torstai 23. toukokuuta 2013

Extremetreenit

@ Hapsutassujen Facebook-sivu


lauantai 11. toukokuuta 2013

Nina Mantereen treenit 7.5.-13

Laji: Agility
Koira: Hoina 1v ja Fina 5v
Vetäjä: Nina Manner
Paikka: Loviisa




Tiistaina kumpikin koira pääsi Mantereen Ninan treeneihin, kun tämä tuli pitkästä aikaa Loviisaan kouluttamaan. Rata tuntui alkuun melkoisen kimurantilta - ainakin möllitason Hoinalle - mutta ihmeesti se siitä sitten lutviutui, kun päästiin tositoimiin. Erilaisia käännöksiä tuli ainakin harjoiteltua!


Hoinan kanssa pääsimme jopa esteelle 18 asti ja se on huomattavasti pidemmälle kuin odotin. Keppejä emme tosin vielä tehneet, mutta muuten saimme jo ihan mukavia pätkiä toimimaan. Vitosella harjoiteltiin päällejuoksua, esteillä 7-8 tiukkia käännöksiä ja kympille väsäsimme elämämme ensimmäisen oikean saksalaisen keskellä rataa. Mulle tosin selvisi, ettei ko. tekniikassa varpaita ja kroppaa käännetäkään koiraa kohti takaakierron jälkeen kuten twistissä, ja voi että sen muistaminen ja uudelleen opetteleminen olikin hankalaa! Onneksi kotona pihatreeneissä olemme tätä saaneet jo harkattua paremmaksi. :)

A:n debytoimme myös osana rataa, ja likka ottaa kyllä kontaktit niin hienosti, etten voi olla kuin ylpeä. Putkelta kääntäminen hypylle 14 vaati useamman yrityksen ja siitä valssailut eteenpäin vielä muutaman lisää. Nina kuitenkin kehui omaa ohjaustani - koira vaan kuulemma (ja tiedänhän sen itsekin) tykkää lähteä kiertelemään esteitä, jos liikkeitä ei tee ns. selko-ohjauksena. Saimme paljon hyviä vinkkejä ja kotiläksyjä - päällejuoksut ja saksalaiset - joten oli kyllä mahtitreeni kaiken kaikkiaan!


Finan kanssa sama rata oli tietysti tyystin erilainen kuin Hoipelin kanssa ferraroidessa. Marmatin Ninalle heti alkuun vauhtiongelmistamme, ja niiden pohjalta koetimmekin vain saada käännöksistä mahdollisimman pienet. Finahan on sikäli varma koira, että mitään suurempia ongelmia radassa ei ollut. Yllättäen jopa saksalainen toimi! Suurin suositus Ninalta oli, että heivaisin niistot ja niisto-persjätöt kankkulan kaivoon ja korvaisin ne simppeleillä pyörityksillä. Itse en näe tai koe jälkimmäistä nopeampana, mutta ei kait auta kuin luottaa viisaamman sanoihin! :) Hei ja Finskillä oli muuten hyvä fiilis radalla, haukkua räkytti aina ennen lähtöä niin kuin olen opettanutkin! Treenien päätteeksi ilmoitinkin Finskille vielä kuusi epätoivoista yritystä saada tuplanolla. Itsensä viimeiseen asti kiduttaminen on niin mukavaa...

torstai 9. toukokuuta 2013

Perhetreenejä

Laji: Agility ja toko
Koira: Hoina 1v
Vetäjä: Mila Oravecz
Paikka: Lempäälä


Viime päivinä on osunut oikeiden kouluttajien treenejä niin tiheään, että juttua piisaa. Miikku oli järjestänyt viime sunnuntaina yksivuotiaille LL-pennuille yhteisen hallivuoron, jonka alkuun tokoilimme vapaamuotoisesti kukin mitäkin. Itse otin Hoinan kanssa vain pari juoksuruutua salaa viedylle lelulle, muutamat "hiilaukset" ja lopuksi ALO-hyppyä, joka ei oikein ottanut sujuakseen. Hoina on alkanut liikutella koipiaan odotellessaan, että tulen sen vierelle. Hypyn loppuosa olisi siis otettava syyniin! Innosta saimme muilta hyvää palautetta, mutta liikkeiden suorituspaikkojen vahva kyttäämismoodi herätti kyllä pahennusta omiemmekin joukossa.


Hoinan isän, viime vuoden agilityn SM-kultajoukkueessa olleen Jöstan omistaja Mila toi meille pentujen isukkia näytille ja veti suureksi iloksemme myös pientä ohjattua agilityä. Alkuun teimme meille ihan uusia, todella simppeleitä, lihaksia aktivoivia hyppytreenejä - käännöksiä ja ihmisnuolimaisia hypyn takaa jarrutuksia - jotka osoittautuivat ihan mahtaviksi. Oli mielenkiintoista nähdä, miten hyvin Hoina taipui hyppykäännöksiin melkein paikoiltaan lähtien, vaikkemme ole tehneet mitään vastaavia aiemmin. Näillä harjoituksilla on varmaan helpompaa lähteä nostamaan rimojakin.



Tässä alussa kotipihalla tehtyjä pentutapaamisessakin kokeiltua
hyppytreeniä, joskin ihmisnuolesta on vielä käsityöntö poissa. Lisäksi
saksalaisesta pitäisi saada oma koiraa kohti kääntymiseni pois.


Suureksi huojennuksekseni Mila oli ihmeissään siitä, että emme olleet aikaisemmin treenanneet edes alimmilla medirimoilla. Huh! Mä kun olen halunnut pelata ihan varman päälle ja silti on mietityttänyt, että onko touhu  (ei rimojen korkeus vaan lähinnä Hoipelin nopeus) liian rankkaa noin nuorelle. Nyt joka tapauksessa nostimme rimat reilusti medeiksi ja teimme pientä radan tynkääkin siinä sivussa, mutta aika hankalaahan se oli  vielä meille kummallekin uusilla liikeradoilla.


Treenituokion jälkeen hurautimme koko poppoolla Miikulle vetäisemään herkulliset tortillat poskeen ja jutustelemaan nelikon viirauksista. Tällaisia intiimejä pienen porukan tapaamisia pitäisi olla niin paljon useammin (ja lähempänä meitä)! Oli ihanaa tutustua myös Milaan ja nähdä Jöstaa vihdoinkin livenä!

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Elina Niemen tokokoulutus 4.5.-13

Laji: Toko
Koira: Hoina 1v !
Vetäjä: Elina Niemi
Paikka: Loviisa


Lauantaina pääsimme ensimmäistä kertaa tokossa "guruoppiin", kun tokon MM-mitalisti Elina Niemi tuli Loviisaan vetämään seurallemme treenit. Päivä venyi aika ylipitkäksi (7h), mutta mikäs siinä oli tuttujen kanssa jutellessa ja toistenkin harkkoja seuraillessa, kun koirakkoja oli aivan kaikentasoisia! :)


Alunperinhän menin koulutukseen vain hakemaan lopullista tuomiota Hoinan seuraamiselle, enkä ollut juuri muita liikkeitä ajatellut tekeväni. Yllätys olikin melkoinen, kun ongelman kuvailun ja pienen näytepätkän jälkeen Elina ei ollut moksiskaan Hoinan vireen suhteen - tai hänestä touhussamme ei mitään väärää virettä edes ollut. Olin kuulemma alkanut korjata ongelmaa (kyyryilyä) ihan oikein, mutta kuten aikaisemminkin on tullut kuultua, olen imuttanut Hoinaa koko ajan 5-10 cm liian eteen. Sen sijaan kun Hoina tulee itsenäisesti perusasentoon, se hakee aivan oikean paikan. Neuvoksi Elina antoi ainoastaan lyhyiden pätkien imuttamisen oikeasta kohdasta ja ylempää ja vapautuspalkkauksen ylöspäin niin, että koira saa lopuksi hypätä namikäteen sanallisen kiitoksen jälkeen. Alla olevassa videossa (ei Elinan treeneistä) kohdasta 0:48 eteenpäin näkyy, miten Hoina pystyy jo pitämään seuratessaan päänsä pystyssä. Itse jäykistelin tuossa treenissä tahallani, kun halusin nähdä liikkeen muutoksen vaikutuksen.




Koska olin valmistautunut työstämään seuraamista koko treeniaikamme, olin vähän hoomoilasena, kun tuli äkkiä tarve keksiä jotakin sellaista tärkeää treenattavaa, mistä en luultavasti itse pääsisi yli. Ja sen seuraamisen kun piti olla niin suuri probleema?! Jostakin ihmeen syystä keksin sitten kaukokäskyt, johon kyselin vain suullisia ohjeita. Keskustelun päätteeksi tulin siihen tulokseen, että opetan kaukot Hoinalle niin, että sen takajalat pysyvät paikoillaan ja alan pikkuhiljaa hissailla muitakin siirtymiä. Tiesittekö muuten, että kaukokäskyjen kisavalmiin tekniikanhallinnan opettaminen kestää ainakin kaksi vuotta MM-kisaajaltakin? Tuli pieni uskon puute. :D

Vartin ruokatauon jälkeen, toisella treenipuolikkaalla, halusin ottaa kaksi kivaa liikettä pikaisena ensiapuna orastavaan tokomasennukseen. Teimme muutaman juoksuruudun niin, että Elina vei sinne lelun ensin Hoin nähden ja sitten Hoinalta salaa. Jälkimmäisissä Hoi kääntyi mua kohden pari metriä ennen ruutua, mutta kun pysyin mykkänä, likka korjasi itse kummallakin kerralla. Tästä tuli hyvää palautetta Elinalta. Ohjeeksi saimme tehdä jatkossa paljon salaleluruutuja ennen kuin sitten vähitellen uskaltaa heittää täysin tyhjiäkin sekaan.

Lopuksi näytin vielä meidän tämänhetkisen noudon kisanomaisena liikkeenä. Silloin Elina tarttuikin Hoinan kyttäämiseen kaikessa tekemisessä. Noudossa itsessään erityisesti loppuosaa pitää treenata paljon - Hoina tarjosi maahanmenoa, kun vapautusta perusasennosta ei heti tullut - mutta mun pitää ylipäätään lisätä Hoinan aktiivisuutta itseni suuntaan eikä aina tehtävään asiaan tai esteeseen. Oheistreeninä mun pitää aloittaa lelunsietoharjoitukset, joissa mun pitäisi saada Hoina unohtamaan maassa oleva lelu vain omana kiinnostavana itsenäni (hurraa :D) ja palkata penska toisella lelulla minuun päin, kun se vihdoin näyttää unohtaneen hämylelun. Sama treeni liitetään myöhemmin myös noutoihin, ruutuun ja hyppyihin. Ehkä se tästä...


Sunnuntain pentutapaamisessa - josta kirjoittelen huomenna lisää - kyselin vielä kaikilta neuvoja meille täysin uusiin liikkeisiin ja laitoin kotona yllättävän tilauksen erääseenkin nettikauppaan. Alla on tulos - kyllä nyt kelpaa treenailla!


keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Seuraamistilanne

Laji: Toko
Koira: Hoina 11kk
Vetäjä: Itsenäistä treeniä
Paikka: Loviisa


Saatoin jo aikaisemmin mainita, että eräänä iltana keksin - kyseltyäni ensin kaikilta mahdollisilta koiratreenaajilta ja kokeiltuani sitä sun tätä - ehkä maailman yksinkertaisimman ratkaisun meidän seuraamisongelmaan. Koska Hoina kerran toimi jo hyvin askelluksissa mihin tahansa muuhun suuntaan kuin eteen, äkkäsin muuttaa seuraamiskäskyn täysin uuteen ja ottaa "eteneviä" askelia pikemminkin etuviistoon! Näin sivulle suuntautuvien askellusten mukaisesti Hoina vaihteli asennosta toiseen rivakasti pomppimalla, ja pääsin silti etenemään. Sitten pienensin pikkuhiljaa sivusuunnan kulmaa kohti askellusta suoraan eteenpäin. Hirveän kauan kestikin noin simppelin idean hoksaaminen ja lopulta se tapahtui ihan iltapalapöydässä!

Asento pyörii vielä ja edistämistäkin tapahtuu, mutta vireen suunta on oikeampi. Hoina ei enää näytä nuijitulta tokokoiralta (toim. huom. sitä ei siis todellakaan ole koskaan muksittu treeneissä!), vaan häntä pysyy pois jalkovälistä ja paimenkooma on ainakin toistaiseksi pystytty sivuuttamaan. Toivoisin kovasti kommenttia muutoksesta - etenkin niiltä, jotka ovat aikaisempiakin tokovideoitamme katselleet. Lauantaina pääsemmekin sitten valmennusrenkaan Elina Niemen koulutettavaksi, emmekä takuulla jätä hyödyntämättä moista mahdollisuutta myös seuraamisen parantamisen suhteen!



Yllä muistutukseksi parin kuukauden takaista seuraamista kohdasta 0:58 eteenpäin.



Yllä tuoretta seuraamista (askelluksia) uudella käskyllä ja vireellä.