Rakettia ohjaava lentokone

Laji: Agility

Koira: Hoina 10kk

Vetäjä: Roosan (omatoimi)treenit

Paikka: Porvoo

Eilen käytiin taas jo tavaksi muodostuneissa viikkotreeneissä Roosan ja Pennin kanssa. Hoinahan aloitti viikko sitten juoksunsa, mutta onneksi Porvoon hallilla saa treenata, kunhan vaan on sexypöxyt jalassa. :D Teemana oli tänään taas ohjaajien kidutus eli vauhtirata ja omasta pyynnöstäni hypyillä irtoaminen. Kuten jo edellisessä agipostauksessa taisin mainita, on ollut typerää olettaa Hoinan osaavan hakea hyppyjä edelläni, kun emme koskaan ole niitä ottaneet peräkanaa. Kaikkea änkyrää on kyllä pyöritelty senkin edestä! Nyt oli siis korkea aika tarttua toimeen.

Täytyy kyllä heti alkuun tuottaa kaikille pettymys: mun kiduttamisestani ei kyllä ollut missään nimessä kysymys, sillä Hoina - thanks buddy - hoiti juoksemisen ihan mun puolestani. :D Mun tarvitsi vain huitoa sinne tänne ja yes sir! Sen tein aika kiitettävästi! Se on kumma, että kun jostakin ongelmasta, kuten vaikka näissä treeneissä siitä irtoamisesta ja lähdön varasteluista, päästään, minä kehitän mahtavia korvaavia vaihtoehtoja. Edellisessä merkinnässä kommentoinut anonyymi taisikin olla oikeassa: ei tuo mun taivaisiin kurkotteluni tainnutkaan olla mitään tilapäistä! Naurattaa ja nolottaa ja taas naurattaa katsella, kun meikäläinen liitelee kuin mikäkin. Enhän mä Finankaan kanssa noin tee! Oletanko, että maksikoiran kanssa esteiden siivekkeetkin ovat jotenkin korkeampia vai mitä ihmettä? Hyi, tuosta on päästävä äkkiä eroon, jos haluan näyttää vähääkään vakuuttavalta ohjaajalta. :D Vaikka toisaalta raketti ja lentokone samalla radalla... Ei paha yhdistelmä?

Mennäänpäs nyt asiaan: Eilisissä treeneissä edistyimme ehkä tähän asti eniten yhden treenin aikana. Alussa mulla meinasi taas mennä kiljumiseksi ja levottomaksi, mutta huomasin asian, vedin jäitä hattuun ja aloin keskittyä. Mikä ero hommassa heti näkyikään! Muutama irtoamistoisto lelulle sai Hoinan hakemaan hypyt niin suoralla kuin kaaressa, mistä hyödytään jokaikisellä tulevalla radalla. (Ihanko totta? Siitä on siis hyötyä, jos koira menee esteiden yli?) Pentu vetää niin täysillä kuin vain olla voi. Kahdella lelulla palkkaaminenkin toimi heti, kun itse rauhoituin. Maltan tuskin odottaa seuraavia treenejä!

Lienee lukijoiden aliarvioimista toistaa treenien miinus, mutta nuo kädet... Hoina saa tästä päivästä pelkkää mainetta ja kunniaa, ja kieltämättä lentokoneen siivistä huolimatta myös minä ansaitsen taputuksia olalle. Osasin kerrankin hallita treeniä ja toimia aktiivisesti tilanteen mukaan - siis suhteuttaa omaa käytöstäni koiran olemukseen. Hieno treeni! Ai niin: Lopuksi vielä pieni pätkä siitä, miten pelottavasta keinusta tulikin ihan ookoo. :) Alun haukku oli Hoinan paniikkihaukkua (koska se ei muulloin hauku), vaikka se ei ehkä täysin koiran olemuksesta ollut heti pääteltävissä. Omaan silmääni Hoi näytti välillä jopa innostuneelta. Pentu on nimenomaan vierastanut keinun liikettä, ja kontaktille se on osannut istua alusta asti. Nyt harrastetaan tätä takaperin-keinuterapiaa joka treenin päätteeksi.