta ja iloiselta. Muissa ilo olikin sitten vähän piilossa... Se on kumma, mutta ihan oikeasti tuo koira rakastaa tehdä juttuja itsenäisesti aivan selvästi!

Lopulta jouduimme sitten hieman jännittämään, riittivätkö pisteet ykköseen, vaikka epäilin sitä heti. Luulin nähneeni meillä pääasiassa kutosia ja seiskoja sekä yhden vitosenkin, mutta eivät ne pisteet nyt niin huonot sitten olleetkaan! Ykköseen ne eivät silti tosiaan aivan riittäneet - voittoon suureksi ihmetyksekseni kylläkin! Olimme ilmeisesti koko kokeen ainoa kakkostuloskin, joten voitto oli ylivoimainen. Tokokokeen voitosta en ole Hoinan kanssa osannut koskaan haaveillakaan, kun en ole mikään turhan tarkka noiden liikkeiden kanssa, mutta kyllähän opiskelijan budjetti kiittää ruokapalkinnoista! ;) Kakkostulos ei todellakaan harmita, kun kerran nolliakin odotettiin. Josko vielä ennättäisimme jonnekin hieman rauhallisempaan kisapaikkaan koettamaan onneamme kesän aikana...




Paikalla makaaminen: 8
Seuraaminen taluttimetta: 6
Liikkeestä maahanmeno: 9
Luoksetulo: 9
Liikkeestä seisominen: 8
Noutaminen: 7
Kauko-ohjaus: 6
Estehyppy: 10
Kokonaisvaikutus: 7
Yhteensä: 156p. AVO2-tulos, 1. sija

tiistai 12. toukokuuta 2015

Chhainan ensikosketus hakuun

Laji: Haku
Koira: Chhaina 1v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: Hamina


Viime viikon mökkilomalla olin päättänyt kokeilla kuuluisaa hömppähakuiluamme ensimmäistä kertaa myös Chhainan kanssa. Vasta ensitreenien jälkeen tajusin, että treenit olisi ollut kiva myös videoida, joten toisella treenikerralla otimme kaikki kolme pistoa sitten ihan nauhallekin. Älkää siis ihmetelkö, kun videolla treenit tuntuvat etenevän hieman nopeasti - taustalla oli ensin jo edeltävänä päivänä kolme pistoa, joissa maalimies piiloutui eri paikkoihin ja etäisyyksille koiran nähden! :)

Videolla näkyy siis vasta toisen treenikerran pistot, mutta ensimmäisellä kerralla kaikki otot olivat käytännössä kuin videolla näkyvä ensimmäinen pisto - ainoastaan kolmeen eri paikkaan. Tällä toisella treenikerralla ja yhteensä neljännellä pistolla kokeilimme sitten ensimmäistä kertaa niin, että maalimies piiloutuu Chhainan näkemättä, koska kyllähän koira nyt selvästi jo oli tajunnut, mitä etsimään käskeminen tarkoitti. Aluksi Chhai tietysti kirmasi suoraan edellisen maalimiehen piilolle, josta se varmaan nuuhkutteli vielä palkkahajuja. Se kuitenkin jatkoi etsimistä, mutta kun se alkoi syödä sammalta ja palasti lähtöön aukomaan tulevaa palkkapurkkia, keskeytin sen puuhat ja annoin uuden käskyn. Kuten videolla näkyy, Chhaina meni taas ensin vanhalle piilolle, mutta onneksi heti sen perään se sai selvästi vainun ja pompotteli menemään oikealle piilolle hieman syvemmälle. Olin tästä todella iloinen, koska kaksoiskäskyä lukuunottamatta tehtävää ei tarvinnut helpottaa, ja koira sai varmasti sen tunteen, että kyllä se ukko aina sieltä loppujen lopuksi löytyy.




Viimeinen toisto oli tietysti sitten taas sikäli helpompi, että piiloutuminen tehtiin koiran nähden. Tällä kertaa piiloon menin kuitenkin minä itse ja etenin yli puolet pidemmälle kuin yksikään aiemmista pistoista, eli sikäli vaikeutta taas lisättiin. Lisäksi ennen piiloutumista vaeltelin vielä ristiinrastiin. Chhaina ei tällä kertaa tullut aivan suorassa linjassa piilolle, mikä oli vaeltelun tarkoituskin, vaan kaarsi vähän sivun kautta ja tuli piilolle ns. yläkautta.


Oli ihanaa nähdä likan into tähänkin lajiin, ja tullaan varmasti hömppähakuilemaan jatkossakin - ainakin mökkilomilla. Oikeaa hakuahan emme koskaan tule harrastamaan, koska itseäni ei vielä toistaiseksi ole PK-kärpänen purrut, mutta mahdollisen arjen hyödyllisyyden kannalta tämä taito on kuitenkin kiva opettaa - ja mä itse nautin nähdä koirien tekevän töitä täysin itsenäisesti ja nautiskellen! :)


Tämä merkintä on osa Hurttahuoneen harrastushaastetta. Osallistukaa tekin!

torstai 7. toukokuuta 2015

Agikisat 3.5.2015, Pyhtää

Laji: Agility
Koira: Hoina 3v
Paikka: Pyhtää
Tuomari: Elina Hannikainen


Sunnuntaina kävimme Hoinan kanssa kisaamassa kaksi agilityrataa Pyhtäällä. Kuten tismalleen vuosi sitten, tismalleen samalla paikalla, päivän ensimmäisellä radalla ja tismalleen samalla tuloksella (5), voitimme tänäkin vuonna ensimmäisen kilpailun yhdellä keppivirheellä. Radalta jäi aivan mieletön fiilis, kun etenkin puomin kontakti piti ja sen jälkeinen niisto onnistui. Lisäksi tuo yksi keppivirhe oli hyvinkin maltillinen verrattuna viimeaikaisiin kenraaleihimme, jolloin kepit eivät ole ottaneet sujuakseen ollenkaan. Lopussa koira pääsi kyllä vähän karkaamaan väärään suuntaan, kun en halunnut ottaa riskiä rimoilla tekemällä vastakäännöstä.

Tiesin heti radan jälkeen, että parhaimmassa tapauksessa pääsemme ainakin palkintopallille, mutta täytyy kyllä sanoa, että etenkin juuri voitto maistui tässä vaiheessa niiiiiin makealta, enkä ihan sentään sitä odottanut! :) Kyllä tuli niin hirveää vauhtia juostua tulostaululta autolle kertomaan matkaseuralle uutiset, etten varmaan sellaista spurttia ottanut kummallakaan kisaradalla! :D Palkintojen jaossa tuomari vielä kehui hurjasti kaikkien koirankoulutustaitoja ja etenkin upeasti opetettuja kontakteja, jolloin itse ainakin loistin ylpeydestä soikeana ykköspallilla, kun erityisesti kontaktit olivat nimenomaan tämän voittoratamme suurin ilonaihe.




Toisella radalla kävi heti alkuun vähän kuten olin uumoillutkin. Radan linjat olivat sen verran tiukat, ettei vastakäännöskään riittänyt, joten Hoina ohitteli hyppyjä parissakin kohdassa. Toisella kerralla en enää onnistunut kalastelemaan koiraa takaisin hypyn ohi, joten emme tietenkään saaneet tulosta. Loppuradallakin tuli vielä keppivirhe ja yksi rima alas, mutta päivän toinen positiivinen yllätys tuli kuitenkin tältä radalta: Hoina pystyi pujottelemaan kepit toisella yrittämällä kokonaan loppuun asti, vaikka seuraavana esteenä oli kamalan houkutteleva ja kohtaloksemme kovin usein aiemmin koitunut putki!

Kisoista jäi todella hyvä fiilis, kuten aina tällaisista pikkukisoista jää muutenkin, ja sain taas uutta pontta ilmoitella Hoinaa muihinkin kisoihin. Pääasiassa onnistuin saamaan koiraan kontaktin myös ennen ratoja, ja hieman etäämpänä radasta saatoimme hieman tokoillakin. Ja kuten aina, radan jälkeen tuo hirmumoottorinen peto oli taas kuin säyseä lammas, jota ei olisi voinut enää vähempää kiinnostaa, mitä radalla hänen suorituksensa jälkeen tapahtui. Lisäksi Hoina oli virheistä huolimatta hienosti hallussa radalla ja kisaaminen tuntui hyvältä. Sitähän me juuri tavoittelemme! Mua ei henkilökohtaisesti haittaa, vaikka olisimme viisi vuotta ykkösluokassa, jos vain radoilta saa välillä tällaisia positiivisia adrenaliiniruiskeita! Onhan tuolla sitten tuo Chhaina kasvamassa, joten jätetään ne tasaisen varmat nousunollat sitten sen hoidettaviksi! :D



torstai 23. huhtikuuta 2015

"Loviisan treenileiri" osa ||

Laji: Frisbee ja toko
Koira: Hoina 2,5v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: Loviisa


Sunnuntaina jatkoimme tosiaan vielä ennen takaisin kotiin lähtöä tätä harrastustentäyteistä viikoloppuamme Hoinan kanssa. Aamulla heittelin likalle ensin pihassa muutamia 5-10m pituusheittoja frisbeillä. Kokeiltiin ja onnistuttiin myös selän takaa ja jalan alta heitoissa - vahinko vain, etten ehtinyt saada ketään videoimaan näitä.





Viikko sitten keskiviikkona kävin Turussa luennolla koskien uusia tokosääntöjä, ja niinpä olin päättänyt, että vielä ennen kotimatkaa meidän on ehdittävä käydä hyödyntämässä tyhjä treenikenttä myös tokoiluun. Yrityksistä huolimatta en ole saanut Hoinaa mihinkään tokokokeeseen enää ennen töiden alkua, joten avoimen korkkaus jäänee hamaan uuteen tokoaikakauteen ja uusiin suoritusohjeisiin. Ihan hyvä sinänsä, sillä kaukokäskyissä oltaisiin joka tapauksessa lähes varmoja nollaajia. Niipä nytkin vahvistin kaukokäskyjen istumaan nousua, joka on Hoinalla äärettömän junnaava eli koira ei vaan nouse vaikka selvästi tietää, että sen pitäisi niin tehdä. Ensiavuksi tehtiin eräänlaista salamatreeniä, eli peruutin koira vähän matkan päässä itsestäni, käskin sen maahan ja sieltä ylös, mistä heti vapautus ja palkka. Kun näitä toisteltiin muutaman kerran, ne alkoivat onnistua jo viidenkin metrin päästä.

Kaukojen lisäksi sain videolle meidän ensimmäistä kertaa kokeillun merkin kierron sekä uuden avoimen luokan ruudun. Videot huijaavat sen verran, että ne näyttävät äärimmäisen onnistuneet versiot kummastakin. Toistoihin videoiden ulkopuolella sen sijaan mahtui sekä merkin noutamista ja sillä leikkimistä että ruutuun juoksemista mutta koiran kiertämistä pysäytyskäskystä sen oikeasta reunasta ulos. Näistä kyllä korjauspyynnöllä sain koiran takaisin ruutuun, mutta näitä ei saisi montaa kyllä tulla. Selvästikään Hoina ei siis osaa bongata ruudun tötsiä vaan käytännössä menee ruutuun vain muistikuvanaan siellä tai sen takana edellisillä toistoilla ollut lelu.





Itselläni alkaa ensi tiistaina parin viikon mittainen loma, jonka aikana olisi tarkoitus treenata niin paljon kuin sielu sietää. Hallille pitäisi ajaa useammin treenailemaan Chhainan keppejä ja rengasta, ja kummankin likan kanssa pitäisi tokoilla ihan suunnitelmallisesti ainakin pari kertaa viikossa. Lisäksi lomasuunnitelmiin kuuluvat alustavasti parit agilitykisat Hoinan kanssa, mutta ilmoittautumisia en ole vielä lähettänyt minnekään.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

"Loviisan-treenileiri" osa |

Laji: Haku ja agility
Koira: Hoina 2,5v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: Loviisa


Vitsit! Meillä on ollut Hoinan kanssa aivan mieletön "Loviisan-leiri"! Lähdettiin Hoinan kanssa kaksin käymään vanhemmillani Loviisassa, koska Chhainalla on juoksut, ja Nelson on leikkauksen jälkeenkin ottanut stressiä juoksuisista koirista talossa. Koska viikonlopulle ei ollut mitään muita suunnitelmia, sovin vanhojen treenikamujen kanssa yhdet agilityn kimppatreenit, ja loput treenit vedimme itseksemme tai avustajien kanssa. Hauista ja tokoista sain otettua hieman videotakin! Nyt kirjoitan kuitenkin vain lauantain hauista ja agilityistä.


Suunnittelin oikeastaan jo koko menneen viikon hömppähakutreenejämme. Hyvän arkiviikon jälkeen teki mieli antaa Hoinalle oikein sen mielitekemistä, joten laji oli aika selvä. Koska meistä ei koskaan aitoja hakuilijoita tule, mietin, miten voisimme treenata hakua niin, että koiran taitoa voisi mahdollisesti joskus hyödyntää tositilanteessa. Niinpä päädyin self service -ilmaisuun ja kävin ostamassa pillin, jonka Hoina saa viedä kadonneelle. Tajusin tosin aika pian, että sehän toki vaatii, että kadonnut on siinä kunnossa, että pystyy viheltämään, mutta menköön nyt toistaiseksi näillä kaksi kertaa vuodessa -treenikerroilla.

Lähdimme metsään yhdentoista maissa ja selvisimme takaisin kotiin puolessa tunnissa. Metsään painuivat siis yhtä aikaa siskoni ja hänen poikaystävänsä, joista siskoni löytyi melko helposti - reilussa minuutissa. Poikakaveri saikin sitten odotella hetken, sillä hän oli edennyt rohkeammin sivusuunnassa, ja Hoina on aina tavannut etsiä vain yhdeltä puolelta ja ignoorata toisen. Pari kertaa Hoi joutuikin käymään kysymässä apua monen minuutin etsimisen jälkeen, ja siitä näki, että se oli jo aivan piipussa siinä vaiheessa. Siirryttiin sitten siskon kanssa polulla sivusuunnassa antamaan painetta oikeaan kulmaan ja rohkaistiin jatkamaan etsintöjä. Fiilis olikin mieletön, kun sitten vihdoin näin Hoinan löytävän selvästi uuden innon, ja pian sitten pilli soikin! :)



Videolla pisto 1 ja pisto 2 sekä lähettäjän että maalimiehen näkökulmasta


Illaksi sain tosiaan koottua mielettömän ison porukan tuttuja ja vähän tuntemattomampiakin aksaajia treenaamaan. Suunnittelin ykkösluokan radan, johon yhdistelin paloja meidän kisaradoilta. Erityisesti halusin kuitenkin treenata taas keppejä radassa, kun ne ovat viime aikoina olleet se ainoa juttu, joka radalla on prakannut. Onneksi koutsimme Tiina keksi jo alkuviikon ryhmätreeneissä Turussa, että Hoina hyötyy suuresti mun kepkepkepityksestä koko pujottelun ajan, ja niin se vain toimi näissäkin treeneissä! Ilmeisesti pälätykseni saa siis Hoin pysymään rytmissä paremmin. Lisäksi palkkasin kontakteja, koska Hoina kyllä otti ne kaikki hienosti mutta varasti niiltä heti. Se on selvä, kun olen viime aikoina vapauttanut sen suoraan vauhdista. Sain siis hyvin palkkailtua oikeita juttuja, ja lisäksi saatiin vanhoilta treenikamuilta paljon hyvää palautetta siitä, miten paljon paremmin Hoina on hanskassa ja miten paljon "rauhallisempi" tai kuuliaisempi se on. Se oli erityisen mukavaa kuultavaa! Vähän harmittaakin, kun erityisesti loppuradan siistit ratapätkät eivät tulleet videolle!


Jatkan lopuista treenailuista myöhemmin tällä viikolla, ettei tämä postaus veny tämän pidemmäksi. Nautitaan ja venytetään tekstiä nyt, kun on kerrankin kunnolla treenimateriaalia! :)

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Koosteita

Laji: Agility ja toko
Koira: Chhaina 1v ja Hoina 2,5v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: ATT


Teen nyt tähän pikaisen koosteen Chhainan agilityistä ja Hoinan tokoista, joista ensiksi mainitusta on mukaan liittää vielä videokin. Olen nyt aivan kuolettavan tylsä ja teen lievästi lukijaystävällisyydestä tinkien vain huomiolistan itselleni ranskalaisilla viivoilla. Sorry! :)


Chhaina
  • tulee maksirimojen ali, jos palkka näkyvissä tai palkkakäsi on liian alhaalla
  • tarvitsee paljon vahvistusta renkaalle: ei jotenkin vaan tunnu äkkäävän ideaa
  • pituutta ja muuria ensi treeneissä eri kulmista ja eri nopeuksilla
  • keinulla pitäisi saada juoksemaan päähän asti
  • jos palkkaaja mukana, paljon eteenlähetyksiä niin, etten mene itse mukana
  • eri tekniikkojen kokeilu uusilla korkeuksilla
  • keppien lähtökulmissa alkaa jo näkyä oma-aloitteisuutta -> pitkät kepit pikku hiljaa
  • perustaidot hyvät, nyt vaan tekniikkaa ja varmuutta kaikkea vahvistamalla!





Hoina
  • seuraamiseen taas kaikki kikat käyttöön edistämisen estämiseksi, itse täysin eleetön!
  • paljon piilopaikkamakuuta pitkänä ja eri paikoissa jonkun valvojan kanssa
  • maahanmenojen takaisintuloissa nousee liian herkästi, paljon vahvistusta
  • superkaukot, paljon vahvistamista, koska tällä hetkellä nämä yhtäkkiä parhaimmistoa!
  • superluoksetulo ja stoppi, mutta silti hyviä toistoja ja palkkauksia lisää
  • avoimen hyppyä oikealla esteellä, missäköhän ihmeessä pääsisi kokeilemaan taas?
  • noutoa pitkästä aikaa, unohtui ottaa tänään
  • vähintään pari kertaa viikossa oikeasti suunnitelmallisia treenejä!

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Verkkokepit, kontaktit ja muurin takaakierto

Laji: Agility
Koira: Chhaina 11kk ja Hoina 2,5v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: ATT


Me ollaan saatu agi-into takaisin! Chhaina aloitti tällä viikolla ihan aikuisten mölliryhmässä, eli mulla on nyt sitten molemmat likat samalla kertaa treenattavana. Maanantaina oli ekat tuplatreenit, ja vaikka ennalta pelkäsin lämmittelyjen hankaluutta, kaikki sujui yllättävän helposti! Lisäksi pyrin käymään joka keskiviikkoaamu ainakin toisen kanssa tekemässä pienet omatoimitreenit parilla teemalla.


Tänään mulla oli matkassani molemmat paimenet ja teemana olivat kepit, kontaktit ja muurin takaakierrot. Chhaina teki vasta toista kertaa kunnolla verkkokeppejä, eikä niitä ole tarkoituskaan alkaa jankata hirveästi ennen luustokuvia. Kuudella kepillä yritän kuitenkin saada likan innostumaan niistä esteenä ja löytämään sisäänmenon ja sen jälkeen hyvän vauhdin ja that's it. Kokonaisia keppejä aloitellaan vasta loppukeväästä. Lisäksi puomia Chhaina on tehnyt vasta tällä viikolla kokonaisena ekaa kertaa, ja tänään se innostui siitä aivan hulluna! :D Videolta oli pakko leikata pois kohdat, joissa se vaan onnellisena tepastelee puomia päästä päähän ja takaisin... Mutta nuo kontaktit alkavat näyttää senkin osalta tosi hyviltä! Chhailla on meinaan ollut ihmeellinen tapa alkaa peruuttaa kontaktia ylöspäin, kun sen on pitänyt odottaa asennossa. Eipähän ole ainakaan varastamisesta ollut pelkoa! :D

Hoinan kanssa teemoja sovellettiin niin, että Hoinan piti kepeillä ja kontaktilla kestää etupalkka ja lisäksi vielä se, että mä etenen sen edelle. Se pysähtyy kyllä kontakteilla aina pomminvarmasti, mutta maanantain treeneissä lähti aina ilman lupaa etenemään, joten siksi näitä täytyy taas vahvistella. Kontaktitreenin loppupuolella näkyy kuitenkin se meidän ylpeys: jos jotain olen Hoinan kanssa osannut tehdä kunnolla, niin edelleen ne kontaktit! :) Kepeistä puolestaan sai sekin tehdä kuutta vain, kun tarkoitus ei ollut treenata estettä sinänsä vaan sitä mun liikettä.

Muurilla Chhaina on ihanan helppo ja huolellinen, kun taas Hoinan kanssa...no...videolta näkyy upea syy siihen, miksi vihaan Hoinan kanssa kaikkia sivuttaissuuntaisia hyppyjä. Syy on kyllä itsessänikin: Hoinan vauhdissa en vaan ehdi ajatellakaan näyttäväni liikkeitä kunnolla, vaan niistä tulee väkisinkin huitaisuja. Mutta eipä tuo lahopääkään välillä yhtään katso, minne se hyppää... Pelkät muurin takaakierrot sen sijaan onnistuivat senkin kanssa paremmin kuin koskaan aiemmin! :)


Kisainto Hoinan kanssa alkaa niin ikään palailla, kun treenit sen kanssa alkavat mennä niin hyvin. Olen nyt itse jättänyt sen osalta kaikki tavoitteet naulakkoon, ja pyrin pitämään vain hauskaa ja tehdä kaunista agilityä sen kanssa. Täytyy myöntää, että viimeisten parin ryhmätreenin aikana siitä on kyllä saanut olla tajuttoman ylpeä, kun itsekin olen rauhallisempi. Lisäksi kyllästyin lähtöongelmaan totaalisesti ja päätin antaa sen nousta ja hiipiä ne pari askelta. Tiedän tekoni seuraukset. Teen kuitenkin mieluummin edes jonkinlaista agilityä kuin paineistan koiran jo alkuunsa pääsemättä koskaan edes radalle asti. Ainakin toistaiseksi on tuntunut mielettömän hyvältä valinnalta, sillä Hoina ei kuitenkaan varasta eikä ole koskaan varastanut. Se vaan ei pysty istumaan tai pysymään maassa. Jos tämä päätös vie minut lopulta ojasta allikkoon, olkoon niin. Ainakin meillä on ollut sen ansiosta jo monet huiput ja rennot treenit! :)


Videolla ensin upeaa kiljumista autossa,
sitten Chhaina kohdassa 00:25 ja Hoina 03:53




maanantai 12. tammikuuta 2015

Päkäpaimenten agitreenit vol 1

Laji: Agility
Koira: Chhaina 10kk
Vetäjä: Mila Oravecz
Paikka: Kaarina


Ohhoh! Tämä blogi on kyllä jäänyt aivan säälittävälle päivittelylle. On meillä toki ollut paljon treenitaukoa, mutta ollaanhan me nyt hyvänen aika käyty muutaman kerran omatoimitokoilemassa ja Chhainan kanssa agilitaamassa enemmänkin sitten lokakuun! Josko tämä päivittelijä tästä taas innostuisi...

Meillä oli eilen pienimuotoinen Päkäpaimenten päivä Kaarinassa Purina Centerillä, kun järjestimme yhdeksän bordercollien voimin agilitytreenit Hoinan isän omistajan, Milan, kouluttamana. Paikalla olivat mm. Hoinan veli Urho, Chhainan kaikki kolme siskoa ja kaksi veljeä. Itselläni oli molemmat koirat treenattavina, mutta koska Hoinan videon saan vasta myöhemmin, kirjoittelen tältä erää vain Chhainasta sen, mitä kirjoitan.



Chhainan veli Jokru, siskot Bingo ja Kikka, veli Halo, sisko Keno ja pääjehu itse.
Kuva © Katri Pietilä


Teimme kaksi yhdeksän minuutin treenivuoroa, mikä oli meille aika paljon, kun ollaan tähän mennessä tehty ihan vaan muutaman toiston pätkiä. Chhaina selvästi hidastui loppua kohden - eikä se nyt muutenkaan mikään tykki ole - ja alkoi etsiä juomakippoa kentän laidalta. Hyvin se kuitenkin jaksoi tsempata loppuun asti.

Chhainan treeneissä on se hyvä tai huono puoli, miten sen nyt ottaa, että ne menevät aina tasaisen hyvin, joten niistä on aika tylsä kirjoitella. :P Koska Chhai on helppo ja hidas ohjattava, sen kanssa ei yleensä tapahdu mitään sykähdyttävää. Sen vahvuus on pitkät, sujuvat pätkät jo näin nuorena. Vertauskohteenahan mulla on niinkin reilu vastinpari kuin Hoina, joka on aina ollut tykki ja superpotentiaalinen, mutta jonka kanssa seitsemänkin esteen puhdas pätkä on tuuletusten arvoinen. :D

Olisin saanut varmasti kaikki pätkät hoidettua "nollina" tähänastisellakin ohjaustyylilläni, mutta koska Chhainalle ei ole vielä opetettu mitään tekniikoita, käytimme verkkoa apuna päällejuoksuissa ja takaakierto-persjätöissä. Lisäksi monessa kohdassa Chhain vauhti alkoi hiljetä sen verran, että joko sitä sai työnnellä niin paljon, ettei päässyt ajoissa lähtemään seuraavalle esteelle, tai sitten etenin liian nopeasti ja pentu tuli esteistä ohi mun perässä. Täst'edespäinkin suosin siis lyhyitä vaihtoja, koska haluan, että koira vetää täysillä sen minkä vetää ja sitten vasta löysäillään. :)

Loppuun vielä video, josta kiitos kuuluu - kellepä muullekaan kuin - Miikulle! Videolle hidastin vielä pari Chhainan lähtöä: tykkään, kun se istuu niin ryhdikkäästi ja lähtee oikeasti kunnolla takakropasta ponnistamaan jo heti ekaa askelta! Lisäksi vasta nyt videolta huomaan, että loppupuolella takaakierto-persjätössä Chhaina liukastui ja varoi selvästi sen jälkeen käännöksiä paljon enemmän myös myöhemmin, eli vauhdin hidastuminen saattoi johtua näköjään osittain siitäkin.