Koira: Hoina 1v
Vetäjä: Juha Orenius
Paikka: Agility Akatemia, Vantaa
Nyt, kun kerran saatiin treeniblogi taas ajan tasalle, jatketaan heti perään maanantaisilla Oreniuksen tuuraustreeneillä. Tällä kertaa ryhmän taso oli jo lievästi alkeita korkeampi, sillä muut ryhmäläiset olivat minien kärkinimiä, ja alustakin oli sittemmin vaihtunut keinonurmeksi. Juhalla oli meille ilmeisesti SM:ien inspiroima täyspitkä rata, jossa olisi saanut pinkoa jalkansa maitohapoille - jos vaan olisi päässyt kolmatta estettä pidemmälle! :D
Kaksi ensimmäistä estettä oli aseteltu suunnilleen noin kuin alla olevan videon esikatselukuva näyttää. Koira jätettiin vasemmanpuoleisen hypyn taakse ja kutsuttiin oikeanpuolimmaisen takaa, siis kuvan ylänurkanpuolimmaiselta sivulta. Tarkoitus oli saada käännettyä koira viistoon hyppyyn (kuvassa kakkosesteeltä kohti kameraa), mutta kaikki, jotka ovat koskaan nähneet Hoinan menoa, voivat jo tässä vaiheessa arvata miten meidän kävi. Hoinahan tietysti kaahotti aina vain suoraan hypyn suuntaisesti sen ohi, vaikka miten yritin puskea sitä hypyn yli. Reagoin Hoin lähestymiseen itse aina liian myöhään tai sitten likka oli jo bongannut kauempana olleen putken pään, joten jo aloitus vei puolet treeniajastamme.
Kakkoshypyn kanssa vierekkäin ollut kolmoshyppy (ei enää näy kuvassa) tuli suorittaa kakkosen jälkeen U-kaarena ja sen jälkeen koira piti saada vedettyä mukaan hyppysuoralle, pois heti hypyn laskeutumispisteen edessä törröttäneeltä putkelta. Se vei toisen treenipuoliskon. Putki imi ja imi Hoinan syövereihinsä 98% toistoista, vaikka huusin, karjuin, vedin vastakädellä ja toisella kädellä ja kääntelin kroppaani. Vastakäännöksellä käännös oli nätti ja tiukka, mutta Juha sanoi, ettei pidä ongelman kiertämisestä toisella ohjaustavalla tai "helpomman" tekniikan ylenpalttisesta viljelystä. Se oli mulle äärimmäisen hyvä kommentti, sillä mulla on paha tapa jämähtää johonkin tiettyyn kuvioon, jos se mielestäni sujuu kuin rasvattu. Näin saimme hyvät eväät harjoitella kahta meille ylivoimaisen vaikealta tuntuvaa juttua - noissa kahdessa kohdassa pääsee nimittäin juuri se koohottaja-Hoina valloilleen, ja silloin mä olen aivan käsi. Alla vielä minivideo, ei tästä treenistä vaan pihalla harjoitelluista ennakoivista käännöksistä ja Hoinan keppitilanteesta. Kuudella kepillä siis sujuu jo niin, että vain ensimmäisessä ja viimeisessä välissä on verkot! Nyt vaan täytyisi ottaa välillä koko kahdentoista sarja, ettei totu tuohon lyhyeen versioon liikaa. Palatakseni vielä lyhyesti Akatemiatreeneihin: plussaa siis ehdottomasti siitä, että kissa nostettiin pöydälle; miinusta omista toistuineista kämmeistä ja reagointihitaudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Skriivaakkin sitten pitkä stoori!