lauantai 29. joulukuuta 2012

Vuoden viimeiset treenit

Laji: Agility ja toko
Koira: Hoina 7kk ja Fina
Vetäjä: Oma harjoitus
Paikka: Porvoo




Tänään lähdettiin likkojen kanssa vetämään vuoden viimeiset agilitytreenit, joiden loppuun tosin oli pakko ämpätä hieman tokoakin. :) Suunnittelin radan, jonka teemana olivat putki-puomi-yhdistelmä ja valssit. Aloitin Hoinan kanssa ja tehtiin kerralla kaikki kohdat, koska edellisestä yhteistreenistä opin, että pennun treenit menevät piloille, jos treenaan ensin Finskin kanssa.

Alkupätkä aivan alusta kutoselle asti meni hienosti ja sen sain videollekin. Vaikka Hoina irtosikin kutoselle hienosti parikin kertaa (niin, että jäin seiskan taakse eli kuvassa seiskahypyn "alapuolelle"), huomasin, ettei se vielä ollut kovin luotettavissa. Eli vaikka pentu on nimenomaan aina irronnut ja se hanskaan tulo on ollut vaikeampaa, pitää sitä irtoamistakin näköjään ottaa. ;) Keinua kokeiltiin sitten erikseen pari kertaa, ja olihan se melkoista sählinkiä. Sain sentään lopulta pari kertaa käskettyä Hoinan pysymään paikoillaan tasapainopisteessä, jotta sain laskettua laudan alas - se kun meinasi loikata aina pois, kun kiikku alkoi kipata. Sitten se hölmö keksi vasta kaikkien toistojen jälkeen haukkua koko esteen pystyyn... :D Pienten kolistelujen ja rämpytysten jälkeen siirryttiin kuitenkin eteenpäin. Tietääpähän nyt, että ensi kerralla pitää aloittaa sillä kolistelulla sitten, vaikka ei Hoi siihen aluksi reagoinutkaan.

Pussi meni vanhalla rutiinilla, mutta sen jälkeisiin valsseihin ei ollut mitään mahkuja. Onneksi voin vielä tuudittautua ajatukseen siitä, että kyllä ne hypyt sitten hidastavat... :D Vasta kun otin roiman etumatkan, sain kummatkin valssit väkisin väännettyä. Koiraa ei silti ole haukkumista - se tuli kyllä kivasti käteen, vaikka itse olin myöhässä ja meno oli pelkkää töksähtelyä. A:ta emme tietenkään tehneet, vaan sen jälkeinen loppupätkä oli Hoinalle vain lempilopetus ja meni upeasti. :) Ihan pähkinöinähän tuo oli ja pelkkää pitkää kieltä, mutta hienosti se vaan jaksaa keskittyä. Ehkä tuo vauhti vähän laantuu, kun maltti karttuu ja saadaan rimat paikoilleen. Täyskäännöksissä tuolla ruohomatolla likka vetää vielä aivan hirmuiset kaarteet.

 
Finan kanssa otin rennommin - vain koko radan pätkissä. Alussa sillä oli jotain mietintää puomin alla olevan putken kanssa. En tiedä, mikä siinä oli: se tummuus, sijainti vai niiden yhdistelmä. Kontaktit palkkasin nameilla ja keinua rampattiin oikein olan takaa, että saataisiin tammikuun kisoihin siitä vähän aikaa pois. Ensi yrittämällä en ehtinyt valsseihin Finankaan kanssa (tai lähinnä ongelma oli esteisiin törmäily, sillä halli on todella kapea ja sen vuoksi esteet olivat pahasti limittäin), mutta toisella kerralla ehdin kuin ehdinkin, vaikka vähän vaaralliseltahan se varmaan näytti... A:ta niin ikään vahvistin, sillä kyseinen halli on myös hyvin matala, eikä Fina siksi ole monesti uskaltanut kiivetä A:n harjalle ollenkaan. Ensimmäisellä kerralla rusakko epäröikin, mutta Frolic-sateessa unohti nopeasti pelkonsa. :D Koko ajan likalla oli ihana into, jonka toivoisin sen säilyttävän koko alku keväänkin.

Niin... Ja se lopputokoilu tosiaan käsitti ainoastaan tokohypyn hyväksikäytön. Lähettelin Hoinaa sen yli namille ja kokeilin välillä ilmankin - eli pelkkää lähetystä ja stoppia. Kotona seisomisen rinnalle olen voinut jo palata, mutta nyt pentu liikutteli heti tassujaan, vaikkei sen pahemmin siirtynytkään. Tästä viisastuneena kotitreeneissä jatketaan loppuosan harjoittelua ja aina agitreenien tullen treenataan vain hyppyä ja stoppia lentopalkalla.

 
 
Plussaa yleensäkin sujuvista treeneistä ja Hoinan superhienosta alkuradasta, tokohypyn testausmahdollisuudesta ja Finan kontakteista. Miinusta pärähtää lähinnä omasta hitaudesta ja päinvastaisesti Hoinan rakettivauhdista. Mä olen ihan varma, että tuo koira liikkuu vähintään jollain pierumoottorin vahvistuksella - ei normipentu voi kauhoa tuollaista vauhtia!

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Pikaraportti sisätokoista

Laji: Toko
Koira: Hoina 7kk
Vetäjä: Oma harjoitus
Paikka: Sisätreeni kotona Helsingissä


Eilen treenailtiin naperon kanssa pitkästä aikaa tokoa. Lähiviikkoina on mennyt turhankin paljon energiaa Hoinan työkonetraumojen tuskailuun ja itsen tsemppaamiseen, että treenailuihin ei enää ole oikein ollut motivaatiota. Ei olekaan yksi tai kaksi kertaa, kun olen harkinnut muuttavani tämän treeniblogin väliaikaiseksi pelkopäiväkirjaksi...

Otin lyhyitä seuraamisia niin, että heitin vapautuksesta palkan taakse. Tämä on selkeästi paranemaan päin: nyt likka ei enää lähde heti kauemmas sivulle "paimentamaan" mua, kun otan pari askelta imuttamatta.

Hyppyä treenasimme Hoinan lelulaatikolla, jolla myös kontakteja aikanaan aloiteltiin. Tarjottuaan pari kertaa upeat 2on2offit boksin päällä pentu tajusi, että nyt se oikeasti saa hypätä laatikon yli. Toisin sanoen perusasennosta lähetin Hoinan eteen laatikon yli heittäen ensin lelun suoraan eteen jo ennen käskyä ja välillä satunnaisesti vasta koiran jo edetessä. Aluksi koira meinasi lähetyksen jälkeen stopata odottamaan toista käskyä ("Hä? Ai oikeesti? Nytkö?"), mutta kun innostin lisää, homma alkoi toimia. Kerran kokeilin liikettä myös kokonaisena, ja hienostihan pentu stoppasi kuin sähköiskun saaneena ja malttoi vielä nököttää seisomassa siihen asti, että pääsin sen vierelle vapauttamaan sen. :) Kovasti vaan lähetyksiä ja heti keväällä tutustuminen oikeaan tokohyppyyn, niin tässä ei varmaan tule olemaan sen suurempia ongelmia.

Kaukokäskyjä otin myös istu-maahan-vaihdoilla ihan läheltä niin, että lelu kädessä joko nostatin tai laskin likan ja lopuksi palkka lensi aina taakse. Ainakaan tällä kertaa Hoina ei liikkunut paikoiltaan yhtään vaan hissasi nätisti vain etutassuja liikuttamalla. Jee! Siispä alkeet itsellenikin uuteen liikkeeseen vaikuttavat menevän ainakin toistaiseksi oikeaan suuntaan. Missä vaiheessa muuten kannattaa ottaa muitakin vaihtoja ja mitä niistä?

Lopuksi teimme vielä about minuutin mittaisen paikallamakuun, jonka ainoa miinus oli taas se pennun lonkka-asento. Hoi suorastaan röhnöttää siinä paikoillaan. Nyt katse ei kuitenkaan harhaillut sinne tänne, ja mä heittelin vielä kolme leluakin ympäri huonetta - lähimmän aivan Hoin viereen - mutta eipä paljon pentu piitannut.


Plussaa uudempien juttujen toimimisesta ja seuraamisen miniminiedistymisestä, miinusta paikallamakuun röhnötyksestä. Se vaan ei ole kovin nätti suoritus, vaikka muuten puhdas olisikin (eikä siis ole vielä todellakaan, vaan tarkoitan tulevaisuudessa :D). Lähipäivinä voisin vaikka rustailla jonkinlaisia tavoitteita ensi kaudelle sekä Hoille että Finalle...

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Pikakelausta

Laji: Agility
Koira: Hoina 7kk
Vetäjä: Oma harjoitus
Paikka: Porvoo




Tänään käytiin vetämässä varmaan maailman pikaisimmat treenit Porvoossa, joten merkintäkin on sen mukainen. Koska mukana oli matkaseuraa, menimme hallille vain oman vuoromme ajaksi ja lähdettiin samantien sen jälkeen jatkamaan matkaa. Mulla ei siis ollut erityisempää suunnitelmaakaan treenien varalle - kunhan pääsisi jotain vähän vetämään. Videolla näkyy vähän kontakteja ja tuttuja takaakiertoja. Huomasin vaan tuosta videolta, että huidon vasemmalla kädellä ihan pilviin, joten ei ihme, että Hoina kävi aina pitkän kaarroksen kautta. :D Heti toiselta puolelta sujuu paljon tiiviimmin, kun käsi malttaa pysyä matalalla. Onneksi on videot!

Uusina juttuina otin vähän pimeää putkikulmaa ja eteen irtoamista, eikä noissa nyt suurempaa ongelmaa ollut. Selkeä treenattava juttu tuleekin olemaan nimenomaan päinvastainen - hanskassa pysyminen ja siihen tuleminen. Ensi treeneihin ajattelin väsätä ihan suunnitelmankin, jotta voidaan sitten noihin paneutua. :)) Lisäksi haluaisin ottaa putki-puomi-erottelunkin heti nyt aluksi, kun niitä ei ole koskaan cavalierien kanssa oikein muistannut treenata ennen kuin sitten, kun ne on ensin pariin otteeseen mokannut kisoissa. :D Tällä kertaa palkkasin penskan kokonaan nameilla ja aion jatkaa kyllä samaa linjaa. Ihan yhtä hyvät kicksit tuo näytti touhusta vetävän noinkin.

Plussaa keskittymisestä ja uusien juttujen toimimisesta, miinusta omista tuulimyllykäsistä ja treenien suunnittelemattomuudesta. Summa summarum: hyvän mielen treenit!