tiistai 24. marraskuuta 2015

Topteam-läksyjä: Sennin ja Anun radan keppejä

Laji: Agility
Koira: Hoina 3,5v
Vetäjä: Annettu omatoimitreeni (Senni Huotari ja Anu Rajaheimo)
Paikka: ATT


Viime viikolla treenasimme keppien avokulmia molempien likkojen kanssa, ja koostin Hoinan treeneistä taas videopätkän. Videolla näkyvät kaikki toistot, joten kehitystä todella alkaa tapahtua, kun harhayritykset vähenevät. Tällä kertaa Hoina ei myöskään kertaakaan yrittänyt aloittaa keppien puolivälistä vaan oli sentään joka kerralla alkupäähän menossa. En tosin tiedä, koska uskaltaisi kokeilla noin suoria avokulmia ilman verkkoa. Uskon, että tällaisia hyviä verkkotreenejä pitää saada alle vielä muutamat ja lisätä omaa liikehäiriötä ennen verkon poistamista. Toistojen seassa on myös ensimmäisen leirin Anun radan tiukkia umpikulmia takaaleikkauksella. Ensimmäisellä Topteam-leirillä Senni neuvoi mua myös varioimaan palkkaamista, ja vaikka olenkin aika jämähtänyt tuohon palkan heittämiseen, muistin myös muutaman kerran käyttää etupalkkaa.

Lopuksi kokeilimme vielä jonkun radalle jättämä hyppytekniikkasarjaa ihan huviksemme. Kontakteja en ottanut tällä kertaa Hoinan kanssa ollenkaan, sillä nämä kepit ovat prioriteettilistalla huimasti korkeammalla. Oikeasti tällaisia täsmätreenejä pitäisi vaan käydä tekemässä paljon useammin, mutta viime aikoina hallilla on alkanut olla aamullakin sen verran porukkaa, että ollaan jouduttu lähtemään takaisin kotiin treenaamatta.



maanantai 23. marraskuuta 2015

Topteam-läksyjä: Mikon terveyshaaste

Laji: Elämä
Tekijä: Bea 22,5v
Vetäjä: Annettu omatoimitreeni (Mikko Lilja)
Paikka: Kaikkialla


Ensimmäiseltä Topteam-leiriltä saatu fysiikkavalmentaja Mikko Liljan läksy oli kiinnittää huomiota terveellisiin elämäntapoihin sekä lämmitellä myös oma kroppa ennen agilitytreenejä. Liikuntasivusto Heiaheiassa kerätään hyvinvointimerkintöjä, joihin kuuluvat mm. ajoissa nukkumaan meneminen, terveelliset ateriat ja aktiiviset työpäivät. Omaan elämääni mennyt kuukausi on tuonut melkoisen muutoksen ja hyvä niin, sillä viime leirin luennolla unesta, ravinnosta ja liikunnasta puhuttaessa kirjoitin vihkooni "kaikki retuperällä".

Lyhyesti lueteltuna olen lisännyt arjen hyötyliikuntaa, pidentänyt koiralenkkejä, alkanut liikkua myös ilman koiria, jättänyt ruoka-aikoihin vain hyvän maun takia tehdyt santsikierrokset väliin, juonut vähintään kaksi litraa vettä päivässä, nukkunut joka yö kahdeksan tuntia ja kiinnittänyt huomiota herkutteluun. Pääasiassa herkuttelen siis viikonloppuisin enkä silloinkaan ylenmäärin. Arjen hyötyliikunnan lisäämiseen on todella liittynyt auton jättäminen parkkipaikalla kauas kohteesta ja pidempien reittien valinta kaikessa kävelyssä. Lisäksi kotona saatan esimerkiksi kokata tasapainotyynyn päällä huojuen. Portaat olen lähes aina valinnut hissin sijaan, joten se ei varsinaisesti ole mihinkään muuttunut - sen sijaan ruoka-annosteni ulkonäkö on!




Vaikka varsinaista liikuntahaastetta ei vielä annettu, loin heti alussa Heiaheiassa kahvakuulatreeniohjelman, joka sisältää viikossa kaksi kahvakuulatreeniä, yhden venyttely- tai muun kehonhuoltopäivän sekä yhden lenkkipäivän. Tällä hetkellä menossa on viikko 4/9 ja suoritusprosentti on ollut täysi 100%. Jos en ole ehtinyt tehdä treeniä annettuna päivänä, olen kuronut ohjelman kiinni rästiin jääneiden treenien osalta. Lisäksi lepopäivinä olen useasti silti liikkunut jollakin tapaa arkiliikuntaa enemmän, ja jokapäiväisenä tavoitteenani on saada 10 000 askelta täyteen. Kannattaa joskus ottaa askelmittari päiväksi mukaan: tuohon 10 000 askeleeseen saa jo kävellä 7-8 kilometriä päivässä! Rehellisesti sanottuna olen itse joutunut melkein tuplaamaan päivän liikkumiseni saavuttaakseni tuon, koska mielestäni käveleminen on vaan aina ollut niin tylsää.

Kaikki kertomani on johtanut tässä kuukauden aikana siihen, että teen joka päivä lukemattoman määrän valintoja terveellisemmän elämän puolesta. Jos en mene pitkälle koiralenkille aamulla, teen sen illalla; jos syön jäätelön, en saa sokeriton päivä -merkintää ja käytän siinä herkuttelukiintiötäni; jos en kävele muuten päivän aikana, pitkän koiralenkin tulee olla pari kilometriä pidempi kuin muuten; jos jätän treenin väliin tänään, teen huomenna kaksi treeniä. Parasta tässä kaikessa on tietysti ollut se, että muutos on ollut hyvinkin kivuton ja positiivinen kokemus, ja painoakin on lähtenyt jo pari kiloa. Lisäksi lihaskuntoni on selvästi parantunut: alussa en meinannut jaksaa tehdä treeniohjelmaa edes kuuden kilon kahvakuulalla, mutta tällä viikolla tein jo lähes kaikki liikkeet joka sarjassa 10-kiloisella.

Miksi sitten näyttää siltä, että olen kerrankin oikeasti innostumassa terveellisemmistä elämäntavoista ja pakottamatta liikkumisesta? Syitä on monia. Ensinnäkin Heiaheia on suuri kannustin: minuun vain iskee niinkin simppeli palkitsemisjärjestelmä kuin uuden merkinnän saaminen tehtyä aktiviteettia vastaan. Lisäksi homma on ollut helppoa: olen kotihiiri, joten TV:n ääressä samalla kuulailu tai venyttely saavat ajan kulumaan ja huomion pois hikoilusta ja rääkistä. En myöskään ole dieetillä, vaan pyrin pysyvään muutokseen, joten painon putoaminen on vain mukava lisä siihen. Mikään ei siis ole kiellettyä, kunhan määrät pysyvät kohtuullisina - kun on juhlapäivä, saa syödä sen mukaisesti. Pisteenä i:n päällä olivat vielä Mikon konkreettiset neuvot hyötyliikunnan lisäämiseen sekä joukkueen tuoma ryhmäpaine. En osaa sanoa, onko tämä pysyvä muutos, mutta toivon todella niin. Ainakin pituusennätys on jo saavutettu! :)

Seuraava leiri on tosiaan jo tulevana viikonloppuna, ja olen selvästi treenannut oikeaa lajia, sillä siellä on luvassa lisää kahvakuulatreeniä. Oma treeniohjelmani toki jatkuu vielä viitisen viikkoa, minkä jälkeen kokeilen jonkin toisen lajin ohjelmaa. Hauskinta elämäntapamuutoksessani on se, että Heiaheiaan on kannustamanani liittynyt koko perheeni! Siellä me sitten peukuttelemme toistemme askelkyykyille. :D Saa nähdä, miten muutos vaikuttaa kakkosleirin kuntotestituloksiin - ainakaan en aio enää seota askelissa, sillä sain eilen valmiiksi omatekoiset askeltikkaat. Voin kertoa, että ne tulevat olemaan kovassa käytössä etenkin tällä viikolla!

tiistai 17. marraskuuta 2015

Topteam-läksyjä: Villen ratatreenit

Laji: Agility
Koira: Hoina 3,5v
Vetäjä: Annettu omatoimitreeni (Ville Liukka)
Paikka: ATT


Huh! Aika ei ole millään meinannut riittää videomateriaalin editoimiseen samalla tahdilla kuin olemme treenanneet. Siksi tein tietoisen päätöksen jättää kaikkien Topteam-läksyjen koostamisen aivan seuraavan leirin liepeille. Jotta kuitenkin vältyttäisiin mammuttipostauksilta, raportoin jokaisen valmentajan antamat läksyt erikseen aloittaen nyt Villen ratatreeneistä.

Villen läksyjä harjoittelin ensin Chhainan kanssa, koska hitaammalla koiralla rataprofiilien haltuun ottaminen oli huomattavasti helpompaa - itse kun en ole mestari sellaisissa treeneissä, joissa rata on esteiden sijainnilta sama mutta suoritettava estejärjestys vaihtelee. Villen ratoja onkin tullut otettua useaan otteeseen eri treenikerroilla ja eri koirilla.

Radoilla harjoiteltiin eritoten takaakiertoja, valsseja ja persjättöjä. Rimoja tuli näillä treenikerroilla alas enemmän kuin pitkään aikaan, mutta jätin pudottelut huomioitta. Keskityin mieluummin olemaan siellä, missä haluan oikeasti olla, enkä siellä, missä koira pitää rimat ylhäällä - siedätyshoitoa siis! Lisäksi monessa kohtaa syynä pudottamisiin tai kolahteluihin olivat puhtaasti omat huudahdukseni tai hitauteni. Ohjaamiseni videolla onkin paikoin aivan kamalan huolimatonta, mutta en lähtenyt puuttumaan myöskään siihen vielä tässä vaiheessa tai olemaan turhan ankara itseäni kohtaan. Koska suurin tavoitteemme Topteamissä on nimenomaan kehittää ratavarmuuttamme, ainoa tavoite treeneihin mentäessä oli saada ainakin jokin rata toimimaan puhtaasti. Oli hienoa huomata, että kaiken hinkkaamisen sekaan todella mahtui myös puhtaita jopa 17 esteen ratoja! Enää en siis voi sanoa, ettemme koskaan treeneissäkään olisi tehneet nollaa! :)


Ensimmäisessä treenissä en ajatellut ohjaamisia ollenkaan - opettelin vain radan ja tavoittelin puhdasta suoritusta. Kummallisella kaukoniistolla ja muutenkin väljillä ohjausvalinnoilla saimme kuin saimmekin nollan tehtyä, ja tämä riitti minulle mainiosti. Etuna näillä radoilla toki oli se, ettei minun tarvinnut liikkua ringin keskellä paljonkaan, vaan saatoin antaa Hoinan tehdä hommia rauhassa. Silloinhan yhteistyömme usein toimiikin. Ensimmäinen rata on videolla välillä 0:00-0:45.




Toisella radalla teemana olivat takaakierrot ja persjätöt. Saksalaistakin olisi ollut mahdollisuus kokeilla, mutta jo Chhainan kanssa olin niihin aivan liian hidas. Tämä rata kuului siis erityisesti niihin, jotka minun täytyi ensin testata Chhainan kanssa ennen kuin edes uskalsin haaveilla Hoinan kanssa kokeilemisesta. Koska Chhaina irtoaa takaakiertoihin todella hienosti, jännitin erityisesti Hoinan kykyä todella kuunnella käskyä kiertää este - yleensä kun olen pitkälti vienyt Hoinan takaakiertoon. Yllätyin positiivisesti tässä, joskin välillä toistoissa näkyi myös yksi takaakiertojemme ongelma: mahdottoman tiukasti esteelle tulo niin, että jo Hoinan nenä tai rintakehä pudottaa riman. Myös esteiden ohituksia takaakiertojen ja persjättöjen yhdistelmissä tuli. Oli kuitenkin mukavaa huomata, että treeni ja koiran pakottaminen hyppäämään hyvässä kulmassa ja "kiire"-tilanteissa näytti tepsivän - toistoilla saatiin siis onnistumisiakin.

Lisäksi tuon kakkosradan peilikuvaversiossa kohdasta 1:49 eteenpäin sain kenties koko omatoimitreenikauden palkitsevimman oivalluksen. Ensin nimittäin hakkasin päätä seinään toisto toiston perään eri ohjauksilla koiran silti karatessa aina väärälle esteelle. Kun kuitenkin pysähdyin ajattelemaan ja vertasin omaa ohjaamistani peilikuvana onnistuneeseen versioon, huomasin heti eron omassa toiminnassani!


Villen henkilökohtainen läksy meille oli vastakkaisen käden valssin harjoittelu valssiradalla, joka oli treeniratanamme jo leirillä. Videolla läksykohta rata on tarkalleen välillä 3:14-4:30 ja vastakkaisen käden valssi tapahtuu tuolla kolmannella hypyllä (keskimmäinen kolmesta rinnakkaisesta hypystä) suunnasta riippumatta. Alun kangertelujen jälkeen Hoina alkoi kääntyä todella mukavasti. Videolta toistot nähtyäni hihkuin ääneen, kun näin niin selvästi kerrankin sisäistäneeni itse uuden asian. Palkitsevimman videonkatseluhetkeni koin siis juuri näitä toistoja katsoessani ja niitä leirin räpellyksiin verratessani. Kolmen vuoden jälkeen alkaa tuntua siltä, että me todella kehitymme!


Kohdasta 4:33 videon loppuun saakka oli mielestäni mukavin treenirata. Itselleni se oli hämmästyttävin kokemus siksi, että Hoina todella alkoi sietää vedättämistä ja alkoi välillä vähän liiaksikin varoa takaakiertoja, kun aloin sanoa aina niille lähettäessäni "rauhassa". Näillä treenikerroilla myös itselläni oli paras asenne ja keskittyminen: en heilunut, huitonut, kiristellyt hampaita tai huudellut turhia - päinvastoin hallissa oli Chhainan räksytystä lukuunottamatta hiirenhiljaista. Tältä radalta saadun 17 esteen nollaradan muistan takuulla ikuisesti, ja sen voin jo sanoa antaneen minulle jonkinlaisen rauhan, luottamuksen ja flow'n tunteen. Ei se parasta ohjaamistani ollut, mutta ihan oikeasti kaikkine takaakiertoineen, lähettelyineen ja jopa pienine vedättämisineen kehaisisin suoritustamme omalla koirakonurallamme jo jonkinlaiseksi läpimurroksikin. Lienee siis sanomattakin selvää, että itsearviointi Villen radoilta ei teknisesti ole korkea mutta sujuvuus ja kehityksen näkyminen parhaimmistoamme! :) Kommentoida saa ja pitää!