maanantai 21. lokakuuta 2013

Koko tokorepertuaari

Laji. Toko
Koira: Hoina 1v
Vetäjä: Omatoimitreenit
Paikka: Loviisa


Koska meillä on nyt agility- ja riehuntasaikkua, olemme paneutuneet tokon ihmeelliseen maailmaan normaalia intensiivisemmin. Perjantaina kävimme Porvoon hallilla Roosan ja Pennin kanssa ja lauantaina samalla porukalla meidän vanhalla kotikentällämme Loviisassa. Vain jälkimmäisistä otimme videopätkää, joten kommentoin vain niitä liike kerrallaan. Apuja saa taas heitellä! :)




Paikkamakuuta ei saatu videoitua, koska kummatkin suoritimme sen tietysti yhtä aikaa. Aika oli kolmisen minuuttia, josta kaksi olin A:n takana piilossa. Vieressä maannut Penni nousi ylös ja sitä käytiin palkkailemassa useaan otteeseen, mutta siitä huolimatta Hoina pysyi kuulemma ihan rauhassa silloinkin, kun olin piilossa. Näyttää siis tosiaan siltä, että koirat eivät juuri häiriötä aiheuta vaan jos jokin, niin muut kentän ulkopuolella tapahtuvat asiat. Kerran ainoastaan Hoina on liikkunut ja silloinkin vain ryömi eteenpäin, ja silloin koirien selän takana tehtiin agilityä kiljuvalla koiralla. :D

Seuraaminen (0:00) tehtiin heti alkuun pois alta, koska se on niin inhottava! Manasin jo tuolla varsinaisen blogimme puolella, etten varmaan koskaan saa tuota Hoinan luonnollista työasentoa muutettua taivasta kohden kiipeäväksi seuraamiseksi. Vahinko vain, että tuo luonnollinen työasento on yhtä kuin hakatun näköinen koira. No, jokainen ehkä kuulee käskyni ja lepertelyni pitkin videota, eli en usko, että voin itse kantaa ainakaan puolia syyllisyydestä. Tuo sama asento vaan on sillä heti, kun "hommat" alkavat - olivat ne hommat sitten agilityä, tokoa tai ihan vain temppuja keittiössä. Toisaalta keväällä MM-tason kouluttaja sanoi, ettei tuo taas hänen silmäänsä häiritsevältä näyttänyt, koska bortsut vaan ovat tuollaisia. Ei se kyllä silti kaunista ole, mutta jos en koko ajan saisi ulkopuolista painetta korjata asia, tuo saisi kyllä kelvata minulle. Kyllä, olen Hoinankin kanssa "cavaliertokoilija"!

Kuten videolta näkyy, jos teen kisanomaista seuraamista, katsekontakti putoaa tai ainakin koko koira luhistuu pienimpään mahdolliseen kasaan. Normaalissa treenitilanteessa teen vain lyhyitä pätkiä, joissa keskityn siihen, että Hoinan katse ei laskisi heti käskystä ja kehun koiraa, jotta saan sen jopa hyppimään ylöspäin. Joku ei ehkä usko tätä, mutta pikkuisen turhauttaa se, että kuukausien teho- ja innostustreeni ei edelleenkään osoita minkäänlaisia merkkejä siirtymisestä siihen aitoon seuraamiseen. Tämä tarkoittaa, että koira seuraa reippaalla katsekontaktilla vain silloin, kun höpötän ja innostan koiraa tulemaan pois "hommista". Luovuttaminenkin on käynyt mielessä.

Liikkeestä jäävissä meillä ei yleensä ole ollut mitään muuta ongelmaa kuin - yllätys yllätys - se seuraamisosuus ja aika ajoin lopun perusasennon ennakointi, vaikken ole koskaan sitä liikkeen loppuun yhdistänytkään. Perusasento vain on Hoinalla niin vahva. Tälläkin kertaa likka ehti maahanmenossa (2:10) nousta juuri sillä hetkellä, kun olin palkkaamassa. Seisomisessa (2:57) puolestaan ensimmäistä kertaa ikinä Hoina meni reilun seisomisen jälkeen maahan, mikä tietysti uusinnalla korjattiin. Työasento näkyy näissäkin. Olen yrittänyt muuttaa asentoa pian vuoden päivät, mutta ei se taida tuosta koskaan puuttua. Siksi olen kehittänyt ilmiöstä koomisempia nimityksiä: pippelihäntä kuulostaa paremmalta kuin häntä koipien välissä oleva mäiskityn näköinen koira. Videolla sen näkee niin selvästi - liikkeissä jäkitetään niin tosissaan kuin olla ja voi, mutta heti vapautuksesta häntä heiluu ja koira pomppii innosta uhkuen. Hoinaa ei siis tosiaankaan ole hakattu tokoon! :D

Huh?
Luoksetulo (3:44) meni yhtä varmasti kuin yleensäkin. Videolta perusasento näyttää jäävän eteen, mutta minusta se oli kuitenkin ihan kunnollinen "livenä".

Ohjatussa noudossa (4:18) kertasin vain suuntaerottelua, joka siis on ainoa, mitä olemme liikkeessä alkaneet tehdä. Tällä kertaa keskimmäinen kapula kuitenkin aiheutti vasemmalla ongelmia. Oikea puoli onnistui 100%:sti, mutta alussa vasenta piti vahvistaa useaan otteeseen, jotta sain Hoinan menemään sinne eikä keskimmäiselle. Täytyy ilmeisesti ottaa tästä lähtien keskimmäinen aina mukaan. Tähän asti olen tehnyt vaihdellen ilman sitä ja sen kanssa.

Vapaahyppyä teimme saikun takia minikorkuisella esteellä, mutta siinä ei ollut mitään kummallista. Vain lopun ennakointia pitää vielä vahvistaa pois, mutta tällä kertaa ennakointia ei tapahtunut ollenkaan.

Luoksepäästävyyttä aloimme vasta tällä viikolla treenata, ja nyt otimme sitä muutamaan otteeseen. Ensimmäisellä kerralla Hoina nousi ja taisi toisellakin kertaa, mutta neljänteen mennessä se jo pysyi paikoillaan, vaikka Roosa kyykistyi ja taputteli sitä. Tässä täytyy siis vain vahvistaa sitä tulevan ihmisen tylsyyttä.


Obedience training

Kuva © Roosa Laaksonen


Ruutua (5:03) otimme useita toistoja. Videolla kaksi ensimmäistä toistoa menevät yli ruudusta ja selitys on yksinkertainen: olen juoksuttanut Hoinaa ruudun takalaidalle tai jopa yli niin, että pysäytyskäsky on ollut näennäinen - siis koiralla on ollut lupa juosta läpi. Siksi lelun ollessa ruudun takana magneettina Hoina selvästi reagoi käskyyn hidastamalla mutta valuu silti yli, kun ei ole varma, pitikö nyt pysähtyä vai ei. Tyhjään ruutuun Hoina pysähtyy videollakin aivan selvästi. Maahanmenoa seisomisen perään emme olleet ottaneet tähän mennessä, mutta onnistuihan sekin, vaikkakin hitaasti. Tyhjiä ruutuja vaan en vielä kovin tiheään ota, koska niissä Hoina jää täyspitkältä matkalta vielä kyselemään pari metriä ennen ruutua.

perjantai 11. lokakuuta 2013

Jo oli aikakin!

Laji: Agility
Koira: Hoina 1v
Vetäjä: Santtu Stenberg
Paikka: ATT


Olen taas kiitettävästi laiminlyönyt treeniblogin päivittelyä, vaikka treeni-into ja -tiheys on viime viikkoina ollut ehkä korkeimmillaan koskaan - tosin enemmänkin tokossa, mutta nyt myös agilityn puolella tämäniltaisten treenien ansiosta. Kun kolme ensimmäistä harjoituskertaa uudessa seurassa menivät lähinnä ohjeiden kuunteluun ja oman sähläämisen häpeämiseen, pääsimme tänään jo alusta asti tositoimiin. Etenimme koko treenin aikana pienissä pätkissä jopa 12. esteelle asti!




Hoina oli ihan mukavassa mielentilassa: sopivasti hullu ja aivan yhtä kierroksilla kuin yleensäkin, mutta helposti hallittavissa. Joka kohta toimi heti, kun sain ohjeita ja osasin itse näyttää oikein, ja treeni oli muutenkin hallittu ja juuri sopivan pituinen. Sain vahvistettua niin keinua eteenpäin kuin pituudella kääntymistäkin ja mukaan saatiin yksi ihan mukiinmenevän tiukka niistokin. Ja kaikki rimat 60cm eikä tainnut kuin kerran pudota ja kerran kolahtaa! Tässä kirjoittaessani tajuan treenin menneen itse asiassa vielä paremmin kuin musta tuntuikaan. :) Jo oli aikakin!

Kouluttajan tällä kertaa painavin neuvo Hoinan osalta oli vahvistaa likan takaakiertoja ja omalta osaltani "älä ryntäile". Hän jopa kehotti minua kävelemään ohjauksissa, mikäli se vaan on mahdollista. Kaikki sujui niin pehmeästi heti, kun otin iisisti, että pakkohan se on uskoa! Cavalierin vaatimasta superhössötyksestä ja yleishermostuneesta agilitymoodista vaan on kovin vaikeaa päästä eroon, kun sitä on pian seitsemän vuotta harrastanut...

Jäähdyttelylenkillä panostin sielläkin rauhallisuuteen ja sain tyhjennettyä namitaskut vielä pienillä innostuneilla seuraamispätkillä. Hoinahan seuraa nykyään jo ihan mukavasti jossain tuossa sivulla (kyllä sillä seiskaa kasia jo voisi saada), joten nyt yritän tehokuurittaa sitäkin parempaan asentoon. Viikonloppuna päässemme treenaamaan vielä kumpaakin lajia pentutapaamisessa!