Akateemista koulutusta

Laji: Agility
Koira: Hoina 1v
Vetäjä: Juha Orenius
Paikka: Agility Akatemia, Vantaa

Nyt, kun kerran saatiin treeniblogi taas ajan tasalle, jatketaan heti perään maanantaisilla Oreniuksen tuuraustreeneillä. Tällä kertaa ryhmän taso oli jo lievästi alkeita korkeampi, sillä muut ryhmäläiset olivat minien kärkinimiä, ja alustakin oli sittemmin vaihtunut keinonurmeksi. Juhalla oli meille ilmeisesti SM:ien inspiroima täyspitkä rata, jossa olisi saanut pinkoa jalkansa maitohapoille - jos vaan olisi päässyt kolmatta estettä pidemmälle! :D

Kaksi ensimmäistä estettä oli aseteltu suunnilleen noin kuin alla olevan videon esikatselukuva näyttää. Koira jätettiin vasemmanpuoleisen hypyn taakse ja kutsuttiin oikeanpuolimmaisen takaa, siis kuvan ylänurkanpuolimmaiselta sivulta. Tarkoitus oli saada käännettyä koira viistoon hyppyyn (kuvassa kakkosesteeltä kohti kameraa), mutta kaikki, jotka ovat koskaan nähneet Hoinan menoa, voivat jo tässä vaiheessa arvata miten meidän kävi. Hoinahan tietysti kaahotti aina vain suoraan hypyn suuntaisesti sen ohi, vaikka miten yritin puskea sitä hypyn yli. Reagoin Hoin lähestymiseen itse aina liian myöhään tai sitten likka oli jo bongannut kauempana olleen putken pään, joten jo aloitus vei puolet treeniajastamme.

Kakkoshypyn kanssa vierekkäin ollut kolmoshyppy (ei enää näy kuvassa) tuli suorittaa kakkosen jälkeen U-kaarena ja sen jälkeen koira piti saada vedettyä mukaan hyppysuoralle, pois heti hypyn laskeutumispisteen edessä törröttäneeltä putkelta. Se vei toisen treenipuoliskon. Putki imi ja imi Hoinan syövereihinsä 98% toistoista, vaikka huusin, karjuin, vedin vastakädellä ja toisella kädellä ja kääntelin kroppaani. Vastakäännöksellä käännös oli nätti ja tiukka, mutta Juha sanoi, ettei pidä ongelman kiertämisestä toisella ohjaustavalla tai "helpomman" tekniikan ylenpalttisesta viljelystä. Se oli mulle äärimmäisen hyvä kommentti, sillä mulla on paha tapa jämähtää johonkin tiettyyn kuvioon, jos se mielestäni sujuu kuin rasvattu. Näin saimme hyvät eväät harjoitella kahta meille ylivoimaisen vaikealta tuntuvaa juttua - noissa kahdessa kohdassa pääsee nimittäin juuri se koohottaja-Hoina valloilleen, ja silloin mä olen aivan käsi. Alla vielä minivideo, ei tästä treenistä vaan pihalla harjoitelluista ennakoivista käännöksistä ja Hoinan keppitilanteesta. Kuudella kepillä siis sujuu jo niin, että vain ensimmäisessä ja viimeisessä välissä on verkot! Nyt vaan täytyisi ottaa välillä koko kahdentoista sarja, ettei totu tuohon lyhyeen versioon liikaa. Palatakseni vielä lyhyesti Akatemiatreeneihin: plussaa siis ehdottomasti siitä, että kissa nostettiin pöydälle; miinusta omista toistuineista kämmeistä ja reagointihitaudesta.

Hoina Akatemiassa

Laji: Agility
Koira: Hoina 11kk
Vetäjä: Juha Orenius
Paikka: Agility Akatemia

Saimme eiliseksi tuurausvuoron Agility Akatemian alkeiskurssille, ja voi että me lähdettiin sinne innoissamme! Juhakin muisti mut (ja minä reitin!) heti todeten "Ai sulla on nyt tommonen!", vaikka edellisestä akatemiakäynnistäni on jo rapeat vuoden verran kulunut. Otimme kahdeksan esteen mukavan oloista pätkää, johon sisältyi pimeään putkikulmaan irtoaminen, pussille takaaleikkaus, pari takaakiertoa ja valssi. Muistin heti alkuun pari kertaa vapauttaa Hoinan lähtöodotuksesta ykkösesteen sijaan vaan sivummalle leluun, joten lähtöongelmia ei ilmennyt. Koko pätkä pussille asti onnistui heti irtoamisineen - joskaan minä tomppeli en hoksannut kuvata ensimmäistä treenipuoliskoa ollenkaan - ja Juha vaikutti vaikuttuneelta. "Niin mitä sä sanoit, että ykstoista kuukautta? Se on kyllä jo aika taitava." Nyökyttelin hämilläni ja tietysti ilahtuneena. Pyysin kuitenkin Juhaa vielä ojentamaan mua kaikista mokista tai virheistä, joita olen huomaamattani tehnyt, mutta hän sanoi ettei hän sellaisia huomannut. "Vahvistat vaan kaikkea, mitä oot jo tähän asti tehnyt, niin siitä tulee hieno!" Arvatkaa poksahtiko pieni riemukupla sisällä! Olin niin varautunut jättiryöpytykseen, kun ei olla juurikaan osaavien silmän alla harjoiteltu - hyvä kolaus itsetunnolle ja luotolle omiin kykyihin siis! :) :)

Pussin jälkeiselle hypylle irtoamista piti vahvistaa muutaman kerran, mutta takaakierto-valssin kanssa saatiin tehdä enemmänkin hommia. Hoinalle tuo kaukana pysyttely ja pitkien kaarrosten tekeminen kun on paljon luontevampaa. :) Juha sanoikin, että kun saan Hoinan estehakuiseksi, saan sen irtoamisesta hyvän hyödyn ja ehdin tällaisiin tiukempiinkin paikkoihin ohjaamaan. Renkaan kanssa estevarmuus on huonoin, ja sitä meidän pitääkin alkaa ottaa eri kulmista. Yllättävää kyllä alkuradan putkenjälkeinen päällejuoksu sujui joka kerran hienosti! Hoinan on todella vaikeaa edetä nimenomaan mua vastaan tai mua päin, joten päällejuoksut ykeensö, valssit, saksalaiset ynnä muut ovat vielä teoriassakin melko haastavia ja venyvät kuin purkka. Näihin siis lisäharkkaa heti, kun vaan päästään taas hallille. Kaiken kaikkiaan sai kyllä lähteä hymyssä suin kotiin! :)

Plussaa rapsahtaa upeasta irtoamisesta, Hoinan hyvästä vireestä ja omasta vireestäni sekä tietysti Juhan palautteesta (Hoinassa oli hänestä juuri sellaista työintoa (ei yllättänyt!) ja terävyyttä, että sellaisen koiran kanssa on mahtavaa harrastaa mitä vaan); miinusta ainoastaan valssin myöhäisyydestä. Ihan mahtavat treenit! Jättikiitos vielä Mialle vuorosta!