torstai 28. helmikuuta 2013

Imureita agilitykentällä

Laji: Agility
Koira: Hoina 9kk
Vetäjä: Roosan (omatoimi)treeni
Paikka: Porvoo


Winter fun


Keskiviikkona ehdittiin taas Roosan ja Pennin kanssa hallille suoraan töistä. Tällä kertaa olikin Roosan vuoro tuoda ratasuunnitelma, jossa teemana olivat pahat putkikulmat ja sylikäännökset. Mulla oli jalat vielä edellisen päivän juoksulenkistä kuin rautapainot, mikä ei kovasti helpottanut Hoinan perässä pysymistä... :D Kaikenkaikkiaan homma toimi ihan hyvin, mutta nyt lupaan(!): ensi kerralla ohjaan suu aivan supussa! Hävettää ja ärsyttää tuo kiljuminen, jota onneksi ei sentään videolla kuulu... Lähtöongelmasta ollaan toistaiseksi selvitty, kun älysin vaihtaa käskyn uuteen - enhän ehtinytkään käyttää paikkaa kuin sekä agilityn lähdössä että tokon paikkamakuussa ja luoksetulon odotusosiossa... Huoh! Ja huomattavan usein se paikka vaan ehti lipsahtaa ensin.


Ensimmäisessä pätkässä kokeiltiin putkeen lähetystä vastakäännöksellä, mutta mun piti ottaa aika paljon etumatkaa ehtiäkseni lähettämään Hoinan seuraavan putken toiseen päähän. Kakkosputken päähän piti saada kiva jarru, jotta koira voisi jatkaa matkaansa aivan päinvastaiseen suuntaan, ja lopulta saatiin tämäkin toimimaan tosi hyvin. Tällaisissa asioissa Hoi kyllä kuuntelee ihan hyvin, mutta hypyille likka pitää tosiaan suorastaan törkätä. Hypyille irtoaminen voisikin olla hyvä idea seuraaviin treeneihin. Putkille Hoina sitten irtoaakin, mistä otsikonkin raapaisin. :D

Putkijarrua tarvittiin myös toisella ratapätkällä ja sitä saikin ensin vähän muistella. Ensin koira piti heittää täysin pimeään putkeen ja sitten toisen, suoran putken jälkeen, vuorossa oli tiukka jarru ja sylikäännös. Sylkkärit toimivat meillä kyllä yllättävän hyvin - heti kun vaan maltoin ohjata kunnolla - vaikka niitä ei olla taidettu radalla vielä koskaan ottaakaan - mitä nyt penskatreeneissä silloin kuukausia sitten parilla esteellä.


Lopuksi kokeilimme taas keinua takaperin työstäen, eli annoin Hoinan kiivetä puolivälistä ja ottaa sitten kontaktin jopa vähän keinua pamauttaen. Sen likka teki ihan hienosti, mutta lievästi pörhistellen - nimittäin nähtyään, miten keinu "liikkuu". Ääni ei toistaiseksi ole siis aiheuttanut ongelmia vaan nimenomaan se "outo liike". Tästä lähtien otammekin keinuterapiaa joka treenin aluksi tai päätteeksi. :) Iso plussa  tällä kertaa kuitenkin ohjaustekniikoiden toimimisesta; miinusta taas omasta löpinästä ja tietysti tuosta keinulle irvistelystä.



tiistai 26. helmikuuta 2013

Tuplatreenit

Laji: Toko
Koira: Hoina 9kk ja Fina
Vetäjä: Oma harjoitus
Paikka: Kotipiha


Eilen vedettiin karvaturrien kanssa taas vähän puolihuolimatonta pihatokoa. Mun pitäisi ihan tosissani tehdä aina jonkin sortin suunnitelmaa ennen kuin alan heilua kapuloiden ja namien kanssa missään, mutta minkäs teet. Toko ei vaan hirveästi inspiroi. :D Hoinan kanssa kokeiltiin vanhoja tuttuja alokkaan liikkeitä sekä samaisia ylempien luokkien liikkeitä, joita ollaan aikaisemminkin aloiteltu. Uutena juttuna otin luoksetulon pysäytykset, jotka menivät kertaheitolla kohdilleen(!) ja kaukojen maahan-seiso-hissailua.

Finan kanssa koin puolestaan ihmeen: se palkkautui koko seitsenminuuttisen treenin ajan lelulla - tai oikeammin mun hanskallani! Hieman huolimattomampaa tekemisestä tosin tuli, mutten halunnut siihen puuttua. Innokas tekeminen on Läpsän kanssa paljon tärkeämpää. :) Koska kummankin kanssa kaikkea vähän vain "kokeiltiin", en jaksa eritellä treeniä sen enempää. Alla parhaat palat kummankin tekemisestä (Hoina heti alkuun ja Fina kohdasta 3:56)!

Muoks. Nyt kun näin videomateriaalin, niin eihän nuo treenit nyt niin pelleilyä olleetkaan. En ole tajunnutkaan, miten paljon Hoina oikeasti jo osaa! Fina taas on tuollainen ihana pikku sisupussi, kun se vaan saadaan oikeaan vireeseen. Ihanat kakarat. :)



maanantai 18. helmikuuta 2013

Treenikimara

Laji: Agility ja toko
Koira: Hoina 9kk
Vetäjä: Oma harjoitus
Paikka: Porvoo ja koti


Menneellä viikolla on tullut vedettyä niin monet treenit, että nyt kasaan kaikista vain pienet koosteet. Keskiviikkona käytiin aussietyttöjen, Pennin ja Susun, kanssa Porvoossa tokoilemassa. Hoina veti hirveät kierrokset Susun treeneistä - Susu kun sai treenata sellaisia kivoja liikkeitä kuin ruutu ja nouto - eikä sen vuoksi aluksi pystynyt keskittymään ollenkaan. Kun sitten treenasimme Pennin ja Roosan kanssa yhtä aikaa, ei keskittymisongelmaa enää ollut. Jäävät toimivat hienosti, samoin kuin askellukset. Maahamenoa Hoina tarjosi koko treenien ajan heti, jos en sanonut mitään. Sen sijaan lähikaukoissa maasta istumaan nouseminen oli kyllä niin kankeaa, että... Parin ruutuun juoksemisen jälkeen otimme vielä yhdessä paikkamakuun, josta olen erityisen ylpeä. :) Parin metrin päässä patsastellut Susu ei häirinnyt Hoinaa ollenkaan, kuten ei myöskään oma liikkumiseni, koiran kiertäminen, lelun heittäminen viereen yms. Pentu makasi paikoillaan ensimmäistä kertaa toisen koiran rinnalla ja heti koko kaksiminuuttisen, joskin kävin tietysti jatkuvasti palkkailemassa, eikä se myöskään vierähtänyt lonkalleen missään vaiheessa! Ihan huippuedistys tässä liikkeessä! :)



Kuva © Roosa Laaksonen


Lauantaina aamulla jatkoimme tokoilua ihan vaan huoneessani. Sekoittelin jääviä, kokeilin taas vähän kaukokäskyjä ja lopuksi paneuduttiin pitkästä aikaa noutokapuloiden saloihin. Kaukokäskyissä ylös nouseminen oli nytkin järjettömän vaikeaa, eikä onnistunut kovinkaan monta kertaa. Täytyy varmaan taas alkaa hissailemaan käsiavulla - josko se sieltä palautuisi mieleen. Miten se muuten oli, saako kaukoissa käyttää sekä suullista että viittauskäskyjä yhtä aikaa?

Noudoissa tapahtui sitten huikea AHAA!-elämys sekä ohjaajalla että koiralla. Mä keksin helpottaa seuraavaa askelta heittämällä kapulan taakse, jotta Hoinan ei kerralla tarvitse hoksata sekä sivulle kääntymistä että perusasentoa kapula suussa. Parin yrityksen jälkeen sain kuin sainkin likan viereeni ennen kuin se ehti sylkäistä kapulan menemään, ja tällaisista suorituksista saamiensa superbileiden jälkeen Hoina äkkäsi, mistä on kyse. Pikkukapulalla likka muutenkin leikki ja pelleili vähemmän. Kokeilin sitten aivan huvikseen myös isolla metallikapulalla ja jestas - ! Katsokaas itse alta! :) Tätä vahvistan nyt muutaman treenin verran ja sitten täytyy alkaa heittää kapulaa eteenkin päin.




Lauantai-iltana lähdimme Roosan ja Pennin kanssa vielä extemporé-treeneihin kiduttamaan itseämme vauhtiratahaasteella, jonka löysin Caloanderin Jennan blogista. Tiesin jo etukäteen, että yhteentörmäyksiä tulisi tsiljoona ja hikipisaroita ja ärräpäitä sitäkin enemmän. :D Kauheaa räpellystähän siitä seurasi, mutta samalla saimme hyvää irtoamis- ja takaaohjaamistreeniä - koska let's face it, mun on pakko opetella ohjaamaan tuota tykkiä hätätapausten varalta myös takaa! Upeasti Hoina lähtikin irtoamaan, kun sitä vahvistin, ja välillä se irtosi niinkin paljon, että kiersi esteet kokonaan. :D Tällaisia treenejä meidän on otettava jatkossakin, ja kai munkin pitää pikkuhiljaa myöntää se fakta, että lenkkipolkuja voisi tallata aktiivisemminkin. Mun pitäisi todellakin tehdä niitä futiksenaikaisia reagointitreenejä, joissa räjähdysmäisiä juoksuun pyrähtelyjä ja nopeita suunnanvaihtoja taotaan syke kurkussa. Suorilla eteneminen on Hoinalle selkeästi vielä vaikeaa, koska se ei hae esteitä automaattisesti. Pentu lähtee siis todella helposti seuraamaan mua esteiden ohi, jos en erikseen tyrkkäämällä tyrkkää sitä esteelle. Sen sijaan merkkaamisesta oli todellakin apua etenkin tuossa alussa, kun mulla ei ollut mitään mahdollisuutta jäädä odottelemaan Hoinaa kolmannen hypyn yli. Kyllä tästä vielä sujuvaa saadaan! :D



sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Tekniikkatreenit

Laji: Agility
Koira: Hoina 9kk
Vetäjä: Sanna Toivola
Paikka: Porvoo


Viikko sitten lauantaina meillä oli Hoinan kanssa ensimmäiset ohjatut agilitytreenit pitkään aikaan. Kouluttaja oli mulle ennestään tuntematon, mutta saimme häneltä useita hyviä ja osittain myös aiemmista eroavia vinkkejä. Rata oli meille otollinen siksi, että siinä oli pakko käyttää meille vielä uusiakin ohjaustekniikoita, ja näin pääsimme oikeasti hyödyntämään kouluttajan läsnäoloa.


Ensimmäinen ja valitettavasti ainoa videolle tarttunut pätkä oli 1-4. Tässä alku meni Hoinan edellisissä treeneissä kehittämän (tähän asti olen voinut mennä kolmenkin esteen päähän...) lähtöongelman puimiseen, jonka lopulta ratkaisimme väliaikaishelpotukseksi niin, että vapautin Hoin ensin pari kertaa radan sijasta siitä poispäin ja sitten istutinkin Hoinan putken ja ykköshypyn väliin ja otin ykkösen ensin takaakiertona. Heti idean tajuttuaan Hoina ampaisikin kakkosputkeen hyvin, ja sillä välin itse leijeröin toisen putken, kiirehdin noin kuvassa näkyvän numero 20:n kohdalle ottamaan pennun vastaan ja heittämään sitten kolmosputkeen. Kun lähtö saatiin näin sujumaan, tässä pätkässä ei ollut erityisempiä ongelmia.

Keppejä emme tietenkään vielä ottaneet, joten seuraava pätkä oli 6-9. Putkeen lähetys ei aluksi meinannut sujua ollenkaan, sillä Hoina yritti itsepintaisesti kaikilta puolilta mua kiertämällä kiivetä puomille - mikä sinänsä viime treenin puomijännityksen jälkeen oli positiivinen asia mutta alkoi lopulta kontrolloimattomuuttaan hieman ärsyttää. Sain likan pari kertaa menemään kontaktin sijasta putkeen ja tehtyä sen jälkeen persjätön, joten jätimme kutosen siihen ja siirryimme hyppykoplaan. Kasihyppy tehtiin takaakierto-päällejuoksuna - mikäli sellaista edes on - ja yhdeksikkö kuvan mukaan "yläkautta" kierrättämällä ja sitten sen eteen valssaamalla. Kun vaan sain monen yrityksen jälkeen annettua Hoinalle tarpeeksi tilaa ja vedettyä sen selkeällä käsivedolla kasihypyn yli, saimme lopulta tämänkin kuvion toimimaan hienosti. Kouluttaja kehui mun ohjaustani koko ajan vuolaasti, mutta sanoi, että koska pentu ei vielä osaa käyttämiäni ohjauksia, mun täytyy tehdä liikkeet liitoitellun selkeästi, jotta se voi oppia haluamani tekniikan. :) Esteiden suorittamista ja irtoamista mun ei kuulemma kauhean paljon pidä jankata, vaan pikemminkin keskittyä opettamaan pennulle mahdollisimman monipuolinen tekniikka. Hoina on Sannan mukaan niin nopea ja minä sen verran taitava ohjaaja, että kun saamme tekniikan kuntoon, rahkeita riittää kuulemma vaikka mihin!

Neljännentoista esteen jälkeen ohjasin Hoinan tietysti A:n sijasta putkeen. Loppupätkässä eniten sahasimme kuitenkin pätkää 16-18. Kuudentoista tein takaakierto-(niisto-)persjätöllä(?) ja 17:n ja 18:n välissä tein pakkovalssin. Aluksi Hoinan kaarros meinasi pakkovalssissa venähtää todella kauas, mutta sitten kouluttaja opetti mulle jutun nimeltä merkkaus, ja parin oton jälkeen sainkin penskan käännettyä ihan sutjakkaasti. :) Viimeiset putket menivät hienosti - ensimmäinen takaaleikkauksella ja toinen poispäinkäännöksellä. Harmittaa ihan älyttömästi, että tätä pätkää en saanut videolle!

Kouluttaja oli kokonaisuudessaan sitä mieltä, että irtoamista ja estesahauksia mun ei tarvitsisi kummemmin ottaa, vaan nimenomaan panostaa siihen, että saan Hoinalle mahdollisimman monipuolisen tekniikan. Lisäksi hän kumosi teesini pelkällä namilla palkkaamisesta, mutta luulen, että pitäydyn Froliceissa niin kauan kuin koira ei vielä oikeasti hae esteitä ja hallitse kuvioita. Muuten mulla on jaloissani pyörivä väkkärä ja alan itsekin häslätä... Plussaa monista uusista jutuista ja niiden toimimisesta; päivän ehdoton miinus lähtöongelmasta. :(



torstai 7. helmikuuta 2013

Talvitokoilua

Laji: Toko
Koira: Hoina 9kk
Vetäjä: Oma harjoitus
Paikka: Kotipiha


Testasin tänään Hoinan kanssa, miltä tokoilu yli kuukauden jälkeen tuntuu. Monessa aiemmin vaikeassa jutussa vaikutti tapahtuneen edistystä, mutta sitten taas aiemmin jo varmemmat liikkeet ja tutut jutut olivat vähän jääneet unhoon maalaisloman aikana.

Noutoa (0:00) treenasin pentutapaamisesta saamillani ohjeilla - palkka siis jo mulle tuonnista ja kaikki muu hömpötys pitää ignoorata. Aika paljon tuo pampattelikin menemään, viskeli kapulaa sinne tänne ja vei sitä kinokseen mukanaan. Nämä katkaisin aina, jos Hoina ei huomannut, että sitä en halua, mutta muuten annoin sen kyllä yrittää palata mun luokseni. Loppua kohden kapulan kanssa toikkarointi vähenikin ja kerran näytti jopa siltä, että pentu yritti antaa kapulaa mulle sivulta. Tähän liikkeeseen saa antaa niin paljon neuvoja kuin sielu sietää! :D Selvennykseksi vielä, että vaikka nyt palkkailin vielä "toisesta mahdollisuudesta", tämä jää toki pois heti kun Hoina oikeasti tajuaa kapulan kuuluvan mun käsiin eikä minne sattuu.

Askellukset (1:06) menivät mielestäni yhtä hyvin kuin ennenkin, mutta itse perusasentoon tuleminen on kyllä likalta unohtunut jonnekin navetan perälle. :D Melkein joka kerralla Hoina tuli aivan vinoon ja jätti ihan kunnon välin, joskin korjasi kyllä itse. Pepputyöskentely toimii hienosti, joten nyt vain imutustreenit kunnolla käyntiin, että joskus tästäkin saadaan ihan liike!

Paikallamakuu (2:06) oli ehdottomasti päivän paras suoritus. Tein melko pitkän pätkän, eikä Hoina koko aikana heittäytynyt lonkalleen, vaikka kiersin sen sivulle ja härnäsin niin liikkeellä kuin lelullakin. Pentu oli kokolailla rauhallinen. Hetkeksikään ei tullut sellainen fiilis, että kohta se lähtee.

Jäävät liikkeet (2:37) menivät tänään todella hyvin. Vain pari kertaa tarvitsin kaksoiskäskyn, muuten etenkin maahanmeno oli nopea. Lisäksi sekoitin kumpaakin versiota sulavasti keskenään, eikä Hoina tästäkään huolimatta kokeillut arpomalla vaan oikeasti kuunteli käskyn. Edelleen tuo alkuseuraaminen on toki väljää, kun seuraamista emme vielä hallitse. :) Seisominen tapahtuu yhden askelen viiveellä, mutta sekin nopeutui heti alettuani heittää palkan välittömästi koiran taakse. Sinänsä mua ei kyllä itseäni yhtään haittaisi, vaikka se jäisi tuollaiseksikin, jos ei siitä hidastu.

Luoksetulo (3:53) toimii periaatteessa, mutta se perusasentoon kunnolla tuleminen pitää palautella likalle mieleen... Myös vauhti näyttäisi tästä olevan hieman kadoksissa.

Kaukokäskyt (4:11) ovat uusin juttu treeniohjelmassamme. Maahanmeno pennulla oli tänään todella nopea ja mielestäni kaikin puolin virheetön, mutta istumaan nouseminen ei tällä kertaa ollut pomppumainen. Hienosti Hoina kuitenkin piti takapuolensa paikallaan, enkä mä ainakaan näe tuolta videoltakaan mitään etenemistä. Neuvoa toki saa näissäkin, jos jotakin tulee mieleen, sillä itse opetan tätä ensimmäistä kertaa.

Estehyppyä (5:24) otin vain muodon vuoksi, eikä sen osalta mihinkään huikeisiin suorituksiin yllettykään. Hoina ei irronnut esteelle ollenkaan, joten pääasiassa lähetin sitä vain hypyn yli palkalle. Seisomisen se kyllä osaa. Lopuksi kokeilin vielä pysäytystä kesken palkalle juoksemisen, ja hienosti likka stoppasi kummallakin yrittämällä!




Plussaa tulee tänään siis ehdottomasti paikallamakuusta ja kaukoista sekä yleisestä vireestä: nami- ja lelupalkan yhdistäminen tuntui ensimmäistä kertaa oikeasti toimivalta! Miinusta räpsähtää erityisesti luoksetulojen perusasennoista.

maanantai 4. helmikuuta 2013

Synttäritreenit

Laji: Agility ja toko
Koira: Hoina 9kk
Vetäjä: Oma harjoitus
Paikka: Porvoo


Hoina saapui eilen juuri sopivasti synttäreiksi kotiin. Likka on jo yhdeksän kuukautta! Synttärin kunniaksi (näh, sattumaa se vaan oli) lähdettiin Roosan ja aussipentu Pennin kanssa vähän agittelemaan, kun huomattiin, että käydään treenailemassa samalla hallilla. :)

Otin samaa rataa, jota treenautin lauantaina meidän seuran ryhmälläkin. Rilla-pyrrin blogista löysimme niin mielenkiintoisen putkiviritelmän, että sitä oli pakko testata itsekin! Rimat laitettiin noin viiden sentin korkeudelle. Varsinaisia teemoja radalla olivat putkeen irtoamiset, putkijarrutukset ja jonkinlainen hyppyhurrikaani - joku termiguru voi varmaan kertoa mulle ohjauksen varsinaisen nimen. :D

Esteen ohituksia sattui tällä kertaa huomattavasti useampia kuin yleensä, mutta videolta näinkin, että viskelinkin niissä kohdissa menemään niin kuin olisin kärpäsiä koettanut pimeässä listiä. :D Selkäkin näemmä painui taas kyyryyn - jos se koskaan on vielä suorassa pysynytkään - mutta putkeen irtoamiset toimivat hienosti, myös sokeista kulmista! Tämä ei kuitenkaan ollut tietysti mikään yllätys, kun muistaa, millainen putkihirmu Hoina oli jo nelikuisena... "Hurrikaanikin" oli vanha tuttu, mutta kun sitten yritin vaihtaa sitä vähän maksikoiralle sopivampaan ohjaukseen, oltiinkin ihan sormi suussa. Videoltakin paistaa mun repeily, kun törmäyskurssille joudutaan kerta toisensa jälkeen. Nytpä ainakin tiedetään, mitä halutaan treenata sitten, kun päästään jonkun kouluttajan valvovan silmän alle...

Puomi oli Hoinasta hirmuisen jännittävä tänään. Se ei vaan halunnut mennä puomin alla olevan putken yli ylösmenolla. Kuitenkin alasmenolla olevan putken se kesti ja otti taas kontaktit hienosti monen metrin sivu- ja etuetäisyydelläkin, joten mietin, jännittikö pentu puomia parin kuukauden takaisen keinukokeilun jälkeen. Lopuksi otin muutaman kunnon kiipeämisen varmuuden vuoksi ilman putkia, ja ihan juostenhan tuo napero sen taas teki. :)





Ennen vuoron loppumista ehdin vielä pikaisesti ottaa 5-10 metrin etäisyydellä paikallamakuuta häiriössä eli Roosan ja Pennin tehdessä seuraamisharjoituksia. Tästä kokeilusta tuli erityisen hyvä mieli, sillä Hoina, kasvot toiseen koirakkoon päin, katseli mua lähes koko ajan ja pysyi muutenkin rauhallisesti makuulla - eikä edes valunut lonkalle! :) Näitä pitää selkeästi alkaa ujuttamaan agilitytreenien lomaan, että saadaan häiriötreeniä. Treenien jälkeen käytiin vielä melkein tunnin lenkillä läheisen pellon melkein hankikannolla ja annettiin kooltaan liki identtisten pirpanoiden remuta. Hirveän hyvin ja tasa-arvoisesti ne leikkivätkin takaa-ajokisaa, jossa roolit vaihtuivat jatkuvasti täysin ongelmitta. Hassut naperot! Superkiitos vielä, Roosa, videoimisesta ja kivasta iltapäivästä!

Plussaa edellä mainitusta tokoedistymisestä, hienoista irtoamisista ja kontakteista sekä hyvästä vireestä; miinusta taas omista huolimattomista huiteluistani sekä tietysti noista muista pikku kommelluksista.

lauantai 2. helmikuuta 2013

Kisaraportti, 2.2.-13 Vantaa

Laji: Agility
Koira: Fina


Tänään meillä oli vuorossa kolme Anne Saviojan rataa, joista ensimmäisenä oli hyppyrata. Finalla oli superhyvä fiilis ja vauhti, ja teimmekin pitkään hienoa nollarataa. Toiseksi viimeisellä esteellä, putkella, lähdin kuitenkin juoksemaan ja kutsumaan koiraa liian aikaisin, jolloin se kääntyi takaisin. Se, olisiko aika riittänyt, jäi ikuiseksi arvoitukseksi.

Toisella radalla oli muutama meille paha ansakohta - eli ihanasti tyrkyllä olevia kontaktiesteitä. Rataprofiili oli muuten ihana, sellainen juuri meille sopiva kuten Annen radat yleensä, mutta yksi ansapaikka pääsi vetämään Finaa pienelle extrakaarrokselle. Se kaarros maksoikin lopulta enemmän kuin olisin uskaltanut arvata... Nollalla pääsimme maaliin, mutta eikös kuuluttaja todennut: "...ja ihan vähän tuli yliaikaa tälle parille, +0,43s..." Lysähdin suunnilleen siihen paikkaan maahan istualleni ja nieleskelin itkua - tosin eipä se paljon auttanut, kun kyyneleet olivat ehtineet kiivetä jo silmiin saakka. :D

Lopulta ei auttanut, vaikka kuinka yritin olla huolimaton ja toivoa virheitä viimeiseltä radalta. Ehdittiin hyvin aikaan ja tehtiin hieno ja sujuva nolla, kuinka ollakaan. Eihän meillä näitä hitusen yliajallisia tuplanollia vielä olekaan... Päivi (Rillan siskon ja Hoinan veljen omistaja) tuli vielä erikseen kehumaan mun onnistunutta persjättöäni, joka sekin meinasi mennä turhan aikaiseksi. Oikeastaan kahdessa eri kohdassa Fina oli jo tulossa esteen ohi, kun olin sitä edellä, mutta lopulta se aina korjasi linjan oikeaksi. Tämä olikin varmaan ensimmäinen kerta, kun Fina antoi mulle ohjauksiani anteeksi. Ehkä sekin pikkuhiljaa oppii lukemaan mun ohjauksia ja luokittelemaan ne järkeviksi ja typeriksi. Niiden typerien kohdalla se sitten toivottavasti alkaa jatkossakin valitsemaan kuitenkin oikean esteen. :) Tuplanolla jäi siis jälleen alle puolen sekunnin päähän, mutta huomenna uutta putkeen...