Viikontakaisia tokoja taas

Laji: Toko ja frisbee
Koira: Hoina 5v ja Chhaina 3v
Paikka: Raisio
Vetäjä: Omatoimitreeni

Tiistaina emme päässeet ryhmätreeneihin, joten kävimme taas Ellan, Tepon ja Vilun kanssa treenailemassa jo aamupäivällä. Hoinan treenit tulivat videolle, mutta Chhainasta otimme vain tavallisia valokuvia kuvituskuvaksi tuleviin merkintöihin.

Hoinan kanssa kokeilimme elämämme ensimmäistä kertaa hyppynoutoa. Sehän sujui jo ihan helposti, vaikka kapula lensi aina esteestä vasemmalle. Kaukokäskyjen yksittäisiä vaihtoja otettiin pari kertaa niin, että Ella heilui Hoinan takana liikkeenohjaajana. Ensimmäisillä kerroilla Hoina vain jumitti maassa, mutta ensimmäisen oikean suorituksen palkkauksen jälkeen se onnistui joka kerralla. Toistomäärä pidettiin pienenä näissä molemmissa, koska halusin vain kokeilla niitä ja palkita varmat onnistumiset.

Myös ruutuun juoksemisia otettiin taas niin, että sinne piti jäädä seisomaan, ja kyllähän se vaan vieläkin tarjosi sitä suoraa maahanmenoa. On tässä jo mietitty, että mitä sitten, jos se vaan menisikin suoraan maahan... Ensimmäisellä toistolla Hoina ei edes juossut ruutuun asti vaan vaati toisen käskyn, eikä se silloinkaan mennyt maahan kuin vasta ruudussa. Kaipa se siis sentään ruudun rajat on sisäistänyt. :D Lopulta käskyä vaihtamalla saatiin pari seisomaan jäämistä, ja kyllä mä meinaan jatkossakin sitä seisomista kaikesta huolimatta vahvistaa. Sitten vain kokeessa lienee parempi sanoa varmuuden vuoksi, että koira menee suoraan maahan, kun niinhän se luultavasti silti tekee. :D

Ennen treenejä olin lämmitellyt koirat hyvin, koska halusin heitellä molemmille koirille vähän frisbeetä. Ja kyllähän molemmat tytöt niitä komeasti nappailivatkin niillä kerroilla, kun heittoni onnistuivat. Sehän se on tuossa lajissa vaikeinta! Chhainan kanssa tehtiin myös läheltä pystyheittoja ja erilaisia hyppykoppeja.

Chhainakin teki ruutuun juoksemisia, alokkaan ja avoimen luokan hyppyä eli käytännössä testasi kummankin hyppyesteen ja juoksi yhden luoksetulon. Treenit olivat kaiken kaikkiaan onnistuneet, sillä virheitä ei juurikaan tullut ja jos tuli, ne saatiin hyvin korjattua. Paljon ja tiheästi palkkaa kiteyttänee treenien olemuksen. Autossa kotimatkalla olikin Ellan kanssa puhetta siitä, miten meidän tottelevaisuustreenit ovat parantuneet ilmiömäisesti heti, kun olen alkanut suunnitella ne ennakkoon ja pysynyt suunnitelmassani. Kyllä se vaan kannattaa!

BC-tokot Hämeenlinnassa

Laji: Toko
Koira: Hoina 3v ja Chhaina 1v
Vetäjä: Omatoimitreenit kimpassa
Paikka: Hämeenlinna

Käytiin tuossa keskiviikkona yhden yön Lempäälän- ja Hämeenlinnan-reissun yhteydessä Sussun ja Linkin kanssa tokoilemassa. Mulla oli aikomus katsoa etukäteen muistiinpanoistani, mitä sinne uusiin voittajan liikkeisiin kuuluikaan, mutta koska lähdinkin reissuun ihan extempore jo tiistaiaamuna, se sitten jäi. Niinpä tehtiin Hoinan kanssa parissa erässä kaikkea pikkukivaa kuten ruutua, ohjatun erotteluita, luoksetuloa ja avoimen kaukoja.

Ohjatun erottelut menivät hyvin, jahka likka vaan muisti, mistä on kysymys. Olen vielä tehnyt niin, että Hoina on kahden kapulan välissä, eli syvyystreeniä voisi pikkuhiljaa alkaa tehdä. Aluksi kokeilimme sitä, mutta Hoi ei hoksannut kapuloita, joten helpotin sitten. Sarjana siis tein oikea-vasen-vasen-oikea, joista parin otin ihan perusasentoon asti ja toisista palkkasin ihan vain nostosta ja kohti tuonnista.

Kaikki kuvat © Sussu Inkiläinen

Luoksetulossa teimme yhden avoimen kisanomaisen suorituksen, ja sen jälkeen teimme ensimmäistä kertaa hieman pohjia luoksetulon maahanmenoon. Aluksi Hoina meinasi vaan kovasti seistä tai istua, mutta muutaman toiston jälkeen se hoksasi mennä nopeasti maahan. Tätä tein niin, että peruutin itse ja käskin Hoinan tulemaan itseäni kohti, ja sitten jossakin vaiheessa käskin koiran maahan. Etäisyys ja vauhti siis olivat varsin alkeistasolla, kun ei olla tuota maahanmenoa koskaan tehty luoksariin.

Kaukot menivät ihan hyvin: ne eivät olleet nopeat, mutta yksikään vaihto ei vaatinut kaksoiskäskyä! Aluksi palkkasin heti ensimmäisestä noususta, mutta toisella kerralla teetin sitten kuusikin vaihtoa ja palkkasin vasta sitten. Hyvin toimi. Nyt vaan pitää alkaa jumppailla kotona niitä seisomisia mukaan, koska niitä emme ole tehneet vielä ollenkaan... Jäiks.

Ruutua tehtiin pari kertaa näyttöruutuna ilman palkkaa perillä. Ensimmäisellä loistava uppoaminen melko keskelle ruutua ja hieno stoppi. Kävelin sitten ruutuun koiraa kehuen, ja leikimme ruudussa. Toisella yrittämällä en käynyt enää ruudussa erikseen ennen. Mitään ongelmaa ei uppoamisessa ollut tälläkään kertaa, mutta ruudun takana tepasteli varisherra - ja liekö sen vuoksi Hoina meni ensin takalinjan yli. Lähemmäs kutsumalla sain kuitenkin likan takaisin ruutuun ja stopattua, joskin liian eteen. Kaikesta huolimatta nämä olivat kokonaisuutena varmaan parhaat ruututreenimme koskaan!

Tunnaria olisin halunnut kokeilla, mutta kapuloita ei ollut tullut mukaan, joten se jäi toiseen kertaan. Lopuksi näytimme sitten treenikavereille kamalaa seuraamistamme, ja tällä kertaa se oli vielä normaaliakin kamalampaa! Hoina lähti seuraamisesta haahuilemaan ihan omiaan parikin kertaa. Luulen, että ainakin siellä täällä kentällä olevat tötsät hämmensivät sitä, koska ne häiritsivät myös ohjatun treenissä - Hoina kun meinasi noutaa merkin... Täytyy siis ripotella niitä jatkossakin! En kuitenkaan jaksanut alkaa nillittää seuraamisen suhteen, joten tehtiin lopuksi namiavulla parin askeleen hyvä toisto ja jätettiin homma siihen.

Chhainan kanssa olin valmistautunut vain hömpöttelemään, koska se on niiiiin alkeissa - ja aina niissä pysyykin tätä vauhtia... No, tehtiin me loppujen lopuksi kaksi luoksetuloa, joista toiseen saimme mukaan jopa hienon sivulletulon! Lisäksi vauhti oli pikkulikalla tänään ihan hyvä. Noutoakin taas yritettiin säheltää, mutta kun se todellakin meni taas sähläykseksi, pantiin kapula pois. Pääsi likalta siinä pari hautakin, kun ei tajunnut, miksi minä pitelin puupalikkaa sen naaman edessä... Siitä seurasi sitten hetkeksi koiran vaihto, sillä noita haukkuja en todellakaan halua tokoon!

Tauon jälkeen likka pääsi seuraamaan namiavulla ja tekikin ihan superhienosti töitä! Tässä on vihdoin koira, jolle ehkä voin saada katsekontaktinkin hommaan mukaan! :D Vähän Chhaina painoi mua vasten, joten täytyy varoa palkkaamasta sitä ihan niin liki itseä. Uuden alokkaan kaukoja tehtiin myös muutama toisto. Chhaina nousee todella ryhdikkäästi, mutta edelleen maahanmenokäskyä odotellessa se alkaa jo innosta liikkua tai tarjoaa maahanmenoa itse. Nämä täytyy siis ottaa sisätreenaukseen ja kasvattaa vaihtojen kestoa hallitusti. Lisäksi teimme mielestäni todella hienot liikkeestä maahanmenon ja seisomisen, joskin palatessani Chhaina vielä tuppaa yrittämään ennakoivaa ylös nousemista makuuasennosta. Käskin vain likan takaisin maahan ja palkkailin sinne, kiertelin sen ympäri ja muuten annoin sen vaan harjoitella malttia siihen maassa pysymiseen. Lopuksi teimme yksin vielä vähän paikkamakuuta, jossa aluksi oli levotonta ja kerran likka karkasikin - varmaan, koska samana ja edellisenä päivänä pellolla juoksuttaessamme nimenomaan juoksutimme koiria makuuasennosta kutsumalla - mutta toisella yrittämällä oli jo melkein minuutinkin putkeen ihan rauhassa.

Treeneistä jäi kaikin puolin positiivisin fiilis pitkään aikaan! Hoinan kanssa on jopa pieni hinku alkaa harjoitella voittajan liikkeitä, ja koska Chhainakin vilautteli pientä kehittymistä vauvatokoissaan, taidan alkaa senkin kanssa hioa liikkeitä kasaan ainaisen hömpöttelyn sijaan. Kiitos vaan innostavasta seurasta ja kuvista treenikamuillemme! :)

Tokokoe 11.6.2015, Masku

Laji: Toko
Koira: Hoina 3v
Tuomari: Ilkka Stén
Luokka: AVO
Paikka: Masku

Eilen koitti sitten vihdoin toisen yrityksemme vuoro tokon avoimessa luokassa - tällä kertaa Maskussa samalla kentällä, jolla olemme viime talvena käyneet pariin otteeseen bongailemassa revontulia keskellä yötä. :D Ennen koetta Hoina kävi todella kierroksilla, ja koska jäimme juuri paikkamakuun ensimmäisestä erästä pois odottelemaan seuraavaa, Hoina sai vain lisää buustia, kun ei päässytkään kehään, vaikka olimme jo sinne olleet menossa. Niinpä se läähätti, piippasi ja jopa pari kertaa uffaili ennen toista paikkamakuuerää, ja ehdin jo ajatella, että homma prakaisi siihen. En todellakaan halunnut paikkamakuuseen samaa piippailua.

No, paikkamakuu olikin sitten mennyt ihan siivosti ja hiljaa, mutta kun palasimme koirien viereen, Hoina ennakoi istumisen. Sitä vähän odotinkin, ja oli oikeastaan ihme, ettei se viime kokeessa tätä tehnyt, kun oli niin herkillä.

Seuraaminen oli tällä kertaa huomattavasti parempaa kuin viimeksi. Vähän Hoina edisti, eikä se ole vieläkään hienossa katsekontaktissa. Lisäksi yksi perusasento pysähdyksessä jäi tekemättä tai tapahtui pitkällä viiveellä, en muista. Liikkeestä maahanmenossa seuraamisosuus oli jälleen aika kamala. Hoina ennemmin köpötteli vierellä kuin seurasi. Lisäksi se vaati kaksoiskäskyn, koska ensimmäisestä käskystä se vain pysähtyi seisomaan. Onneksi se meni sentään toisella!

Luoksetulo oli mielestäni ihan normaali Hoinan luoksetulo. Stoppi oli ihan hyvä ja mielestäni merkin kohdalla, mutta sivulletulossa Hoina oli taas innokas ja hieman tölväisi jalkaani. Liikkeestä seisominen oli taas hieno, jollei lasketa keljua seuraamista.

Nouto olikin sitten päivän yllättäjä - eikä hyvällä tavalla! Olen pitänyt sitä meidän yhtenä parhaimpana liikkeenä, ja nyt se on ollut heikko kummassakin kokeessa. Juuri ennen ja heti kokeen jälkeen toiminut liike prakasi aika pahasti, kun Hoina meni kapulalle innoissaan, otti kiinni kapulan pääpalikasta, riiputti sitä pääasiassa luokseni mutta hypähteli ja vähän urahteli (=leikki) sillä tullessaan. Kielsin sitä ja käskin tehdä uudelleen, jolloin se vielä hypähti kerran mutta pudotti sitten kapulan, otti oikein kiinni ja sentään palautti viereen - joskin todella vinoon perusasentoon. Vähän tuli sellainen huhheijjaa-fiilis siinä kohtaa...

Kauko-ohjauksen pisteet olivat sitten onneksi positiivisessa mielessä päivän yllättäjä: Hoina vaati vain ensimmäisessä nousussa kaksoiskäskyn, koska vilkaisi juuri ensimmäisen käskyn aikaan muualle. Nousut olivat kylläkin vajaita ja kyyryjä, mutta ilmeisesti niistä ei juuri rokotettu tällä kertaa. Vaihdot vaan tuntuivat tällä kertaa hurrrrjan pitkiltä!

Estehypystä saimme tälläkin kertaa hienon kympin ja kokonaisvaikutelmasta jopa ysin, mistä yllätyin ja ilahduin todella, sillä omasta mielestäni tämä koe meni paljon huonommin kuin edellinen. Tämä suoritus oli ainakin paljon rikkonaisempi: viimeksi kaikki paitsi kaukot toimivat hienosti ja ensimmäisellä käskyllä. Ainoastaan koiran mielentila ja säpsähtely veivät silloin pisteitä. Tänään tuli sitten enemmän ihan liikkeissä epäonnistumisia. Kokeen jälkeen heti nauroinkin Hoinalle, että kyllähän taas panit homman jännäksi, kun en yhtään osannut sanoa, riittäisivätkö pisteet ykköseen tälläkään kertaa. Alle pistetaulukkoon laitoinkin vertauskohteeksi edellisen kokeen pisteet, ja aika tasaväkisesti siellä on pisteitä tullut lisää ja vähentynyt suhteessa viime kokeeseen. Onneksi pisteet nousivat juuri oikeissa liikkeissä! :)

Yhtä kaikki pisteitä tuli tällä kertaa tarpeeksi paitsi ykköstulokseen, myös jälleen luokkavoittoon - ja sekös tuntui hienolta, kun koirakoita oli luokassa kahdeksan! Ojentaessaan meille tokoruusuketta, olin riemuissani kuin pikkulapsi, ja totesin vain, että tämä olikin meidän ensimmäinen ja viimeinen tokoruusukkeemme! :D Lähtökohtaisesti olen siis ajatellut Hoinan tokouran olevan tässä, mutta toki vuosien varrella treenaamme takuulla voittajankin liikkeitä. Koetavoitteita ei kuitenkaan enää ole, ellei sitten joskus saada liikkeitä kasaan. Ainakin päästiin tuosta ilkeästä aikapaineesta saada ykköstulos ennen sääntömuutosta! :) Ja huoltoaseman kauttahan mun piti kotiin ajaa, kun olin kakkukahvit luvannut ykkösen tullessa...

Kuva, jonka @belissahh julkaisi 11. 06ta 2015 klo 11.47 PDT

Paikalla makaaminen: 9 (viimeksi 8)

Seuraaminen taluttimetta: 8 (viimeksi 6)

Liikkeestä maahanmeno: 7 (viimeksi 9)

Luoksetulo: 8 (viimeksi 9)

Liikkeestä seisominen: 9 (viimeksi 8)

Noutaminen: 6 (viimeksi 7)

Kauko-ohjaus: 8 (viimeksi 6)

Estehyppy: 10 (sama viimeksi)

Kokonaisvaikutus: 9 (viimeksi 7)

Yhteensä: 164p. AVO1-tulos, 1. sija 

Kisaintoiluja

Kävimme Chhainan kanssa viime torstaina naapurihallilla agilityn möllikisoissa. Otimme kaksi rataa, joista ensimmäisellä tuloksena 20vp (kahdesti väärälle esteelle karkaaminen) ja toisella 10vp (videollakin näkyvät ensimmäinen rima sekä kielto hypyllä). Valitettavasti vain ensimmäinen tulos otettiin mukaan laskentaan, joten sillä jäimme niukasti palkintosijojen ulkopuolelle, neljänneksi. Jälkimmäisen radan saimme videolle, ja olen todella ilahtunut nähdessäni, miten hieno vauhti pikku-Chhailla tässä on kontaktisuorituksia lukuunottamatta. Lienee sanomattakin selvää, että kontaktien päähän asti itsenäistä etenemistä on luvassa useilla seuraavilla treenikerroilla!

Chhainan kanssa on kyllä mukavaa liidellä, kun se tekee juuri, kuten ohjaan. Huomenna luvassa olisi niin ikään möllikisat, joissa Chhai pääsee tekemään kaksi rataa. Torstaina Chhaina pääseekin sitten rokotuksille ja kisavuoroon tulee puolestaan Hoina, joka lähtee taas yrittämään tokossa avoimen luokan ykköstulosta. :) Pitäkää peukkuja, ettemme nollaisi yhtäkään liikettä!

Kimppatreenit Loviisassa

Laji: Toko
Koira: Hoina 3v ja Chhaina 1v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: Loviisa

Kävimme tosiaan maanantaiaamuna vielä tokoilemassa Loviisassa ennen Turkuun paluuta, kun saimme pari koirakkoa mukaan kimppatreeneihin. Vuorottelin kummankin paimenen kanssa - Hoinan kanssa vahvistettiin avoimen luokan liikkeitä ja tehtiin ruutua, Chhaina puolestaan harjoitteli ylipäätään tokoilua häiriössä, koska emme ole treenanneet sen kanssa vielä oikeastaan koskaan kimpassa kenenkään kanssa.

Kaukokäskyt olivat ainoa liike, jota halusin ihan toden teolla Hoinan kanssa vahvistaa. Saimmekin niille täyspitkältäkin etäisyydeltä kivoja toistoja. Palkkasin suurimmassa osassa jo ensimmäisestä noususta, mutta kokeilin toki kerran myös jatkaa seuraavaan nousuun. Taisi siellä olla yksi jäkityskerta, mutta hyvä fiilis jäi näistä. Eilen vielä aamulenkin yhteydessä otin kaukot lähellä vilkasta tietä, ja siellä Hoina onnistui hienosti kahteen eri kertaan! Tärkeintä siis on tässä ollut, että olen vienyt kaukot ulkona eri ympäristöihin ja saanut onnistumisia. Me kun emme koskaan ole saaneet olkkaritokojen tasoisia kaukokäskyjä vietyä ulkokentille, mutta nyt alkaa näyttää jo paremmalta!

Luoksetulo ja hyppy onnistuivat jälleen hienosti, ja niitä otimmekin vain ne yhdet toistot. Noudossa Hoi oli taas hieman innokas, mutta malttoi hyvin istua palautuksessa normaalisti. Lopuksi kokeilimme vielä kaksi kertaa näyttöruutua ihan reilulla matkalla kertaakaan jättämättä palkkaa ruutuun. Ensimmäisellä kerralla Hoina upposi hyvin ja pysähtyi aivan loistavasti takarajan lähelle keskelle ruutua. Silloin vain kehuin ja kävin palkkaamassa koiran ruutuun seisoma-asentoon. Toisella yrittämällä Hoina meni ensin takarajasta himpun yli, mutta kutsumalla lähemmäs ja stoppaamalla uudelleen se korjasi hienosti. Nyt käskin koiran vielä makaamaan ja kehuin kauempaa. Lopuksi kokeilin vielä kutsua Hoinan ruudusta seuraamiseen, mutta sehän veti minusta ohi ja jäi vain köpöttelemään läheisyyteen. Otettiin tämä vielä uudelleen namiavustuksella, jolloin tämäkin osa toimi vähän paremmin. Tätä seuraamiseen kutsua voisi alkaa ottaa enemmänkin! :)

Treeneistä jäi Hoinan osalta todella kiva fiilis, etenkin kun taustalla nakutti jokin työkone koko ajan hieman etäämmällä, eikä tämä häiriö vaikuttanut Hoinan tekemiseen ollenkaan. Saimme vielä eilen yllätykseksemme tokokoepaikan tänne Turun tuntumaan, joten treeni tulikin tarpeeseen! :) Ennen koettakin ehdimme onneksi varmaan ainakin parit kaukotreenit vielä ottamaan.

Chhainan kanssa en tiennyt yhtään mitä odottaa. Kokeilimme vähän kaikkea tähän asti kotona treenattua, ja lopputulemanahan tietysti oli vähän sekamelskatreenit. Mulle oli kuitenkin tärkeää nähdä, miten asiat toimivat kentällä muiden koirien läsnäollessa. En kuitenkaan uskaltanut vielä täysin hihnatta ottaa asioita, jottei koira karkailisi muiden luo toistojen välissä.

Jäävä seisominen ja makuu toimivat täysin samalla tavalla kuin kotonakin. Chhaina teki asennot innolla, mutta mun täytyy vielä palkkailla jo ennen koiran sivulle palaamista ja sen takaa kiertäessä. Luoksetulossa Chhaina varasti kerran, jolloin otimme tietysti liikkeen uudelleen. Kahdessa onnistuneessa luoksetulossa vauhti oli ihan ookoo, joskin Chhaina ei reagoi käskyyn aivan salamannopeasti ja sivulle tulo vaatii vielä treeniä. Tästä kyllä näkee, miten kamalan alussa vielä olemme! Seuraaminen likalla on ihanan intensiivistä ja käännöksetkin toimivat, mutta kun nami menee taskuun, koiraa kiinnostavat ihan muut jutut.

Päivän murheenkryynit olivat noutokapula ja uuden alokasluokan kaukokäskyt. Kaukokäskyt menivät kyllä sikäli hienosti, että ylös nouseminen oli todella terhakka, mutta jos ja kun käskyä takaisin maahan tai palkkaa ei tullut heti, Chhaina meni joko itse taas maahan tai komensi haukahtamalla! Tähän siis todellakin pitää heti kiinnittää huomiota, ettei vahingossakaan pääse tottumaan äänenkäyttöön treeneissä, ja palkkaviiveen tai uuden käskyn odottamista pitää ehdottomasti treenata.

Kapula puolestaan aiheuttaa jo tässä vaiheessa sellaista hammasten kiristelyä itselleni, että mietin vaan, miten ihmeessä tuo lapsi koskaan tajuaa, mitä sen kanssa tehdään. Chhai kyllä saattoi pitotreeneissä äkkiä tarttua kapulaan, mutta joko se päästi heti irti eli käytti sen vain suussa tai alkoi lätkiä sitä tassuilla. Ihan noutotoistossa sitten likka yritti kantaa kapulaa sen pääpalasta, mistä heti keskeytin, ja lähdin juoksemaan koiraa houkutellen karkuun, kun se nappasi oikeasta kohdasta kiinni. Olohuonetreeneissähän Chhaina on tehnyt naksutteluissa sitä, että se ottaa kyllä kapulasta kiinni mutta viskelee sitä päänsä yli, mikä ei ole mukavaa ikkunoiden tai alakertalaisten kannalta. Jos ja kun en ole tästä palkkaillut, niin aika nopeasti likka on lakannut kokonaan tarjoamasta mitään tai vaihtoehtoisesti sitten ottanut taas tassut käyttöön... Jotakin kertoo ehkä se, että tämän kirjoituksen luonnosvaiheessa kapulan kohdalla luki "toivoton kapula"! :D

Chhainan ehdottomasti iloisin yllättäjä oli paikkamakuu. Emme ole ottaneet sitä koskaan toisten koirien kanssa ja hyvin vähän yksikään. Nyt likka sai kuitenkin muiden luvalla liittyä riviin - joskin jätimme kahden koiran levyisen raon viereiseen koiraan, eikä toisella puolen ollut ketään. Muut tekivät piilopaikkiksen, mutta mä kävin palkkailemassa Chhainaa tiheästi maahan. Lopulta osoittautui, että Chhaina oli aivan rauhassa ja tuijotti kita auki ainoastaan mua, joten pidensin palkkavälejä jopa puoleen minuuttiin. Koirien luo paluussa palkkasin koko sen ajan, kun siirryin koiran viereen ja vapautin tavalliseen tapaani maasta. Kyllä se koira siis pari minuuttia ainakin makoili ihan rauhassa, eikä vilkaissut naapuria kuin kerran ilmaa nuuhkien, ja silloinkin kääntyi itse takaisin mua kohti, mistä tietysti palkkasin. :)

Tässä sitä sitten olisi taas pohdittavaa. Ensin yritetään vaikka väenvängällä hommata Hoinalle se avoimen ykköstulos tässä kesän aikana, ja samalla alan siirtää painopistettä enemmän Chhainaan, jotta saataisiin sille edes perusteet kuntoon tämän vuoden aikana. Hoinan kanssa on kuitenkin aikaa ihmetellä voittajan juttuja, ja etenkin edistyneempiin kaukokäskyihin meillä on valovuosien matka. Lisäksi Chhainan kanssa pitää paneutua enemmän tuohon mielentilaan. Olin melkoisen yllättynyt, että likka meinasi vallan pistää haukuin ja tassuläpsyin ranttaliksi noissa murheenkryyniliikkeissä, joten näköjään tuo vähempimoottorinenkin kaveri voi vetää hieman kierroksille. Ensi kerralla siis täytyy kiinnittää huomiota tähänkin asiaan.

Tokokoe 21.5.-15, Raisio

Laji: Toko
Koira: Hoina 3v
Tuomari: Tiina Heino
Luokka: AVO
Paikka: Raisio

Saimme todella yllättäen koepaikan ihan melkein kotikokeeseen, ja ykköstuloksen toivossa vielä ennen sääntömuutosta otin paikan vastaan. No, kaksi viikkoa ennen koetta olinkin täyspäiväisessä vuodelevossa kauheassa flunssassa ja kuumeessa, joten treeni jäi hyvin vähälle. Kaukokäskyt meillä olivat kaikista epävarmimmat, joten odotin niistä melkein selvää nollaa. Halusin silti lähteä testaamaan liikkeitä koetilanteessa, vaikka saimme tehtyä kenraalitreenit vain kotiolkkarissa. Kaiken muunkin epävarmuuden lisäksi koepaikkakin osoittautui vielä meille - tai Hoinalle - vaikeaksi: läheisellä kentällä oli menossa suojelutreenit, joten niin ihmisten kuin koirienkin ärjyminen sekä pelottavat piiskan sivallukset olivat kiva pikku häiriö taustalla. Avoimen luokan lopussa aivan viereisellä kentällä vielä ammuttiin starttilaukauksiakin, mutta onneksi meidän kokeemme oli silloin jo ohi.

Lienee kuitenkin sanomattakin selvää, että paitsi innokkaana menossa kentälle, Hoina oli myös melkoisen reaktiivisella päällä jo ennen koetta. Se oli kuitenkin niin riemuissaan yhteisestä puuhasta, että olin luottavaisin mielin tekemisen suhteen. Paikkamakuussa lähti pisteitä levottomuudesta, joka ei kuulemma kuitenkaan suoraan ollut reagointia naapurikentän meteliin, mutta varmasti häiriö nimenomaan vaikutti koiran yleisolemukseen. Hoina oli vaihdellut lonkalta toiselle, mitä ei ainakaan tähän asti ole ilmennyt. Sinänsä koira oli tyyni ja siististi sekä lähtiessäni että palatessani.

Yleisesti olen suoritukseemme erittäin tyytyväinen, sillä emme nollanneet yhtäkään liikettä - se oli jo paljon enemmän kuin tavoitteemme! Seuraaminen oli yllättävin, sillä siinä Hoina säpsähteli niin ääniä kuin liikkuriakin, vaikka sinänsä paikka oli ihan ookoo. Seiskaa parempaa en olisi odottanut missään nimessä, mutta kutonen kyllä vähän yllätti - mutta mähän nyt en näekään kaikkea eteenpäin tuijotellessani. :) Jäävissä vähennykset tulivat niin ikään seuraamisosuuksista, kuten Hoinan kanssa on aina ollutkin. Luoksetulossa stoppi oli loistava - vähennys tuli pienestä kolauksesta jalkaani perusasentoon tullessa. Nouto oli hieman liian innokas, ja suureksi yllätyksekseni Hoina myös pomppasi luovutusvaiheessa pois perusasennosta innoissaan, joten loppuasento jäi tekemättä, vaikka kapulan luovutus onnistuikin. Kaukot eivät menneet nollille, mutta ei se kaukanakaan ollut - kolmeen neljästä vaihdosta vaadittiin kaksoiskäsky, mutta yllätykseksi jälleen tavallisesta poiketen tällä kertaa maahanmeno olikin se vaikeampi. Ota nyt sitten tuosta koirasta selvää! :D Lisäksi itselleni tuomarin läheisyys koiran takana oli pieni yllätys, ja koska sitä ei olla harjoiteltu, Hoina otti liikkurista tässäkin häiriötä. Estehyppy olikin sitten onneksi se meidän ylpeytemme!

Suoritus oli todella meidän näköisemme, joskin tietysti häiriöherkkyys nyt oli huomattavasti normaalia kovempi, kun häiriökin oli. Tuomari totesi jo paikkamakuun jälkeen, että tämä koira näkee ja kuulee kaiken. Kokeen jälkeen hän vielä vahvisti omatkin havaintoni siitä, että tietyissä liikkeissä (nouto, luoksetulo ja hyppy) Hoina näyttää aivan erilaiseslta kuin toisissa - vapautuneemmalta ja iloiselta. Muissa ilo olikin sitten vähän piilossa... Se on kumma, mutta ihan oikeasti tuo koira rakastaa tehdä juttuja itsenäisesti aivan selvästi!

Lopulta jouduimme sitten hieman jännittämään, riittivätkö pisteet ykköseen, vaikka epäilin sitä heti. Luulin nähneeni meillä pääasiassa kutosia ja seiskoja sekä yhden vitosenkin, mutta eivät ne pisteet nyt niin huonot sitten olleetkaan! Ykköseen ne eivät silti tosiaan aivan riittäneet - voittoon suureksi ihmetyksekseni kylläkin! Olimme ilmeisesti koko kokeen ainoa kakkostuloskin, joten voitto oli ylivoimainen. Tokokokeen voitosta en ole Hoinan kanssa osannut koskaan haaveillakaan, kun en ole mikään turhan tarkka noiden liikkeiden kanssa, mutta kyllähän opiskelijan budjetti kiittää ruokapalkinnoista! ;) Kakkostulos ei todellakaan harmita, kun kerran nolliakin odotettiin. Josko vielä ennättäisimme jonnekin hieman rauhallisempaan kisapaikkaan koettamaan onneamme kesän aikana...

Paikalla makaaminen: 8
Seuraaminen taluttimetta: 6
Liikkeestä maahanmeno: 9
Luoksetulo: 9
Liikkeestä seisominen: 8
Noutaminen: 7
Kauko-ohjaus: 6
Estehyppy: 10
Kokonaisvaikutus: 7
Yhteensä: 156p. AVO2-tulos, 1. sija

"Loviisan treenileiri" osa ||

Laji: Frisbee ja toko
Koira: Hoina 2,5v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: Loviisa

Sunnuntaina jatkoimme tosiaan vielä ennen takaisin kotiin lähtöä tätä harrastustentäyteistä viikoloppuamme Hoinan kanssa. Aamulla heittelin likalle ensin pihassa muutamia 5-10m pituusheittoja frisbeillä. Kokeiltiin ja onnistuttiin myös selän takaa ja jalan alta heitoissa - vahinko vain, etten ehtinyt saada ketään videoimaan näitä.

Viikko sitten keskiviikkona kävin Turussa luennolla koskien uusia tokosääntöjä, ja niinpä olin päättänyt, että vielä ennen kotimatkaa meidän on ehdittävä käydä hyödyntämässä tyhjä treenikenttä myös tokoiluun. Yrityksistä huolimatta en ole saanut Hoinaa mihinkään tokokokeeseen enää ennen töiden alkua, joten avoimen korkkaus jäänee hamaan uuteen tokoaikakauteen ja uusiin suoritusohjeisiin. Ihan hyvä sinänsä, sillä kaukokäskyissä oltaisiin joka tapauksessa lähes varmoja nollaajia. Niipä nytkin vahvistin kaukokäskyjen istumaan nousua, joka on Hoinalla äärettömän junnaava eli koira ei vaan nouse vaikka selvästi tietää, että sen pitäisi niin tehdä. Ensiavuksi tehtiin eräänlaista salamatreeniä, eli peruutin koira vähän matkan päässä itsestäni, käskin sen maahan ja sieltä ylös, mistä heti vapautus ja palkka. Kun näitä toisteltiin muutaman kerran, ne alkoivat onnistua jo viidenkin metrin päästä.

Kaukojen lisäksi sain videolle meidän ensimmäistä kertaa kokeillun merkin kierron sekä uuden avoimen luokan ruudun. Videot huijaavat sen verran, että ne näyttävät äärimmäisen onnistuneet versiot kummastakin. Toistoihin videoiden ulkopuolella sen sijaan mahtui sekä merkin noutamista ja sillä leikkimistä että ruutuun juoksemista mutta koiran kiertämistä pysäytyskäskystä sen oikeasta reunasta ulos. Näistä kyllä korjauspyynnöllä sain koiran takaisin ruutuun, mutta näitä ei saisi montaa kyllä tulla. Selvästikään Hoina ei siis osaa bongata ruudun tötsiä vaan käytännössä menee ruutuun vain muistikuvanaan siellä tai sen takana edellisillä toistoilla ollut lelu.

Itselläni alkaa ensi tiistaina parin viikon mittainen loma, jonka aikana olisi tarkoitus treenata niin paljon kuin sielu sietää. Hallille pitäisi ajaa useammin treenailemaan Chhainan keppejä ja rengasta, ja kummankin likan kanssa pitäisi tokoilla ihan suunnitelmallisesti ainakin pari kertaa viikossa. Lisäksi lomasuunnitelmiin kuuluvat alustavasti parit agilitykisat Hoinan kanssa, mutta ilmoittautumisia en ole vielä lähettänyt minnekään.

Koosteita

Laji: Agility ja toko
Koira: Chhaina 1v ja Hoina 2,5v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: ATT

Teen nyt tähän pikaisen koosteen Chhainan agilityistä ja Hoinan tokoista, joista ensiksi mainitusta on mukaan liittää vielä videokin. Olen nyt aivan kuolettavan tylsä ja teen lievästi lukijaystävällisyydestä tinkien vain huomiolistan itselleni ranskalaisilla viivoilla. Sorry! :)

Chhaina

• tulee maksirimojen ali, jos palkka näkyvissä tai palkkakäsi on liian alhaalla
• tarvitsee paljon vahvistusta renkaalle: ei jotenkin vaan tunnu äkkäävän ideaa
• pituutta ja muuria ensi treeneissä eri kulmista ja eri nopeuksilla
• keinulla pitäisi saada juoksemaan päähän asti
• jos palkkaaja mukana, paljon eteenlähetyksiä niin, etten mene itse mukana
• eri tekniikkojen kokeilu uusilla korkeuksilla
• keppien lähtökulmissa alkaa jo näkyä oma-aloitteisuutta -> pitkät kepit pikku hiljaa
• perustaidot hyvät, nyt vaan tekniikkaa ja varmuutta kaikkea vahvistamalla!

Hoina

• seuraamiseen taas kaikki kikat käyttöön edistämisen estämiseksi, itse täysin eleetön!
• paljon piilopaikkamakuuta pitkänä ja eri paikoissa jonkun valvojan kanssa
• maahanmenojen takaisintuloissa nousee liian herkästi, paljon vahvistusta
• superkaukot, paljon vahvistamista, koska tällä hetkellä nämä yhtäkkiä parhaimmistoa!
• superluoksetulo ja stoppi, mutta silti hyviä toistoja ja palkkauksia lisää
• avoimen hyppyä oikealla esteellä, missäköhän ihmeessä pääsisi kokeilemaan taas?
• noutoa pitkästä aikaa, unohtui ottaa tänään
• vähintään pari kertaa viikossa oikeasti suunnitelmallisia treenejä!

Tokopuolen herättelyä

Laji: Toko
Koira: Chhaina 4kk ja Hoina 2v
Vetäjä: Loviisan seudun koirat
Paikka: Loviisa

Lienee korkea aika herätellä taas vähän treenilokia! Päivittelemättömyys ei onneksi tarkoita, ettemme olisi treenanneet - agilityä ollaan treenattu kummankin kanssa kerran viikossa, mutta en vain ole saanut aikaiseksi tai nähnyt tarpeelliseksi kirjoitella treeneistä. Ihan perusjuttuja ollaan tehty. Tänään aloitimme kuitenkin Chhainan kanssa arkitokon, kun emme pentutokoon enää mahtuneet, ja käytimme Hoinankin kanssa kimppatreenien häiriötä hyväksi.

Kenttä on Chhainalle jo pentuagilitystä tuttu paikka eikä se ole ollut siellä moksiskaan häiriöstä - eikä ollut tälläkään kertaa. Viisi uutta koirakkoa tai uusi kouluttajakaan eivät juuri kiinnostaneet, vaan likka istui tomerana ja tapitti mua herkeämättä silloinkin, kun emme tehneet mitään. Tällä kertaa teimme katsekontaktiharjoituksia, luoksepäästävyyttä, sekä ihmisen että koiran ohituksia, paikoillaan istumista sekä etäisyydellä että koiraa kiertäen ja maahanmenoja.

En ole koskaan tehnyt minkään pennun kanssa niin vähän juttuja kotona kuin olen Chhainan kanssa tehnyt tähän asti, mutta silti likka oli pätevimmästä päästä aikuisten koirien keskellä. :D Olin aivan äimänä, kun likka teki suvereenisti joka jutun: ei noussut morjestelemaan luoksepäästävyyksissä tai pyrkinyt ohitettavien luo, pysyi hienosti 2-3m päässä istumassa ja tosiaan odotti kuuliaisesti ja hötkyilemättä lisähommia silloinkin, kun olisi saanut ottaa aivan rennosti. Pennun katse kävi muissa koirissa alle kymmenen kertaa koko tunnin aikana, ja likka itse vaan on tyyni kuin viilipytty! Mahtilapsi! Ja jottei vaan mikään unohtuisi mainita, niin itse asiassa maahanmenossa vieläpä edistyttiin treenin aikana. Chhaina nimittäin totteli käskyä ensimmäistä kertaa kokonaan ilman käsiapuja!

Arkitokon jälkeen alkoi kisatokoilijoiden omatoimitreenit, joissa otin vain vartin pikakatsauksen Hoinan tokotilanteeseen. Ottamissani lyhyissä seuraamispätkissä likan katse ei laskenut kertaakaan(!!!), mitä ei ole tapahtunut koskaan aiemmin. Oikeaa paikkaa sai vielä korjailla, kun innostunut Hoina tahtoo vähän alkaa edistää. Käytän kehuja ja ääntä vielä joka kerran, jotta saan maksimoitua onnistumiset.

Seuraamisen lisäksi otin myös avoimen liikkeestä jäävät, joissa niin ikään seuraaminen oli ensimmäistä kertaa oikean näköistä! :) En voi kyllin sanoa, miten riemuissani olen tästä edistyksestä! Kaukoissa Hoina otti muiden treenaamisesta häiriötä ja vaati ensimmäiseen ylös nostoon molemmilla yrityskerroilla tuplakäskyn. Koko treenin suola oli kuitenkin prikulleen onnistunut piilopaikkamakuu. Loppukeväästähän Hoina otti jostakin painetta ja nousi ylös siinä vaiheessa, kun olin palaamassa sen luo. Lisäksi se valahti monesti jo maahan mentäessä hieman vinottain, mutta tänään - oi tänään! Koko liike meni kisanomaisesti juuri niin kuin haluan sen menevän. Hoina oli lähtiessäni ja palatessani rauhallisen ja levollisen näköinen eikä edes harkinnut ylös nousemista ennakkoon. Jipii!

Tämänpäiväisen perusteella mulla on niin mahtavat koirat, että ihmettelen, miksi mä lähden tokokentälle aina vaan pitkin kynsin ja hampain. :D Valitettavasti mitään materiaalia ei ole, mutta koitan saada jonkun ensi viikolla videoimaan. :)

Loppiaisviikonlopun lääkitys

Laji: Toko

Koira: Hoina 1,5v

Vetäjä: Kaarina Jaakola ja omatoimitreenit

Paikka: Lempäälä ja Loviisa

Viikonloppuna pääsimme myös tokoilemaan Lempäälässä. Kuokimme paikallisiin tottistreeneihin, joissa kokenut PK- ja tokoharrastaja Kaarina arvioi seuraamistamme ja valoi meihin uskoa tulevaan. Kaarinan mielestä touhumme ei kuitenkaan ollut ollenkaan niin pahan näköistä kuin Miikku oli alunperin hänelle maalaillut, joskin tutulta se kuulemma näytti. Niinpä saimme seuraamiseen seuraavanlaisen täsmälääkityksen: perusasennossa nökötystä katsekontaktilla niin, että avustaja huutaa, koska on aika palkata. Palkka putoaa kainalosta erityisellä palkkasanalla, joka on eri kuin vapautuskäsky. Itse en saa vilkuilla koiraan päinkään. Jos kontakti putoaa, otetaan uusi perusasento. Pikkuhiljaa aletaan tehdä painonvaihtoja ja jalannostoja muuten samalla taktiikalla, kunnes voidaan ottaa askel. Jos koira "roikkuu" perusasennossa matalassa kyyryssä, se yksinkertaisesti nostetaan pystympään.

Kaarinan mukaan - ja olenhan itsekin sitä mieltä - Hoina on tautisen mahtava koira, joka tekee täysillä töitä minulle. Mutta että sille saisi "perhanan hienon seuraamisen"? Pakko kai se on uskoa, kun jo nyt treenit ovat lähteneet hyvin liikkeelle! :)

Eilen puolestaan agitreenien lopuksi näytimme Miikulle vielä Hoinan noudon ja luoksetulon pysäytykset, jotka menivät aivan nappiin. Miikkukin kehui menoa oikein päteväksi. Lisäksi kaukot likka teki hienosti...eilen!

Tänään kävimme sitten tokoilemassa loppiaisen kunniaksi, kun ihana siskonikin lupasi lähteä mukaan avustajaksi ja hömppätokoilemaan Finan kanssa. Mä tein Hoinan kanssa kontaktiperusasentoja, piilopaikkamakuun, jossa Finakin sai toimia häiriökoirana, pysäytysluoksetuloja, noutoja ja erityisesti niiden loppuosia sekä avoimen luokan kaukokäskyjä. Kaikki muut menivät hienosti, mutta luoksetuloissa Hoina ennakoi enemmän kuin koskaan - jopa niin, ettei edes juossut. Niinpä otin vain läpijuoksuja. Kaukokäskyissä Hoina ei sitten tänään noussut parina kertana kaksoiskäskylläkään istumaan ja jos nousikin, jäi kyyryyn. Niinpä pienellä takapakilla vahvistin käskyt ja jätin sitten asian sikseen. Seuraavissa treeneissä siis seuraamisen ohella kaukokäskyt ja luoksetulo syyniin! Nuo kaukot ovat kyllä kummalliset, kun ne välillä ovat jo muka kisavalmiit ja sitten taas eivät toimi ollenkaan. Vahvistamista siis taitavat vaatia vielä aika lailla... Videolta huomasin, että perusasennoista osa oli vinoja, mutta niiden ei kuulemma tarvitsekaan olla täydellisiä nyt - pääasia, että katse ja ryhti ovat kuosissa!

Kamera jäi ärsyttävän vinoon!

Avon alkukatsausta

Laji: Toko

Koira: Hoina 1,5v

Vetäjä: Omatoimitreenailuja

Paikka: Kotipelto

Minulla ei ole ollut viime viikkoina kovin paljon aikaa kirjoitella mitään treenailuistamme, vaikka useampaan kertaan pieniä tokojuttuja viikoittain tehdäänkin. Oikeastaan aikaa ei juuri nytkään, tenttiviikolla, ole paljon, mutta halusin näyttää, missä mennään parin AVO-liikkeen suhteen. Näiden videoitujen luoksetulon ja hypyn lisäksi olemme vahvistelleet avoimen luokan kaukokäskyjä sekä jumppailleet iltahuviksi jo ylempienkin luokkien kaukojen vaihtoja.

Hyppyeste sinänsä on Hoinalle jo aivan tuttu, joten olemme treenailleet hyppyä lähinnä kotipellon pikkuojan puolin ja toisin. Liike on tavallaan jo kisavalmis, muttei tämäkään Hoinan työasennon vuoksi mikään kaunis liike ole. Näettepähän tässäkin, että seuraamisessa esiintyvä paimenryhti on tosiaan Hoinalla aina, oli kyse mistä tahansa tekemisestä. Sama toistuu myös alempana olevissa luoksetuloissa.

Luoksetulon pysäytyksestä sen sijaan kaipailisin kommenttia. Tässä on kaksi eri versiota, joista ensimmäisessä Hoina ehkä ennakoi vähän. En tiedä, sanoisivatko kaikki sitä ennakoinniksi, sillä Hoina tulee silti kovaa vauhtia, mutta mä itse näen Hoinan tulevan hitaammin kuin yleensä. Jälkimmäisessä videossa sitten venytinkin pysäytystä lähemmäs itseäni, jolloin Hoinan vauhti oli normaali mutta jolloin se normaali rakettivauhti aiheuttaa sen, että koiran on vaikeampi pysähtyä heti. Toisin sanoen alemmassa videossa pysähtyminen on hidas, kun taas ensimmäisessä Hoina ennakoi käskyä. Kumpi on pienempi paha? :D

Itse olen kallistumassa siihen suuntaan, että mieluummin koira saa vähän ennakoida käskyä. Tuo jälkimmäinen video on siinä mielessä ääriesimerkki, että provosoin siinä Hoinaa vähän joka tavalla. Otin pitkän matkan, jolloin koira ehtii kasvattaa vauhtia, ohittaa oletetun pysäytyskohdan ja lisäksi tuossa sen piti hypätä tullessaan ojankin yli, ja videolla näyttää kuin antaisin käskyn koiran vielä laskeutuessa ojan ylityksestä. En tiedä hämääkö video jotenkin, sillä yritin tietoisesti antaa koiran juosta vielä ojan jälkeen lyhyen matkan. Joka tapauksessa pysähtyminen venyy monta metriä, vaikka koira alkaakin jarruttaa jo heti käskystä.

Kauko-ohjausta

Laji: Toko
Koira: Hoina 1v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: Koti

Tässä lyhyt taidonnäyte niistä kahdesta tokojutusta, joihin ollaan viime aikoina paneuduttu. Ei mitään priimaa, mutta jos on yhtään meidän jäkittelyä nähnyt, niin näkee myös huiman kehityksen! Seuraamisessa on katsekontakti ja kaukoista puuttuu jumitus ja nousutkin ihan kiitettävän nopeita. Juoksupätkääkin yritin seuraamiseen saada, mutta se oli vähän hankalaa neljän metrin matkalla ja laminaattialustalla. Silti - jihuu!

Elina Niemen tokokoulutus 4.5.-13

Laji: Toko
Koira: Hoina 1v !
Vetäjä: Elina Niemi
Paikka: Loviisa

Lauantaina pääsimme ensimmäistä kertaa tokossa "guruoppiin", kun tokon MM-mitalisti Elina Niemi tuli Loviisaan vetämään seurallemme treenit. Päivä venyi aika ylipitkäksi (7h), mutta mikäs siinä oli tuttujen kanssa jutellessa ja toistenkin harkkoja seuraillessa, kun koirakkoja oli aivan kaikentasoisia! :)

Alunperinhän menin koulutukseen vain hakemaan lopullista tuomiota Hoinan seuraamiselle, enkä ollut juuri muita liikkeitä ajatellut tekeväni. Yllätys olikin melkoinen, kun ongelman kuvailun ja pienen näytepätkän jälkeen Elina ei ollut moksiskaan Hoinan vireen suhteen - tai hänestä touhussamme ei mitään väärää virettä edes ollut. Olin kuulemma alkanut korjata ongelmaa (kyyryilyä) ihan oikein, mutta kuten aikaisemminkin on tullut kuultua, olen imuttanut Hoinaa koko ajan 5-10 cm liian eteen. Sen sijaan kun Hoina tulee itsenäisesti perusasentoon, se hakee aivan oikean paikan. Neuvoksi Elina antoi ainoastaan lyhyiden pätkien imuttamisen oikeasta kohdasta ja ylempää ja vapautuspalkkauksen ylöspäin niin, että koira saa lopuksi hypätä namikäteen sanallisen kiitoksen jälkeen. Alla olevassa videossa (ei Elinan treeneistä) kohdasta 0:48 eteenpäin näkyy, miten Hoina pystyy jo pitämään seuratessaan päänsä pystyssä. Itse jäykistelin tuossa treenissä tahallani, kun halusin nähdä liikkeen muutoksen vaikutuksen.

Koska olin valmistautunut työstämään seuraamista koko treeniaikamme, olin vähän hoomoilasena, kun tuli äkkiä tarve keksiä jotakin sellaista tärkeää treenattavaa, mistä en luultavasti itse pääsisi yli. Ja sen seuraamisen kun piti olla niin suuri probleema?! Jostakin ihmeen syystä keksin sitten kaukokäskyt, johon kyselin vain suullisia ohjeita. Keskustelun päätteeksi tulin siihen tulokseen, että opetan kaukot Hoinalle niin, että sen takajalat pysyvät paikoillaan ja alan pikkuhiljaa hissailla muitakin siirtymiä. Tiesittekö muuten, että kaukokäskyjen kisavalmiin tekniikanhallinnan opettaminen kestää ainakin kaksi vuotta MM-kisaajaltakin? Tuli pieni uskon puute. :D

Vartin ruokatauon jälkeen, toisella treenipuolikkaalla, halusin ottaa kaksi kivaa liikettä pikaisena ensiapuna orastavaan tokomasennukseen. Teimme muutaman juoksuruudun niin, että Elina vei sinne lelun ensin Hoin nähden ja sitten Hoinalta salaa. Jälkimmäisissä Hoi kääntyi mua kohden pari metriä ennen ruutua, mutta kun pysyin mykkänä, likka korjasi itse kummallakin kerralla. Tästä tuli hyvää palautetta Elinalta. Ohjeeksi saimme tehdä jatkossa paljon salaleluruutuja ennen kuin sitten vähitellen uskaltaa heittää täysin tyhjiäkin sekaan.

Lopuksi näytin vielä meidän tämänhetkisen noudon kisanomaisena liikkeenä. Silloin Elina tarttuikin Hoinan kyttäämiseen kaikessa tekemisessä. Noudossa itsessään erityisesti loppuosaa pitää treenata paljon - Hoina tarjosi maahanmenoa, kun vapautusta perusasennosta ei heti tullut - mutta mun pitää ylipäätään lisätä Hoinan aktiivisuutta itseni suuntaan eikä aina tehtävään asiaan tai esteeseen. Oheistreeninä mun pitää aloittaa lelunsietoharjoitukset, joissa mun pitäisi saada Hoina unohtamaan maassa oleva lelu vain omana kiinnostavana itsenäni (hurraa :D) ja palkata penska toisella lelulla minuun päin, kun se vihdoin näyttää unohtaneen hämylelun. Sama treeni liitetään myöhemmin myös noutoihin, ruutuun ja hyppyihin. Ehkä se tästä...

Sunnuntain pentutapaamisessa - josta kirjoittelen huomenna lisää - kyselin vielä kaikilta neuvoja meille täysin uusiin liikkeisiin ja laitoin kotona yllättävän tilauksen erääseenkin nettikauppaan. Alla on tulos - kyllä nyt kelpaa treenailla!

Tuplatreenit

Laji: Toko
Koira: Hoina 9kk ja Fina
Vetäjä: Oma harjoitus
Paikka: Kotipiha

Eilen vedettiin karvaturrien kanssa taas vähän puolihuolimatonta pihatokoa. Mun pitäisi ihan tosissani tehdä aina jonkin sortin suunnitelmaa ennen kuin alan heilua kapuloiden ja namien kanssa missään, mutta minkäs teet. Toko ei vaan hirveästi inspiroi. :D Hoinan kanssa kokeiltiin vanhoja tuttuja alokkaan liikkeitä sekä samaisia ylempien luokkien liikkeitä, joita ollaan aikaisemminkin aloiteltu. Uutena juttuna otin luoksetulon pysäytykset, jotka menivät kertaheitolla kohdilleen(!) ja kaukojen maahan-seiso-hissailua.

Finan kanssa koin puolestaan ihmeen: se palkkautui koko seitsenminuuttisen treenin ajan lelulla - tai oikeammin mun hanskallani! Hieman huolimattomampaa tekemisestä tosin tuli, mutten halunnut siihen puuttua. Innokas tekeminen on Läpsän kanssa paljon tärkeämpää. :) Koska kummankin kanssa kaikkea vähän vain "kokeiltiin", en jaksa eritellä treeniä sen enempää. Alla parhaat palat kummankin tekemisestä (Hoina heti alkuun ja Fina kohdasta 3:56)!

Muoks. Nyt kun näin videomateriaalin, niin eihän nuo treenit nyt niin pelleilyä olleetkaan. En ole tajunnutkaan, miten paljon Hoina oikeasti jo osaa! Fina taas on tuollainen ihana pikku sisupussi, kun se vaan saadaan oikeaan vireeseen. Ihanat kakarat. :)

Treenikimara

Laji: Agility ja toko
Koira: Hoina 9kk
Vetäjä: Oma harjoitus
Paikka: Porvoo ja koti

Menneellä viikolla on tullut vedettyä niin monet treenit, että nyt kasaan kaikista vain pienet koosteet. Keskiviikkona käytiin aussietyttöjen, Pennin ja Susun, kanssa Porvoossa tokoilemassa. Hoina veti hirveät kierrokset Susun treeneistä - Susu kun sai treenata sellaisia kivoja liikkeitä kuin ruutu ja nouto - eikä sen vuoksi aluksi pystynyt keskittymään ollenkaan. Kun sitten treenasimme Pennin ja Roosan kanssa yhtä aikaa, ei keskittymisongelmaa enää ollut. Jäävät toimivat hienosti, samoin kuin askellukset. Maahamenoa Hoina tarjosi koko treenien ajan heti, jos en sanonut mitään. Sen sijaan lähikaukoissa maasta istumaan nouseminen oli kyllä niin kankeaa, että... Parin ruutuun juoksemisen jälkeen otimme vielä yhdessä paikkamakuun, josta olen erityisen ylpeä. :) Parin metrin päässä patsastellut Susu ei häirinnyt Hoinaa ollenkaan, kuten ei myöskään oma liikkumiseni, koiran kiertäminen, lelun heittäminen viereen yms. Pentu makasi paikoillaan ensimmäistä kertaa toisen koiran rinnalla ja heti koko kaksiminuuttisen, joskin kävin tietysti jatkuvasti palkkailemassa, eikä se myöskään vierähtänyt lonkalleen missään vaiheessa! Ihan huippuedistys tässä liikkeessä! :)

Kuva © Roosa Laaksonen

Lauantaina aamulla jatkoimme tokoilua ihan vaan huoneessani. Sekoittelin jääviä, kokeilin taas vähän kaukokäskyjä ja lopuksi paneuduttiin pitkästä aikaa noutokapuloiden saloihin. Kaukokäskyissä ylös nouseminen oli nytkin järjettömän vaikeaa, eikä onnistunut kovinkaan monta kertaa. Täytyy varmaan taas alkaa hissailemaan käsiavulla - josko se sieltä palautuisi mieleen. Miten se muuten oli, saako kaukoissa käyttää sekä suullista että viittauskäskyjä yhtä aikaa?

Noudoissa tapahtui sitten huikea AHAA!-elämys sekä ohjaajalla että koiralla. Mä keksin helpottaa seuraavaa askelta heittämällä kapulan taakse, jotta Hoinan ei kerralla tarvitse hoksata sekä sivulle kääntymistä että perusasentoa kapula suussa. Parin yrityksen jälkeen sain kuin sainkin likan viereeni ennen kuin se ehti sylkäistä kapulan menemään, ja tällaisista suorituksista saamiensa superbileiden jälkeen Hoina äkkäsi, mistä on kyse. Pikkukapulalla likka muutenkin leikki ja pelleili vähemmän. Kokeilin sitten aivan huvikseen myös isolla metallikapulalla ja jestas - ! Katsokaas itse alta! :) Tätä vahvistan nyt muutaman treenin verran ja sitten täytyy alkaa heittää kapulaa eteenkin päin.

Lauantai-iltana lähdimme Roosan ja Pennin kanssa vielä extemporé-treeneihin kiduttamaan itseämme vauhtiratahaasteella, jonka löysin Caloanderin Jennan blogista. Tiesin jo etukäteen, että yhteentörmäyksiä tulisi tsiljoona ja hikipisaroita ja ärräpäitä sitäkin enemmän. :D Kauheaa räpellystähän siitä seurasi, mutta samalla saimme hyvää irtoamis- ja takaaohjaamistreeniä - koska let's face it, mun on pakko opetella ohjaamaan tuota tykkiä hätätapausten varalta myös takaa! Upeasti Hoina lähtikin irtoamaan, kun sitä vahvistin, ja välillä se irtosi niinkin paljon, että kiersi esteet kokonaan. :D Tällaisia treenejä meidän on otettava jatkossakin, ja kai munkin pitää pikkuhiljaa myöntää se fakta, että lenkkipolkuja voisi tallata aktiivisemminkin. Mun pitäisi todellakin tehdä niitä futiksenaikaisia reagointitreenejä, joissa räjähdysmäisiä juoksuun pyrähtelyjä ja nopeita suunnanvaihtoja taotaan syke kurkussa. Suorilla eteneminen on Hoinalle selkeästi vielä vaikeaa, koska se ei hae esteitä automaattisesti. Pentu lähtee siis todella helposti seuraamaan mua esteiden ohi, jos en erikseen tyrkkäämällä tyrkkää sitä esteelle. Sen sijaan merkkaamisesta oli todellakin apua etenkin tuossa alussa, kun mulla ei ollut mitään mahdollisuutta jäädä odottelemaan Hoinaa kolmannen hypyn yli. Kyllä tästä vielä sujuvaa saadaan! :D

Talvitokoilua

Laji: Toko
Koira: Hoina 9kk
Vetäjä: Oma harjoitus
Paikka: Kotipiha

Testasin tänään Hoinan kanssa, miltä tokoilu yli kuukauden jälkeen tuntuu. Monessa aiemmin vaikeassa jutussa vaikutti tapahtuneen edistystä, mutta sitten taas aiemmin jo varmemmat liikkeet ja tutut jutut olivat vähän jääneet unhoon maalaisloman aikana.

Noutoa (0:00) treenasin pentutapaamisesta saamillani ohjeilla - palkka siis jo mulle tuonnista ja kaikki muu hömpötys pitää ignoorata. Aika paljon tuo pampattelikin menemään, viskeli kapulaa sinne tänne ja vei sitä kinokseen mukanaan. Nämä katkaisin aina, jos Hoina ei huomannut, että sitä en halua, mutta muuten annoin sen kyllä yrittää palata mun luokseni. Loppua kohden kapulan kanssa toikkarointi vähenikin ja kerran näytti jopa siltä, että pentu yritti antaa kapulaa mulle sivulta. Tähän liikkeeseen saa antaa niin paljon neuvoja kuin sielu sietää! :D Selvennykseksi vielä, että vaikka nyt palkkailin vielä "toisesta mahdollisuudesta", tämä jää toki pois heti kun Hoina oikeasti tajuaa kapulan kuuluvan mun käsiin eikä minne sattuu.

Askellukset (1:06) menivät mielestäni yhtä hyvin kuin ennenkin, mutta itse perusasentoon tuleminen on kyllä likalta unohtunut jonnekin navetan perälle. :D Melkein joka kerralla Hoina tuli aivan vinoon ja jätti ihan kunnon välin, joskin korjasi kyllä itse. Pepputyöskentely toimii hienosti, joten nyt vain imutustreenit kunnolla käyntiin, että joskus tästäkin saadaan ihan liike!

Paikallamakuu (2:06) oli ehdottomasti päivän paras suoritus. Tein melko pitkän pätkän, eikä Hoina koko aikana heittäytynyt lonkalleen, vaikka kiersin sen sivulle ja härnäsin niin liikkeellä kuin lelullakin. Pentu oli kokolailla rauhallinen. Hetkeksikään ei tullut sellainen fiilis, että kohta se lähtee.

Jäävät liikkeet (2:37) menivät tänään todella hyvin. Vain pari kertaa tarvitsin kaksoiskäskyn, muuten etenkin maahanmeno oli nopea. Lisäksi sekoitin kumpaakin versiota sulavasti keskenään, eikä Hoina tästäkään huolimatta kokeillut arpomalla vaan oikeasti kuunteli käskyn. Edelleen tuo alkuseuraaminen on toki väljää, kun seuraamista emme vielä hallitse. :) Seisominen tapahtuu yhden askelen viiveellä, mutta sekin nopeutui heti alettuani heittää palkan välittömästi koiran taakse. Sinänsä mua ei kyllä itseäni yhtään haittaisi, vaikka se jäisi tuollaiseksikin, jos ei siitä hidastu.

Luoksetulo (3:53) toimii periaatteessa, mutta se perusasentoon kunnolla tuleminen pitää palautella likalle mieleen... Myös vauhti näyttäisi tästä olevan hieman kadoksissa.

Kaukokäskyt (4:11) ovat uusin juttu treeniohjelmassamme. Maahanmeno pennulla oli tänään todella nopea ja mielestäni kaikin puolin virheetön, mutta istumaan nouseminen ei tällä kertaa ollut pomppumainen. Hienosti Hoina kuitenkin piti takapuolensa paikallaan, enkä mä ainakaan näe tuolta videoltakaan mitään etenemistä. Neuvoa toki saa näissäkin, jos jotakin tulee mieleen, sillä itse opetan tätä ensimmäistä kertaa.

Estehyppyä (5:24) otin vain muodon vuoksi, eikä sen osalta mihinkään huikeisiin suorituksiin yllettykään. Hoina ei irronnut esteelle ollenkaan, joten pääasiassa lähetin sitä vain hypyn yli palkalle. Seisomisen se kyllä osaa. Lopuksi kokeilin vielä pysäytystä kesken palkalle juoksemisen, ja hienosti likka stoppasi kummallakin yrittämällä!

Plussaa tulee tänään siis ehdottomasti paikallamakuusta ja kaukoista sekä yleisestä vireestä: nami- ja lelupalkan yhdistäminen tuntui ensimmäistä kertaa oikeasti toimivalta! Miinusta räpsähtää erityisesti luoksetulojen perusasennoista.