Hoina hyppytekniikan peruskurssilla 9.-10.8.-14

Laji: Agility
Koira: Hoina 2v
Vetäjä: Vappu Alatalo
Paikka: Loviisa

Viime viikonloppuna pääsimme vihdoin Hoinan kanssa osallistumaan hyppytekniikan peruskurssille, joka onnekkaasti järjestettiin vieläpä Loviisassa ihan "kotikentällä". Fysioterapeutti suositteli meille viime keväänä Hoinan hyppytekniikan tarkistuttamista, koska likan lantion alue on ollut joka kerralla jumissa ja koska Hoina on rämäpäämenijä ja siksi muutenkin riskirajoilla joka treenissä. Kurssilla tehtiin mm. treenejä, joissa arvioitiin koiran etäisyyden ja korkeuden arviointikykyä, rytmittämistä, painon siirtoa takaosaan ponnistuksessa, jo ponnistuksessa jarruttamista sekä alastulojen laatua.

Oli todella mielenkiintoista päästä sellaiseen oppiin, josta itsellä ei ollut vielä aikaisemmin minkäänlaista kokemusta. Välillä tunsi itsensä kieltämättä aika tolloksi, kun vaikka miten yritti jalkojen ojennusta tai tasapainopisteitä tuijottaa, ei nähnyt yhtikäs mitään. :D Meidän onneksemme uutiset olivat kuitenkin mielettömän hyviä. Olen koonnut videoon alle jokaisen tekemämme treenin ja kouluttajan kommentit Hoinasta. Tiivistetysti palaute oli jotakuinkin seuraavanlaista: Hoina käyttää kroppaansa aivan oikein ja sen on hyppyteknisesti taitava. Ehkä juuri siksi se jumiutuukin, kun käyttää kroppaansa niin täysillä. Hoina tuottaa voimaa hyvin takaa, eikä sillä näy mitään tyypillisiä kiihkeän koiran ongelmia, kuten etupainoisuutta juostessa. Syviä tukilihaksia saa vahvistaa kestävyyden kannalta. Mitään fyysisiä - ei edes takapään tai lantion alueen - ongelmia ei näy hyppäämisessä. Loppuun vielä omistajan lisäys: Hoina oli mielentilaltaan kuin unelma! Se pystyi odottamaan rauhassa vuoroaan vain kolmen metrin päässä suorittavasta koirakosta, odotti paikkamakuussa ennen kuin kutsuin sen kentälle, istui sievästi ja kyttäilemättä paikoillaan viedessäni lelua ja pysyi kaikin puolin järjissään. Jos tämä ihmetyttää, kannattaa käydä lukaisemassa viimeisin merkintä varsinaisen blogimme puolelta.

Toisena päivänä Hoina alkoi aivan selvästi väsyä loppua kohden, mutta niin kävi ryhmässämme kaikille niille koirakoille, joilla hyppytekniikka oli hyvä. Hihkaisen videolla suorastaan "OHO!", kun Hoina viimeisillä toistoillaan vaihtaa täyden etenemisen jonkinasteiseen raviin ja jopa vilkuilee muualle kuin targettiin. Sellaista en ollut nähnyt ikinä aiemmin. :D Videolla kouluttaja arpoi (useammankin koiran kohdalla), vaikuttiko melko teräväkivinen kenttäkin koirien varovaisuuden lisääntymiseen loppua kohden. Kurssin lopuksi meille suositeltiin jokaista kurssilla tehtyä treeniä esimerkiksi perustreenien jälkeen parina palauttavana toistona, sillä mitään varsinaista muiden ylitse noussutta vahvistettavaa ei ollut. Meidät toivotettiin tervetulleeksi marraskuiselle jatkokurssille, mutta hetken asiasta keskusteltuamme kouluttaja oli sitä mieltä, että voimme tulla, jos koemme sen tarpeelliseksi, mutta että emme välttämättä saa jatkokurssista paljonkaan irti. Luultavasti jätämme siis sen väliin ja menemme sitten Chhainan kanssa uudelleen peruskurssille, kun sen aika tulee. :)

Hauskaa oli, että Vappu tunsi Hoinan isän, kehui isäkoiran hyppytekniikkaa ja näki Hoinan yleisessä liikkumisessa paljon samaa kuin Jöstassa. Lisäksi kaivettuani Chhainan ulos autosta, hän kysyi, oliko Chhaina "niitä Päkäpaimenia"? Useimmiten BC-ihmisetkään eivät täällä päin ole tunnistaneet kennelnimeä ollenkaan, mutta Vappu sanoi ajatelleensa heti, että Chhainan on pakko olla Päkäpaimenia, koska hän oli jo aiemmin nähnyt paria Chhain sisarusta. :D Pikkulapseni on siis tunnistettavissa!