Pikaraportti sisätokoista

Laji: Toko
Koira: Hoina 7kk
Vetäjä: Oma harjoitus
Paikka: Sisätreeni kotona Helsingissä

Eilen treenailtiin naperon kanssa pitkästä aikaa tokoa. Lähiviikkoina on mennyt turhankin paljon energiaa Hoinan työkonetraumojen tuskailuun ja itsen tsemppaamiseen, että treenailuihin ei enää ole oikein ollut motivaatiota. Ei olekaan yksi tai kaksi kertaa, kun olen harkinnut muuttavani tämän treeniblogin väliaikaiseksi pelkopäiväkirjaksi...

Otin lyhyitä seuraamisia niin, että heitin vapautuksesta palkan taakse. Tämä on selkeästi paranemaan päin: nyt likka ei enää lähde heti kauemmas sivulle "paimentamaan" mua, kun otan pari askelta imuttamatta.

Hyppyä treenasimme Hoinan lelulaatikolla, jolla myös kontakteja aikanaan aloiteltiin. Tarjottuaan pari kertaa upeat 2on2offit boksin päällä pentu tajusi, että nyt se oikeasti saa hypätä laatikon yli. Toisin sanoen perusasennosta lähetin Hoinan eteen laatikon yli heittäen ensin lelun suoraan eteen jo ennen käskyä ja välillä satunnaisesti vasta koiran jo edetessä. Aluksi koira meinasi lähetyksen jälkeen stopata odottamaan toista käskyä ("Hä? Ai oikeesti? Nytkö?"), mutta kun innostin lisää, homma alkoi toimia. Kerran kokeilin liikettä myös kokonaisena, ja hienostihan pentu stoppasi kuin sähköiskun saaneena ja malttoi vielä nököttää seisomassa siihen asti, että pääsin sen vierelle vapauttamaan sen. :) Kovasti vaan lähetyksiä ja heti keväällä tutustuminen oikeaan tokohyppyyn, niin tässä ei varmaan tule olemaan sen suurempia ongelmia.

Kaukokäskyjä otin myös istu-maahan-vaihdoilla ihan läheltä niin, että lelu kädessä joko nostatin tai laskin likan ja lopuksi palkka lensi aina taakse. Ainakaan tällä kertaa Hoina ei liikkunut paikoiltaan yhtään vaan hissasi nätisti vain etutassuja liikuttamalla. Jee! Siispä alkeet itsellenikin uuteen liikkeeseen vaikuttavat menevän ainakin toistaiseksi oikeaan suuntaan. Missä vaiheessa muuten kannattaa ottaa muitakin vaihtoja ja mitä niistä?

Lopuksi teimme vielä about minuutin mittaisen paikallamakuun, jonka ainoa miinus oli taas se pennun lonkka-asento. Hoi suorastaan röhnöttää siinä paikoillaan. Nyt katse ei kuitenkaan harhaillut sinne tänne, ja mä heittelin vielä kolme leluakin ympäri huonetta - lähimmän aivan Hoin viereen - mutta eipä paljon pentu piitannut.

Plussaa uudempien juttujen toimimisesta ja seuraamisen miniminiedistymisestä, miinusta paikallamakuun röhnötyksestä. Se vaan ei ole kovin nätti suoritus, vaikka muuten puhdas olisikin (eikä siis ole vielä todellakaan, vaan tarkoitan tulevaisuudessa :D). Lähipäivinä voisin vaikka rustailla jonkinlaisia tavoitteita ensi kaudelle sekä Hoille että Finalle...