keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Totuus

Laji: Agility
Koira: Hoina 2v ja Chhaina 6kk
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: ATT


Tänään tulossa on aika lohdutonta kamaa. Videoin Hoinan treenit ja säästin jokaisen palan treeneistämme videolle siirtymiä ja puhelimen muistin loppumista lukuunottamatta. Video näyttää tismalleen sen, miksi me jättäydyimme pois ryhmätreeneistä: ei tällaisia juttuja voi treenata ryhmässä. Lyhykäisyydessään selitettynä, vaikka kuinka olin vähäeleinen viilipytty ja pitää turhautumiseni piilossa, treenimme eivät juuri etene lähtöviivalta kauemmas. Kun lähtö pysyy, tippuu rima, kun rima pysyy, varastetaan kontaktit, kun kontakti pysyy, tulee seuraava rima alas... Koira, jonka hyppytekniikassa ei ollut mitään vikaa. Mopo vaan lähtee käsistä.

Loppua kohden videolla sentään on näkyvissä toivon pilkahdus, kun Hoina näyttää vastaavan palautteeseen. Sen kanssa pitää rakentaa koko ratasuoritus alusta. Jos joku ihmettelee, mikä tuo lähdön tsippi on, sen idea ei ole saada koiraa tekemään mitään, vaan tarkoitus on ainoastaan, että koira oppii lähdössä odotellessaan, että ennen lähtöä tulee muita sanoja, muuta liikettä - joku muu rituaali kuin lähtö. Välillä koira kohottautui ryhdikkäämmäksi tsipin ansiosta, ja niillä kerroilla kehuin ja palkkasin koiran.

Kaipaisin kommentteja, haukkuja, tsemppisanoja tai sääliä: mitä vain kommentteja. Tällaiset treenit meillä on nyt syksyn ajan vähintään kerran viikossa, eikä niiden aikana meillä ole mitään tavoitteita asetettuna - ei edes lajin pariin palaamisen suhteen. Tänään illalla käydään tekemässä samanlaista harjoittelua möllikisoissa, mutta olen jo mielessäni vaihtanut lajimme rallytokoon. Hoina tarvitsee lajin, jossa se ei kiihdy tai paineistu toiminnasta itsestään, ja koska sellaista lajia ei ole, rallytoko taitaa olla paras vaihtoehto. Tokossakin kun Hoina on nillittävä kone, joka ei silti vastaa treenin hienosäätöön. Se tekee, mutta se tekee sinnepäin ja hullunkiilto silmissä. Tässä sensuroimaton video, mutta varoitan, se voi olla tylsää katseltavaa. :D




Chhaina on onneksi jo kasvamassa hienoksi agilitykoiraksi, jonka mieli on rauhallinen, vaikka vauhtia alkaakin tulla. Ehkä saan siitä kisakaverin. Jotta merkintä ei menisi ihan masisteluksi, niin onhan tässä puolivuotiaan ensimmäinen virallinen agilityvideo. Chhaina on onneksi huoleton! :) Ja oon todella ylpeä itsestäni, että oon saanut opetettua likan leikkimään niin hyvin, että lelu on palkkana aivan yhtä mieluisa kuin makupalatkin!





5 kommenttia:

  1. Jotenkin sääli, jos Hoina joutuu siirtymään rally-tokokoiraksi... Meilläkin oli vuosi sitten lähtöongelma, josta selvittiin ehkä kuukauden tehotreenillä ja sillä, että hetkeen ei päässyt lähdöstä koskaan radalle (tehtiin aina takaakierrosta). Sen jälkeen on pysynyt hyvänä. Rimojakin meillä poljettiin viime joulun aikoihin, mutta siitäkin ollaan selvitty (tai ainakin kuvittelen niin...). Ongelma ei onneksi ehtinyt kovin pitkälle ja onhan Kaapo toki paljon helpomman oloinen kuin Hoina tai ainakaan Kaapolla ei oikeastaan juuri koskaan nouse kierrokset niin korkeiksi, että se lopettaisi ajattelemisen...
    Luulisi kuitenkin, että kun vain saat lähtöön paremman mielentilan ja Hoinan ymmärtämään, että rimat kannattaa pitää ylhäällä, niin agilityn lopettaminen ei tuntuisi enää yhtään niin houkuttelevalta =) Helpommin tietysti sanottu kuin tehty...

    VastaaPoista
  2. Juurikaan mitään en osaa sanoa, kun ei ole Hoinan kaltaista koiraa, enkä tiedä miten mikäkin vaikuttaa, mutta tässä lisäehdotuksia näihin harjoituksiin:
    - palkka aina poispäin esteistä, ja voisiko olla ei-lentävä-palkka ettei sekin kiihdytä entisestään?
    - oletteko tehneet rauhoittumisharjoituksia radalla, ensimmäisen esteen takana tai keskellä rataa rauhoitut istumaan ja vaikka lukemaan kirjaa niin kauan että Hoina rauhoittuu ja rentoutuu makaamaan viereen ilman käskyä, eli itsekseen rauhoittuu?
    - oletteko tehneet nenänkäyttötehtäviä radalla/muuten, esim. namin tai lelun etsiminen kentältä esim. "etsi" käskyllä, pystyykö keskittymään tällaiseen tai saisiko sen keskittymään tällaiseen? Syöminen rauhoittaa, leikkiminen aktivoi.
    - oletteko harjoitelleet luopumista esteen/radan edessä (palkkaamista kehulla tai namilla kun koira vilkaisee vaikka sivuun, ja lopulta vähitellen kääntää pään, kääntyy kokonaan pois päin (eli sheippaamalla)? - tämä on periaatteessa sama kuin tehdään luopumista kädessä olevasta namista
    - Auttaisiko että alkaa saamaan muitakin asioita luopumisen /rauhoittumisen kautta - siis jos menee jossain muissa tilanteissa myös vähän kierroksille, mutta vähemmän kuin radalla?
    - Mikäs se perussääntö on, opeta haluamasi käytös ensin helpoissa tilanteissa, ja sitten pikkuhiljaa siirrä sitä aina vaikeampaan tilanteeseen, ja sitten itse ongelmatilanteeseen

    No meillähän on aivan eri ongelmat kuin teillä, joten apua ei minustakaan juurikaan ole, tsemppiä teille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommenteista! Jatkan asian pohtimista...

      Kati, paljon tuli hyviä vinkkejä, joista toki montaa ollaan jo kokeiltu. Palkasta vastaan sen verran, että meille ovat kouluttajat järjestään sanoneet, että kannattaa pysytellä lelupalkasta - viimeksi Alatalon Vappu, vaikka hänkin tiesi mentaaliongelmasta. Namipalkassa tai namien etsimisessä agilitytreeneissä on sekin huono puoli, että jossain vaiheessa Hoina lakkaa ottamasta palkkaa. Esimerkiksi kontakteillä namit saattavat jäädä maahan nenän alle, kun vapautuskäskyn odottaminen on palkkaavampaa kuin namit...

      Lisäksi rauhoittumisesta sen verran, että taukovaiheissa ja esimerkiksi kouluttajan antaessa palautetta Hoina onkin ihan rauhallinen eli menee maahan ja odottaa, että homma jatkuu. Se on nimenomaan se itse tekemisvaihe, joka jumittaa. :( Siinä mielessä välitauko ei pure itse ongelmaan. Katsotaan, mihin tästä jatketaan...

      Poista
  3. Hyvin tunnet ongelman ja sulla on selkeästi suunnitelma miten edetä :) Pidät hyvin malttisi ja kivan näköistähän tuo on.

    Mitä mulle tuli ihan vaan harrastajana mieleen, että voisiko tuota tsippiä selkeyttää kriteereissä, esim. kurreasento? Hyvin tuo asennon korjaaminen käy noinkin, mutta olisi selkeämpi kriteeri koirallekin. Nythän korjaa tyhtiä vain juuri niin vähän kuin on pakko ja ainakin itse helposti tyytyisin vähän lysyynkin ;)

    Osa "paina" ja "odota" käskyistä tuli jo aika painokkaasti, en tiedä onko Hoinalle mitään merkitystä vireen kannalta, mutta oman rentouden puolesta voisi näihin kiinnittää huomiota ainakin videolta jälkeenpäin katsottuna, miltä tuntui vs. miten tuli sanottua.

    Namien syömisestä sen verran, että itse vaadin koiriltani ja koulutettavien koirilta, että namia pitää pystyä syömään eli ne syödään jos tarjotaan. Muuten menee mun mielestä vire liian korkealla ja sitten rauhoitutaan ennen jatkamista sen verran, että kykenee taas syömään. Pidän sitä rajana vireessä (en tiedä onko se mitenkään optimaalinen raja, mutta se on helppo tunnistaa) pitäen mielessä, että oppimista ei tapahdu liian korkeassa vireessä.

    Välillä hirvittää, kun ihannoidaan näin kuumia koiria radalla. Hoina on superhieno ja toivottavasti saat sen hiljalleen järjelliselle tasolle, jotta treenamisesta ja kisaamista tulee taas mielekästä ja turvallista. Tsemppiä treeneihin!

    nim. agility vaihtui juuri rally-tokoon (muista syistä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurreasento oli tosiaan työn alla nimenomaan tuoksi zipiksi, mutta tosiasiassa tiedän, että sen vaatiminen ennen lähtöä johtaisi siihen, ettei lähtöä tulisi koskaan. Ainoa, mihin sen intokapasiteetti kykenee irroittautumaan on tuo jalkojen väliin tuleminen, mikä ehkä kertoo juuri ongelmastamme. Koira ei siis vain ota käskyjä vastaan lähtöpaikalla: samasta syystä en voi pitää lähtöasentona maassa makaamista, kun koira ei yksinkertaisesti tottele - ei, vaikka se ei pääsisi radalle ja vietäisiin systemaattisesti pois. Radasta luopuminen ei siis oikein pelaa.

      Ja kyllä, käskyt on painokkaat ja kisoissakin ne pitää oikeasti - ei ärjyä mutta painokkaasti - vaatia, koska siveä peruskäsky ei ylitä koiran draivin tasoa. Hoina ottaa kyllä siitä(kin) selvästi painetta, niin kuin koko lajista myös positiivisesti, joten siksi tämä onkin mennyt vähän tällaiseksi negatiiviseksi noidankehäksi. Peruskäskyillä homma menee aivan pelleilyksi ja hallitsemattomaksi, ja vaativilla käskyillä Hoina kykenee tottelemaan mutta ottaa selvästi painetta sekä minusta että maanisuudesta päästä takaisin radalle esimerkiksi kontakteilla.

      On selvää, että vire on aivan väärä, kun namit eivät enää maistu - en vain tiedä, mitä tekisin asian kanssa. Tokossakin jos käytän nameja, koira ottaa ne pikaisella näykkäisyllä vain muodon vuoksi, mutta siitä näkee, että sen ainoa tavoite ja palkka on se, että hotkaisun jälkeen pääsee taas jatkamaan. Ylipäätään kaikki tekeminen on Hoinalle jo itsestään niin palkkaavaa ja hullaannuttavaa, että namit eivät sitä paljon kiinnosta vaikka se ne ottaisikin, ja toisaalta lelun kanssa palkkaaminen pitää yllä kierroksia ja saa koiran entistä enemmän fyysisesti väsyneeksi.

      Kyllä minä olen ajatellut vielä tätä yrittää, koska ei siinä mitään menetäkään. Maksaisin heti vaikka monen sadan euron koulutuksetkin, jos tietäisin, että tästä päästään yli. Koska sitä ei kukaan minulle voi taata, koitan tehdä työn itse. :) Kiitos kommentistasi!

      Poista

Skriivaakkin sitten pitkä stoori!