Kimppatreenit Loviisassa

Laji: Toko
Koira: Hoina 3v ja Chhaina 1v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: Loviisa

Kävimme tosiaan maanantaiaamuna vielä tokoilemassa Loviisassa ennen Turkuun paluuta, kun saimme pari koirakkoa mukaan kimppatreeneihin. Vuorottelin kummankin paimenen kanssa - Hoinan kanssa vahvistettiin avoimen luokan liikkeitä ja tehtiin ruutua, Chhaina puolestaan harjoitteli ylipäätään tokoilua häiriössä, koska emme ole treenanneet sen kanssa vielä oikeastaan koskaan kimpassa kenenkään kanssa.

Kaukokäskyt olivat ainoa liike, jota halusin ihan toden teolla Hoinan kanssa vahvistaa. Saimmekin niille täyspitkältäkin etäisyydeltä kivoja toistoja. Palkkasin suurimmassa osassa jo ensimmäisestä noususta, mutta kokeilin toki kerran myös jatkaa seuraavaan nousuun. Taisi siellä olla yksi jäkityskerta, mutta hyvä fiilis jäi näistä. Eilen vielä aamulenkin yhteydessä otin kaukot lähellä vilkasta tietä, ja siellä Hoina onnistui hienosti kahteen eri kertaan! Tärkeintä siis on tässä ollut, että olen vienyt kaukot ulkona eri ympäristöihin ja saanut onnistumisia. Me kun emme koskaan ole saaneet olkkaritokojen tasoisia kaukokäskyjä vietyä ulkokentille, mutta nyt alkaa näyttää jo paremmalta!

Luoksetulo ja hyppy onnistuivat jälleen hienosti, ja niitä otimmekin vain ne yhdet toistot. Noudossa Hoi oli taas hieman innokas, mutta malttoi hyvin istua palautuksessa normaalisti. Lopuksi kokeilimme vielä kaksi kertaa näyttöruutua ihan reilulla matkalla kertaakaan jättämättä palkkaa ruutuun. Ensimmäisellä kerralla Hoina upposi hyvin ja pysähtyi aivan loistavasti takarajan lähelle keskelle ruutua. Silloin vain kehuin ja kävin palkkaamassa koiran ruutuun seisoma-asentoon. Toisella yrittämällä Hoina meni ensin takarajasta himpun yli, mutta kutsumalla lähemmäs ja stoppaamalla uudelleen se korjasi hienosti. Nyt käskin koiran vielä makaamaan ja kehuin kauempaa. Lopuksi kokeilin vielä kutsua Hoinan ruudusta seuraamiseen, mutta sehän veti minusta ohi ja jäi vain köpöttelemään läheisyyteen. Otettiin tämä vielä uudelleen namiavustuksella, jolloin tämäkin osa toimi vähän paremmin. Tätä seuraamiseen kutsua voisi alkaa ottaa enemmänkin! :)

Treeneistä jäi Hoinan osalta todella kiva fiilis, etenkin kun taustalla nakutti jokin työkone koko ajan hieman etäämmällä, eikä tämä häiriö vaikuttanut Hoinan tekemiseen ollenkaan. Saimme vielä eilen yllätykseksemme tokokoepaikan tänne Turun tuntumaan, joten treeni tulikin tarpeeseen! :) Ennen koettakin ehdimme onneksi varmaan ainakin parit kaukotreenit vielä ottamaan.

Chhainan kanssa en tiennyt yhtään mitä odottaa. Kokeilimme vähän kaikkea tähän asti kotona treenattua, ja lopputulemanahan tietysti oli vähän sekamelskatreenit. Mulle oli kuitenkin tärkeää nähdä, miten asiat toimivat kentällä muiden koirien läsnäollessa. En kuitenkaan uskaltanut vielä täysin hihnatta ottaa asioita, jottei koira karkailisi muiden luo toistojen välissä.

Jäävä seisominen ja makuu toimivat täysin samalla tavalla kuin kotonakin. Chhaina teki asennot innolla, mutta mun täytyy vielä palkkailla jo ennen koiran sivulle palaamista ja sen takaa kiertäessä. Luoksetulossa Chhaina varasti kerran, jolloin otimme tietysti liikkeen uudelleen. Kahdessa onnistuneessa luoksetulossa vauhti oli ihan ookoo, joskin Chhaina ei reagoi käskyyn aivan salamannopeasti ja sivulle tulo vaatii vielä treeniä. Tästä kyllä näkee, miten kamalan alussa vielä olemme! Seuraaminen likalla on ihanan intensiivistä ja käännöksetkin toimivat, mutta kun nami menee taskuun, koiraa kiinnostavat ihan muut jutut.

Päivän murheenkryynit olivat noutokapula ja uuden alokasluokan kaukokäskyt. Kaukokäskyt menivät kyllä sikäli hienosti, että ylös nouseminen oli todella terhakka, mutta jos ja kun käskyä takaisin maahan tai palkkaa ei tullut heti, Chhaina meni joko itse taas maahan tai komensi haukahtamalla! Tähän siis todellakin pitää heti kiinnittää huomiota, ettei vahingossakaan pääse tottumaan äänenkäyttöön treeneissä, ja palkkaviiveen tai uuden käskyn odottamista pitää ehdottomasti treenata.

Kapula puolestaan aiheuttaa jo tässä vaiheessa sellaista hammasten kiristelyä itselleni, että mietin vaan, miten ihmeessä tuo lapsi koskaan tajuaa, mitä sen kanssa tehdään. Chhai kyllä saattoi pitotreeneissä äkkiä tarttua kapulaan, mutta joko se päästi heti irti eli käytti sen vain suussa tai alkoi lätkiä sitä tassuilla. Ihan noutotoistossa sitten likka yritti kantaa kapulaa sen pääpalasta, mistä heti keskeytin, ja lähdin juoksemaan koiraa houkutellen karkuun, kun se nappasi oikeasta kohdasta kiinni. Olohuonetreeneissähän Chhaina on tehnyt naksutteluissa sitä, että se ottaa kyllä kapulasta kiinni mutta viskelee sitä päänsä yli, mikä ei ole mukavaa ikkunoiden tai alakertalaisten kannalta. Jos ja kun en ole tästä palkkaillut, niin aika nopeasti likka on lakannut kokonaan tarjoamasta mitään tai vaihtoehtoisesti sitten ottanut taas tassut käyttöön... Jotakin kertoo ehkä se, että tämän kirjoituksen luonnosvaiheessa kapulan kohdalla luki "toivoton kapula"! :D

Chhainan ehdottomasti iloisin yllättäjä oli paikkamakuu. Emme ole ottaneet sitä koskaan toisten koirien kanssa ja hyvin vähän yksikään. Nyt likka sai kuitenkin muiden luvalla liittyä riviin - joskin jätimme kahden koiran levyisen raon viereiseen koiraan, eikä toisella puolen ollut ketään. Muut tekivät piilopaikkiksen, mutta mä kävin palkkailemassa Chhainaa tiheästi maahan. Lopulta osoittautui, että Chhaina oli aivan rauhassa ja tuijotti kita auki ainoastaan mua, joten pidensin palkkavälejä jopa puoleen minuuttiin. Koirien luo paluussa palkkasin koko sen ajan, kun siirryin koiran viereen ja vapautin tavalliseen tapaani maasta. Kyllä se koira siis pari minuuttia ainakin makoili ihan rauhassa, eikä vilkaissut naapuria kuin kerran ilmaa nuuhkien, ja silloinkin kääntyi itse takaisin mua kohti, mistä tietysti palkkasin. :)

Tässä sitä sitten olisi taas pohdittavaa. Ensin yritetään vaikka väenvängällä hommata Hoinalle se avoimen ykköstulos tässä kesän aikana, ja samalla alan siirtää painopistettä enemmän Chhainaan, jotta saataisiin sille edes perusteet kuntoon tämän vuoden aikana. Hoinan kanssa on kuitenkin aikaa ihmetellä voittajan juttuja, ja etenkin edistyneempiin kaukokäskyihin meillä on valovuosien matka. Lisäksi Chhainan kanssa pitää paneutua enemmän tuohon mielentilaan. Olin melkoisen yllättynyt, että likka meinasi vallan pistää haukuin ja tassuläpsyin ranttaliksi noissa murheenkryyniliikkeissä, joten näköjään tuo vähempimoottorinenkin kaveri voi vetää hieman kierroksille. Ensi kerralla siis täytyy kiinnittää huomiota tähänkin asiaan.