Kisaraportti, Kotka 9.3. ja Lieto 10.3.-13

Laji: Agility
Koira: Fina

Tuplanollan metsästys Finan kanssa jatkuu jatkumistaan. Olemme käyneet nyt vähintään kolmesti kuussa kisaamassa, mutta aina vain se antaa odotuttaa itseään. Mahtava uutinen on kuitenkin se, että aivan viimeisimmissä kisoissa olen taas löytänyt sen oikean kisamoodin: nautin kisaamisesta, teen radat kunnolla ja jopa riskillä ja täysillä ja keskityn oikeasti vain senhetkiseen rataan enkä tuloksiin. Vaikka virheitä tai yliaikaa onkin tullut, viimeiset kahdeksan starttia ovat olleet aivan huippuja!

Lauantaina kävimme melkein kotikisoissa - siis naapurikaupungissa - Kotkassa, mutta sain heti alkuunsa todeta, että tultiin paikalle vain harjoittelemaan: etenemä oli sitä luokkaa... Otin radat todellakin hyvänä harjoituksena ja vitsit, että ne olivatkin hienoja! Kummallakin radalla pärähti tosin vitonen liiasta ennakoinnistani. Aivan identtiset virheet johtuivat yksinkertaisesti siitä, että kun vedin normaalia kovemmalla vauhdilla, askellukset menivät pieleen ja käännöksissä oikealla etäisyydellä väärä jalka olisi ollut edessä, minkä vuoksi jäin sitten sen yhden askelen kauemmas... Eipä haittaa! Fina oli aivan superhieno!

Seuraavana aamuna starttasimme sitten jo kaukana Liedossa ihan mukavissa pakkaslukemissa... Olimme pitkästä aikaa lähtölistassa kahdella startilla toisena ja yhdellä ensimmäisenä, ja vaikka olin lähtöjärjestyksestä etukäteen kauhuissani, se osoittautui oikein toimivaksi meille. En ehtinyt jännittää tai pilata omaa suoritustani katsomalla muiden omia. Ensimmäisellä radalla tosin oli eräs toinen pikkuriikkinen kauhun paikka: pöytä. Yksi jos toinen kisaaja vuoroin naureskeli, vuoroin päivitteli, ettei ole koskaan edes kokeillut kyseistä estettä koiransa kanssa. Samma här! Ihmeekseni pöytä sujui meiltä ensi yrittämällä aivan nappiin ja rata muutenkin, mutta keinulta tuli ikävä lentovitonen. Muuten rata oli yksi meidän hienoimpia ratoja koskaan.

Toisella radalla jatkoin samalla fiiliksellä ja riskiohjauksilla. En ole varmaan koskaan kisoissa mennyt toisen esteen taakse vetämään koiraa takaakiertoon, mutta nyt tein senkin ja ohjaus toimi. Jälleen saimme periaatteessa upean nollan, mutta edellisen radan lentokeinun jälkeen samaisella esteellä oltiin todella hitaita ja lopulta yliaikaa rapsahti reilut kaksi sekuntia. Viimeisellä radalla päätettiin sitten tuplan mahdollisuuden mentyä pitää entistä hauskempaa ja taas kokeilin uusia ohjauskikkoja ensi kertaa tositoimissa. Lentävä lähtö ja vastakäännökset toimivat, mutta kepeillä työnsin Finan väärälle puolelle ja meille aivan tutussa takaakierto-selän ympäri pyöräytyksessä (kuvion nimi, anyone? ks. video!) Fina kääntyi väärin päin ja hyppäsi esteen vielä takaisinpäin. Valitettavasti Turusta ainoa video saatiin juuri tältä viimeiseltä hylkyradalta, mutta ei se nyt kovin paljon edellisiä huonommalta näyttänyt. Voitte vaan arvata, miten ison luun Finski sai kotimatkalla! :)