Loppiaisviikonlopun lääkitys

Laji: Toko

Koira: Hoina 1,5v

Vetäjä: Kaarina Jaakola ja omatoimitreenit

Paikka: Lempäälä ja Loviisa

Viikonloppuna pääsimme myös tokoilemaan Lempäälässä. Kuokimme paikallisiin tottistreeneihin, joissa kokenut PK- ja tokoharrastaja Kaarina arvioi seuraamistamme ja valoi meihin uskoa tulevaan. Kaarinan mielestä touhumme ei kuitenkaan ollut ollenkaan niin pahan näköistä kuin Miikku oli alunperin hänelle maalaillut, joskin tutulta se kuulemma näytti. Niinpä saimme seuraamiseen seuraavanlaisen täsmälääkityksen: perusasennossa nökötystä katsekontaktilla niin, että avustaja huutaa, koska on aika palkata. Palkka putoaa kainalosta erityisellä palkkasanalla, joka on eri kuin vapautuskäsky. Itse en saa vilkuilla koiraan päinkään. Jos kontakti putoaa, otetaan uusi perusasento. Pikkuhiljaa aletaan tehdä painonvaihtoja ja jalannostoja muuten samalla taktiikalla, kunnes voidaan ottaa askel. Jos koira "roikkuu" perusasennossa matalassa kyyryssä, se yksinkertaisesti nostetaan pystympään.

Kaarinan mukaan - ja olenhan itsekin sitä mieltä - Hoina on tautisen mahtava koira, joka tekee täysillä töitä minulle. Mutta että sille saisi "perhanan hienon seuraamisen"? Pakko kai se on uskoa, kun jo nyt treenit ovat lähteneet hyvin liikkeelle! :)

Eilen puolestaan agitreenien lopuksi näytimme Miikulle vielä Hoinan noudon ja luoksetulon pysäytykset, jotka menivät aivan nappiin. Miikkukin kehui menoa oikein päteväksi. Lisäksi kaukot likka teki hienosti...eilen!

Tänään kävimme sitten tokoilemassa loppiaisen kunniaksi, kun ihana siskonikin lupasi lähteä mukaan avustajaksi ja hömppätokoilemaan Finan kanssa. Mä tein Hoinan kanssa kontaktiperusasentoja, piilopaikkamakuun, jossa Finakin sai toimia häiriökoirana, pysäytysluoksetuloja, noutoja ja erityisesti niiden loppuosia sekä avoimen luokan kaukokäskyjä. Kaikki muut menivät hienosti, mutta luoksetuloissa Hoina ennakoi enemmän kuin koskaan - jopa niin, ettei edes juossut. Niinpä otin vain läpijuoksuja. Kaukokäskyissä Hoina ei sitten tänään noussut parina kertana kaksoiskäskylläkään istumaan ja jos nousikin, jäi kyyryyn. Niinpä pienellä takapakilla vahvistin käskyt ja jätin sitten asian sikseen. Seuraavissa treeneissä siis seuraamisen ohella kaukokäskyt ja luoksetulo syyniin! Nuo kaukot ovat kyllä kummalliset, kun ne välillä ovat jo muka kisavalmiit ja sitten taas eivät toimi ollenkaan. Vahvistamista siis taitavat vaatia vielä aika lailla... Videolta huomasin, että perusasennoista osa oli vinoja, mutta niiden ei kuulemma tarvitsekaan olla täydellisiä nyt - pääasia, että katse ja ryhti ovat kuosissa!

Kamera jäi ärsyttävän vinoon!

Tokokoe 14.9.2013 Paimio

Laji: Toko
Koira: Fina 5v
Tuomari: Tuija Sere
Luokka: ALO
Paikka: Paimio

No jaa! Se olis sitten yhtä ykköstä vaille enää! Tänään saimme Paimion kokeesta nipinnapin ykköstuloksen juuri vihoviimeisellä mahdollisella pistemäärällä ja sijoituimme vieläpä toisiksi! Koe meni taas ihan finamaisesti: seuraamisissa se lähti nenäteille ja luoksepäästävyydessä hyppäsi tuomaria vasten ja meni selinmakuulle - mistä pitkästä aikaa saatiin pieni pistevähennys. Tuomari sanoi heti, että Fina on niin jännä kun siitä näkee, että se osaa, mutta sitten joissakin kohdin se vaan tekee ihan muuta. Mua itse asiassa jännitti aluksi, mahtaako likalla pysyä mielenkiinto tekemiseen ollenkaan, kun joka välissä tuomari jutteli, mutta ihmeen hyvin se meni kuitenkin. :) Ai niin, ja meidät tunnistettiin heti ilmoittautumispisteessä: "Hei sä olit siellä Uudessakaupungissa, muistan koiran. Cavaliereja ei paljon tokossa näe!"

Luoksepäästävyys: 9,5

Paikalla makaaminen: 10

Seuraaminen kytkettynä: 6,5 (mentiin läheltä hyppyä ja ilman hihnaa Fina olisi sinne mennytkin!)

Seuraaminen taluttimetta: 5 (nyt vedin tietoisesti vähän kauemmas hypyltä, mutta nenä vei kuitenkin...)

Liikkeestä maahanmeno: 9

Luoksetulo: 9

Liikkeestä seisominen: 8,5

Estehyppy: 9

Kokonaisvaikutus: 7,5

Yhteensä: 160p. ALO 1-tulos, 2.sija

Tokokoe 28.8.-13 Uusikaupunki

Laji: Toko
Koira: Fina 5v
Tuomari: Ilkka Stén
Luokka: ALO
Paikka: Uusikaupunki

Eilen oli ykköstulos niin maan lähellä, ettei paljon lähemmäksi enää olisi voinut osua! Fina sai Uudenkaupungin kokeesta viisi kymppiä, mikä oli aika superhienoa, sillä samanlaista kymppikatrasta en itse nähnyt yhdenkään muun saavan. Kuten tiedetään, Fina tekee niin tomerasti hommansa - silloin, kun se sille päälle sattuu! Finski on niin hellyyttävä, kun nytkin sekä juoksutarkastuksessa että luoksepäästävyydessä se veti taas reteesti selälleen rapsuteltavaksi, mutta liikkeissä sitten oikein uhkuu, että näin minä osaan!

Seuraamiset menivät tällä kertaa aivan nenätyöskentelyksi ja sitä osasin odottaa jo ihan ensimmäisen kehäkäynnin jälkeen. Kehän leikattu nurmi oli jätetty kuivumaan vielä kasvavan ruohon päälle, ja mikä olisi sen tuoksuvampaa tai herkullisempaa kuin kuiva heinä? Liikkeestä seisomisessa Finalla oli alkuseuraamisessa ajatus niin ikään muualla, joten käskyn tullen se teki toisen maahanmenon. Sääli, sillä olisimme muuten saaneet kirkkaasti omat ennätyspisteemme! En kyllä nähnyt kymppien määrää kehässä vaan oletin jopa kolmostulosta, mutta kelpaahan tämä meille! :)

Luoksepäästävyys: 10

Paikalla makaaminen: 10

Seuraaminen kytkettynä: 7

Seuraaminen taluttimetta: 6

Liikkeestä maahanmeno: 10

Luoksetulo: 10

Liikkeestä seisominen: 0

Estehyppy: 10

Kokonaisvaikutus: 10

Yhteensä: 157p. ALO 2-tulos

Liidellen leireilyä

Laji: Agility
Koira: Hoina 1v ja Fina 5v
Vetäjä: Sonja Paavola
Paikka: Kuralan kartanotila, Yläne

Muuton ja lomailun ohessa olemme vietelleet pienimuotoista agilitytaukoa jo kuukauden päivät, mutta viikonloppuna osallistuimme jälleen entisen seurani, Hurhan, agilityleirille Yläneelle - tällä kertaa kun matkakin oli huomattavasti lyhyempi! Matkaseuraksi saimme ihanan koirakaveriporukan, kun jo viime vuonna samalla leirillä olleet Jenna ja Edi sekä ensimmäistä kertaa mukana olleet Roosa ja Penni yöpyivät samassa huoneessa kanssamme.

Kummankin koiran kanssa leirin treenit menivät juuri tyypillisesti. Finan kanssa sai pääasiassa tehdä nollaratoja ja vain viilata pikkuvirheitä, kun taas Hoinan kanssa keskityttiin rimanpudotuksiin puuttumiseen ja erinäisiin esteisiin fiksoitumisen väliin pääsemiseen. Kummankin kanssa otin opiksi vähintään yhden upouuden asian, joten huvi ja hyöty saatiin nasevasti samaan pakettiin. Leirin ehdoton kohokohta oli se, että Hoina oppi täyspitkät kepit ilman verkkoja ja teki ne radalla itsenäisesti 100% oikein! Ihan mieletöntä! Kontaktien ja lähtöjen kanssa saa kyllä olla todella tiukkana, kun tuo lapsukainen on tuollainen maniac, mutta kyllähän se jo agilityltä näyttää!

Ohjaajan muistilista:

• tee niistot lähempänä rimaa eikä esteen sivusta!
• älä pelkää vauhtia ja valitse ohjauksia sen mukaan - koira ei saa juosta ohjaajaa päin!
• jokaisesta alas tulevasta rimasta huomautetaan, sillä koira osaa kyllä hypätä
• Hoinan kanssa niisto voi toimia lenkkikäännöksissä pyöritystä paremmin
• palkkaa kontakteja eteenpäin itsenäisiksi
• lähdöt kuntoon - ei pienintäkään kekkulointia!

Kuvat © Roosa Laaksonen

Tokokoe 21.7.2013 Kaarina

Laji: Toko

Koira: Fina 5v

Tuomari: Harri Laisi

Luokka: ALO

Paikka: Kaarina

Kun agilityn SM-kisoihin pääsyn jälkeen uskaltaa käyttää viikonloppuja muuhunkin kuin nollien keräämiseen, ilmoittauduin taas pitkästä aikaa tokokokeeseen Finan kanssa. Tällä kertaa koepaikkana oli tuleva kotikaupunkini Turku - tai tarkemmin sanottuna naapurikunta Kaarina. Kokeeseen hyväksymismeilin lopussa järjestäjäyhdistys toivotti treeni-iloa, ja minä ihmettelin, että kokeeseenhan me ilmoittauduttiin eikä treeneihin. Jossain vaiheessa sitten tajusin, että ehkä he olettavat kisaajien treenaavankin ennen koetta? :D Ei me vaan semmoista harrasteta!

Menimme siis kylmiltämme suoraan kokeeseen. Kova tuuli ja ensimmäisen ALO-ryhmän sekamelskainen  ja uusittu paikallamakuu lisäsivät vähän jännitystä suoniin, mutta ryhmäliikkeistä pasahti kummastakin kiva kymppi. Luoksepäästävyydessä Fina aivasti juuri tuomarin tullessa, joten samalla se tietysti nousi seisomaan (olisihan se toki muutenkin sen tehnyt, koska tuomarisetää on pakko moikata!), tervehti tuomaria hyppäämällä ja meni sitten selälleen tämän eteen rapsuteltavaksi. Siinä hymyilytti vähän kaikkia kehässä ja sen ulkopuolella. :) Paikkamakuussakin oli pientä erikoistehostetta, kun molemmat koirat Finan oikealta puolelta lähtivät omistajiensa luo.

Omaa varsinaista vuoroamme saimme odotella todella kauan. Onneksi Finan pystyi kuitenkin pitämään autossa boksissaan, joten odottelu ei alentanut motivaatiota. Seuraamiset menivät muuten normaalisti, mutta täyskäännöksissä Fina jäi todella paljon haahuilemaan. Jäävät menivät nappiin (vaikka luulin, että oma varmistuskääntymiseni olisi aiheuttanut maahanmenossa kaksoiskäskyn) ja saivat tuomariltakin isot kehut, mutta luoksetulo oli tällä kertaa todella hassu! Fina tuli tapansa mukaan kuin raketti luokseni, mutta jäikin pomppimaan mua vasten ja vielä haukahti pariin otteeseen! Se tietysti näkyi myös pisteissä.

Hypylle likka meinasi taas karata, mutta onneksi sain sen käskytettyä takaisin luokseni. Yleensä meillä on ollut vaan kaksi lautaa, mutta nyt liikkeenohjaaja sanoi sen olevan liian vähän ja lisäsi tolppien väliin korkeutta. Hyvin toimi liike kolmenkin laudan kanssa. Hypyn takana maassa oli joku musta möltti, joka Finan piti ensin tsekata, mutta otti kuitenkin hienosti liikkeen sen jälkeen loppuun asti. Tuomari kehui Finaa kovasti iloiseksi veitikaksi - miksiköhän? - ja sanoi, ettei suurempia virheitä ollut missään muussa kuin luoksetulossa. Yli-into ei minua todellakaan haittaa, koska yleensä tokosuorituksemme vaan lässähtää jossakin vaiheessa, joten haukku oli minusta vain hassu ja hyvä juttu. Itse sain toistamiseen noottia seuraamisessa aivan vinoon kävelystä. :P

Lopulta olimmekin jaetulla nelossijalla vain puolen pisteen päässä kolmossijasta ja saimme ihan reilun ykkösen! Minä kun en pistelaskuja tai kertoimia ole koskaan opetellut - enkä katsellut tuomarin pisteitä kehässä - niin odotin, että ykkösestä saattaisi huonolla tuurilla silti jäädä pari pistettä uupumaan. Onneksi näin ei tänään ollut ja ensimmäinen ykkönen on plakkarissa! Josko sitä vielä tämän vuoden puolella kävisi yrittämässä toista askelta lähemmäs koularia... Super Fina! :)

Luoksepäästävyys: 10

Paikalla makaaminen: 10

Seuraaminen kytkettynä: 8

Seuraaminen taluttimetta: 7

Liikkeestä maahanmeno: 10

Luoketulo: 6,5

Liikkeestä seisominen: 9,5

Estehyppy: 9,5

Kokonaisvaikutus: 8,5

Yhteensä: 170p. ALO 1-tulos

Keppejä, välistävetoja ja päällejuoksuja

Laji: Agility

Koira: Hoina 1v ja Fina 5v

Vetäjä: Omatoimitreeni

Paikka: Loviisa

Huh! Nytpä on tullut päiviteltyä todella ahkerasti ja moneen otteeseen vieläpä videoiden kera! Kävimme eilen äidin ja koirien kanssa treenailemassa vähän välistävetoja ja päällejuoksuja sekä vahvistamassa keinua. Videon alkuun lisäsin vielä Hoinan nykyisen keppitilanteen. Verkot ovat vain toisella puolella ja takaaleikkauksetkin sujuvat! Seuraava askel on siirtää ohjurit viikon päästä toiselle puolelle ja sitten vähitellen poistaa keskeltä lähtien kummaltakin puolelta. :) Voila!

Keppitreeni kohdasta: 0:00

Hoinan kenttätreeni 0:26

Finan kenttätreeni 3:08

Aamuväsytys

Laji: Agility ja toko

Koira: Hoina 1v ja Fina 5v

Vetäjä: Itse vetämäni tekniikkaryhmä ja omatoimitreeni

Paikka: Loviisa

Taisteltuani viikon verran flunssan kanssa pääsimme tänään pitkästä aikaa treenaamaan. Järjestin torstaisen peruutuksen takia tekniikkaryhmän treenit tälle päivälle, joten päästiin heti aamusta kentälle treenailemaan. Tänään ohjelmassa olivat esteteho ja välistävedot - estetehossa tarkemmin vielä muuri, rengas, pituus ja okseri, jarrutukset niille ja jarrutuksen ja suoraanmenon erottelu. Okserijarrujahan olemme treenanneet kotipihallakin, mutta noita muita esteitä on tullut tehtyä Hoinan kanssa aika vähän, saati sitten mitään jarrutuksia niille. Yllätyksekseni likka toimi todella upeasti myös renkaalla eikä useista toistoista huolimatta mennyt jarrutuksissa tai valsseissakaan kehikosta tai paukutellut rinkulaa. Supersiistiä!

Vaikeampia esteitä Hoinalle olivat selvästi pituus ja muuri. Pituudelle varmaan kannattaisi olla joku ihan oma käskynsäkin..? Mineissä se loikka on niin pieni, että olen huudellut samaa "hoppia" kuin muillakin mahdollisilla hypyillä, mutta makseissa tuo on jo melkoinen ponnistus. Hoinalla ei selvästi ollut ylipäätään kuvaa siitä, miten este tulee suorittaa, sillä aluksi se kaateli aina loppupään palikoita ja lopuksi asteli jo keskeltäkin niiden päälle. Parin palkalle lähetyksen jälkeen onnistuneet toistot kuitenkin lisääntyivät ja jarrukin alkoi jo toimimaan. Samaa pitää muistaa ottaa myöhemminkin ihan erikseen! Muurilla taas vasemmalta puolelta ohjaus ja jarruttaminen aiheutti alkuun esteelle astumisen, mutta tässäkin muutama uusi yritys meni jo mallikkasti. :) Lopulta sain tehtyä jokaiselle esteelle jarrun niin, että koiran ponnistusvaiheessa olin jo itse selin esteelle.

Välistävedoissa me ollaan kehitytty hurjasti! Kaahotuskierroksia ei tullut enää kuin max. 20% yrityksistä eli itse veto onnistui todella hyvällä prosentilla. Jos jokin meni vikaan, niin useimmiten se oli sitten rima, joka putosi. Saimme kuitenkin monta täysin onnistunuttakin suoritusta molempiin suuntiin - mutta vain, jos teimme välistävedon yksittäispätkänä. Heti, jos kohtaan tultiin edes yhden esteen yli (lue: sata lasissa), pakka hajosi samantien. :D Mutta minä EN valita vauhdista!

Fina-ressukka yritti koko treenin ajan kelpotella itsensä ulos boksistaan - ja onnistuikin kertaalleen - joten muiden lähdettyä vedin sen kanssa vielä kokeenomaiset ALO-treenit. Seuraamiset menivät normaalia paremmin: haahuilua ei ollut, mutta kontakti ei pysynyt läheskään koko ajan ja Fina edisti pikkuisen. Finan seuraaminen on Finan seuraaminen, joten aivan sama vaikka se seuraisi takaperin, kunhan se nyt hilluu jossakin siinä alle puolen metrin säteellä :D (Ja kyllä, näistä lähtökohdista kidutan itseäni Hoinan seuruutreenillä...)

Liikkeestä jäävät menivät kerralla oikein, joskin toisessa alkuseuraaminen meni haahuiluksi ja siitä kyllä mainitsin ja vaadin uuden aloituksen. Luoksetulossa Fina sikaili oikein kunnolla, kun lähti onnellisena liihottelemaan luokseni ennen minkäänlaista kutsusanaa. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, joten tästäkin seurasi pieni muistutus ja paremmin sujunut uusinta. Paikallamakuuseen tein superhäiriöitä ihan koiran vieressä ja sain kuin sainkin Finan kerran nousemaan. Sain heti karjaistua ein ja käskin takaisin maahan, ja sen jälkeen likka oli kyllä kuin pikaliimalla kenttään kiinnitetty. Lopuksi kuvitellun hyppyesteen yli käsky, seisottaminen ja loppuliike sujuivat normaaliin tapaan eli jos parin viikon päästä mennään kokeeseen, voin kyllä luottaa siihen, että Finski osaa liikkeet vieläkin. Katsotaan, päästäänkö yrittämään ykköstä vai onko edessä peräti muuttohommia?!

SM-viikonloppu

Elämämme ensimmäiset arvokisat ovat nyt takanapäin, ja voi että olikin mahtava kilpailuviikonloppu. Kyllä se SM-fiilis on aivan toinen, kun saa itse olla tapahtumassa kilpailijana. Vielä kun sai lähteä reissuun suhteellisen kevein mielin - aikomuksena vain nauttia täysin rinnoin - ei asetelma ollut yhtään hullumpi. Valitettavasti välillä nautinto oli kyllä aika kaukana, mutta lopputulos on kai ainut, millä on merkitystä. :)

Perjantaina ajoimme Finan kanssa suoraan töistä Kirkkonummelle iltakisoihin, joiden oli määrä toimia harjoituskilpailuina sunnuntaita varten. Paikan päällä multa oli tulla itku, kun tajusin, että auto oli jätettävä kauas kentästä ja kevythäkki raahattava sateeseen ilman minkäänlaista vedenpitävää suojaa. Kisapaikallakaan ei ollut katosta häkeille eikä niitä saanut ylipäätään tuoda kilpailualueelle, joten jouduin jättämään Finan sadetakki päällä puun alle boksiinsa, jonka katon läpi satoi sisään. Ainoa päällinen häkille oli autosta mukaan nappaamani tuulilasin valon- ja lämmönheijastin, josta sain edes auttavan suojan. Märkä koira ei meidän taloudessa tunnetusti ole koskaan ollut mikään riemukas koira, paitsi kylvyn jälkiriehuissa.

Sade onneksi lakkasi ennen startteja, ja vaikka joka paikka olikin läpimärkä, Fina kulki radalla hienoa vauhtia - tosin vain silloin, kun se todella tuli mukanani. Lähtökarsinassa rusakko bongasi keinonurmelta muutaman koivunlehden, joita se jäi sylissäni pää alaspäin venytettynä tiirailemaan, enkä saanut siihen mitään kontaktia. Lähtöpaikalla likka jäi kuitenkin hienosti paikoilleen istumaan ja tuijotti mua esteen takaa tiukasti silmiin, kuten aina. Kukapa - minä vähiten! - olisi arvannut, että kun annan lähtökäskyn, Fina sanoo ison RUFfin ja kirmaa hypyn ohi omille teilleen. Sama toistui kerran alun jälkeen sujuvasti taittuneella radalla, joten maaliin tulimme vitonen ja hiukan yliaikaa taskussamme. Ilman karkailuja kyseinen rata olisi kuitenkin ollut yksi hienoimmista suorituksistamme ikinä. Jopa sittemmin minien mestaruuden itselleen napannut viime vuoden leiriohjaajamme Juha oli varta vasten jäänyt meidän vuoromme katsomaan, ja ihmetteli kovasti, miten Fina ei muka usein ehdi aikoihin (olen marmattanut hitaudestamme niin leirillä kuin joka kerran tavatessammekin). Minä sain häneltä kovasti kiitosta rohkeasta liikkumisesta ja radan sujuvuudesta. Miten hyvä mieli radan jäljiltä jäikään - ja hampaita kiristelevä sisuuntuminen seuraavalle radalle. Karkailut veks ja supersuoritus, eiks niin Fina?!




Vielä mitä! Koira lähti heti ensimmäisen esteen jälkeen nenänsä perään ja tuli mukaani vain satunnaisesti - ja silloinkin kuin kastemato. Ohjaukset eivät tietenkään osuneet kohdilleen moiseen mateluun, emmekä varmaan saaneet yhtäkään kohtaa oikein. Lopulta luovutin ja lähdin jolkottelemaan maalia kohti, mutta Fina halusi vielä jäädä pujottelemaan kepit puolivälistä loppuun ja luuli saavansa maalissa suuremmankin luokan kehut. Silmät loistivat lautasina ja häntä torpedoi koko koiran liikkeitä. Voitte vaan uskoa, että jäi namit saamatta. :D Mua ketutti, hävetti ja harmitti niin paljon, että olen onnellinen, ettei kukaan tuttu ollut maisemissa enää siihen aikaan. Sain siis mykkäkoulutella itsekseni autoon ja savuta siellä itsekseni. :D Luojan kiitos välissä oli lauantai, sillä vain joukkuekisoista (ja elämäni ensimmäisestä subista!) hyvässä seurassa nauttiminen oli ainoa, joka mua veti radalle noiden sikailujen jälkeen.


Sunnuntaiaamuna jännitys tepasteli jo valmiiksi ketutuksella lakatulla mieleni näyttämöllä, ja kun tutut kyselivät kentällä fiiliksiäni, en voinut valehdella - synkät! Synkimmät mahdolliset suorastaan. Hyppyradalle mentäessä en tiennyt, lähtisikö koira mukaani ollenkaan vai näyttelisikö se kuuluisaa middle fingeriä jo ennen ensimmäistäkään hyppyä. Rata sinänsä oli profiililtaan meille mieluinen, ja yllätys olikin hirmuinen, kun ylitimme viimeisen esteen virheittä ja aikaan ehtien. Pomppasin varmaan metrin ilmaan ja kiljaisin kuin pieni kakara. Emmehän ole ehtineet hyppyratojen aikoihin normikisoissakaan - miten sitten arvokisoissa?! En voinut uskoa todellisuutta ennen kuin näin tulokset netistä. Pääsimme SM-finaaliin eli rutkasti yli puolenvälin: toiselle radalle pääsivät "vain" 95 koiraa 233:sta.

Kaikki ketutus oli tietysti tipotiessään ja me oltiin käytännössä voitettu kaikki mahdolliset tavoitteet, joita emme olleet edes asettaneet. Agiradalle lähdimme siis vain kokeilemaan - joskin paineita tuotti se, että radalla olisi helposti ollut nolla tehtävissä - ja totaalinen kokeilu siitä muodostuikin, sillä vettä tuli kuin aisaa. Liekö sitten se hidastanut koiraa sen verran, että olin koko ajan aivan liian edellä eivätkä ohjaukset siten osuneet yksiin koiran liikkeiden kanssa. Yhteistuloksena käteen jäi siis vain hylky, mutta totuus sen takana on monin kerroin värikkäämpi. Pesimme kuitenkin monta kuumaa miniluokan nimeä jo ensimmäisen radan karsinnoissa ja munkin pääni kesti arvokisapainetta! :) Valitettavasti kuvia ei ainakaan toistaiseksi ole enempää näyttää, mutta lisään kyllä jälkikäteen, jos vain löydän niitä jostakin netin syövereistä...

Geimien kenraalit

Laji: Agility

Koira: Hoina 1v ja Fina 5v

Vetäjä: Nina Manner

Paikka: Loviisa

Ohhoh, onpas treeniblogi jäänyt viime aikoina hiljaiseksi! Kyllä sitä vaan näköjään tarvitsisi aina kuvia tai videomateriaalia palanpainikkeeksi - muutoin jää merkinnät kirjoittamatta, vaikka vähintään kahdesti viikossa harjoitellaankin.

Tänään oli taas kuukausittaisen Nina Mantereen treenin vuoro, ja minulla olivat jälleen molemmat mukana pyörähtelemässä. Koska tämäniltainen oli Finalle viimeinen treeni ennen tulevan viikonlopun SM-kilpailuja, halusin aloittaa Hoinan kanssa. Niin saisin sähläykset sählättyä jo pois alta ja keskityttyä sitten lopputreenin vähintäänkin SM-kisoja silmällä pitäen. Hoinankin kanssa treeni sujui kuitenkin varsin hyvin ja ilman suurempia säätöjä. Siitä kertonee myös se, että pääsimme ensimmäistä kertaa - joskin tietysti pätkissä - radan loppuun asti! Rengas tai kepit eivät vielä toimi osana rataa, joten siksi rata pirstaloitui vähän ikävästi. Parhaat kicksit sain kuitenkin esteiltä 6-7, jolloin sain lähetettyä Hoinan putkeen ollessani itse jotakuinkin kutoshypyn kohdalla ja vaihdettua puolta putken päässä, sekä molemmat putkisuorat, joille ehdin tehdä persjättöjäkin. Ninakin sanoi, että eikö ole mahtava tunne, kun ehtii nopeankin koiran kanssa. Todellakin! Hoinan irtoaminen on mun pelastukseni! :)

Finan kanssa suurin kompastuskivi oli väli 13-14, minkä tiesinkin jo heti radan nähtyäni. Pätkänä saimme putkeen irtoamisen toimimaan leijeröidenkin, mutta Ninakin oli sitä mieltä, että kisaradalla kannattavampaa on pinkoa puomin pään toiselle puolelle varmistamaan putkeen 14 meno. Aivan treenin loppuun saimme vielä pitkästä aikaa videopätkän - Ninan haasteen tehdä nollarata viimeiseksi suoritukseksi ennen tosigeimejä. Teimme työtä käskettyä ja saimme huippupalautteet varmasta ja venymättömästä menostamme, josta ohoeikuntonne-kohdat ja purkkakäännökset puuttuivat kokonaan. Samalla lailla kun toimisi viikonloppunakin tuloksista viis, niin jes! :)

Nina Mantereen treenit 7.5.-13

Laji: Agility
Koira: Hoina 1v ja Fina 5v
Vetäjä: Nina Manner
Paikka: Loviisa

Tiistaina kumpikin koira pääsi Mantereen Ninan treeneihin, kun tämä tuli pitkästä aikaa Loviisaan kouluttamaan. Rata tuntui alkuun melkoisen kimurantilta - ainakin möllitason Hoinalle - mutta ihmeesti se siitä sitten lutviutui, kun päästiin tositoimiin. Erilaisia käännöksiä tuli ainakin harjoiteltua!

Hoinan kanssa pääsimme jopa esteelle 18 asti ja se on huomattavasti pidemmälle kuin odotin. Keppejä emme tosin vielä tehneet, mutta muuten saimme jo ihan mukavia pätkiä toimimaan. Vitosella harjoiteltiin päällejuoksua, esteillä 7-8 tiukkia käännöksiä ja kympille väsäsimme elämämme ensimmäisen oikean saksalaisen keskellä rataa. Mulle tosin selvisi, ettei ko. tekniikassa varpaita ja kroppaa käännetäkään koiraa kohti takaakierron jälkeen kuten twistissä, ja voi että sen muistaminen ja uudelleen opetteleminen olikin hankalaa! Onneksi kotona pihatreeneissä olemme tätä saaneet jo harkattua paremmaksi. :)

A:n debytoimme myös osana rataa, ja likka ottaa kyllä kontaktit niin hienosti, etten voi olla kuin ylpeä. Putkelta kääntäminen hypylle 14 vaati useamman yrityksen ja siitä valssailut eteenpäin vielä muutaman lisää. Nina kuitenkin kehui omaa ohjaustani - koira vaan kuulemma (ja tiedänhän sen itsekin) tykkää lähteä kiertelemään esteitä, jos liikkeitä ei tee ns. selko-ohjauksena. Saimme paljon hyviä vinkkejä ja kotiläksyjä - päällejuoksut ja saksalaiset - joten oli kyllä mahtitreeni kaiken kaikkiaan!


Finan kanssa sama rata oli tietysti tyystin erilainen kuin Hoipelin kanssa ferraroidessa. Marmatin Ninalle heti alkuun vauhtiongelmistamme, ja niiden pohjalta koetimmekin vain saada käännöksistä mahdollisimman pienet. Finahan on sikäli varma koira, että mitään suurempia ongelmia radassa ei ollut. Yllättäen jopa saksalainen toimi! Suurin suositus Ninalta oli, että heivaisin niistot ja niisto-persjätöt kankkulan kaivoon ja korvaisin ne simppeleillä pyörityksillä. Itse en näe tai koe jälkimmäistä nopeampana, mutta ei kait auta kuin luottaa viisaamman sanoihin! :) Hei ja Finskillä oli muuten hyvä fiilis radalla, haukkua räkytti aina ennen lähtöä niin kuin olen opettanutkin! Treenien päätteeksi ilmoitinkin Finskille vielä kuusi epätoivoista yritystä saada tuplanolla. Itsensä viimeiseen asti kiduttaminen on niin mukavaa...

Kisaraportti, Kotka 9.3. ja Lieto 10.3.-13

Laji: Agility
Koira: Fina

Tuplanollan metsästys Finan kanssa jatkuu jatkumistaan. Olemme käyneet nyt vähintään kolmesti kuussa kisaamassa, mutta aina vain se antaa odotuttaa itseään. Mahtava uutinen on kuitenkin se, että aivan viimeisimmissä kisoissa olen taas löytänyt sen oikean kisamoodin: nautin kisaamisesta, teen radat kunnolla ja jopa riskillä ja täysillä ja keskityn oikeasti vain senhetkiseen rataan enkä tuloksiin. Vaikka virheitä tai yliaikaa onkin tullut, viimeiset kahdeksan starttia ovat olleet aivan huippuja!

Lauantaina kävimme melkein kotikisoissa - siis naapurikaupungissa - Kotkassa, mutta sain heti alkuunsa todeta, että tultiin paikalle vain harjoittelemaan: etenemä oli sitä luokkaa... Otin radat todellakin hyvänä harjoituksena ja vitsit, että ne olivatkin hienoja! Kummallakin radalla pärähti tosin vitonen liiasta ennakoinnistani. Aivan identtiset virheet johtuivat yksinkertaisesti siitä, että kun vedin normaalia kovemmalla vauhdilla, askellukset menivät pieleen ja käännöksissä oikealla etäisyydellä väärä jalka olisi ollut edessä, minkä vuoksi jäin sitten sen yhden askelen kauemmas... Eipä haittaa! Fina oli aivan superhieno!

Seuraavana aamuna starttasimme sitten jo kaukana Liedossa ihan mukavissa pakkaslukemissa... Olimme pitkästä aikaa lähtölistassa kahdella startilla toisena ja yhdellä ensimmäisenä, ja vaikka olin lähtöjärjestyksestä etukäteen kauhuissani, se osoittautui oikein toimivaksi meille. En ehtinyt jännittää tai pilata omaa suoritustani katsomalla muiden omia. Ensimmäisellä radalla tosin oli eräs toinen pikkuriikkinen kauhun paikka: pöytä. Yksi jos toinen kisaaja vuoroin naureskeli, vuoroin päivitteli, ettei ole koskaan edes kokeillut kyseistä estettä koiransa kanssa. Samma här! Ihmeekseni pöytä sujui meiltä ensi yrittämällä aivan nappiin ja rata muutenkin, mutta keinulta tuli ikävä lentovitonen. Muuten rata oli yksi meidän hienoimpia ratoja koskaan.

Toisella radalla jatkoin samalla fiiliksellä ja riskiohjauksilla. En ole varmaan koskaan kisoissa mennyt toisen esteen taakse vetämään koiraa takaakiertoon, mutta nyt tein senkin ja ohjaus toimi. Jälleen saimme periaatteessa upean nollan, mutta edellisen radan lentokeinun jälkeen samaisella esteellä oltiin todella hitaita ja lopulta yliaikaa rapsahti reilut kaksi sekuntia. Viimeisellä radalla päätettiin sitten tuplan mahdollisuuden mentyä pitää entistä hauskempaa ja taas kokeilin uusia ohjauskikkoja ensi kertaa tositoimissa. Lentävä lähtö ja vastakäännökset toimivat, mutta kepeillä työnsin Finan väärälle puolelle ja meille aivan tutussa takaakierto-selän ympäri pyöräytyksessä (kuvion nimi, anyone? ks. video!) Fina kääntyi väärin päin ja hyppäsi esteen vielä takaisinpäin. Valitettavasti Turusta ainoa video saatiin juuri tältä viimeiseltä hylkyradalta, mutta ei se nyt kovin paljon edellisiä huonommalta näyttänyt. Voitte vaan arvata, miten ison luun Finski sai kotimatkalla! :)

Tuplatreenit

Laji: Toko
Koira: Hoina 9kk ja Fina
Vetäjä: Oma harjoitus
Paikka: Kotipiha

Eilen vedettiin karvaturrien kanssa taas vähän puolihuolimatonta pihatokoa. Mun pitäisi ihan tosissani tehdä aina jonkin sortin suunnitelmaa ennen kuin alan heilua kapuloiden ja namien kanssa missään, mutta minkäs teet. Toko ei vaan hirveästi inspiroi. :D Hoinan kanssa kokeiltiin vanhoja tuttuja alokkaan liikkeitä sekä samaisia ylempien luokkien liikkeitä, joita ollaan aikaisemminkin aloiteltu. Uutena juttuna otin luoksetulon pysäytykset, jotka menivät kertaheitolla kohdilleen(!) ja kaukojen maahan-seiso-hissailua.

Finan kanssa koin puolestaan ihmeen: se palkkautui koko seitsenminuuttisen treenin ajan lelulla - tai oikeammin mun hanskallani! Hieman huolimattomampaa tekemisestä tosin tuli, mutten halunnut siihen puuttua. Innokas tekeminen on Läpsän kanssa paljon tärkeämpää. :) Koska kummankin kanssa kaikkea vähän vain "kokeiltiin", en jaksa eritellä treeniä sen enempää. Alla parhaat palat kummankin tekemisestä (Hoina heti alkuun ja Fina kohdasta 3:56)!

Muoks. Nyt kun näin videomateriaalin, niin eihän nuo treenit nyt niin pelleilyä olleetkaan. En ole tajunnutkaan, miten paljon Hoina oikeasti jo osaa! Fina taas on tuollainen ihana pikku sisupussi, kun se vaan saadaan oikeaan vireeseen. Ihanat kakarat. :)

Kisaraportti, 2.2.-13 Vantaa

Laji: Agility
Koira: Fina

Tänään meillä oli vuorossa kolme Anne Saviojan rataa, joista ensimmäisenä oli hyppyrata. Finalla oli superhyvä fiilis ja vauhti, ja teimmekin pitkään hienoa nollarataa. Toiseksi viimeisellä esteellä, putkella, lähdin kuitenkin juoksemaan ja kutsumaan koiraa liian aikaisin, jolloin se kääntyi takaisin. Se, olisiko aika riittänyt, jäi ikuiseksi arvoitukseksi.

Toisella radalla oli muutama meille paha ansakohta - eli ihanasti tyrkyllä olevia kontaktiesteitä. Rataprofiili oli muuten ihana, sellainen juuri meille sopiva kuten Annen radat yleensä, mutta yksi ansapaikka pääsi vetämään Finaa pienelle extrakaarrokselle. Se kaarros maksoikin lopulta enemmän kuin olisin uskaltanut arvata... Nollalla pääsimme maaliin, mutta eikös kuuluttaja todennut: "...ja ihan vähän tuli yliaikaa tälle parille, +0,43s..." Lysähdin suunnilleen siihen paikkaan maahan istualleni ja nieleskelin itkua - tosin eipä se paljon auttanut, kun kyyneleet olivat ehtineet kiivetä jo silmiin saakka. :D

Lopulta ei auttanut, vaikka kuinka yritin olla huolimaton ja toivoa virheitä viimeiseltä radalta. Ehdittiin hyvin aikaan ja tehtiin hieno ja sujuva nolla, kuinka ollakaan. Eihän meillä näitä hitusen yliajallisia tuplanollia vielä olekaan... Päivi (Rillan siskon ja Hoinan veljen omistaja) tuli vielä erikseen kehumaan mun onnistunutta persjättöäni, joka sekin meinasi mennä turhan aikaiseksi. Oikeastaan kahdessa eri kohdassa Fina oli jo tulossa esteen ohi, kun olin sitä edellä, mutta lopulta se aina korjasi linjan oikeaksi. Tämä olikin varmaan ensimmäinen kerta, kun Fina antoi mulle ohjauksiani anteeksi. Ehkä sekin pikkuhiljaa oppii lukemaan mun ohjauksia ja luokittelemaan ne järkeviksi ja typeriksi. Niiden typerien kohdalla se sitten toivottavasti alkaa jatkossakin valitsemaan kuitenkin oikean esteen. :) Tuplanolla jäi siis jälleen alle puolen sekunnin päähän, mutta huomenna uutta putkeen...

Kisaraportti, 12.1.-13 Vantaa

Laji: Agility
Koira: Fina

Nyt on vuoden ensimmäiset kisat korkattu! Tuomarina oli Saviojan Anne, jonka rataprofiilit ovat aina olleet kuin meille tehdyt mutta jonka ihanneaikojen kanssa meillä on ollut hieman ongelmia. Eilen meni kuitenkin upeasti! Ekalla radalla tuli tosin vähän töksähtelyjä ja lopulta hylky, mutta syy oli totaalisesti mun. En osannut rytmittää omaa vauhtiani Finan menoon ollenkaan vaan olin koko ajan liian edellä. Huomaa kyllä, että on tullut Hoinan kanssa treenattua viime aikoina! Rata oli muuten hieno ja meno vauhdikasta, joten hyvillä fiiliksillä tultiin maaliin.

Toiselta radalta pärähti sitten viides SM-nolla. :) Ja kylläpä tuntui hyvältä saada töksähtelemätön, sujuva nolla kuin sellainen meille tyypillinen, viimeisen päälle varmisteltu versio! Jälleen rataprofiili oli suorastaan huippu - hihkuin ihan riemusta ja innosta, kun kävin siihen tutustumassa. :)

 

 

Viimeiselle radalle melkein luovutin ajan suhteen, sillä etenemän olisi pitänyt olla 3,8 m/s (hyppyrata) ja meillä on tehnyt tiukkaa päästä 3,6:nkin vauhtiin. Lopulta kuitenkin sisuunnuin jälleen ihanasta radasta ja päätin vetää niin lujaa ja varmistelematta kuin vain suinkin mahdollista. Nollahan sieltä taas tuli - ja millaisella etenemällä! Ihanneaikaan pääsy jäi alle sekunnin päähän! Vikalla esteellä ehdin vilkaista kelloa ja kun näin, että samalle sekuntille päästiin, niin saakelihan sieltä pääsi suusta. :D Ihan mahtava rata kertakaikkiaan! Nyt ollaan sitten jo näin lähelle päästyä tuplanollaa vaille SM-kisoissa! Tästä lähtien, vannon sen, vedämme kaikki radat "riskillä" täysillä. Niin paitsi jos Finalla on nenäpäivä!

Tavoitteita vuodelle 2013

Fina

• agilityssä loput karsintanollat SM-kisoihin
• tokossa ALO1 ja toivon mukaan myös TK1

Hoina

• luustokuvaukset ja terveen paperit!
• ALO1
• AVO-liikkeet kuntoon ja loppuvuodesta AVO1
• agilityssä tekniikka haltuun ja kisavalmiiksi
• mahdollisesti agikisauran korkkaus marras-joulukuussa

Vuoden viimeiset treenit

Laji: Agility ja toko
Koira: Hoina 7kk ja Fina
Vetäjä: Oma harjoitus
Paikka: Porvoo

Tänään lähdettiin likkojen kanssa vetämään vuoden viimeiset agilitytreenit, joiden loppuun tosin oli pakko ämpätä hieman tokoakin. :) Suunnittelin radan, jonka teemana olivat putki-puomi-yhdistelmä ja valssit. Aloitin Hoinan kanssa ja tehtiin kerralla kaikki kohdat, koska edellisestä yhteistreenistä opin, että pennun treenit menevät piloille, jos treenaan ensin Finskin kanssa.

Alkupätkä aivan alusta kutoselle asti meni hienosti ja sen sain videollekin. Vaikka Hoina irtosikin kutoselle hienosti parikin kertaa (niin, että jäin seiskan taakse eli kuvassa seiskahypyn "alapuolelle"), huomasin, ettei se vielä ollut kovin luotettavissa. Eli vaikka pentu on nimenomaan aina irronnut ja se hanskaan tulo on ollut vaikeampaa, pitää sitä irtoamistakin näköjään ottaa. ;) Keinua kokeiltiin sitten erikseen pari kertaa, ja olihan se melkoista sählinkiä. Sain sentään lopulta pari kertaa käskettyä Hoinan pysymään paikoillaan tasapainopisteessä, jotta sain laskettua laudan alas - se kun meinasi loikata aina pois, kun kiikku alkoi kipata. Sitten se hölmö keksi vasta kaikkien toistojen jälkeen haukkua koko esteen pystyyn... :D Pienten kolistelujen ja rämpytysten jälkeen siirryttiin kuitenkin eteenpäin. Tietääpähän nyt, että ensi kerralla pitää aloittaa sillä kolistelulla sitten, vaikka ei Hoi siihen aluksi reagoinutkaan.

Pussi meni vanhalla rutiinilla, mutta sen jälkeisiin valsseihin ei ollut mitään mahkuja. Onneksi voin vielä tuudittautua ajatukseen siitä, että kyllä ne hypyt sitten hidastavat... :D Vasta kun otin roiman etumatkan, sain kummatkin valssit väkisin väännettyä. Koiraa ei silti ole haukkumista - se tuli kyllä kivasti käteen, vaikka itse olin myöhässä ja meno oli pelkkää töksähtelyä. A:ta emme tietenkään tehneet, vaan sen jälkeinen loppupätkä oli Hoinalle vain lempilopetus ja meni upeasti. :) Ihan pähkinöinähän tuo oli ja pelkkää pitkää kieltä, mutta hienosti se vaan jaksaa keskittyä. Ehkä tuo vauhti vähän laantuu, kun maltti karttuu ja saadaan rimat paikoilleen. Täyskäännöksissä tuolla ruohomatolla likka vetää vielä aivan hirmuiset kaarteet.

 

Finan kanssa otin rennommin - vain koko radan pätkissä. Alussa sillä oli jotain mietintää puomin alla olevan putken kanssa. En tiedä, mikä siinä oli: se tummuus, sijainti vai niiden yhdistelmä. Kontaktit palkkasin nameilla ja keinua rampattiin oikein olan takaa, että saataisiin tammikuun kisoihin siitä vähän aikaa pois. Ensi yrittämällä en ehtinyt valsseihin Finankaan kanssa (tai lähinnä ongelma oli esteisiin törmäily, sillä halli on todella kapea ja sen vuoksi esteet olivat pahasti limittäin), mutta toisella kerralla ehdin kuin ehdinkin, vaikka vähän vaaralliseltahan se varmaan näytti... A:ta niin ikään vahvistin, sillä kyseinen halli on myös hyvin matala, eikä Fina siksi ole monesti uskaltanut kiivetä A:n harjalle ollenkaan. Ensimmäisellä kerralla rusakko epäröikin, mutta Frolic-sateessa unohti nopeasti pelkonsa. :D Koko ajan likalla oli ihana into, jonka toivoisin sen säilyttävän koko alku keväänkin.

Niin... Ja se lopputokoilu tosiaan käsitti ainoastaan tokohypyn hyväksikäytön. Lähettelin Hoinaa sen yli namille ja kokeilin välillä ilmankin - eli pelkkää lähetystä ja stoppia. Kotona seisomisen rinnalle olen voinut jo palata, mutta nyt pentu liikutteli heti tassujaan, vaikkei sen pahemmin siirtynytkään. Tästä viisastuneena kotitreeneissä jatketaan loppuosan harjoittelua ja aina agitreenien tullen treenataan vain hyppyä ja stoppia lentopalkalla.

   

Plussaa yleensäkin sujuvista treeneistä ja Hoinan superhienosta alkuradasta, tokohypyn testausmahdollisuudesta ja Finan kontakteista. Miinusta pärähtää lähinnä omasta hitaudesta ja päinvastaisesti Hoinan rakettivauhdista. Mä olen ihan varma, että tuo koira liikkuu vähintään jollain pierumoottorin vahvistuksella - ei normipentu voi kauhoa tuollaista vauhtia!

Ylikuntomoottori

Laji: Agility
Koira: Hoina 6kk
Vetäjä: Oma harjoitus
Paikka: Porvoo

Eiliset agilitytreenit olivat aika järkyt. Finalle ne olivat lähinnä rennot ja palauttelevat leikkiagilityt lauantaisten kisojen (joista muuten pärähti yksi SM-nolla!) jälkeen, mutta sähelsin silti aika lailla. Vauhti oli kyllä likalla oiva ja kontaktit se otti upeasti. Yhdessä kohdassa se vaan päätti, että putkesta ulos tullessa hypätään edessä oleva hyppy, vaikka mä miten seisoin päälläni ja pompin ja karjuin aivan toisessa suunnassa. Ja uudestaan, uudestaan, uudestaan ja uudestaan - hiemanko alkoi turhauttaa siinä vaiheessa! :D 

Lienee sanomattakin selvää, että oli idiomaattinen idea treenata Finan kanssa ensin. Pieni bordercollie oli radalle lähtiessä lievästi sanottuna kiihkeä moottori, joka hurisi paikoillaankin ja lipsui ohjauksesta aivan koko ajan. Ensimmäisestä treenipuolikkaasta ei tullut juuri mitään. Koira ampaisi kymmenen metriä pienimmästäkin liikahduksestani ja yksinkertaisesti yritti liikaa. Ainoastaan puomi sujui oivasti muutaman ensiyrityksen jälkeen, kun vaarallisen näköisistä pannasta-kiinni-räpellyksistä selvittiin kunnon estesuoritukseen. Mahtavasti Hoina osasi kyllä yhdistää puomin samantien kontaktilankkuun, eikä kontaktipysäytyksistä mulla ole mitään pahaa sanottavaa. :) Silti ahdisti ja nolotti nähdä koira niin överinä. Hinkuvinkuläähätys vaan kaikui hallissa oman vuoron jälkeenkin.

Ajattelin jo, että en ottaisi Hoinan kanssa enää mitään, mutta sitten en taas toisaalta tahtonut lopettaa treeniä tuollaisessa hullussa mielentilassa. Niinpä olin toisella yrittämällä itse aivan "jäätynyt" ja venyvä, palkkasin nameilla ja rauhoittelin koiraa äänensävyllä ja eleillä samalla kun otin pieniä pätkiä. Päätin nimittäin ennen yritystä, että koetan saada lopuksi vielä vähän rauhallista treeniä, ja mikäli pentu olisi samassa tilassa, treeni olisi siinä. Onneksi olemukseni auttoi ja saimme lopuksi muutaman ihan kelvollisen ohjausyrityksen, vaikka melkeinpä se meni vaan siksi mielentilatreeniksi... Treeneistä lähtiessäni mulla oli todella ankea fiilis. Myöhemmin koitin miettiä, menivätkö treenit oikeasti niin penkin alle vai olinko vain pettynyt ja jopa nöyryytetty, kun ensimmäistä kertaa Hoina ei loistanutkaan taidoillaan muiden treenaajien silmissä. Nolottaa myöntää, mutta näin päivää myöhemmin kallistun enemmän jälkimmäiseen.

Plussaa kummankin likan upeat kontakteista ja loppua kohden treenin parantumisesta (Hoina siis pystyi palaamaan pilvistä takaisin maan pinnalle olemuksenmuutokseni ansiosta). Supermiinusta Hoinan ylikierroksista, jotka kyllä olivat ihan mun oma mokani. Lupaan ja vannon, että tästä opittiin ja ensi kerralla osaan jo ehkäistä moista hulluutta jo etukäteen...