torstai 14. maaliskuuta 2013

Välistävetotreeniä

Laji: Agility ja toko
Koira: Hoina 10kk
Vetäjä: Oma harjoitus
Paikka: Porvoo


Vasta alkaneen loman kunniaksi lähdettiin taas hallille treenaamaan. Alunperin suunnitelmana oli treenata välistävetoja, päällejuoksuja ja backlappiä, mutta lopulta jo heti ensimmäinen osoittautui sen verran haastavaksi, että siihen menikin koko treeni. :D Hoina lähtee niin helposti vetämään omia rundejaan, ettei tosiaan tarvitse kuin varvasta heilauttaa, niin se on jo kentän toisessa päässä. Videomateriaali puhukoon puolestaan. Onneksi lopussa on monta upeaakin pätkää!

Aivan videon loppupuolella näkyy vielä hömppätokot. Mulla ei ollut nameja mukana, joten vedin vaan lyhyesti naruhihnan kanssa. Pysäytysluoksetulo oli ainakin minusta hieno, vaikka videolla näkyvässä pätkässä pysähtyminen olikin snadisti hitaampi kuin edellisellä yrityksellä. Se oli sellainen kokeilu vaan. :)



tiistai 12. maaliskuuta 2013

Kisaraportti, Kotka 9.3. ja Lieto 10.3.-13

Laji: Agility
Koira: Fina


Tuplanollan metsästys Finan kanssa jatkuu jatkumistaan. Olemme käyneet nyt vähintään kolmesti kuussa kisaamassa, mutta aina vain se antaa odotuttaa itseään. Mahtava uutinen on kuitenkin se, että aivan viimeisimmissä kisoissa olen taas löytänyt sen oikean kisamoodin: nautin kisaamisesta, teen radat kunnolla ja jopa riskillä ja täysillä ja keskityn oikeasti vain senhetkiseen rataan enkä tuloksiin. Vaikka virheitä tai yliaikaa onkin tullut, viimeiset kahdeksan starttia ovat olleet aivan huippuja!

Lauantaina kävimme melkein kotikisoissa - siis naapurikaupungissa - Kotkassa, mutta sain heti alkuunsa todeta, että tultiin paikalle vain harjoittelemaan: etenemä oli sitä luokkaa... Otin radat todellakin hyvänä harjoituksena ja vitsit, että ne olivatkin hienoja! Kummallakin radalla pärähti tosin vitonen liiasta ennakoinnistani. Aivan identtiset virheet johtuivat yksinkertaisesti siitä, että kun vedin normaalia kovemmalla vauhdilla, askellukset menivät pieleen ja käännöksissä oikealla etäisyydellä väärä jalka olisi ollut edessä, minkä vuoksi jäin sitten sen yhden askelen kauemmas... Eipä haittaa! Fina oli aivan superhieno!


Seuraavana aamuna starttasimme sitten jo kaukana Liedossa ihan mukavissa pakkaslukemissa... Olimme pitkästä aikaa lähtölistassa kahdella startilla toisena ja yhdellä ensimmäisenä, ja vaikka olin lähtöjärjestyksestä etukäteen kauhuissani, se osoittautui oikein toimivaksi meille. En ehtinyt jännittää tai pilata omaa suoritustani katsomalla muiden omia. Ensimmäisellä radalla tosin oli eräs toinen pikkuriikkinen kauhun paikka: pöytä. Yksi jos toinen kisaaja vuoroin naureskeli, vuoroin päivitteli, ettei ole koskaan edes kokeillut kyseistä estettä koiransa kanssa. Samma här! Ihmeekseni pöytä sujui meiltä ensi yrittämällä aivan nappiin ja rata muutenkin, mutta keinulta tuli ikävä lentovitonen. Muuten rata oli yksi meidän hienoimpia ratoja koskaan.

Toisella radalla jatkoin samalla fiiliksellä ja riskiohjauksilla. En ole varmaan koskaan kisoissa mennyt toisen esteen taakse vetämään koiraa takaakiertoon, mutta nyt tein senkin ja ohjaus toimi. Jälleen saimme periaatteessa upean nollan, mutta edellisen radan lentokeinun jälkeen samaisella esteellä oltiin todella hitaita ja lopulta yliaikaa rapsahti reilut kaksi sekuntia. Viimeisellä radalla päätettiin sitten tuplan mahdollisuuden mentyä pitää entistä hauskempaa ja taas kokeilin uusia ohjauskikkoja ensi kertaa tositoimissa. Lentävä lähtö ja vastakäännökset toimivat, mutta kepeillä työnsin Finan väärälle puolelle ja meille aivan tutussa takaakierto-selän ympäri pyöräytyksessä (kuvion nimi, anyone? ks. video!) Fina kääntyi väärin päin ja hyppäsi esteen vielä takaisinpäin. Valitettavasti Turusta ainoa video saatiin juuri tältä viimeiseltä hylkyradalta, mutta ei se nyt kovin paljon edellisiä huonommalta näyttänyt. Voitte vaan arvata, miten ison luun Finski sai kotimatkalla! :)



perjantai 8. maaliskuuta 2013

Rakettia ohjaava lentokone

Laji: Agility
Koira: Hoina 10kk
Vetäjä: Roosan (omatoimi)treenit
Paikka: Porvoo





Eilen käytiin taas jo tavaksi muodostuneissa viikkotreeneissä Roosan ja Pennin kanssa. Hoinahan aloitti viikko sitten juoksunsa, mutta onneksi Porvoon hallilla saa treenata, kunhan vaan on sexypöxyt jalassa. :D Teemana oli tänään taas ohjaajien kidutus eli vauhtirata ja omasta pyynnöstäni hypyillä irtoaminen. Kuten jo edellisessä agipostauksessa taisin mainita, on ollut typerää olettaa Hoinan osaavan hakea hyppyjä edelläni, kun emme koskaan ole niitä ottaneet peräkanaa. Kaikkea änkyrää on kyllä pyöritelty senkin edestä! Nyt oli siis korkea aika tarttua toimeen.

Täytyy kyllä heti alkuun tuottaa kaikille pettymys: mun kiduttamisestani ei kyllä ollut missään nimessä kysymys, sillä Hoina - thanks buddy - hoiti juoksemisen ihan mun puolestani. :D Mun tarvitsi vain huitoa sinne tänne ja yes sir! Sen tein aika kiitettävästi! Se on kumma, että kun jostakin ongelmasta, kuten vaikka näissä treeneissä siitä irtoamisesta ja lähdön varasteluista, päästään, minä kehitän mahtavia korvaavia vaihtoehtoja. Edellisessä merkinnässä kommentoinut anonyymi taisikin olla oikeassa: ei tuo mun taivaisiin kurkotteluni tainnutkaan olla mitään tilapäistä! Naurattaa ja nolottaa ja taas naurattaa katsella, kun meikäläinen liitelee kuin mikäkin. Enhän mä Finankaan kanssa noin tee! Oletanko, että maksikoiran kanssa esteiden siivekkeetkin ovat jotenkin korkeampia vai mitä ihmettä? Hyi, tuosta on päästävä äkkiä eroon, jos haluan näyttää vähääkään vakuuttavalta ohjaajalta. :D Vaikka toisaalta raketti ja lentokone samalla radalla... Ei paha yhdistelmä?

Mennäänpäs nyt asiaan: Eilisissä treeneissä edistyimme ehkä tähän asti eniten yhden treenin aikana. Alussa mulla meinasi taas mennä kiljumiseksi ja levottomaksi, mutta huomasin asian, vedin jäitä hattuun ja aloin keskittyä. Mikä ero hommassa heti näkyikään! Muutama irtoamistoisto lelulle sai Hoinan hakemaan hypyt niin suoralla kuin kaaressa, mistä hyödytään jokaikisellä tulevalla radalla. (Ihanko totta? Siitä on siis hyötyä, jos koira menee esteiden yli?) Pentu vetää niin täysillä kuin vain olla voi. Kahdella lelulla palkkaaminenkin toimi heti, kun itse rauhoituin. Maltan tuskin odottaa seuraavia treenejä!

Lienee lukijoiden aliarvioimista toistaa treenien miinus, mutta nuo kädet... Hoina saa tästä päivästä pelkkää mainetta ja kunniaa, ja kieltämättä lentokoneen siivistä huolimatta myös minä ansaitsen taputuksia olalle. Osasin kerrankin hallita treeniä ja toimia aktiivisesti tilanteen mukaan - siis suhteuttaa omaa käytöstäni koiran olemukseen. Hieno treeni! Ai niin: Lopuksi vielä pieni pätkä siitä, miten pelottavasta keinusta tulikin ihan ookoo. :) Alun haukku oli Hoinan paniikkihaukkua (koska se ei muulloin hauku), vaikka se ei ehkä täysin koiran olemuksesta ollut heti pääteltävissä. Omaan silmääni Hoi näytti välillä jopa innostuneelta. Pentu on nimenomaan vierastanut keinun liikettä, ja kontaktille se on osannut istua alusta asti. Nyt harrastetaan tätä takaperin-keinuterapiaa joka treenin päätteeksi.