maanantai 22. toukokuuta 2017

Viikontakaisia tokoja taas

Laji: Toko ja frisbee
Koira: Hoina 5v ja Chhaina 3v
Paikka: Raisio
Vetäjä: Omatoimitreeni


Tiistaina emme päässeet ryhmätreeneihin, joten kävimme taas Ellan, Tepon ja Vilun kanssa treenailemassa jo aamupäivällä. Hoinan treenit tulivat videolle, mutta Chhainasta otimme vain tavallisia valokuvia kuvituskuvaksi tuleviin merkintöihin.

Hoinan kanssa kokeilimme elämämme ensimmäistä kertaa hyppynoutoa. Sehän sujui jo ihan helposti, vaikka kapula lensi aina esteestä vasemmalle. Kaukokäskyjen yksittäisiä vaihtoja otettiin pari kertaa niin, että Ella heilui Hoinan takana liikkeenohjaajana. Ensimmäisillä kerroilla Hoina vain jumitti maassa, mutta ensimmäisen oikean suorituksen palkkauksen jälkeen se onnistui joka kerralla. Toistomäärä pidettiin pienenä näissä molemmissa, koska halusin vain kokeilla niitä ja palkita varmat onnistumiset.

Myös ruutuun juoksemisia otettiin taas niin, että sinne piti jäädä seisomaan, ja kyllähän se vaan vieläkin tarjosi sitä suoraa maahanmenoa. On tässä jo mietitty, että mitä sitten, jos se vaan menisikin suoraan maahan... Ensimmäisellä toistolla Hoina ei edes juossut ruutuun asti vaan vaati toisen käskyn, eikä se silloinkaan mennyt maahan kuin vasta ruudussa. Kaipa se siis sentään ruudun rajat on sisäistänyt. :D Lopulta käskyä vaihtamalla saatiin pari seisomaan jäämistä, ja kyllä mä meinaan jatkossakin sitä seisomista kaikesta huolimatta vahvistaa. Sitten vain kokeessa lienee parempi sanoa varmuuden vuoksi, että koira menee suoraan maahan, kun niinhän se luultavasti silti tekee. :D

Ennen treenejä olin lämmitellyt koirat hyvin, koska halusin heitellä molemmille koirille vähän frisbeetä. Ja kyllähän molemmat tytöt niitä komeasti nappailivatkin niillä kerroilla, kun heittoni onnistuivat. Sehän se on tuossa lajissa vaikeinta! Chhainan kanssa tehtiin myös läheltä pystyheittoja ja erilaisia hyppykoppeja.




Chhainakin teki ruutuun juoksemisia, alokkaan ja avoimen luokan hyppyä eli käytännössä testasi kummankin hyppyesteen ja juoksi yhden luoksetulon. Treenit olivat kaiken kaikkiaan onnistuneet, sillä virheitä ei juurikaan tullut ja jos tuli, ne saatiin hyvin korjattua. Paljon ja tiheästi palkkaa kiteyttänee treenien olemuksen. Autossa kotimatkalla olikin Ellan kanssa puhetta siitä, miten meidän tottelevaisuustreenit ovat parantuneet ilmiömäisesti heti, kun olen alkanut suunnitella ne ennakkoon ja pysynyt suunnitelmassani. Kyllä se vaan kannattaa!

maanantai 15. toukokuuta 2017

Videopäiväkirja edellisistä tokotreeneistä

Laji: Toko
Koira: Hoina 5v ja Chhaina 3v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: Raisio


Koska tämä treenimerkintä on jo niin paljon myöhässä, laitan tällä kertaa vain videot, joihin olen kommentoinut suorituksia. Teimme kaksi treenikierrosta kummankin koiran kanssa. Päällimmäisenä fiiliksenä mieleen jäi, että virheidenkin jälkeen saatiin onnistumisia. Suurin harmitus jäi siitä, että edelleen palkkailin Hoinaa aivan liian edessä olevista seuraamisista, mutta luulen, että sen kanssa seuraaminen saa olla sitä mitä on. Jos vain saan siihen vähän enemmän iloa ja katsekontaktia, niin olkoon. Seuraavan koiran kanssa sitten. :D

Treeniaiheet olivat Hoinan kanssa tunnarin kokeilu, seuraaminen, kapulan luovutus ilman lopun perusasennosta innoissaan pois hyppäämistä sekä luoksetulojen pysäytysten ennakoimattomuus. Chhainalla teemat olivat ruutuun juokseminen, kapulan pito, ohjatun noudon suunnat ja merkin kierto.





Aamusella olemme menossa jo seuraaviin treeneihimme, joten en jää näitä nyt tämän enempää vatvomaan. Itselle tuli hyvin selväksi, miksi joissakin jutuissa tuli virheitä. Suurin oma moka Chhainan treeneissä oli se, että tein ruutua samoilla tötsillä, joilta olen palkannut pentutreeneissä Chhainalle ohjatun suuntia. Se siis tsekkasi ensin tötsät, eikä suinkaan juossut ruutuun. Muistaisinkohan ottaa huomenna toiset tötsät mukaan?

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Ryhmätokon suuri palkkaoivallus

Laji: Toko
Koira: Chhaina 3v ja Hoina 4,5v
Paikka: Raisio
Vetäjä: TPH


Viikonlopun tokoluennosta innostuneena loin tosiaan tälle päivälle ihan kirjoitetun treenisuunnitelman, ja ajattelin myös purkaa treenit heti tänne. Päivän treeneihin sisältyi yksi mieletön ahaa-elämys. Aiemmin päivällä testasimme kotona myös uutta alokkaan hyppyä.




Chhainan kanssa testattiin ALO-kaukojen toimivuutta uudessa paikassa, tehtiin pari ruutuun juoksua ja otettiin katsekontaktia sivulla. Näiden lisäksi teimme paikkamakuuta kokeillen, kuunteleeko koira vain minun käskyjäni vai meneekö se maahan tai nouseeko se sivulle jo toisten käskyistä. Lyhyesti tiivistettynä kaukot eivät toimineet samalla lailla kentällä kuin kotona, joten niitä vahvistettiin palkalla. Taakse laitettiin myös heti liikkeenohjaaja heiluttelemaan käsiä, ja aivan lopuksi onnistuimmekin saamaan hyvän suorituksen myös liikkurihäiriöllä. Ruutuun Chhai juoksi hyvin lelulle, mutta se ei kestänyt tapaani huutaa jo ruutuun juoksemisiin "muodon vuoksi" pysäytyssanaa, vaan sitten se jätti ottamasta lelun kokonaan. Niinpä vahvistettiin pelkkää juoksemista ilman pysäytyssanaa. Paikkiksessa todellakin omien käskyjen kuuntelu oli vaikeaa, eli sivulla maassa pysymistä pitää vahvistaa myös kentällä paljon. Katsekontaktissa ei saatu yhtään oikeasti hyvää palkkausta, vaan Chhaina oli omaan mieleeni liian laama, joten jätimme ne treenit lyhyeen.




Hoinan kanssa teimme ainoastaan ruutuun juoksua ja sinne seisomaan jäämistä sekä yhden täydellisen merkin kierron. Ruudun ensimmäinen toisto oli taas täydellinen, JOS haluaisin, että koira menee suoraan maahan. Haluan kuitenkin sen jäävän seisomaan, joten sitten palkkasin huomattavasti lyhyemmästä matkasta lähetettynä vain seisomaan jäämiset vaihtelevasti sekä leikkimällä koiran kanssa ruudussa että heittämällä palkkalelun. Hoinan kanssa treenaamisesta jäi todella hyvä mieli, ja kentän laidalla kehuttiinkin Hoinan suoritusten näyttävyyttä - intoa kun on kuin pienessä kylässä.

Pitkin treenejä ihailin toisten koirien upeita seuraamisia tiiviillä katsekontaktilla, ja ihmettelin ääneen, miten kummassa olen saanut jokaisen koirani seuraamiset katsekontaktittomiksi, vaikka en ole koskaan palkannut mistään muualta kuin ylhäältä päin. Järjestään kaikki koirani painavat päänsä lysyyn jo seuraamiskäskystä, Hoina pahiten. Vetäjämme Anu siinä sitten totesi, että lähellä oloa inhoavat koirat, kuten Hoina, voivat ahdistua myös läheltä palkkaamisesta. Silloin paremmin voi toimia vapauttaminen kauempana olevalle palkalle. Samassa tajusinkin, että ehkä juuri viime aikoina käytetty etäpalkka onkin syy siihen edistykseen, jota olen Hoinan seuraamisessa nähnyt. Niinpä kokeilin etäpalkkaa vielä kotipihassa kummankin kanssa, ja kappas kun oli hienoa tekemistä molemmilla. Ei huono oivallus!

maanantai 1. toukokuuta 2017

Vappu ja Päkäpaimenten päivä

Vappua edeltävän viikonlopun vietimme Tampereen ja Lempäälän suunnalla, kun Päkäpaimenilla oli kaksipäiväinen kasvattitapaaminen. Me yövyimme mummulassa Tampereella, ja koulutuspäivistä osallistuimme vain agilitypäivään ja vain Chhainan kanssa. Agilityjä veti tälläkin kertaa oman porukan Tanja Kurikka.

On perin kummallista, miten eri tavoin voi ratoihin suhtautua eri koirien kanssa. Chhainan kanssa nautin siitä, että mitä enemmän on haastetta, sitä enemmän syttyy into ja voittaja-asenne. Chhainan kanssa en pyytele anteeksi mitään, vaan katson rataa, innostun, suunnittelen suhteellisen varmoin ottein ohjaukset ja pitäydyn niissä. Yleensä valitsemani suunnitelma myös toimii käytännössä, koska harrastuskumppanini hoitaa tonttinsa tunnollisesti ja on maailman paras! Oli sitten treeni tai kisa, niin oma mielentilani on aina sisukkaan voittajan. Se on melkoisen uutta ja ihanaa vieläkin. Hyvä esimerkki on se, että kysyin Tanjalta, miten hän oli ajatellut/tekisi lopun viimeisen putken: pimeänä putkikulmana sen takaa (kuten me teimme) vai putken edestä. Tanja vastasi yhtä, ja minä totesin vain että OK ja tein silti toisin, koska se tuntui hyvältä ajatukselta alusta asti ja toimi sitten käytännössäkin.

Tälläkin kertaa hihkuin onnesta radan nähtyäni, sillä siinä oli juuri sellaisia vaikeita keppikulmia, joita olemme viime aikoina treenanneet. Oli siis ihanaa päästä testaamaan ne käytännössä ja osana pitkää rataa. Radalla oli pituutta 32 estettä, ja jo ensimmäisellä treenivuorollamme pääsimme radan loppuun asti! Keppikulmat olivat yhä vaikeita osana rataa, joten sain vain lisäintoa vahvistaa itsenäisiä lähetyksiä kulmasta kuin kulmasta. Sen sijaan Tanja usutti mut irtoamaan kepeiltä enemmän myös eteenpäin, ja tämähän ei meillä vielä syksyn NextOne-leirillä toiminut. Kevään treeneissä olemme vahvistaneet tätä pari kertaa avustajan kanssa, ja nyt Chhaina suoritti kepit joka kerta yhtä hienosti loppuun saakka. En muista, näkyykö videolla pätkää, jossa harjoittelemme myös puomin jälkeen keppejä edeltävän hypyn puolelle jäämistä ja todella suuren kulman persjättöä kepeille. Tanjan ollessa palkkaajana nämäkin toimivat hienosti! Suurin ahaa-elämys koski sitä, että kepeille pitää aina joko viedä tai lähettää. Tuollaiset puomin jälkeen ensimmäisen yrityksen puoliksi sitä ja puoliksi tätä -heitot eivät johda mihinkään...




Treenin aikana saimmekin lopulta joka kohdan toimimaan jossakin kohtaa, eli onnistunut fiilis jäi kyllä. Tanjan kommentit Chhainasta olivat, että se on juuri sopivassa suhteessa kiltti ja ohjauksiin lähellekin tuleva mutta kuitenkin hyvin irtoava. Näin ollen menomme on tasapainoista ja hienoa. Niinhän se onkin. Nyt siis suunnitelmanamme onkin treenata loppukevät esteosaamista niin huippuunsa kuin mahdollista, jotta sitten kolmosissa kisatessamme voin luottaa koiran osaamiseen. Oli hienoa huomata, miten tälläkin radalla oli selvästi hyötyä siitä, että opetin Chhainalle jo esteiden alkeisopetuksessa täyskäännöksiä ja vahvoja valsseja renkaalle! Toukokuussa käymme luultavasti kotikisoissa harjoittelemassa pari kolmosten rataa, mutta varsinaisesti alamme kisata vasta, kun uusi nollienkeruukausi alkaa kesäkuun alussa.


Hoinan kanssa en tosiaan juuri enää koulutuksista maksele, vaan sen kanssa treenaillaan pääasiassa tokoa ihan vain omatoimisesti. Tokopäivään osallistuin vain Sari Kärnän aamuluennon osalta, mutta sepäs olikin jo ihan sellaisenaan omiaan buustaamaan tokointoa - ja valitettavasti myös pentukuumetta... Nyt vapunpäivä onkin vietetty tokon tilannekatsauksia, treenisuunnitelmia ja agilityn kisakalenteria suunnitellen. Onneksi meillä onkin heti huomenna tokotreenit!