Perhetreenejä

Laji: Agility ja toko
Koira: Hoina 1v
Vetäjä: Mila Oravecz
Paikka: Lempäälä

Viime päivinä on osunut oikeiden kouluttajien treenejä niin tiheään, että juttua piisaa. Miikku oli järjestänyt viime sunnuntaina yksivuotiaille LL-pennuille yhteisen hallivuoron, jonka alkuun tokoilimme vapaamuotoisesti kukin mitäkin. Itse otin Hoinan kanssa vain pari juoksuruutua salaa viedylle lelulle, muutamat "hiilaukset" ja lopuksi ALO-hyppyä, joka ei oikein ottanut sujuakseen. Hoina on alkanut liikutella koipiaan odotellessaan, että tulen sen vierelle. Hypyn loppuosa olisi siis otettava syyniin! Innosta saimme muilta hyvää palautetta, mutta liikkeiden suorituspaikkojen vahva kyttäämismoodi herätti kyllä pahennusta omiemmekin joukossa.

Hoinan isän, viime vuoden agilityn SM-kultajoukkueessa olleen Jöstan omistaja Mila toi meille pentujen isukkia näytille ja veti suureksi iloksemme myös pientä ohjattua agilityä. Alkuun teimme meille ihan uusia, todella simppeleitä, lihaksia aktivoivia hyppytreenejä - käännöksiä ja ihmisnuolimaisia hypyn takaa jarrutuksia - jotka osoittautuivat ihan mahtaviksi. Oli mielenkiintoista nähdä, miten hyvin Hoina taipui hyppykäännöksiin melkein paikoiltaan lähtien, vaikkemme ole tehneet mitään vastaavia aiemmin. Näillä harjoituksilla on varmaan helpompaa lähteä nostamaan rimojakin.

Tässä alussa kotipihalla tehtyjä pentutapaamisessakin kokeiltua
hyppytreeniä, joskin ihmisnuolesta on vielä käsityöntö poissa. Lisäksi
saksalaisesta pitäisi saada oma koiraa kohti kääntymiseni pois.

Suureksi huojennuksekseni Mila oli ihmeissään siitä, että emme olleet aikaisemmin treenanneet edes alimmilla medirimoilla. Huh! Mä kun olen halunnut pelata ihan varman päälle ja silti on mietityttänyt, että onko touhu  (ei rimojen korkeus vaan lähinnä Hoipelin nopeus) liian rankkaa noin nuorelle. Nyt joka tapauksessa nostimme rimat reilusti medeiksi ja teimme pientä radan tynkääkin siinä sivussa, mutta aika hankalaahan se oli  vielä meille kummallekin uusilla liikeradoilla.

Treenituokion jälkeen hurautimme koko poppoolla Miikulle vetäisemään herkulliset tortillat poskeen ja jutustelemaan nelikon viirauksista. Tällaisia intiimejä pienen porukan tapaamisia pitäisi olla niin paljon useammin (ja lähempänä meitä)! Oli ihanaa tutustua myös Milaan ja nähdä Jöstaa vihdoinkin livenä!