Laji: Toko
Koira: Hoina 1,5v
Vetäjä: Omatoimitreenailuja
Paikka: Kotipelto
Minulla ei ole ollut viime viikkoina kovin paljon aikaa kirjoitella mitään treenailuistamme, vaikka useampaan kertaan pieniä tokojuttuja viikoittain tehdäänkin. Oikeastaan aikaa ei juuri nytkään, tenttiviikolla, ole paljon, mutta halusin näyttää, missä mennään parin AVO-liikkeen suhteen. Näiden videoitujen luoksetulon ja hypyn lisäksi olemme vahvistelleet avoimen luokan kaukokäskyjä sekä jumppailleet iltahuviksi jo ylempienkin luokkien kaukojen vaihtoja.
Hyppyeste sinänsä on Hoinalle jo aivan tuttu, joten olemme treenailleet hyppyä lähinnä kotipellon pikkuojan puolin ja toisin. Liike on tavallaan jo kisavalmis, muttei tämäkään Hoinan työasennon vuoksi mikään kaunis liike ole. Näettepähän tässäkin, että seuraamisessa esiintyvä paimenryhti on tosiaan Hoinalla aina, oli kyse mistä tahansa tekemisestä. Sama toistuu myös alempana olevissa luoksetuloissa.
Luoksetulon pysäytyksestä sen sijaan kaipailisin kommenttia. Tässä on kaksi eri versiota, joista ensimmäisessä Hoina ehkä ennakoi vähän. En tiedä, sanoisivatko kaikki sitä ennakoinniksi, sillä Hoina tulee silti kovaa vauhtia, mutta mä itse näen Hoinan tulevan hitaammin kuin yleensä. Jälkimmäisessä videossa sitten venytinkin pysäytystä lähemmäs itseäni, jolloin Hoinan vauhti oli normaali mutta jolloin se normaali rakettivauhti aiheuttaa sen, että koiran on vaikeampi pysähtyä heti. Toisin sanoen alemmassa videossa pysähtyminen on hidas, kun taas ensimmäisessä Hoina ennakoi käskyä. Kumpi on pienempi paha? :D
Itse olen kallistumassa siihen suuntaan, että mieluummin koira saa vähän ennakoida käskyä. Tuo jälkimmäinen video on siinä mielessä ääriesimerkki, että provosoin siinä Hoinaa vähän joka tavalla. Otin pitkän matkan, jolloin koira ehtii kasvattaa vauhtia, ohittaa oletetun pysäytyskohdan ja lisäksi tuossa sen piti hypätä tullessaan ojankin yli, ja videolla näyttää kuin antaisin käskyn koiran vielä laskeutuessa ojan ylityksestä. En tiedä hämääkö video jotenkin, sillä yritin tietoisesti antaa koiran juosta vielä ojan jälkeen lyhyen matkan. Joka tapauksessa pysähtyminen venyy monta metriä, vaikka koira alkaakin jarruttaa jo heti käskystä.
Itse olen kallistumassa siihen suuntaan, että mieluummin koira saa vähän ennakoida käskyä. Tuo jälkimmäinen video on siinä mielessä ääriesimerkki, että provosoin siinä Hoinaa vähän joka tavalla. Otin pitkän matkan, jolloin koira ehtii kasvattaa vauhtia, ohittaa oletetun pysäytyskohdan ja lisäksi tuossa sen piti hypätä tullessaan ojankin yli, ja videolla näyttää kuin antaisin käskyn koiran vielä laskeutuessa ojan ylityksestä. En tiedä hämääkö video jotenkin, sillä yritin tietoisesti antaa koiran juosta vielä ojan jälkeen lyhyen matkan. Joka tapauksessa pysähtyminen venyy monta metriä, vaikka koira alkaakin jarruttaa jo heti käskystä.