Vuoden viimeiset treenit

Laji: Agility ja toko
Koira: Hoina 7kk ja Fina
Vetäjä: Oma harjoitus
Paikka: Porvoo

Tänään lähdettiin likkojen kanssa vetämään vuoden viimeiset agilitytreenit, joiden loppuun tosin oli pakko ämpätä hieman tokoakin. :) Suunnittelin radan, jonka teemana olivat putki-puomi-yhdistelmä ja valssit. Aloitin Hoinan kanssa ja tehtiin kerralla kaikki kohdat, koska edellisestä yhteistreenistä opin, että pennun treenit menevät piloille, jos treenaan ensin Finskin kanssa.

Alkupätkä aivan alusta kutoselle asti meni hienosti ja sen sain videollekin. Vaikka Hoina irtosikin kutoselle hienosti parikin kertaa (niin, että jäin seiskan taakse eli kuvassa seiskahypyn "alapuolelle"), huomasin, ettei se vielä ollut kovin luotettavissa. Eli vaikka pentu on nimenomaan aina irronnut ja se hanskaan tulo on ollut vaikeampaa, pitää sitä irtoamistakin näköjään ottaa. ;) Keinua kokeiltiin sitten erikseen pari kertaa, ja olihan se melkoista sählinkiä. Sain sentään lopulta pari kertaa käskettyä Hoinan pysymään paikoillaan tasapainopisteessä, jotta sain laskettua laudan alas - se kun meinasi loikata aina pois, kun kiikku alkoi kipata. Sitten se hölmö keksi vasta kaikkien toistojen jälkeen haukkua koko esteen pystyyn... :D Pienten kolistelujen ja rämpytysten jälkeen siirryttiin kuitenkin eteenpäin. Tietääpähän nyt, että ensi kerralla pitää aloittaa sillä kolistelulla sitten, vaikka ei Hoi siihen aluksi reagoinutkaan.

Pussi meni vanhalla rutiinilla, mutta sen jälkeisiin valsseihin ei ollut mitään mahkuja. Onneksi voin vielä tuudittautua ajatukseen siitä, että kyllä ne hypyt sitten hidastavat... :D Vasta kun otin roiman etumatkan, sain kummatkin valssit väkisin väännettyä. Koiraa ei silti ole haukkumista - se tuli kyllä kivasti käteen, vaikka itse olin myöhässä ja meno oli pelkkää töksähtelyä. A:ta emme tietenkään tehneet, vaan sen jälkeinen loppupätkä oli Hoinalle vain lempilopetus ja meni upeasti. :) Ihan pähkinöinähän tuo oli ja pelkkää pitkää kieltä, mutta hienosti se vaan jaksaa keskittyä. Ehkä tuo vauhti vähän laantuu, kun maltti karttuu ja saadaan rimat paikoilleen. Täyskäännöksissä tuolla ruohomatolla likka vetää vielä aivan hirmuiset kaarteet.

 

Finan kanssa otin rennommin - vain koko radan pätkissä. Alussa sillä oli jotain mietintää puomin alla olevan putken kanssa. En tiedä, mikä siinä oli: se tummuus, sijainti vai niiden yhdistelmä. Kontaktit palkkasin nameilla ja keinua rampattiin oikein olan takaa, että saataisiin tammikuun kisoihin siitä vähän aikaa pois. Ensi yrittämällä en ehtinyt valsseihin Finankaan kanssa (tai lähinnä ongelma oli esteisiin törmäily, sillä halli on todella kapea ja sen vuoksi esteet olivat pahasti limittäin), mutta toisella kerralla ehdin kuin ehdinkin, vaikka vähän vaaralliseltahan se varmaan näytti... A:ta niin ikään vahvistin, sillä kyseinen halli on myös hyvin matala, eikä Fina siksi ole monesti uskaltanut kiivetä A:n harjalle ollenkaan. Ensimmäisellä kerralla rusakko epäröikin, mutta Frolic-sateessa unohti nopeasti pelkonsa. :D Koko ajan likalla oli ihana into, jonka toivoisin sen säilyttävän koko alku keväänkin.

Niin... Ja se lopputokoilu tosiaan käsitti ainoastaan tokohypyn hyväksikäytön. Lähettelin Hoinaa sen yli namille ja kokeilin välillä ilmankin - eli pelkkää lähetystä ja stoppia. Kotona seisomisen rinnalle olen voinut jo palata, mutta nyt pentu liikutteli heti tassujaan, vaikkei sen pahemmin siirtynytkään. Tästä viisastuneena kotitreeneissä jatketaan loppuosan harjoittelua ja aina agitreenien tullen treenataan vain hyppyä ja stoppia lentopalkalla.

   

Plussaa yleensäkin sujuvista treeneistä ja Hoinan superhienosta alkuradasta, tokohypyn testausmahdollisuudesta ja Finan kontakteista. Miinusta pärähtää lähinnä omasta hitaudesta ja päinvastaisesti Hoinan rakettivauhdista. Mä olen ihan varma, että tuo koira liikkuu vähintään jollain pierumoottorin vahvistuksella - ei normipentu voi kauhoa tuollaista vauhtia!

Pikaraportti sisätokoista

Laji: Toko
Koira: Hoina 7kk
Vetäjä: Oma harjoitus
Paikka: Sisätreeni kotona Helsingissä

Eilen treenailtiin naperon kanssa pitkästä aikaa tokoa. Lähiviikkoina on mennyt turhankin paljon energiaa Hoinan työkonetraumojen tuskailuun ja itsen tsemppaamiseen, että treenailuihin ei enää ole oikein ollut motivaatiota. Ei olekaan yksi tai kaksi kertaa, kun olen harkinnut muuttavani tämän treeniblogin väliaikaiseksi pelkopäiväkirjaksi...

Otin lyhyitä seuraamisia niin, että heitin vapautuksesta palkan taakse. Tämä on selkeästi paranemaan päin: nyt likka ei enää lähde heti kauemmas sivulle "paimentamaan" mua, kun otan pari askelta imuttamatta.

Hyppyä treenasimme Hoinan lelulaatikolla, jolla myös kontakteja aikanaan aloiteltiin. Tarjottuaan pari kertaa upeat 2on2offit boksin päällä pentu tajusi, että nyt se oikeasti saa hypätä laatikon yli. Toisin sanoen perusasennosta lähetin Hoinan eteen laatikon yli heittäen ensin lelun suoraan eteen jo ennen käskyä ja välillä satunnaisesti vasta koiran jo edetessä. Aluksi koira meinasi lähetyksen jälkeen stopata odottamaan toista käskyä ("Hä? Ai oikeesti? Nytkö?"), mutta kun innostin lisää, homma alkoi toimia. Kerran kokeilin liikettä myös kokonaisena, ja hienostihan pentu stoppasi kuin sähköiskun saaneena ja malttoi vielä nököttää seisomassa siihen asti, että pääsin sen vierelle vapauttamaan sen. :) Kovasti vaan lähetyksiä ja heti keväällä tutustuminen oikeaan tokohyppyyn, niin tässä ei varmaan tule olemaan sen suurempia ongelmia.

Kaukokäskyjä otin myös istu-maahan-vaihdoilla ihan läheltä niin, että lelu kädessä joko nostatin tai laskin likan ja lopuksi palkka lensi aina taakse. Ainakaan tällä kertaa Hoina ei liikkunut paikoiltaan yhtään vaan hissasi nätisti vain etutassuja liikuttamalla. Jee! Siispä alkeet itsellenikin uuteen liikkeeseen vaikuttavat menevän ainakin toistaiseksi oikeaan suuntaan. Missä vaiheessa muuten kannattaa ottaa muitakin vaihtoja ja mitä niistä?

Lopuksi teimme vielä about minuutin mittaisen paikallamakuun, jonka ainoa miinus oli taas se pennun lonkka-asento. Hoi suorastaan röhnöttää siinä paikoillaan. Nyt katse ei kuitenkaan harhaillut sinne tänne, ja mä heittelin vielä kolme leluakin ympäri huonetta - lähimmän aivan Hoin viereen - mutta eipä paljon pentu piitannut.

Plussaa uudempien juttujen toimimisesta ja seuraamisen miniminiedistymisestä, miinusta paikallamakuun röhnötyksestä. Se vaan ei ole kovin nätti suoritus, vaikka muuten puhdas olisikin (eikä siis ole vielä todellakaan, vaan tarkoitan tulevaisuudessa :D). Lähipäivinä voisin vaikka rustailla jonkinlaisia tavoitteita ensi kaudelle sekä Hoille että Finalle...

Pikakelausta

Laji: Agility
Koira: Hoina 7kk
Vetäjä: Oma harjoitus
Paikka: Porvoo

Tänään käytiin vetämässä varmaan maailman pikaisimmat treenit Porvoossa, joten merkintäkin on sen mukainen. Koska mukana oli matkaseuraa, menimme hallille vain oman vuoromme ajaksi ja lähdettiin samantien sen jälkeen jatkamaan matkaa. Mulla ei siis ollut erityisempää suunnitelmaakaan treenien varalle - kunhan pääsisi jotain vähän vetämään. Videolla näkyy vähän kontakteja ja tuttuja takaakiertoja. Huomasin vaan tuosta videolta, että huidon vasemmalla kädellä ihan pilviin, joten ei ihme, että Hoina kävi aina pitkän kaarroksen kautta. :D Heti toiselta puolelta sujuu paljon tiiviimmin, kun käsi malttaa pysyä matalalla. Onneksi on videot!

Uusina juttuina otin vähän pimeää putkikulmaa ja eteen irtoamista, eikä noissa nyt suurempaa ongelmaa ollut. Selkeä treenattava juttu tuleekin olemaan nimenomaan päinvastainen - hanskassa pysyminen ja siihen tuleminen. Ensi treeneihin ajattelin väsätä ihan suunnitelmankin, jotta voidaan sitten noihin paneutua. :)) Lisäksi haluaisin ottaa putki-puomi-erottelunkin heti nyt aluksi, kun niitä ei ole koskaan cavalierien kanssa oikein muistannut treenata ennen kuin sitten, kun ne on ensin pariin otteeseen mokannut kisoissa. :D Tällä kertaa palkkasin penskan kokonaan nameilla ja aion jatkaa kyllä samaa linjaa. Ihan yhtä hyvät kicksit tuo näytti touhusta vetävän noinkin.

Plussaa keskittymisestä ja uusien juttujen toimimisesta, miinusta omista tuulimyllykäsistä ja treenien suunnittelemattomuudesta. Summa summarum: hyvän mielen treenit!

Ylikuntomoottori

Laji: Agility
Koira: Hoina 6kk
Vetäjä: Oma harjoitus
Paikka: Porvoo

Eiliset agilitytreenit olivat aika järkyt. Finalle ne olivat lähinnä rennot ja palauttelevat leikkiagilityt lauantaisten kisojen (joista muuten pärähti yksi SM-nolla!) jälkeen, mutta sähelsin silti aika lailla. Vauhti oli kyllä likalla oiva ja kontaktit se otti upeasti. Yhdessä kohdassa se vaan päätti, että putkesta ulos tullessa hypätään edessä oleva hyppy, vaikka mä miten seisoin päälläni ja pompin ja karjuin aivan toisessa suunnassa. Ja uudestaan, uudestaan, uudestaan ja uudestaan - hiemanko alkoi turhauttaa siinä vaiheessa! :D 

Lienee sanomattakin selvää, että oli idiomaattinen idea treenata Finan kanssa ensin. Pieni bordercollie oli radalle lähtiessä lievästi sanottuna kiihkeä moottori, joka hurisi paikoillaankin ja lipsui ohjauksesta aivan koko ajan. Ensimmäisestä treenipuolikkaasta ei tullut juuri mitään. Koira ampaisi kymmenen metriä pienimmästäkin liikahduksestani ja yksinkertaisesti yritti liikaa. Ainoastaan puomi sujui oivasti muutaman ensiyrityksen jälkeen, kun vaarallisen näköisistä pannasta-kiinni-räpellyksistä selvittiin kunnon estesuoritukseen. Mahtavasti Hoina osasi kyllä yhdistää puomin samantien kontaktilankkuun, eikä kontaktipysäytyksistä mulla ole mitään pahaa sanottavaa. :) Silti ahdisti ja nolotti nähdä koira niin överinä. Hinkuvinkuläähätys vaan kaikui hallissa oman vuoron jälkeenkin.

Ajattelin jo, että en ottaisi Hoinan kanssa enää mitään, mutta sitten en taas toisaalta tahtonut lopettaa treeniä tuollaisessa hullussa mielentilassa. Niinpä olin toisella yrittämällä itse aivan "jäätynyt" ja venyvä, palkkasin nameilla ja rauhoittelin koiraa äänensävyllä ja eleillä samalla kun otin pieniä pätkiä. Päätin nimittäin ennen yritystä, että koetan saada lopuksi vielä vähän rauhallista treeniä, ja mikäli pentu olisi samassa tilassa, treeni olisi siinä. Onneksi olemukseni auttoi ja saimme lopuksi muutaman ihan kelvollisen ohjausyrityksen, vaikka melkeinpä se meni vaan siksi mielentilatreeniksi... Treeneistä lähtiessäni mulla oli todella ankea fiilis. Myöhemmin koitin miettiä, menivätkö treenit oikeasti niin penkin alle vai olinko vain pettynyt ja jopa nöyryytetty, kun ensimmäistä kertaa Hoina ei loistanutkaan taidoillaan muiden treenaajien silmissä. Nolottaa myöntää, mutta näin päivää myöhemmin kallistun enemmän jälkimmäiseen.

Plussaa kummankin likan upeat kontakteista ja loppua kohden treenin parantumisesta (Hoina siis pystyi palaamaan pilvistä takaisin maan pinnalle olemuksenmuutokseni ansiosta). Supermiinusta Hoinan ylikierroksista, jotka kyllä olivat ihan mun oma mokani. Lupaan ja vannon, että tästä opittiin ja ensi kerralla osaan jo ehkäistä moista hulluutta jo etukäteen...

Aamutreenit

Laji: Agility
Koira: Hoina 6kk
Vetäjä: Oma harjoitus
Paikka: Kotipiha, Loviisa

Tänään käytiin Hoinan kanssa antamassa pentutreenivinkkejä viisikuiselle tolleripennulle omistajineen ja treenattiin siinä samassa itsekin. Tällä kertaa jätin ensimmäistä kertaa ikinä lelut kokonaan kotiin, joten vedimme "näytöksen" pelkästään namipalkalla. Muutaman liikkeen jälkeen namipalkan perään pentu veti hirveän spurtin, kun luuli ressukka vielä lelunkin lentävän nappulan lisäksi - vaan eipä lentänyt. :D Muuten liikkeet toimivat ihan normaalisti, vaikka vire oli paljon rauhallisempi.

Näytin Hoinan kanssa kaikki tokojutut, jotka tähän mennessä osaamme, ja otin mukaan myös imutusaskelluksia. Paikallamakuu sujui todella paljon tavallista paremmin. Koko lyhyen pätkän aikana likka ei kertaakaan näyttänyt kuuntelevan jokaista häiriötekijää vaan makasi vain paikoillaan - hieno edistysaskel siis tähän liikkeeseen! :) Jäävät liikkeet menivät hienosti, mutta seisomisessa loppuvaiheen koiran viereen paluu aiheutti taas ensin ongelmia. Silloin helpotin vähän ja palkkailin ainoastaan stoppaamisesta, ja kohta taas pääsinkin likan viereen niin, että se pysyi seisaallaan. Luoksetulo on yhä hieno. Estehypyssä eteenlähetyksenä huomasin, että pelkkä suullinen käsky ei meinannutkaan saada likkaa lähtemään liikkeelle. Luulen, että hypyn mukaantulo jo helpottaa tätä sitten myöhemmin, mutta täytyy silti alkaa jättää käsimerkki pois ja vahvistaa vain suullista lähtökäskyä.

Plussaa rauhallinen ja silti keskittynyt vire ja paikallamakuun parannus; miinusta seisomisen loppuvaiheen minitakapakista ja siitä, että imutustreenin aikana likka heitti takamuksensa välillä mun taakseni. Loppuun laitan vielä videopätkän aamuisista kontaktitreeneistä pyjamisiltaan (:D) ja Hoinan hurrikaanileikistä sen jälkeen.

Tilannekatsaus ensimmäisen vuoden puolivälissä

Laji: Toko
Koira: Hoina 6kk
Vetäjä: Oma harjoitus
Paikka: Sisätreeni, Loviisa

Tässä lupailemani video tämänhetkisistä tokotteluista. Tuosta puuttuu tosin jo kisavalmis luoksetulo ja se imutustreeni, jota ei tehty taaskaan ollenkaan... Huoh! Heti alkuun pitää siis oikaista epäilyksenne - koira ei missään vaiheessa videota seuraa mua, vaan kävelypätkissä treenataan vain käännöksiä ja jääviä liikkeeseen yhdistettynä.

Paljon en edelliseen kirjoitukseen lisäile, mutta kommentit ja vinkit ovat tervetulleita. Noutoon mun piti erityisesti pyytääkin niitä, sillä en tiedä, miten lähtisin sitä tuosta jatkamaan. Hoina hakee kapulan kuin tuulispää mutta jää sitten leikkimään sen kanssa. Maahanmeno oli alkuun todella nihkeää ja hidasta (en muista, näkyykö se videolla), joten siksi jouduin tekemään tuota salamatreeniä taas. Lisäksi huomasin, että seisomaan jäädessä pentu saattaa ottaa askelia - miten muuten siitä pääsee eroon kuin heittämällä vain palkan taakse?

Plussaa maahanmenon nopeutumisesta salamatreenin myötä ja vasta eilen treenatusta jäävän seisomisen loppuosasta - sehän on jo melkein kisavalmis liike, kun vaan seuraaminen saadaan joskus aloitettua... Miinusta seisomisen ja noudon nytkähtelyistä sekä taas tuosta maahanmenon loppuosan lonkkalonksautuksesta.

EdistYÖsaskeleita

Laji: Toko

Koira: Hoina 6kk

Vetäjä: Oma harjoitus

Paikka: Kotipiha, Loviisa

Tokon suhteen treenaaminen on jäänyt viime aikoina vain yökyöpelöintiin. Koska Hoina vetää vieläkin lenkillä tietyistä ärsykkeistä paniikkikohtaukset (traumaperäistä), en ole enää yhdistänyt treenejä lenkkeihin. Kotikotona on onneksi aina niin rauhallista ja iso piha, niin täällä tulee sitten väkisin aina jotain pientä otettua...ja sitten näistä päivityksistä tulee tällaisia tylsiä ja lisämatskuttomia. :D

Tänään kokeilimme todella lyhyen paikallamakuun nopealla alasmenolla ja uudenlaisilla häiriöillä - nimittäin pihalla ruohoa rouskuttavilla pennen lempivinkuleluilla cavaliertytöillä. Käväisin parinkymmenen sekuntin makuun aikana pikaisesti talon nurkan takana piilossa ja sitten vielä koiran takana. Kun palaan koiraa kohti, se heittää itsensä lonkalle, mistä en oikein tykkää, mutten tiedä, miten siitä pääsisi eroonkaan. Lisäksi koko paikkamakuu on muutenkin todella häiriöaltis, minkä vuoksi ollaan tehty vain tällaisia 15-25s mittaisia ottoja.

Jäävien liikkeiden pysäytykset sujuvat jo todella kivasti. Tänään ne menivät peräkanaakin yhtä kertaa lukuunottamatta nappiin. Maahanmenossa pääsen luonnollisesti suoraan paikkamakuutreenin ansiosta takaisin koiran viereen ilman eri treeniä, mutta seisomisesta Hoina on todella herkkä valahtamaan maahan heti, kun käännyn sitä kohti. Tänään otin sitten pari kertaa ihan rautalangasta vääntäen eli nostin koiran käsin maasta takaisin seisomaan ja palkkasin siitä. Pikku hiljaa pääsin palaamaan kohti koiraa niin, että se pysyi paikoillaan ja lopulta ihan koiran viereenkin, minkä sain vielä toistettua muutaman kerran! Hitsit, että tykkään tuosta otuksesta, kun se oppii heti kerrasta!

Seuraamista ei olla otettu vielä ollenkaan kunnolla, sillä en halua mokata sitä. :D Vain perusasentoaskelluksia on tehty ja jääviä liikkeitä sellaisesta vapaamuotoisesta lähellä pyörimisestä. Huomenna yritän ehtiä saada vähän tokovideota vielä ennen kuin tulee pimeää ja kenties saadaan kokeiltua sitten myös imutusseuraamista. Pitäisi muutenkin vaihtaa tokopalkka lähes kokonaan nameille, mutta kun ei niitä ikinä ole käden ulottuvilla! Laiskuus on laiha selitys, mutta kantaa pitkälle! ;)

Plussaa treeneissä tuosta isosta edistysaskeleesta jäävän seisomisen kanssa ja onnistuneesta häiriöpaikkamakuupätkästä; miinusta jälleen ylikierroksista, jotka eivät kyllä tälläkään kertaa vaikuttaneet työskentelyyn (päinvastoin) ja joilla saattaa olla tekemistä sen asian kanssa, että Hoi oli juuri viisi päivää kotona hoidossa ja että käytin taas syntisesti palkkana lelua. Tai sitten vain kuvittelen ylikierrokset, kun tuo paimen on oikeasti paimen ja ihan erilainen moottoriltaan kuin Rilla oli. So far ei niistä haittaakaan ole ollut!