maanantai 13. lokakuuta 2014

Päkäpaimenten omat tokotreenit

Laji: Toko
Koira: Hoina 2v
Vetäjä: Kati Selkämaa
Paikka: Lempäälä


Eilisen Päkäpaimenet-päivän oheen Miikku oli järjestänyt tokokoulutuksen, johon osallistuin Hoinan kanssa. Chhainankin kanssa kyllä hömpöteltiin häiriötreenejä lopuksi, mutta koska tokoa vasta aloitellaan sen kanssa, en katsonut koulutusta kovin hyödylliseksi sille. Sitä paitsi Hoinan kanssa oli miljoona juttua, joihin olisin halunnut kysellä vinkkejä! Päädyin lopulta valitsemaan tunnistusnoudon ja ruudun, koska niissä tarvitsimme vinkkejä seuraavan askeleen ottamiseksi ja toisaalta koska ne ovat myös kivoja liikkeitä. Kentän laidalla pienet intoseuraamisetkin menivät kyllä tosi hienosti! Ensi viikonloppuna voisin koittaa saada avomiehen videoimaan, niin saisi tämänhetkisen tilanteen blogiinkin taltioitua.




Tunnistusnouto

Lähtötilanne: Hoina on tehnyt olohuonetokoissa pari suoraa ja selvää oikean tuomista. Se löytää oman yksittäisenä piilotettuna niin nurmikon kuin puuhakkeenkin seasta ja tietää siis, että tehtävässä haistellaan. Se on kuitenkin epävarma nostosta silloin, kun oman lähistöllä tai ympärillä on muita tunnarikapuloita ja saattaa maistaa vähän jokaista. Periaatteessa liike on siis saatu oikein pari kertaa mutta se ei ole koiralle täysin selvä.

Mitä teimme koulutuksessa: Otin ensin yhden nurmen sekaan piilotuksen varmistaakseni, että Hoina olisi kartalla puuhasta pitkän tauon jälkeen. Sitten koitimme pari kertaa sekalaisen kapulaläjän seasta etsimistä, mutta Hoina maisteli kaikkia ja tarjosi muistaakseni kummallakin ensimmäisellä yrityksellä väärää, mutta ainakin toisella näistä kävi sitten hakemassa oikean, kun en reagoinut väärän tuomiseen. Vaihtelevilla etäisyyksillä kokeilimme sitten vinkkeinä saatuja tapoja.

Vinkki 1: Koira melko lähelle kapulakasaa maahan, sen eteen ja ympärille ripotellaan nameja, joita se ei saa ottaa ennen kuin lupa annetaan. Luvan saatuaan koira syö ensin namit, ja sen jälkeen siitä suoraan käsketään hakea oma. Joku paikalla ollut voi korjata, mutta muistaakseni tässäkin Hoina kokeili muita tai ainakin maisteli - joka tapauksessa jotakin ennen kuin toi oman.

Vinkki 2: Koira lähetetään tavalliseen tapaan kaukaa kapulakasalle mutta pysäytetään ennen kasaa. Koiran annetaan olla pysähdyksissä niin kauan kunnes se näyttää rauhalliselta, jolloin sitten annetaan uudestaan käsky noutaa oma. Jos en väärin muista, niin tämä meni ykkösellä oikein ilman maisteluja!




Ruutu

Lähtötilanne: Koira juoksee hyvällä vauhdilla ruudun takarajalle jätetylle lelulle, saattaa mennä näyttöruudussa kerran ilman ruudussa odottavaa palkkaa oikein mutta useimmiten kääntyy silloin kyselemään lisäohjeita jo ennen ruutua.

Mitä teimme koulutuksessa: Ensin vein tavalliseen tapaan ruudun takarajalle pallon ja lähetin koiran sitten ruutuun. Koira upposi sinne hyvin, mutta kuulemma väärässä mielentilassa - mä en itse erota hullun sävyeroja, kun omissa silmissä koiralla on hullunkiilto silmissä joka jutussa - joten saimme ukaasin lopettaa palkkaamasta lelulla edes ruutua. Seuraavat toistot tehtiin näyttöruutuina niin, että kouluttaja kävi heiluttelemassa ja taputtelemassa ruutua, minkä jälkeen mä lähetin Hoinan tyhjään ruutuun. Kahdella peräkkäisellä toistolla Hoina meni hienosti ruutuun mutta sekä pysähdyskäskyllä että ilman pyörähti kuitenkin ruudusta juuri oikealta ulos ruudusta. Kun odotin tai annoin käskyn korjata, Hoi haki kuitenkin oikeankin paikan. Lelua en saa kuitenkaan heittääkään, joten viimeisellä toistolla teimme niin, että koiran päästessä ruutuun lähdin palkkaamaan sitä sinne ennen kuin se ehti kiepahtaa laidasta ulos. Menin siis ruutuun sen perässä ja palkkasin siinä kohdassa, johon toivoisin sen tulevan.




Kaikki kuvat ottanut Katri Pietilä


Näiden lisäksi kuunneltiin ja saatiin hyviä vinkkejä muiden tokoiluista. Lopuksi otimme vielä piilopaikkamakuun niin, että jokainen koira käskettiin yksitellen maahan ja maasta ylös. Muuten meni todella hienosti, mutta kouluttaja epäili Hoinan hieman piippailleen jossakin vaiheessa muttei ollut aivan varma, kuka se oli ollut. Positiivisin tapahtui kuitenkin treenien ulkopuolella, nimittäin ennen vuoroamme treenasin Hoinan oikeaan mielentilaan niin, että se sai purkaa liian intonsa jo etukäteen. Lisäksi ollessani itse jo kentällä odottelemassa vuoroamme Hoina istui vapaana mutta käskyn alla parkkipaikalla vähintäänkin viisi minuuttia hienosti ja ongelmitta. Kun vuoromme sitten tuli, kutsuin Hoinan kentälle, jolloin se tuli ensimmäistä kertaa ravaten luokseni. En ole vielä aivan varma, oliko se merkki rauhoittumisesta vai pienestä paineistumisesta jo silloin, mutta ainakin treeneissä mielentila oli tosi kiva! :)

lauantai 11. lokakuuta 2014

Tytöt tykkää

Laji: Agility
Koira: Chhaina 7kk ja Hoina 2v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: ATT


Koska mulla ei ole aikaa kirjoittaa yhtikäs mitään, tässä vain pieni katsaus kummankin tytön muutamiin viimekertaisiin treeneihin. Chhaina aloitti viime maanantaina agilityryhmässä Mynämäellä ja tänään tuli tieto, että pääsemme mukaan myös ensi perjantaina alkavaan penturinkiin ATT:llä! Näiden seurauksena Chhain omatoimitreenit jäävät varmasti lähiviikkoina melko minimiin, sillä mitään tehotreenausta ei ole tarkoitus tehdä vielä. Rimat olen pitänyt alimmilla mahdollisilla ja aion pitää ne siellä pitkään.

Täytyy kuitenkin sanoa, että likka on yllättänyt yhtäkkisellä lajiin syttymisellään ja sitä myöden äkkiä ohjauksen seuraamisen äkkäämisellään niin minut kuin viime viikolla treenikaveritkin. Juoksukontakteista täytynee kuitenkin valitettavasti luopua, sillä siihen paras välineemme, pentupuomi, meni talviunille, enkä ole riittävän taidokas paikallisten oikeiden puomien yksin purkamisessa ja kasailussa.




Myös Hoinan kanssa homma alkaa näyttää taas agilityltä, vaikka samoja typeriä malttivirheitä tapahtuu yhä. Täytyy vaan yrittää juurikin esimerkiksi kepeillä ehtiä jarruttamaan likkaa avokulmissa ja muistaa pitää suu aivan supussa pakollisia käskyjä lukuunottamatta. Tarkoitus olisi mennä kokeilemaan möllejä, jahka aikaa siihen irtoaa, ja sitten toivottavasti virallisiakin. Se taito kun ei ole minnekään hävinnyt...




keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Juoksukontaktit osa 2

Laji: Agility
Koira: Chhaina 6kk
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: ATT


Kävin taas antamassa Chhainan aamupalat agilitykentällä juoksukontaktitreenien merkeissä. Pikku Chhai oli aivan täpinöissään päästessään kentälle. :) Pentupuomi oli tänään koottuna kentällä, enkä minä tollo osaa sitä purkaa, joten suunnitelmastani poiketen tehtiin sitten jo kulmalla, vaikka tarkoitus oli vetää vielä monta kertaa vain maassa olevalla kontaktilankulla.

Onnistumisprosentti oli kuitenkin heti parempi kuin viimeksi, vaikkakin kaksi onnistuneista toistoista oli kyllä ihan siinä ja siinä... Huti ja läheltä piti -toistot on hidastettu videolla. Lisäksi puomitreenin jälkeen otimme vielä muutaman toiston keinua niin, että Chhaina sai juosta ensin ihan keinun yläpäähän, ja mä kevensin sitten alastuloa, vaikka annoinkin keinun tulla aika vauhdilla alas. Tuo pentu ei kyllä vaikuta keinusta olevan moksiskaan... Kauhealla vauhdilla se ryntää ihan päähän asti niin, että mulle meinaa tulla kiire ottaa vastaan, ja onpahan likka pari kertaa jo tainnut ihan kokonaisen keinun tehdä ilman apujakin. Huomenna olisi tarkoitus mennä uudestaan ja ottaa kontaktitoistojen lisäksi ihan pientä ohjaustreeniäkin. :)




torstai 18. syyskuuta 2014

Haaste vastaanotettu! Juoksukontaktit osa 1

Laji: Agility
Koira: Chhaina 6kk
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: ATT


Joku on ehkä jo Instagramista saanut vihiä, että päätin yrittää aloittaa juoksukontaktien kouluttamista Chhainalle. Luvassa on siis tylsiä treenipäiväkirjamerkintöjä! Ensimmäisellä kerralla onnistumisprosentti oli liian pieni, vain 80%, kun 20:stä toistosta neljä oli huteja - ja osumistakin pari oli vain yhden tassun vahinko-osumia. Syy tähän lienee liian paksu puomilauta, sillä se oli normaalia puomia paksumpi ja alussa juoksupinnan tulisi nimenomaan olla oikeaa puomia phuempi ja leveämpi. Lisäksi huomasin editoidessa, että jos hetsasin Chhainaa irti päästäessäni, se hyppäsi yli eli suorastaan lensi palkalle. Alkuvaiheessa siis pysytään aika monta treenikertaa ennen vähäistäkään nostamista ja mä pidän suuni kiinni. ;)




keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Totuus

Laji: Agility
Koira: Hoina 2v ja Chhaina 6kk
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: ATT


Tänään tulossa on aika lohdutonta kamaa. Videoin Hoinan treenit ja säästin jokaisen palan treeneistämme videolle siirtymiä ja puhelimen muistin loppumista lukuunottamatta. Video näyttää tismalleen sen, miksi me jättäydyimme pois ryhmätreeneistä: ei tällaisia juttuja voi treenata ryhmässä. Lyhykäisyydessään selitettynä, vaikka kuinka olin vähäeleinen viilipytty ja pitää turhautumiseni piilossa, treenimme eivät juuri etene lähtöviivalta kauemmas. Kun lähtö pysyy, tippuu rima, kun rima pysyy, varastetaan kontaktit, kun kontakti pysyy, tulee seuraava rima alas... Koira, jonka hyppytekniikassa ei ollut mitään vikaa. Mopo vaan lähtee käsistä.

Loppua kohden videolla sentään on näkyvissä toivon pilkahdus, kun Hoina näyttää vastaavan palautteeseen. Sen kanssa pitää rakentaa koko ratasuoritus alusta. Jos joku ihmettelee, mikä tuo lähdön tsippi on, sen idea ei ole saada koiraa tekemään mitään, vaan tarkoitus on ainoastaan, että koira oppii lähdössä odotellessaan, että ennen lähtöä tulee muita sanoja, muuta liikettä - joku muu rituaali kuin lähtö. Välillä koira kohottautui ryhdikkäämmäksi tsipin ansiosta, ja niillä kerroilla kehuin ja palkkasin koiran.

Kaipaisin kommentteja, haukkuja, tsemppisanoja tai sääliä: mitä vain kommentteja. Tällaiset treenit meillä on nyt syksyn ajan vähintään kerran viikossa, eikä niiden aikana meillä ole mitään tavoitteita asetettuna - ei edes lajin pariin palaamisen suhteen. Tänään illalla käydään tekemässä samanlaista harjoittelua möllikisoissa, mutta olen jo mielessäni vaihtanut lajimme rallytokoon. Hoina tarvitsee lajin, jossa se ei kiihdy tai paineistu toiminnasta itsestään, ja koska sellaista lajia ei ole, rallytoko taitaa olla paras vaihtoehto. Tokossakin kun Hoina on nillittävä kone, joka ei silti vastaa treenin hienosäätöön. Se tekee, mutta se tekee sinnepäin ja hullunkiilto silmissä. Tässä sensuroimaton video, mutta varoitan, se voi olla tylsää katseltavaa. :D




Chhaina on onneksi jo kasvamassa hienoksi agilitykoiraksi, jonka mieli on rauhallinen, vaikka vauhtia alkaakin tulla. Ehkä saan siitä kisakaverin. Jotta merkintä ei menisi ihan masisteluksi, niin onhan tässä puolivuotiaan ensimmäinen virallinen agilityvideo. Chhaina on onneksi huoleton! :) Ja oon todella ylpeä itsestäni, että oon saanut opetettua likan leikkimään niin hyvin, että lelu on palkkana aivan yhtä mieluisa kuin makupalatkin!





sunnuntai 31. elokuuta 2014

Neitsytmatkalla hakumetsässä

Laji: Haku
Koira: Hoina 2v
Vetäjä: Kimppatreenit
Paikka: Raisio


Kuten varsinaisesta blogistamme saattoi jo alkuviikosta lukea, meillä oli tänään Hoinan kanssa meidän molempien ihka ensimmäiset hakutreenit koskaan. Mulla ei ollut hajuakaan, mitä oli luvassa, mutta uskoin homman olevan Hoinalle juokseenkin helppoa, kun se kerran löytää metsästä puhelimenkin. Meitä oli viisi koiraa ja kuusi ihmistä, kun herra B tuli myös innostuneena mukaan katsomaan, mistä oli kysymys, ja sai toimia maalimiehenäkin. Onneksi en ollut ainoa, jolla ei ollut lajiin minkäänlaista tuntumaa, joten kyseltiin toisen aloittelijan kanssa ensin roppakaupalla tyhmiä, kun meidät laitettiin heti hommiin maalimiehiksi. Ja sepäs vasta oli hauskaa! :D

Hoina ei tietenkään osaa ilmaista löytöään, koska emme ole koskaan sellaista harjoitelleet ja koska esineethän se on tietysti vain noutanut. Siksi oli hauskaa nähdä, miten muut koirat haukkuivat meidät maalimiehet ensin lyttyyn ja sitten vielä veivät meidän ruuat! :D Jotta Hoina tajuaisi, että sen kuuluu etsiä ihmistä eikä esineitä, se sai nähdä maalimiehen lähdön piiloon, ja kyllähän siitä jo heti käskynodotusvaiheessa näki, että metsään se säntää heti kun vain luvan saa. Pyysin, että maalimies palkkaa heti kehujen kera, koska Hoi ei tosiaan osaa ilmaista. Mietin, että otetaan Hoinan kanssa vaan pari pistoa, mutta kyllähän me sitten otettiin neljä - keskilinjalta kahdesta kohdasta kumpaankin eri suuntaan - kun ei noissa ollut mitään ongelmaa. Keskimmäisessä luulin, ettei Hoina ollut löytänyt maalimiestä, mutta se olikin vaan innoissaan menossa jo seuraavalle. :D Kaikki piilossa olleet sanoivat, että Hoina tuli selvästi hyvin hajun mukana eikä vain polkuja pitkin tuurilla.

Kokemus oli kyllä hauska, ja sovittiin että käydään jatkossakin silloin tällöin treenaamassa. Myös Chhainaa ajattelin ottaa jatkossa mukaan ja opettaa sille perusteet niin, että jos joskus siltä tuntuu, niin kisaamaankaan ei olisi estettä. Ensisijaisesti haku saa kyllä olla meille puhtaasti hömpöttelylaji, sillä me tarvitaan yksi sellainenkin! Alla vielä videota, jossa on kolme toistoa neljästä - pari alamäkeen ja keskimmäinen ylämäkeen kallion yli. Viimeinen toisto on vieläpä maalimiehen näkökulmasta!



perjantai 15. elokuuta 2014

Hoina hyppytekniikan peruskurssilla 9.-10.8.-14

Laji: Agility
Koira: Hoina 2v
Vetäjä: Vappu Alatalo
Paikka: Loviisa


Viime viikonloppuna pääsimme vihdoin Hoinan kanssa osallistumaan hyppytekniikan peruskurssille, joka onnekkaasti järjestettiin vieläpä Loviisassa ihan "kotikentällä". Fysioterapeutti suositteli meille viime keväänä Hoinan hyppytekniikan tarkistuttamista, koska likan lantion alue on ollut joka kerralla jumissa ja koska Hoina on rämäpäämenijä ja siksi muutenkin riskirajoilla joka treenissä. Kurssilla tehtiin mm. treenejä, joissa arvioitiin koiran etäisyyden ja korkeuden arviointikykyä, rytmittämistä, painon siirtoa takaosaan ponnistuksessa, jo ponnistuksessa jarruttamista sekä alastulojen laatua.

Oli todella mielenkiintoista päästä sellaiseen oppiin, josta itsellä ei ollut vielä aikaisemmin minkäänlaista kokemusta. Välillä tunsi itsensä kieltämättä aika tolloksi, kun vaikka miten yritti jalkojen ojennusta tai tasapainopisteitä tuijottaa, ei nähnyt yhtikäs mitään. :D Meidän onneksemme uutiset olivat kuitenkin mielettömän hyviä. Olen koonnut videoon alle jokaisen tekemämme treenin ja kouluttajan kommentit Hoinasta. Tiivistetysti palaute oli jotakuinkin seuraavanlaista: Hoina käyttää kroppaansa aivan oikein ja sen on hyppyteknisesti taitava. Ehkä juuri siksi se jumiutuukin, kun käyttää kroppaansa niin täysillä. Hoina tuottaa voimaa hyvin takaa, eikä sillä näy mitään tyypillisiä kiihkeän koiran ongelmia, kuten etupainoisuutta juostessa. Syviä tukilihaksia saa vahvistaa kestävyyden kannalta. Mitään fyysisiä - ei edes takapään tai lantion alueen - ongelmia ei näy hyppäämisessä. Loppuun vielä omistajan lisäys: Hoina oli mielentilaltaan kuin unelma! Se pystyi odottamaan rauhassa vuoroaan vain kolmen metrin päässä suorittavasta koirakosta, odotti paikkamakuussa ennen kuin kutsuin sen kentälle, istui sievästi ja kyttäilemättä paikoillaan viedessäni lelua ja pysyi kaikin puolin järjissään. Jos tämä ihmetyttää, kannattaa käydä lukaisemassa viimeisin merkintä varsinaisen blogimme puolelta.

Toisena päivänä Hoina alkoi aivan selvästi väsyä loppua kohden, mutta niin kävi ryhmässämme kaikille niille koirakoille, joilla hyppytekniikka oli hyvä. Hihkaisen videolla suorastaan "OHO!", kun Hoina viimeisillä toistoillaan vaihtaa täyden etenemisen jonkinasteiseen raviin ja jopa vilkuilee muualle kuin targettiin. Sellaista en ollut nähnyt ikinä aiemmin. :D Videolla kouluttaja arpoi (useammankin koiran kohdalla), vaikuttiko melko teräväkivinen kenttäkin koirien varovaisuuden lisääntymiseen loppua kohden. Kurssin lopuksi meille suositeltiin jokaista kurssilla tehtyä treeniä esimerkiksi perustreenien jälkeen parina palauttavana toistona, sillä mitään varsinaista muiden ylitse noussutta vahvistettavaa ei ollut. Meidät toivotettiin tervetulleeksi marraskuiselle jatkokurssille, mutta hetken asiasta keskusteltuamme kouluttaja oli sitä mieltä, että voimme tulla, jos koemme sen tarpeelliseksi, mutta että emme välttämättä saa jatkokurssista paljonkaan irti. Luultavasti jätämme siis sen väliin ja menemme sitten Chhainan kanssa uudelleen peruskurssille, kun sen aika tulee. :)

Hauskaa oli, että Vappu tunsi Hoinan isän, kehui isäkoiran hyppytekniikkaa ja näki Hoinan yleisessä liikkumisessa paljon samaa kuin Jöstassa. Lisäksi kaivettuani Chhainan ulos autosta, hän kysyi, oliko Chhaina "niitä Päkäpaimenia"? Useimmiten BC-ihmisetkään eivät täällä päin ole tunnistaneet kennelnimeä ollenkaan, mutta Vappu sanoi ajatelleensa heti, että Chhainan on pakko olla Päkäpaimenia, koska hän oli jo aiemmin nähnyt paria Chhain sisarusta. :D Pikkulapseni on siis tunnistettavissa!




keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Tokon hurmaa toukan kanssa

Laji: Toko
Koira: Chhaina 4kk
Vetäjä: Loviisan seudun koirat
Paikka: Loviisa


Tänään oli meidän toinen kertamme arkitokossa ja vuorossa olivat koirien välistä pujottelu, luoksetulo, hyppyesteeseen tutustuminen sekä perusasennosta maahan meno. Koirien välissä pujotellessa Chhaina sai kävellä vapaasti löysin hihnoin, eikä se vilkaissutkaan muita koiria, kun mammalla oli kuivattuja kalapaloja. ;)




Luoksetulossa otettiin ensin yksi istumaanjättö, joka käytiin palkkaamassa, ja sitten vasta varsinainen luoksetulo. Chhaina jäi ja pysyi kummallakin kerralla yhdellä käskyllä eikä edes nytkähtänyt lähtiessäni, palatessani tai ennen kutsukäskyn antamista. Epäilin hiukan, tuleeko pentu yhdellä eleettömällä "tule"-käskyllä, kun luoksetuloa ollaan palkkailtu todella vähän, mutta tulihan se hienosti. Ei edes epäröinyt yhtään. Riemujuoksua se ei sentään tule - koska se ei kovin helpolla intohalkea mistään - mutta reippaasti kuitenkin. :)




Hyppyesteellä käveltiin ensin yhden lankun yli niin, että ohjaaja käveli koiran mukana esteen vierellä, ja toisella kierroksella koira lähetettiin jo namialustalle esteen yli. Koska Chhai on vielä kovin pieni, hyppy ei ole pentutreenilistalla, mutta tulipahan nyt tutustuttua esteeseen. :) Mitään ihmeellistä ei Chhainan mielessä hypyssä ollut, ja namialustallekin ahne possukka lähti viivana.

Viimeisellä kierroksella otettiin vielä maahanmenoa sivulla. Tähän namien vahva haju oli jo haitaksi, kun Chhai ei mennyt ensimmäisestä käskystä maahan. Toisaalta jahka likka kuunteli käskyä, se meni ensimmäistä kertaa ihan suoraan - kotitreeneissä se on tahtonut perääntyä samalla niin, että takapuoli on vähän kääntynyt mun taakse. Lisäksi Chhai sai tyylipisteitä äärimmäisen leveästä tarjotinotteesta maahan. :D

Chhainan kanssa treenaaminen on todella helppoa, kun se on luonnostaan koko ajan kuulolla. Vaikkei sen kanssa olla juuri treenattu, tuntuu, kuin se osaisi paljon enemmän ja paremmin kuin muut pentuni tähän asti. Ei se kuitenkaan osaa, mutta taitavuus korostuu, kun pentu ei tee liikkeiden välissäkään mitään ylimääräistä tai väärää. Rehellisesti sanottuna Hoina tarvitsisi tätä arkitokoa huomattavasti Chhainaa enemmän. :D

Chhai tauolla


keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Tokopuolen herättelyä

Laji: Toko
Koira: Chhaina 4kk ja Hoina 2v
Vetäjä: Loviisan seudun koirat
Paikka: Loviisa


Lienee korkea aika herätellä taas vähän treenilokia! Päivittelemättömyys ei onneksi tarkoita, ettemme olisi treenanneet - agilityä ollaan treenattu kummankin kanssa kerran viikossa, mutta en vain ole saanut aikaiseksi tai nähnyt tarpeelliseksi kirjoitella treeneistä. Ihan perusjuttuja ollaan tehty. Tänään aloitimme kuitenkin Chhainan kanssa arkitokon, kun emme pentutokoon enää mahtuneet, ja käytimme Hoinankin kanssa kimppatreenien häiriötä hyväksi.

Kenttä on Chhainalle jo pentuagilitystä tuttu paikka eikä se ole ollut siellä moksiskaan häiriöstä - eikä ollut tälläkään kertaa. Viisi uutta koirakkoa tai uusi kouluttajakaan eivät juuri kiinnostaneet, vaan likka istui tomerana ja tapitti mua herkeämättä silloinkin, kun emme tehneet mitään. Tällä kertaa teimme katsekontaktiharjoituksia, luoksepäästävyyttä, sekä ihmisen että koiran ohituksia, paikoillaan istumista sekä etäisyydellä että koiraa kiertäen ja maahanmenoja.

En ole koskaan tehnyt minkään pennun kanssa niin vähän juttuja kotona kuin olen Chhainan kanssa tehnyt tähän asti, mutta silti likka oli pätevimmästä päästä aikuisten koirien keskellä. :D Olin aivan äimänä, kun likka teki suvereenisti joka jutun: ei noussut morjestelemaan luoksepäästävyyksissä tai pyrkinyt ohitettavien luo, pysyi hienosti 2-3m päässä istumassa ja tosiaan odotti kuuliaisesti ja hötkyilemättä lisähommia silloinkin, kun olisi saanut ottaa aivan rennosti. Pennun katse kävi muissa koirissa alle kymmenen kertaa koko tunnin aikana, ja likka itse vaan on tyyni kuin viilipytty! Mahtilapsi! Ja jottei vaan mikään unohtuisi mainita, niin itse asiassa maahanmenossa vieläpä edistyttiin treenin aikana. Chhaina nimittäin totteli käskyä ensimmäistä kertaa kokonaan ilman käsiapuja!


Arkitokon jälkeen alkoi kisatokoilijoiden omatoimitreenit, joissa otin vain vartin pikakatsauksen Hoinan tokotilanteeseen. Ottamissani lyhyissä seuraamispätkissä likan katse ei laskenut kertaakaan(!!!), mitä ei ole tapahtunut koskaan aiemmin. Oikeaa paikkaa sai vielä korjailla, kun innostunut Hoina tahtoo vähän alkaa edistää. Käytän kehuja ja ääntä vielä joka kerran, jotta saan maksimoitua onnistumiset.

Seuraamisen lisäksi otin myös avoimen liikkeestä jäävät, joissa niin ikään seuraaminen oli ensimmäistä kertaa oikean näköistä! :) En voi kyllin sanoa, miten riemuissani olen tästä edistyksestä! Kaukoissa Hoina otti muiden treenaamisesta häiriötä ja vaati ensimmäiseen ylös nostoon molemmilla yrityskerroilla tuplakäskyn. Koko treenin suola oli kuitenkin prikulleen onnistunut piilopaikkamakuu. Loppukeväästähän Hoina otti jostakin painetta ja nousi ylös siinä vaiheessa, kun olin palaamassa sen luo. Lisäksi se valahti monesti jo maahan mentäessä hieman vinottain, mutta tänään - oi tänään! Koko liike meni kisanomaisesti juuri niin kuin haluan sen menevän. Hoina oli lähtiessäni ja palatessani rauhallisen ja levollisen näköinen eikä edes harkinnut ylös nousemista ennakkoon. Jipii!


Tämänpäiväisen perusteella mulla on niin mahtavat koirat, että ihmettelen, miksi mä lähden tokokentälle aina vaan pitkin kynsin ja hampain. :D Valitettavasti mitään materiaalia ei ole, mutta koitan saada jonkun ensi viikolla videoimaan. :)

torstai 29. toukokuuta 2014

Agilitykilpailut Kotkassa 25.5.-14

Laji: Agility
Koira: Hoina 2v
Tuomari: Asko Jokinen


Olemme ehtineet käydä viime viikkoina jo useissa agilitykisoissa, mutta pääsykoekiireiden, koulutusten ja töiden takia en ole oikein mistään niistä ennättänyt kirjoittamaan. Nyt viime sunnuntaina kävimme Kotkassa kolmella radalla, joista kaksi ensimmäistä olivat kaoottisia ja viimeinen päivän pelastus. Ensimmäisellä radalla kaikki söhlät voi laittaa mun piikkiin, mutta toisella Hoina veteli aivan omiaan. Kuuluttajakin naureskeli meille: "Rosvot ne räjäyttävät pankin mutta Hoina räjäytti kyllä radan." Myös lähdöissä kekkuloitiin aika lailla...TAAS.



Pyhtään kisoista muutaman viikon takaa. Kuva © Martta Ala-Krekola


En tiedä, mitä toisen ja kolmannen radan välissä ehti tapahtua, sillä viimeinen yritys oli aivan eri luokkaa kahteen aikaisempaan suoritukseen verrattuna. Hoina otti kontaktit upeasti - joskin niin se tekee aina alhaalla, mutta nyt myös ylösmeno puomilla sujui - ja ohjautui takaapäin juuri sinne, minne piti. Kepeille tultiin suoraan mutkaputkesta, ja tiukan haltuunoton jälkeen nekin menivät hyvin. Tuomarilla oli selvästi yksi niisto-takaakierto rataa kohden -mentaliteetti, sillä kyseinen kuvio löytyi joka radalta - viimeiseltäkin. Tämä kohta oli juuri loppusuoran alkupäässä, ja vain sekunti ennen estettä tajusin, että jos tässä rima pysyy, me tehdään nolla. Ja rima putosi, tottakai, koska ajatuksissani unohdin väistää koiran edestä. Pudotuksesta huolimatta maalissa kiljuin ja hurrasin kuin maajoukkueeseen olisi valittu ja kompuroin niin, että olin vähällä kaatua kokonaan koirani päälle. Se rata vaan oli täydellisin ratasuorituksemme tähän asti. Pyhtään vitosradalla kun keinun kanssa oli pientä säätöä, vaikkei sieltä virhettä silloin tullutkaan, mutta nyt ainoa korjattava kohta olisi ollut tuo rima ja oma liikkeeni. Hoina toimii siis näköjään silloin, kun sitä vähiten odottaa: heti ensimmäisellä radalla - tai kuten sunnuntaina, siinä vaiheessa, kun itse on jo heittänyt pyyhkeen kehään ja uhkaillut kisatauolla.

En muista aikaisemmista radoista paljonkaan, mutta mikä mulle jäi mieleen oli se, että kepit onnistuivat joka radalla: lähetys, koiran kiinniotto ja maltilla loppuun suorittaminen. Keppien jälkeen ei tosin näillä radoilla ollutkaan sitä meidän ansaa, putkea, mutta on niitä keppivirheitä tullut muutenkin. Tuolla viimeisen radan vitosella olimme taas nopein ratavirheen tehnyt koirakko, ja sijoituimme hienosti toiseksi. Palkinnot olivat kukkaiskisojen nimen veroisia! ;)



lauantai 3. toukokuuta 2014

Hoinan ensimmäiset agilitykisat

Laji: Agility
Koira: Hoina 1,5v
Tuomari: Markku Kaukinen
Paikka: Pyhtää


Debytoimme tänään Hoinan kanssa ensimmäisissä virallisissa agilitykilpailuissamme Pyhtäällä. Tarkoitus oli lähteä vain harjoittelemaan ja saamaan realistista kuvaa kisavalmiudestamme, ja reissulle meillä oli kolme tavoitetta: mä pysyn rauhallisena kuin itse valaistunut munkki, meillä on hauskaa ja lähdöistä ei karata. Kuvasta voi ehkä päätellä, että kisat menivät hieman yli odotusten. Voitimme nimittäin heti ensimmäisen ratamme vitosella! Käytännössä rata oli puhdas, mutta puomin ylösmenoon en tajunnut jarruttaa Hoinaa, joten putkesta tullessaan se kaarsi niin, että tuli kontaktille lievästi vinossa kulmassa - ja hyppäsi suoraan kontaktin yli.

Muut radat käytimmekin sitten harjoitteluun. Toiselta radalta meidät heitettiin ulos, kun en tajunnut prakanneen keinun uusinnan olevan "radalla treenaamista", ja viimeinen rata kaatui odotetusti ihan siihen faktaan, että se oli hyppyrata. Heti tuli rimoja alas, kun olin väärään aikaan väärässä paikassa, ja lisäksi Hoina ei meinannut löytää keppien ensimmäistä väliä millään - ja kun se vihdoin löysi sen, päästin taas upean riemukiljaisun, jolloin koira kääntyi katsomaan mua ja lopetti tietysti kepit. :D Hyvä minä!

Kisojen lopuksi meitä lähestyi eräs mulle entuudestaan tuntematon mies, joka kehui meidät maasta taivaaseen. Hänen mukaansa yhteistyömme on mahtavaa, Hoina on loistokoira, ihan selvä kolmosluokan koira, jopa aineksia maailman kärkiluokkaan, sanoi tietävänsä mistä puhuu seurattuaan agilityä vuosikausia ja että meistä tulee vielä aivan koneita, kun vaan vielä vähän hioudutaan paremmin yhteen. Toivossa on hyvä elää, sanoi se lapamatokin. :D

Hienointa oli se, että vaikka Hoina kävi aivan kierroksilla eikä kuunnellut mitään ennen rataa, lähdöt pysyivät tänään, radalla koira keskittyi tekemiseen ja radan jälkeen agilitytarpeiden ollessa tyydytetty, se istui rauhallisena kuin viilipytty kentän laidalla. Harjoitusta sen sijaan vaatii vielä kontaktien ylösnousut, keinun loppukontakti sekä tietysti vasta opitut kepit. Otan ilomielin vastaan useita läheltä piti -nollia, joilla ratasuoritus olisi kuitenkin sujuva, sillä kakkosiin meillä ei ole mikään kiire. Ykkösissä viivyn mielelläni niin kauan, kunnes saamme yhteistyöhömme nimenomaan sitä ratavarmuutta.



tiistai 22. huhtikuuta 2014

Irtoamisia

Laji: Agility
Koira: Hoina 1,5v
Vetäjä: Omatoimitreenit & Martta Rauma
Paikka: ATT




Parit viimekertaiset treenit ovat olleet todella hyviä. Onnistumisia tulee, koira pysyy hanskassa ja kepit menevät osana rataa. Vieläkin meille vaikeimpia ovat kuitenkin pitkät suorat. Koostin viimeisistä kaksista treeneistä videon, jossa näkyy sekä meidän parhaimpia että huonoimpia osa-alueitamme. Hyvää videolla ovat monet onnistuneet suorat, kyky suorittaa rataa jo pidemmälle kuin kolme ensimmäistä estettä sekä kepit; huonoa Hoinan putkihimo niin, että edeltävä hyppy alitetaan, vaikeus edetä radalla suoraan sekä ohjaajan liian aikaiset ja/tai voimakkaat ennakoinnit täyskäännöksissä.

Lisäksi videon rataharjoituksen loppusuoralla näkyy viime viikolla tapahtunut oivallus rimojen putoamisen suhteen. Ensimmäisellä kerralla jättäydyn taakse ja annan Hoinan edetä: rimat pysyvät paikoillaan. Toisella yrittämällä olen koiran rinnalla tai jopa vedätän sitä: jokainen rima alas. Viimeisellä yrittämällä jään taas taka-alalle, ja annan koiran tehdä rauhassa: rimat pysyvät. Johtopäätös tästä oli se, että a) älä rynni, b) älä vedätä koiraa hypyillä ja c) osaa se koira pitää rimat ylhäälläkin.

Vaikka tämä video on sekava kooste erinäisistä treenipaloista, sillä on mulle henkilökohtaisesti suuri merkitys. Tuo treeni, jossa Hoina alkoi alittamaan rimoja, oli surkein treenimme pitkään aikaan, enkä saanut sen aikana onnistumisia edes puolia toistoista, kun taas niitä seurannut ryhmätreeni oli paras treenimme pitkään aikaan. Ei siis kai pitäisi maalata piruja seinälle vain yhden huonosti menneen harjoituskerran perusteella?

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Mölliratatreenit

Laji: Agility
Koira: Hoina 1,5v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: ATT


Koska meidän viikkotreenimme oli tältä viikolta peruttu, kävimme eilen paitsi kuvaamassa loput tekniikat koulutusmateriaalia varten myös ottamassa loppuun lyhyen ytimekkäät mölliratatreenit. Mä olen älyttömän huono suunnittelemaan mölliratoja, kun olen kisannut korkeammissa luokissa viimeiset vuodet, mutta yritin saada rataan edes vähän niitä meille vaikeita suoria. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun olemme saaneet kepit osaksi rataa! Jos Hoinaa pyysi hieman jarruttamaan ennen keppejä, se pääsi alkuun hienosti, mutta täydellä vauhdilla se ei ensin mitenkään päässyt kääntymään sisäänmenon jälkeen heti seuraavaan väliin.

Ensimmäisellä yrittämällä palkkasin kontakteja namilla, mutta aika pian likka lakkasi ottamasta nameja vastaan, kun halusi vaan päästä takaisin radalle. :D Rimat pysyivät hyvin ylhäällä, mutta jo yhdestäkin kolautuksesta pistin pelin seis ja vaadin parempaa suoritusta. Sitten toisella yrittämällä teimme nollarataa aina viimeiselle esteelle asti, missä tietysti rima tuli alas. En tiedä, oliko esteväli mahdollisesti liian lyhyt, kun muuten rimat pysyivät ylhäällä niin kivasti ja juuri tuossa kohdassa se tuli alas usealla uusintayritykselläkin. Loppuun sain senkin kohdan kuitenkin korjattua, ja lisäsin loppusuoralle vielä kolmannenkin hypyn.

Alla on video siitä melkein nollaradasta. Hetken aikaa pitää vielä treenata, ennen kuin mennään kisoihin harmittelemaan viimeistä alas tullutta rimaa. :D Tänään mennään kuitenkin naapuriseuran möllikisoihin sekä mölli- että agilityradalle, kun vihdoin keppejäkin on ainakin teoriassa mahdollista tehdä osana rataa.



torstai 27. maaliskuuta 2014

Vihdoin verkoitta!

Laji: Agility
Koira: Hoina 1,5v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: ATT


Me ollaan viime viikkoina jouduttu lomailemaan ryhmätreeneistä juoksujen takia, mutta omatoimisesti olen kyllä käynyt nauhoittelemassa kevään koulutuksiin opetusmateriaalia Hoinan kanssa. On ollut ihanaa huomata, että voin jo todella käyttää Hoinaa mallikoirana kaikissa tekniikoissa! Pohjan pitäisi siis olla hyvä, vaikka ratasuoritukseen asti pääsemiseen on vielä matkaa.

Koska aika on mennyt enemmän tai vähemmän nykyisiin opintoihin ja tulevaan pääsykokeeseen satsaamiseen, en ole ehtinyt sen enempää treeneistä kirjoittamaan. Nyt koulutusmateriaalia koostaessani ehdin kuitenkin kasata pienen videon keppitilanteestamme tältä viikolta. Vahinko vain, että videolta uupuvat yli 90 asteen takaaleikkaukset, jotka ovat ehdottomasti hienoin juttu, jonka tällä hetkellä osaamme. :) Verkkoja ei siis tällä viikolla olla tarvittu kertaakaan!



keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Hoinan seuraamistilanne

Laji: Toko
Koira: Hoina 1,5v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: Turku


Koska olemme treenailleet sitten viime merkintöjen melko vähän, ajattelin ladata tänne viimeisimmän tallennetun seuraamisnäytteemme - mistäs muualta kuin ihan omasta olohuoneesta. Tämäkin on tosin jo kuukauden vanha. Mua harmittaa, että Hoinan katse pääsee kerran alas, mutta mä en sitä tuossa vaiheessa huomannut. Lisäksi vähän hätäisiltä näyttävät nuo kääntyilyni. Muuten tämän kehtaa kyllä ehkä laittaa näytille?

Kovin vähän ollaan tokoiltu viime aikoina muutenkaan, ja seuraamisessakin on ilmennyt jo uusia haasteita: nimittäin edistäminen. Nyt katse pysyy hyvänä jo lähdöstä ja pitkiäkin pätkiä, mutta paikkaa saakin sitten korjailla senkin edestä. Huoh. Tokokärpänen on kyllä lentänyt muiden öttiäisten mukana etelään talven ajaksi eikä ainakaan vielä näytä merkkejä palaamisesta. Odotellaan! :D




perjantai 7. helmikuuta 2014

Tuulia Liuhdon opissa & alkuvuoden treenikooste

Laji: Agility
Koira: Hoina 1,5v
Vetäjä: Tuulia Liuhto
Paikka: Kaarina


Meille tarjoutui eilen illalla mahdottoman kutkuttava mahdollisuus lähteä tuuraamaan treenaamaan estynyttä koirakkoa Tuulia Liuhdon tekniikkasovellusryhmään, ja eihän siinä voinut kahta kertaa miettiä! Niinpä lähdimme köröttelemään kohti Kaarinaa liukkaasta ja niljakkaasta säästä huolimatta.

Tuulia sai takuulla hyvin realistisen kuvan Hoinasta, sillä saimme näytetyksi hänelle niin ongelmakirjomme kuin parhaatkin puolemme. Hyvin osuikin kouluttajan toteamukset Hoinasta oikeaan, ja kun vielä avasin hänelle likan sukua, niin hän tunnisti Jösta-isän mennen tullen kaikesta Hoinan tekemisestä. Viesti oli jotakuinkin sama kuin lähes kaikilta muiltakin meitä kouluttaneilta: Hoinassa on paljon potentiaalia, mutta helppoa sen kanssa ei tule olemaan, sillä mun on oltava tiukkana niin monessa asiassa. Perääni ryntäily ja paimenmainen kyttäily ja lähes jahtaaminen, niin tarkka kropanlukutaito ja mun oma hysteerinen minikoirataustani on vain pieni alku siitä, millaisten asioiden kanssa saan painia vielä piiiiitkään.

Koulutuksesta jäi käteen taas monta hyvää neuvoa. Koska kirjoitan treeniblogia kuitenkin etupäässä itselleni, kirjaan neuvot vain yksinkertaistettuun listaan, josta on jatkossa hyvä käydä muistelemassa, mitä kannattikaan treenata.

  • lähdöt :: Tuulia ei kyllä sanonut mitään, mutta nyt on alkanut taas H:n peppu nousta...
  • lähdöstä suoraan putkeen :: H tulee ykkösesteen ohi tai ali, jos on putki vetämässä
  • rauhallinen ohjaus :: Tuulia joutui "pienentämään" mun liikkeitäni - ei siis huitomista!
  • jarrujen ja ponnistuskohtien palkkausta :: vaikka itse jarrutan oikealla lailla, Hoina ei reagoi
  • muuria vaikeista kulmista :: Hoina joko kolautti tai otti ihan tukea joka yrittämällä

Viime aikoina olen muutenkin alkanut käydä kerran viikossa omatoimisesti hallilla. Pääasiassa olen ottanut keppejä ja aina maanantain treeneissä ilmenneitä ongelmakohtia, mutta nyt on yllä taas hetkeksi uutta pureksittavaa! :) Alle liitän vielä videon, joka alkaa viimeisimmällä keppitilanteella, jatkuu maistiaisilla ja äärimmäisen yllättävästi onnistuneella saksalaispätkällä Tuulian treeneistä ja loppuu pätkiin maanantaisista mölliryhmän treeneistä. Kyseessä on siis treenikooste, jossa näkyy paitsi tyypillisimpiä ongelmiamme myös keppiverkkojen häivytysprojektia ja tietysti muutamia sydäntä huljauttavia onnistumisia. Nauttikaa ja kommentoikaa! :)



torstai 30. tammikuuta 2014

Kimppareenejä :)

Laji: Agility
Koira: Hoina 1,5v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: ATT ja Porvoo


Tällä viikolla olemme treenanneet upouusien tuttavuuksien, Ellan ja Tepon, sekä ihanien vakitreenikamujemme Roosan ja Pennin kanssa käydyissä omatoimitreeneissä laveita ja ansattuja takaakiertoja, itsenäisiä kontakteja ja keppejä. Kaikissa ollaan edistytty, mutta etenkin keppien suhteen alkaa näyttää kerta kerralta paremmalta. Pitäisi vain saada treenattua enemmän niin, että olisin itse edellä. Ajattelin, että ensi kerralla laitan täydet verkot, palkan viimeiseen keppiväliin ja menen itse vielä kepeiltä edemmäs. Sitten kutsun Hoinan verkotettujen keppien "läpi", jotta se ei pääse karkaamaan palkalle mutta jotta se oppisi, ettei sen kannata kiirehtiä mun luo. Pikkuhiljaa se sitten toivon mukaan oppii, että palkka tulee aina olemaan viimeisessä välissä mun sijainnistani huolimatta.



keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Uusi treeniryhmä

Laji: Agility
Koira: Hoina 1,5v
Vetäjä: Anne-Mari Piispanen
Paikka: ATT


Aloitimme maanantaina ATT:llä uudessa treeniryhmässä. Vaihdoin kisaryhmästä mölliryhmään, jotta pääsisimme tosiaan treenaamaan mölli- ja ykkösluokankin tasoisia ratoja. Sinne kolmosiin kun pitää ensin noustakin! ;)

Näin alkuun täytyy heti todeta, että ryhmän vaihto oli kyllä loistopäätös! Niin kouluttaja kuin itse ryhmäkin otti meidät todella hyvin vastaan, vaikka tulinkin hullun bordercollien kanssa. Itse inhoan sitä BC:n muka tuomaa jumalaisuutta ja ylemmyyttä, ja yritänkin aina korostaa koirani heikkouksia ja näyttää, että se on ihan tavallinen ja vieläpä - päinvastoin kuin helppo - pirun vaikea harrastuskoira. Mulla on tällainen henkilökohtainen BC-kriisi... :D

Teemana meillä olivat meille vielä suht' uudet vekit 15 esteen radalla. Itse vekit menivät yllättävän toimivasti, mutta pari kertaa tuli rima alas, kun Hoinalle tuli kiire mun perääni. Teimme myös täyden spiraalitakaakierron, jossa minulle suurin haaste oli päättää, muutanko epäselvän takaakierto-niistoni pelkäksi takaakierroksi vai selkeäksi niistoksi. Päätin yrittää jättää niistokäden pois ja pari kertaa se sujuikin hienosti, mutta koska olen aina ottanut tuollaisiin ohjauksiin niistot, Hoina ei osannut joka kerralla vielä tulla tuohon pelkistettyyn versioon. Kouluttaja kehui silti Hoinaa siitä, että se jo noin nuorena tulee ohjauksiin niin hyvin ja on kuuliainen, ja jopa minä sain palautetta hyvistä, rauhallisista kädenliikkeistä. Ne ovatkin ainoa, mikä mun ohjauksessani on rauhallista... :D Tästä jäi tosi hyvä fiilis, ja maltan tuskin odottaa ensi viikon treenejä!

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Möllikisat Lohjalla 25.1.-14

Eilen osallistuimme Hoinan kanssa ensimmäisiin möllikisoihimme. Oikeasti Hoina ei todellakaan ole vielä edes möllikisavalmis, mutta koska viime viikolla treenimme peruuntuivat, lähdimme ihan puhtaasti treenaamaan mölliratoja. Koska Hoinan vauhti on niin mieletön, olen tähän asti tehnyt vain kiemuraratoja, joissa voin pitää Hoinaa hanskassa lähes koko ajan. Tiesin etukäteen, että suorilla Hoina helposti vain juoksee esteiden ohi pelkästä juoksemisen ilosta, joten treenikokemusta suurempia odotuksia meillä ei tosiaankaan ollut.




Osallistuimme yllä olevalle mölliradalle kaksi kertaa, kun kerran oli uusintastartin mahdollisuus, ja samat virheet toistuivat kummallakin kerralla. Ykköshypyn yli Hoina tuli molemmilla yrittämillä, koska se näki jo lähdöstä ainoastaan putken suun. Edes korostetulla ohjauksella toisella yrittämällä se ei hypännyt ensimmäistä estettä. Kun sitten pääsimme matkaan, itselläni vain adrenaliini virtasi, kun saatiin vetää aikamoista haipakkaa. Kahdessa sekunnissa olimme aina jo radan toisessa päässä, ja huumauduin Hoinan tavoin hetkeksi vain siitä vauhdin hekumasta. Ongelmia tuli tietysti vasemmalla olevalla suoralla, esteillä 6-9, kun suoraa pääsi tilanpuutteen vuoksi ohjaamaan vain sisäpuolelta. Magneetit tietysti vetivät Hoinaa sisäradalle niin, että se tuli ensimmäisellä kerralla ainakin pituuden ohi ja upposi putken väärään päähän. Sama vauhtikaaos toistui toisella yrittämällä. Loppusuoralla oli tosiasiassa mölliradalla vain kolme tavallista hyppyä, joista jotkin rimat putosivat jollakin kerralla - en muista enää.

Näiden jälkeen otimme vielä sisuuntuneina osaa kolmannelle, kisaavien radalle, jossa kakkosesteen tilalla olivat kepit ja loppusuoralla tosiaan tuo rengas - muuten järjestys oli sama. Tällä kertaa Hoina hyppäsi ensimmäisen hypyn hienosti ja meni vielä keppien oikeaan väliinkin alussa, mutta useista uusintayrityksistä huolimatta se ei malttanut pujotella avustuksellakaan loppuun saakka. Loppurata olisi periaatteessa mennyt nollana läpi, jollen olisi tehnyt aivan tarpeetonta jarrutusta hypylle 11, jonka rima tuli alas. Nostin itse riman takaisin, hyppyytin Hoinan sen yli, ja jatkoimme loppusuorankin virheittä maaliin.

Kaikilta radoilta tuli siis oletettavastikin hylky, mutta viimeisen radan suhteen olen todella tyytyväinen, sillä siinä sain korjattua mölliratojen virheitä ja huomautettua rimasta. On melko ihmeellistä, miten hyvin Hoina on kuulolla radalla, kun ottaa huomioon, millä kierroksilla se käy omaa vuoroa odottaessaan. Periaatteessa viimeisellä radalla keppejä lukuunottamatta nolla olisi jo ollut mahdollinen - ja viimeiselle radalle päästäessä voitte vain kuvitella, missä sfääreissä Hoina jo liiteli ennen startteja...


Hyvää kisoissa olivat seuraavat asiat:

  • Hoina teki, osasi ja näytti joka radalla juuri kaikki ne asiat, jotka sille on opetettu
  • kontaktit olivat pomminvarmoja joka kerralla, vaikka etenin itse reippaasti ennen vapautusta
  • loppujen lopuksi saimme myös pitkän suoran 6-9 toimimaan (ohjaus vastakädellä)
  • se vauhti...on vaarallista mutta myös pirun siistiä, kun saamme homman kuntoon!
  • kiihtymisestä huolimatta koiran ohjattavuus ei kärsinyt starttien myötä
  • Hoina irtosi (vähän liiankin) mukavasti putkiin
  • ei varasteluja lähdöissä!

Treenattavaa:

  • ne kepit oikeasti valmiiksi!
  • erilaisia treenejä, joissa putki on seuraavana tai ansaesteenä -> malttia!
  • suoria, suoria, suoria...

Päivä oli siis hyvinkin opettavainen ja positiivinen, vaikka kyllä siellä paikan päällä tunsi yhden jos toisenkin sääliksi käy tuon hullun omistajaa -katseen. :D Muut bordercolliet olivat ihan rauhassa, kun omani teki kaikkensa päästäkseen radalle ihan joka sekunti. Kyllä me varmaan koko kilpailujen nopein koirakko oltiin, mutta se ei kyllä hirveästi yllätä. Tällaisen tykin ohjaaminen ei ole mitään helppoa hommaa, mutta maltan tuskin odottaa vuoden parin päähän, kun olemme jo oppineet pelaamaan tiiminä yhdessä ja koira on saanut lisää estevarmuutta. Jos tämä riskipeli vaan pitää Hoinan siihen saakka terveenä...

Ps. Vaihdoimme ATT:llä mölliryhmään ja saimme myös avaimen itsenäistä treenailua varten, joten ehkä se tästä lähtee!


maanantai 13. tammikuuta 2014

Vahvistelua lajissa kuin lajissa

Laji: Agility ja toko
Koira: Hoina 1,5v
Vetäjä: Omatoimitreenit
Paikka: Porvoo ja Loviisa


Nyt vain pikainen päivitys videokatsauksen muodossa. Torstaina kävimme pitkästä aikaa Roosan ja Pennin kanssa treenaamassa agilityä. Hallilla oli valmis rata odottamassa, ja treenasin sillä sitten meille hankalia juttuja: ihmisnuoli-jarrutuksia, muurin takaakiertoja, keppejä, loppusuorien etenemisiä ja itsenäisiä kontakteja keinulla. Jarrut menivät parhaiten ikinä; muurin takaakierrot taas olivat lähes ylitsepääsemättömän vaikeita. Kepeillä vahvistin vain pari oikeaa, verkotonta suoritusta lievällä avustuksella, sillä vaikka kesällä Hoina oli juuri saanut hyvät, itsenäiset kepit, emme juoksu- ja sairaslomataukoilujen takia saaneet vastaopittua vahvistettua tarpeeksi. Nyt pitää siis ottaa vähän takapakkia keppien suhteen.

Loppusuoria kokeiltiin sekä pelkällä käskysanalla että etupalkalla. Videolta näkee selvästi, milloin on kyse mistäkin tavasta. :D Pelkällä käskylläkin Hoina eteni alusta saakka, mutta paljon epävarmemmin ja sain kyllä huutaa niin, että koko halli raikui. Niinpä tosiaan vahvistin käskysanaa etupalkalla, ja ihan hyvin osasi likka mennä edellä ja rytmittää hyppynsä. Lopuksi otimme vielä muutaman toiston itsenäisiä keinuja. Videolla näkyy, miten Hoina ei aluksi malta ottaa kontakteja ollenkaan mutta vahvistamalla alkaa sitten tajuta ideaa.




Alle liitän vielä videon seuraamisen kontaktitreenien etenemisestä. Tässä käytin lelun sijaan namipalkkaa, sillä samaan aikaan sattui sopivasti Hoinan iltapala-aika. Kesken treenien osa perheestä tuli Finan kanssa kotiin, joten saimme erityishäiriötäkin. Hoina sieti kyllä hyvin Finan pomppimista suoraan naamalle - mitä nyt välillä kääntyi tuijottamaan Finaa, että häivy nyt siitä hemmetti soikoon. :D Se yritti kuitenkin koko ajan täysillä Finankin läsnäollessa, heilutti häntäänsä ja kurotti namikättä kohti kuin sanoen: "Mä yritän kaikkeni tässä, annas sitä namia välillä, niin pystyn kyllä siihen!" Pari kertaa jouduin korjaamaan kontaktia ottamalla uuden perusasennon, mutta pääasiassa Hoina malttoi kurkistella mua kohti ihan kiitettävästi.

Tavallisesti en ota pidempiä pätkiä, mutta nyt halusin testata videolle, pysyykö kontakti yhtään yllä, jos otan jo askeleita. Ihan hyvältähän tuokin näytti verrattuna edellisiin yrityksiimme - joskin otin tässä siinä vaiheessa namikädenkin avuksi varmistamaan, ettei kyyryily iske päälle. Tämän kanssa ei kuitenkaan kiirehditä nyt, kun taktiikka näyttää toimivan. Vahinko vain, ettei meillä ole koti-Turussa kokovartalopeiliä treeniavuksi!



maanantai 6. tammikuuta 2014

Loppiaisviikonlopun lääkitys

Laji: Toko
Koira: Hoina 1,5v
Vetäjä: Kaarina Jaakola ja omatoimitreenit
Paikka: Lempäälä ja Loviisa


Viikonloppuna pääsimme myös tokoilemaan Lempäälässä. Kuokimme paikallisiin tottistreeneihin, joissa kokenut PK- ja tokoharrastaja Kaarina arvioi seuraamistamme ja valoi meihin uskoa tulevaan. Kaarinan mielestä touhumme ei kuitenkaan ollut ollenkaan niin pahan näköistä kuin Miikku oli alunperin hänelle maalaillut, joskin tutulta se kuulemma näytti. Niinpä saimme seuraamiseen seuraavanlaisen täsmälääkityksen: perusasennossa nökötystä katsekontaktilla niin, että avustaja huutaa, koska on aika palkata. Palkka putoaa kainalosta erityisellä palkkasanalla, joka on eri kuin vapautuskäsky. Itse en saa vilkuilla koiraan päinkään. Jos kontakti putoaa, otetaan uusi perusasento. Pikkuhiljaa aletaan tehdä painonvaihtoja ja jalannostoja muuten samalla taktiikalla, kunnes voidaan ottaa askel. Jos koira "roikkuu" perusasennossa matalassa kyyryssä, se yksinkertaisesti nostetaan pystympään.

Kaarinan mukaan - ja olenhan itsekin sitä mieltä - Hoina on tautisen mahtava koira, joka tekee täysillä töitä minulle. Mutta että sille saisi "perhanan hienon seuraamisen"? Pakko kai se on uskoa, kun jo nyt treenit ovat lähteneet hyvin liikkeelle! :)

Eilen puolestaan agitreenien lopuksi näytimme Miikulle vielä Hoinan noudon ja luoksetulon pysäytykset, jotka menivät aivan nappiin. Miikkukin kehui menoa oikein päteväksi. Lisäksi kaukot likka teki hienosti...eilen!


Tänään kävimme sitten tokoilemassa loppiaisen kunniaksi, kun ihana siskonikin lupasi lähteä mukaan avustajaksi ja hömppätokoilemaan Finan kanssa. Mä tein Hoinan kanssa kontaktiperusasentoja, piilopaikkamakuun, jossa Finakin sai toimia häiriökoirana, pysäytysluoksetuloja, noutoja ja erityisesti niiden loppuosia sekä avoimen luokan kaukokäskyjä. Kaikki muut menivät hienosti, mutta luoksetuloissa Hoina ennakoi enemmän kuin koskaan - jopa niin, ettei edes juossut. Niinpä otin vain läpijuoksuja. Kaukokäskyissä Hoina ei sitten tänään noussut parina kertana kaksoiskäskylläkään istumaan ja jos nousikin, jäi kyyryyn. Niinpä pienellä takapakilla vahvistin käskyt ja jätin sitten asian sikseen. Seuraavissa treeneissä siis seuraamisen ohella kaukokäskyt ja luoksetulo syyniin! Nuo kaukot ovat kyllä kummalliset, kun ne välillä ovat jo muka kisavalmiit ja sitten taas eivät toimi ollenkaan. Vahvistamista siis taitavat vaatia vielä aika lailla... Videolta huomasin, että perusasennoista osa oli vinoja, mutta niiden ei kuulemma tarvitsekaan olla täydellisiä nyt - pääasia, että katse ja ryhti ovat kuosissa!



Kamera jäi ärsyttävän vinoon!

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Tauolle tauko!

Laji: Agility
Koira: Hoina 1,5v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: Lempäälä


Tänään, Lempäälässä kasvattajan luona lomalla, pääsimme pitkästä aikaa agilitaamaan! Meillähän on ollut kolmen kuukauden tauko sairasloman takia, mutta nyt olemme saaneet vihdoin luvan palata kentille. En tiennyt yhtään, mitä odottaa. Musta tuntui, että olemme vielä aivan alkeissa, ja pelkäsin, että menosta tulee pelkkää kaaosta. Olin onnekseni täysin väärässä. Pakka ei hajonnut kertaakaan. Hoinan vauhti oli kontrollissani koko ajan, eikä turhia käännöksiä juuri tullut! Wau!

Keppeihin mun täytyi vielä laittaa verkot, vaikka ne olemme joskus ilmankin jo suorittaneet. Emme vain päässeet oikeaan aikaan vahvistamaan niitä, joten nyt täytyi ja täytyy lähiaikoinakin palata vähän taaksepäin. Kun kerran oli mahdollisuus, treenasimme tietysti niitä eniten, mutta muuten kokeilin vain ihan perusohjaamista ja sitä, miten Hoinalla on laji muistissa. Putkijarrujakin vahvistin ja olen niistä kyllä ylpeä. Hoina kuuntelee niin hyvin jarrukäskyä! Saatiin kasvattaja-Miikultakin vain positiivista palautetta ja vakuutteluja, että Hoinasta tulee vielä upea agikoira. Mustakin alkoi taas pitkästä aikaa tuntua siltä. Nyt kehtaa palata takaisin ryhmätreeneihinkin! Tuli oikein taas palo treenaamaan, joskin meidän pitää treenata matalammilla rimoilla vielä pidemmän aikaa.




Kyllä me myös tokoiltiin, mutta niistä treeneistä kirjoitan ihan erikseen. Lisäksi varsinaiseen blogiin tulee studiokuvia Hoinasta ja Pro-siskosta! :-)