Vappua edeltävän viikonlopun vietimme Tampereen ja Lempäälän suunnalla, kun Päkäpaimenilla oli kaksipäiväinen kasvattitapaaminen. Me yövyimme mummulassa Tampereella, ja koulutuspäivistä osallistuimme vain agilitypäivään ja vain Chhainan kanssa. Agilityjä veti tälläkin kertaa oman porukan Tanja Kurikka.
On perin kummallista, miten eri tavoin voi ratoihin suhtautua eri koirien kanssa. Chhainan kanssa nautin siitä, että mitä enemmän on haastetta, sitä enemmän syttyy into ja voittaja-asenne. Chhainan kanssa en pyytele anteeksi mitään, vaan katson rataa, innostun, suunnittelen suhteellisen varmoin ottein ohjaukset ja pitäydyn niissä. Yleensä valitsemani suunnitelma myös toimii käytännössä, koska harrastuskumppanini hoitaa tonttinsa tunnollisesti ja on maailman paras! Oli sitten treeni tai kisa, niin oma mielentilani on aina sisukkaan voittajan. Se on melkoisen uutta ja ihanaa vieläkin. Hyvä esimerkki on se, että kysyin Tanjalta, miten hän oli ajatellut/tekisi lopun viimeisen putken: pimeänä putkikulmana sen takaa (kuten me teimme) vai putken edestä. Tanja vastasi yhtä, ja minä totesin vain että OK ja tein silti toisin, koska se tuntui hyvältä ajatukselta alusta asti ja toimi sitten käytännössäkin.
Tälläkin kertaa hihkuin onnesta radan nähtyäni, sillä siinä oli juuri sellaisia vaikeita keppikulmia, joita olemme viime aikoina treenanneet. Oli siis ihanaa päästä testaamaan ne käytännössä ja osana pitkää rataa. Radalla oli pituutta 32 estettä, ja jo ensimmäisellä treenivuorollamme pääsimme radan loppuun asti! Keppikulmat olivat yhä vaikeita osana rataa, joten sain vain lisäintoa vahvistaa itsenäisiä lähetyksiä kulmasta kuin kulmasta. Sen sijaan Tanja usutti mut irtoamaan kepeiltä enemmän myös eteenpäin, ja tämähän ei meillä vielä syksyn NextOne-leirillä toiminut. Kevään treeneissä olemme vahvistaneet tätä pari kertaa avustajan kanssa, ja nyt Chhaina suoritti kepit joka kerta yhtä hienosti loppuun saakka. En muista, näkyykö videolla pätkää, jossa harjoittelemme myös puomin jälkeen keppejä edeltävän hypyn puolelle jäämistä ja todella suuren kulman persjättöä kepeille. Tanjan ollessa palkkaajana nämäkin toimivat hienosti! Suurin ahaa-elämys koski sitä, että kepeille pitää aina joko viedä tai lähettää. Tuollaiset puomin jälkeen ensimmäisen yrityksen puoliksi sitä ja puoliksi tätä -heitot eivät johda mihinkään...
Treenin aikana saimmekin lopulta joka kohdan toimimaan jossakin kohtaa, eli onnistunut fiilis jäi kyllä. Tanjan kommentit Chhainasta olivat, että se on juuri sopivassa suhteessa kiltti ja ohjauksiin lähellekin tuleva mutta kuitenkin hyvin irtoava. Näin ollen menomme on tasapainoista ja hienoa. Niinhän se onkin. Nyt siis suunnitelmanamme onkin treenata loppukevät esteosaamista niin huippuunsa kuin mahdollista, jotta sitten kolmosissa kisatessamme voin luottaa koiran osaamiseen. Oli hienoa huomata, miten tälläkin radalla oli selvästi hyötyä siitä, että opetin Chhainalle jo esteiden alkeisopetuksessa täyskäännöksiä ja vahvoja valsseja renkaalle! Toukokuussa käymme luultavasti kotikisoissa harjoittelemassa pari kolmosten rataa, mutta varsinaisesti alamme kisata vasta, kun uusi nollienkeruukausi alkaa kesäkuun alussa.
Hoinan kanssa en tosiaan juuri enää koulutuksista maksele, vaan sen kanssa treenaillaan pääasiassa tokoa ihan vain omatoimisesti. Tokopäivään osallistuin vain Sari Kärnän aamuluennon osalta, mutta sepäs olikin jo ihan sellaisenaan omiaan buustaamaan tokointoa - ja valitettavasti myös pentukuumetta... Nyt vapunpäivä onkin vietetty tokon tilannekatsauksia, treenisuunnitelmia ja agilityn kisakalenteria suunnitellen. Onneksi meillä onkin heti huomenna tokotreenit!