Anu Rikkilän tokokoulutus

Laji: Toko
Koira: Chhaina 4,5v ja Purna 6kk
Vetäjä: Anu Rikkilä
Paikka: ATT

Tänään meillä oli minun järjestämäni tokokoulutus pienellä porukalla: itse treenasin oman vuoroni puoliksi Chhainan ja Purnan kanssa, ja lisäksi Chhainan pojat Narvi ja Passo tulivat mukaan Helsingistä. Chhainan kanssa teemana oli erityisesti kehäänmeno ja jatkuva hallinta, ja Purnan kanssa haettiin vinkkejä noutokapulan kanssa jatkamiseen ja seuraamiseen.

Mähän en ole opettanut vielä kenellekään koiristani mitään kehäänmeno- tai siirtymärutiineja, vaikka Finan ja Hoinan kanssa ollaan kisattukin. Pelkkä suullinen "tässä" on riittänyt aika pitkälle. Chhainan kanssa olen kuitenkin ensimmäistä kertaa törmännyt siihen, että koska se ei kyseenalaistamatta aina tee töitä vaan mulle, niin kaikenlaista haahuilua ja komentohaukkua on ilmennyt. Lisäksi olen aina vain laiskana päästänyt koiran posottelemaan autosta tai kentän laidalta edeltä kentälle. Kentän arvo on siis päässyt nousemaan hurjan suureksi ja minun arvoni koiran silmissä kentän laidalla on ollut aika minimaalinen, kun sillä on niin kiire kentälle. Kaikki tämä johtuu tietysti vain siitä, että minulla ei ole koskaan ollut mitään kiinnostusta tällaisten "vähäpätöisten" (lue ironia) asioiden harjoitteluun - enhän koskaan ole ollut mikään kunnon tokoihminen vaan ainoastaan tykännyt vauhtiliikkeistä. :D

Nyt kun koiran motivaation ylläpitäminen ja minulle tekeminen ovat oikeastaan ainoita meitä tokokokeeseen menemästä estäviä asioita, niin kummasti on tullut omistajallekin motivaatiota laittaa paukkuja niihin. Ja kas, kun otin koiran alusta asti halliin hallitusti, laitoin sen boksiin odottamaan omaa vuoroa, otin sen boksista heti namitukseen perusasentoon ja kentälle mentiin hallinnassa, niin heti lakkasi pakka leviämästä! Kentälle tehtiin vielä agilityhypyistä portti ikään kuin tokokehään, missä käytiin tekemässä aina yksi tehtävä ja tultiin pois. Tätä ehdottomasti jatketaan! Kertaakaan koko 20min pätkällä ei tullut haahuilua, josta olisi täytynyt suoritus keskeyttää, vaan Chhaina teki koko ajan hommia mulle. Kun kuuntelin ohjeita, Chhaina odotti kiltisti maassa ja oli koko ajan valmis jatkamaan. Purnan vuoron jälkeen otettiin vielä Chhainan kanssa pikapätkä seuraamista, mistä saatiin vinkiksi ottaa kuurina taas lyhyempiä, mutta eri mittaisia pätkiä. Chhainakin alkoi nimittäin kuulemma valua seuraamisen jatkuessa matalammalle BC-tyyliin... Kaiken kaikkiaan erinomainen kokonaisuus, ja nyt on syyskuun Karisen Piian tokoista ja tältä päivältä erinomaiset ohjeet hallinnan ja motivaation ylläpitoon kaikkiin tuleviinkin treeneihin! :)

Purnan kanssa teimme perusasentoja, luoksetuloa, seuraamista ja kapuloita. Perusasentoihin neiti tulee todella kivasti aina. Paikallaolo luoksetulossa oli niin ikään tosi hyvä - jopa niin hyvä, että "sivu"-käskystä ei liikkunut askeltakaan. :D Tämän tosin tajusin olevan ihan loogista - olenhan opettanut Purnalle, ettei odotuksesta lähdetä millään hämykäskyillä, vaan ainoastaan "okei":sta. Tähän täytyy siis rakentaa poikkeus "sivu"-käskyyn erikseen, sillä itse sivulletulo oli taas mallikas. Seuraamiseen saimme hyvät vinkit jatkoon - pitkälti samanlaiset kuin Chhainankin kanssa.

Purnan vauhtinouto puisella kapulalla meni upeasti, mutta metalli ei tänään noussutkaan. Ottanen kotona muutaman päivän iltapalakuurin metallin naksutteluun, sillä se on ennen hampaiden vaihtumista ollut suunnilleen yhtä varma kuin puinen. Lisäksi alan vahvistaa käsitargetia ja tuoda sen avulla kapulan nostoja kohti kättä. Myös vauhtinoutoihin voisi alkaa odottaa "jes":in huutamista vähän myöhemmälle. Nyt merkkaan onnistumisen heti Purnan nostaessa kapulan, ettei se vaan edes keksi pudottaa. Erinomaista on kylläkin, että vauhtinoudoissa kapula pysyy suussa ihan minulle asti eikä putoa puolitiehen! :) Kyllä me pennusta ihan mainio tokokoira saadaan. :)

Chhainan pentusetkin olivat jo vallan päteviä, mutta niistä kirjoittelen myöhemmin erikseen Minoon sitte -uutisten puolelle. Sovittiin kyllä, että koitetaan jatkossakin järjestää tällaisia tokotunteja aina silloin tällöin, kun pienellä porukalla on aika helppo järjestää lyhyelläkin varoitusajalla.

Takaisin ajan tasalle!

Jaaha, eipä ole tullut päiviteltyä blogeja lähes ollenkaan tänä vuonna! Kiitos entisen treenikaverimme Sarin kyselyjen, sain taas intoa päivitellä jotakin. Tällaisen tekstin olinkin toukokuussa kirjoittanut jo luonnoksiin asti, joten madalletaan kynnystä palata blogien pariin nyt julkaisemalla tämä ensin. Tämä treeni on siis kuvattu muutaman kasvattini kanssa vietetyistä päivätreeneistä, joissa tehtiin kierros tokoa ja toinen agilityä. Chhaina teki metalli- ja tavallista noutoa sekä ensimmäistä kertaa elämässään myös ohjattua noutoa. Hoina sai lopuksi tehdä yhden ruudun sekä merkin kiertoa erikseen ja ohjattuun noutoon yhdistettynä.

Nämä noudot ovat juuri hyvä esimerkki siitä, että kun Chhaina kerran oppi, miten noudetaan, se noutaa samantien myös metallia ja tekee kokonaista, valmista liikettä kerta toisensa jälkeen, suoraan olohuoneesta treenihalliin vietynä. Ohjatussa noudossa aiemmin sen kanssa on treenattu vain suuntia namikipoilla koiran linjalla ja linjan takana, ja nyt kun se kerran oppi noudon, kokeilin vaihtaa namikipot kapuloihin ja kokeilu meni heti kerrasta oikein. Näin ollen seuraavalla kerralla tiedän, että voin heti laittaa kapuloita koiran linjan taakse. Siispä kun joku yksittäinen juttu opitaan (meillä se oli kapulan pito), niin yhtäkkiä kaikki asiat lähtevät harppauksin eteenpäin ja koira on sen jälkeen aina 100% varma, mitä sen pitää tehdä, eikä koitakaan mitään omia tulkintoja. Enpä olisi ihan heti uskonut, että kapulan pidosta olohuoneessa seuraava askel on melkeinpä suoraan valmis kokeenomainen liike missä vain, millä kapulalla vain!

Hoina puolestaan pääsi lopussa tekemään yhden hienon ruutuun lähetyksen ja seisomaan jäämisen sekä merkin kiertoa. Tähän asti olen käyttänyt vaihdellen käskysanoja takaa tai kierrä, koska niistä koira on tiennyt homman heti. Kuitenkin käskyt ovat olleet niin tuttuja arjestakin, että heti kun ympärillä on muuta, Hoina kiertää mitä vain niistä. Siksi nyt vaihdettiin kerrasta käsky merkkiin, ja kas - kertaakaan ei ollut epäselvyyksiä, kierretäänkö merkki vai kapulat. Koska Hoina osaa ohjatun noudon suunnat, kokeilin sitten uskaliaasti heti käskyn vaihdon jälkeen vielä yhdistää merkin kierron ja ohjatun noudon. Se oli kertakokeilulla selvä homma! Hieman minulla kyllä riemu repesi, sillä uskoin sen periaatteessa voivan onnistua, mutten kuitenkaan ajatellut ihan tosissani, että Hoina tekisi kerrasta kuvion alusta loppuun.

Syksyn aikana olemme tokoilleet vain muutamia kertoja. Päkäpaimenten pentumiitissä pääsimme tokoilemaan Piia Karisen silmien alle Chhainan kanssa. Pääteemana olivat motivaatio ja palkattomuus, koska Chhainaa ei toko kiinnosta yhtään, jollei välitöntä hyötyä ole nähtävillä. Saimmekin tähän hyvät ohjeet, jotka näyttivät toimivan heti. Mustavalkoisesti sanottuna hommia tehdään vain, kun koira on niihin valmis, eikä mitään haahuilua tai sinne päin tekemistä katsota läpi sormien. :)

Shelttipentu Purnan kanssa olen tokoillut jonkin verran Sporttirakin online-pentuvalmennuksessa, omassa olohuoneessa sekä kerran tuuraajina Leena Välimäen nuorten koirien ryhmässä syksyn aikana. Tällä hetkellä Purna osaa perusasennon jo aika hienosti, tekee vauhtinoutoja, osaa odottaa jonkin verran ja tulla kutsusta luokse. On se kerran tainnut ruutuunkin juosta. Tulevana lauantaina pääsemme tokoilemaan sekä Purnan että Chhainan kanssa Anu Rikkilän valvonnassa, ja Purnalle yritän saada kevääksi ihan kokonaisen paikan Lentsun nuorten koirien ryhmään. Pennusta toivoisin ihan kunnon tokokoiraa, ja haluaisin alusta asti tehdä kaikki mahdollisimman oikein. Osaan itse tehdä pohjat melkein kaikkiin liikkeisiin, mutta valvovat silmät ja lisävinkit heti epävarmoissa tilanteissa ovat todella tarpeellisia.

Alla vielä ihan viimeisimpiä agilityjä Chhainan kanssa nyt lokakuussa.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön Bea S. (@belissahh) jakama julkaisu Marras 15, 2018 kello 1.51 PST

Verkkokepit, kontaktit ja muurin takaakierto

Laji: Agility
Koira: Chhaina 11kk ja Hoina 2,5v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: ATT

Me ollaan saatu agi-into takaisin! Chhaina aloitti tällä viikolla ihan aikuisten mölliryhmässä, eli mulla on nyt sitten molemmat likat samalla kertaa treenattavana. Maanantaina oli ekat tuplatreenit, ja vaikka ennalta pelkäsin lämmittelyjen hankaluutta, kaikki sujui yllättävän helposti! Lisäksi pyrin käymään joka keskiviikkoaamu ainakin toisen kanssa tekemässä pienet omatoimitreenit parilla teemalla.

Tänään mulla oli matkassani molemmat paimenet ja teemana olivat kepit, kontaktit ja muurin takaakierrot. Chhaina teki vasta toista kertaa kunnolla verkkokeppejä, eikä niitä ole tarkoituskaan alkaa jankata hirveästi ennen luustokuvia. Kuudella kepillä yritän kuitenkin saada likan innostumaan niistä esteenä ja löytämään sisäänmenon ja sen jälkeen hyvän vauhdin ja that's it. Kokonaisia keppejä aloitellaan vasta loppukeväästä. Lisäksi puomia Chhaina on tehnyt vasta tällä viikolla kokonaisena ekaa kertaa, ja tänään se innostui siitä aivan hulluna! :D Videolta oli pakko leikata pois kohdat, joissa se vaan onnellisena tepastelee puomia päästä päähän ja takaisin... Mutta nuo kontaktit alkavat näyttää senkin osalta tosi hyviltä! Chhailla on meinaan ollut ihmeellinen tapa alkaa peruuttaa kontaktia ylöspäin, kun sen on pitänyt odottaa asennossa. Eipähän ole ainakaan varastamisesta ollut pelkoa! :D

Hoinan kanssa teemoja sovellettiin niin, että Hoinan piti kepeillä ja kontaktilla kestää etupalkka ja lisäksi vielä se, että mä etenen sen edelle. Se pysähtyy kyllä kontakteilla aina pomminvarmasti, mutta maanantain treeneissä lähti aina ilman lupaa etenemään, joten siksi näitä täytyy taas vahvistella. Kontaktitreenin loppupuolella näkyy kuitenkin se meidän ylpeys: jos jotain olen Hoinan kanssa osannut tehdä kunnolla, niin edelleen ne kontaktit! :) Kepeistä puolestaan sai sekin tehdä kuutta vain, kun tarkoitus ei ollut treenata estettä sinänsä vaan sitä mun liikettä.

Muurilla Chhaina on ihanan helppo ja huolellinen, kun taas Hoinan kanssa...no...videolta näkyy upea syy siihen, miksi vihaan Hoinan kanssa kaikkia sivuttaissuuntaisia hyppyjä. Syy on kyllä itsessänikin: Hoinan vauhdissa en vaan ehdi ajatellakaan näyttäväni liikkeitä kunnolla, vaan niistä tulee väkisinkin huitaisuja. Mutta eipä tuo lahopääkään välillä yhtään katso, minne se hyppää... Pelkät muurin takaakierrot sen sijaan onnistuivat senkin kanssa paremmin kuin koskaan aiemmin! :)


Kisainto Hoinan kanssa alkaa niin ikään palailla, kun treenit sen kanssa alkavat mennä niin hyvin. Olen nyt itse jättänyt sen osalta kaikki tavoitteet naulakkoon, ja pyrin pitämään vain hauskaa ja tehdä kaunista agilityä sen kanssa. Täytyy myöntää, että viimeisten parin ryhmätreenin aikana siitä on kyllä saanut olla tajuttoman ylpeä, kun itsekin olen rauhallisempi. Lisäksi kyllästyin lähtöongelmaan totaalisesti ja päätin antaa sen nousta ja hiipiä ne pari askelta. Tiedän tekoni seuraukset. Teen kuitenkin mieluummin edes jonkinlaista agilityä kuin paineistan koiran jo alkuunsa pääsemättä koskaan edes radalle asti. Ainakin toistaiseksi on tuntunut mielettömän hyvältä valinnalta, sillä Hoina ei kuitenkaan varasta eikä ole koskaan varastanut. Se vaan ei pysty istumaan tai pysymään maassa. Jos tämä päätös vie minut lopulta ojasta allikkoon, olkoon niin. Ainakin meillä on ollut sen ansiosta jo monet huiput ja rennot treenit! :)

Videolla ensin upeaa kiljumista autossa,
sitten Chhaina kohdassa 00:25 ja Hoina 03:53

Päkäpaimenten agitreenit vol 1

Laji: Agility
Koira: Chhaina 10kk
Vetäjä: Mila Oravecz
Paikka: Kaarina

Ohhoh! Tämä blogi on kyllä jäänyt aivan säälittävälle päivittelylle. On meillä toki ollut paljon treenitaukoa, mutta ollaanhan me nyt hyvänen aika käyty muutaman kerran omatoimitokoilemassa ja Chhainan kanssa agilitaamassa enemmänkin sitten lokakuun! Josko tämä päivittelijä tästä taas innostuisi...

Meillä oli eilen pienimuotoinen Päkäpaimenten päivä Kaarinassa Purina Centerillä, kun järjestimme yhdeksän bordercollien voimin agilitytreenit Hoinan isän omistajan, Milan, kouluttamana. Paikalla olivat mm. Hoinan veli Urho, Chhainan kaikki kolme siskoa ja kaksi veljeä. Itselläni oli molemmat koirat treenattavina, mutta koska Hoinan videon saan vasta myöhemmin, kirjoittelen tältä erää vain Chhainasta sen, mitä kirjoitan.

Chhainan veli Jokru, siskot Bingo ja Kikka, veli Halo, sisko Keno ja pääjehu itse.
Kuva © Katri Pietilä

Teimme kaksi yhdeksän minuutin treenivuoroa, mikä oli meille aika paljon, kun ollaan tähän mennessä tehty ihan vaan muutaman toiston pätkiä. Chhaina selvästi hidastui loppua kohden - eikä se nyt muutenkaan mikään tykki ole - ja alkoi etsiä juomakippoa kentän laidalta. Hyvin se kuitenkin jaksoi tsempata loppuun asti.

Chhainan treeneissä on se hyvä tai huono puoli, miten sen nyt ottaa, että ne menevät aina tasaisen hyvin, joten niistä on aika tylsä kirjoitella. :P Koska Chhai on helppo ja hidas ohjattava, sen kanssa ei yleensä tapahdu mitään sykähdyttävää. Sen vahvuus on pitkät, sujuvat pätkät jo näin nuorena. Vertauskohteenahan mulla on niinkin reilu vastinpari kuin Hoina, joka on aina ollut tykki ja superpotentiaalinen, mutta jonka kanssa seitsemänkin esteen puhdas pätkä on tuuletusten arvoinen. :D

Olisin saanut varmasti kaikki pätkät hoidettua "nollina" tähänastisellakin ohjaustyylilläni, mutta koska Chhainalle ei ole vielä opetettu mitään tekniikoita, käytimme verkkoa apuna päällejuoksuissa ja takaakierto-persjätöissä. Lisäksi monessa kohdassa Chhain vauhti alkoi hiljetä sen verran, että joko sitä sai työnnellä niin paljon, ettei päässyt ajoissa lähtemään seuraavalle esteelle, tai sitten etenin liian nopeasti ja pentu tuli esteistä ohi mun perässä. Täst'edespäinkin suosin siis lyhyitä vaihtoja, koska haluan, että koira vetää täysillä sen minkä vetää ja sitten vasta löysäillään. :)

Loppuun vielä video, josta kiitos kuuluu - kellepä muullekaan kuin - Miikulle! Videolle hidastin vielä pari Chhainan lähtöä: tykkään, kun se istuu niin ryhdikkäästi ja lähtee oikeasti kunnolla takakropasta ponnistamaan jo heti ekaa askelta! Lisäksi vasta nyt videolta huomaan, että loppupuolella takaakierto-persjätössä Chhaina liukastui ja varoi selvästi sen jälkeen käännöksiä paljon enemmän myös myöhemmin, eli vauhdin hidastuminen saattoi johtua näköjään osittain siitäkin.

Tytöt tykkää

Laji: Agility
Koira: Chhaina 7kk ja Hoina 2v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: ATT

Koska mulla ei ole aikaa kirjoittaa yhtikäs mitään, tässä vain pieni katsaus kummankin tytön muutamiin viimekertaisiin treeneihin. Chhaina aloitti viime maanantaina agilityryhmässä Mynämäellä ja tänään tuli tieto, että pääsemme mukaan myös ensi perjantaina alkavaan penturinkiin ATT:llä! Näiden seurauksena Chhain omatoimitreenit jäävät varmasti lähiviikkoina melko minimiin, sillä mitään tehotreenausta ei ole tarkoitus tehdä vielä. Rimat olen pitänyt alimmilla mahdollisilla ja aion pitää ne siellä pitkään.

Täytyy kuitenkin sanoa, että likka on yllättänyt yhtäkkisellä lajiin syttymisellään ja sitä myöden äkkiä ohjauksen seuraamisen äkkäämisellään niin minut kuin viime viikolla treenikaveritkin. Juoksukontakteista täytynee kuitenkin valitettavasti luopua, sillä siihen paras välineemme, pentupuomi, meni talviunille, enkä ole riittävän taidokas paikallisten oikeiden puomien yksin purkamisessa ja kasailussa.

Myös Hoinan kanssa homma alkaa näyttää taas agilityltä, vaikka samoja typeriä malttivirheitä tapahtuu yhä. Täytyy vaan yrittää juurikin esimerkiksi kepeillä ehtiä jarruttamaan likkaa avokulmissa ja muistaa pitää suu aivan supussa pakollisia käskyjä lukuunottamatta. Tarkoitus olisi mennä kokeilemaan möllejä, jahka aikaa siihen irtoaa, ja sitten toivottavasti virallisiakin. Se taito kun ei ole minnekään hävinnyt...

Juoksukontaktit osa 2

Laji: Agility
Koira: Chhaina 6kk
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: ATT

Kävin taas antamassa Chhainan aamupalat agilitykentällä juoksukontaktitreenien merkeissä. Pikku Chhai oli aivan täpinöissään päästessään kentälle. :) Pentupuomi oli tänään koottuna kentällä, enkä minä tollo osaa sitä purkaa, joten suunnitelmastani poiketen tehtiin sitten jo kulmalla, vaikka tarkoitus oli vetää vielä monta kertaa vain maassa olevalla kontaktilankulla.

Onnistumisprosentti oli kuitenkin heti parempi kuin viimeksi, vaikkakin kaksi onnistuneista toistoista oli kyllä ihan siinä ja siinä... Huti ja läheltä piti -toistot on hidastettu videolla. Lisäksi puomitreenin jälkeen otimme vielä muutaman toiston keinua niin, että Chhaina sai juosta ensin ihan keinun yläpäähän, ja mä kevensin sitten alastuloa, vaikka annoinkin keinun tulla aika vauhdilla alas. Tuo pentu ei kyllä vaikuta keinusta olevan moksiskaan... Kauhealla vauhdilla se ryntää ihan päähän asti niin, että mulle meinaa tulla kiire ottaa vastaan, ja onpahan likka pari kertaa jo tainnut ihan kokonaisen keinun tehdä ilman apujakin. Huomenna olisi tarkoitus mennä uudestaan ja ottaa kontaktitoistojen lisäksi ihan pientä ohjaustreeniäkin. :)

Haaste vastaanotettu! Juoksukontaktit osa 1

Laji: Agility
Koira: Chhaina 6kk
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: ATT

Joku on ehkä jo Instagramista saanut vihiä, että päätin yrittää aloittaa juoksukontaktien kouluttamista Chhainalle. Luvassa on siis tylsiä treenipäiväkirjamerkintöjä! Ensimmäisellä kerralla onnistumisprosentti oli liian pieni, vain 80%, kun 20:stä toistosta neljä oli huteja - ja osumistakin pari oli vain yhden tassun vahinko-osumia. Syy tähän lienee liian paksu puomilauta, sillä se oli normaalia puomia paksumpi ja alussa juoksupinnan tulisi nimenomaan olla oikeaa puomia phuempi ja leveämpi. Lisäksi huomasin editoidessa, että jos hetsasin Chhainaa irti päästäessäni, se hyppäsi yli eli suorastaan lensi palkalle. Alkuvaiheessa siis pysytään aika monta treenikertaa ennen vähäistäkään nostamista ja mä pidän suuni kiinni. ;)

Totuus

Laji: Agility
Koira: Hoina 2v ja Chhaina 6kk
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: ATT

Tänään tulossa on aika lohdutonta kamaa. Videoin Hoinan treenit ja säästin jokaisen palan treeneistämme videolle siirtymiä ja puhelimen muistin loppumista lukuunottamatta. Video näyttää tismalleen sen, miksi me jättäydyimme pois ryhmätreeneistä: ei tällaisia juttuja voi treenata ryhmässä. Lyhykäisyydessään selitettynä, vaikka kuinka olin vähäeleinen viilipytty ja pitää turhautumiseni piilossa, treenimme eivät juuri etene lähtöviivalta kauemmas. Kun lähtö pysyy, tippuu rima, kun rima pysyy, varastetaan kontaktit, kun kontakti pysyy, tulee seuraava rima alas... Koira, jonka hyppytekniikassa ei ollut mitään vikaa. Mopo vaan lähtee käsistä.

Loppua kohden videolla sentään on näkyvissä toivon pilkahdus, kun Hoina näyttää vastaavan palautteeseen. Sen kanssa pitää rakentaa koko ratasuoritus alusta. Jos joku ihmettelee, mikä tuo lähdön tsippi on, sen idea ei ole saada koiraa tekemään mitään, vaan tarkoitus on ainoastaan, että koira oppii lähdössä odotellessaan, että ennen lähtöä tulee muita sanoja, muuta liikettä - joku muu rituaali kuin lähtö. Välillä koira kohottautui ryhdikkäämmäksi tsipin ansiosta, ja niillä kerroilla kehuin ja palkkasin koiran.

Kaipaisin kommentteja, haukkuja, tsemppisanoja tai sääliä: mitä vain kommentteja. Tällaiset treenit meillä on nyt syksyn ajan vähintään kerran viikossa, eikä niiden aikana meillä ole mitään tavoitteita asetettuna - ei edes lajin pariin palaamisen suhteen. Tänään illalla käydään tekemässä samanlaista harjoittelua möllikisoissa, mutta olen jo mielessäni vaihtanut lajimme rallytokoon. Hoina tarvitsee lajin, jossa se ei kiihdy tai paineistu toiminnasta itsestään, ja koska sellaista lajia ei ole, rallytoko taitaa olla paras vaihtoehto. Tokossakin kun Hoina on nillittävä kone, joka ei silti vastaa treenin hienosäätöön. Se tekee, mutta se tekee sinnepäin ja hullunkiilto silmissä. Tässä sensuroimaton video, mutta varoitan, se voi olla tylsää katseltavaa. :D

Chhaina on onneksi jo kasvamassa hienoksi agilitykoiraksi, jonka mieli on rauhallinen, vaikka vauhtia alkaakin tulla. Ehkä saan siitä kisakaverin. Jotta merkintä ei menisi ihan masisteluksi, niin onhan tässä puolivuotiaan ensimmäinen virallinen agilityvideo. Chhaina on onneksi huoleton! :) Ja oon todella ylpeä itsestäni, että oon saanut opetettua likan leikkimään niin hyvin, että lelu on palkkana aivan yhtä mieluisa kuin makupalatkin!

Tokon hurmaa toukan kanssa

Laji: Toko
Koira: Chhaina 4kk
Vetäjä: Loviisan seudun koirat
Paikka: Loviisa

Tänään oli meidän toinen kertamme arkitokossa ja vuorossa olivat koirien välistä pujottelu, luoksetulo, hyppyesteeseen tutustuminen sekä perusasennosta maahan meno. Koirien välissä pujotellessa Chhaina sai kävellä vapaasti löysin hihnoin, eikä se vilkaissutkaan muita koiria, kun mammalla oli kuivattuja kalapaloja. ;)

Luoksetulossa otettiin ensin yksi istumaanjättö, joka käytiin palkkaamassa, ja sitten vasta varsinainen luoksetulo. Chhaina jäi ja pysyi kummallakin kerralla yhdellä käskyllä eikä edes nytkähtänyt lähtiessäni, palatessani tai ennen kutsukäskyn antamista. Epäilin hiukan, tuleeko pentu yhdellä eleettömällä "tule"-käskyllä, kun luoksetuloa ollaan palkkailtu todella vähän, mutta tulihan se hienosti. Ei edes epäröinyt yhtään. Riemujuoksua se ei sentään tule - koska se ei kovin helpolla intohalkea mistään - mutta reippaasti kuitenkin. :)

Hyppyesteellä käveltiin ensin yhden lankun yli niin, että ohjaaja käveli koiran mukana esteen vierellä, ja toisella kierroksella koira lähetettiin jo namialustalle esteen yli. Koska Chhai on vielä kovin pieni, hyppy ei ole pentutreenilistalla, mutta tulipahan nyt tutustuttua esteeseen. :) Mitään ihmeellistä ei Chhainan mielessä hypyssä ollut, ja namialustallekin ahne possukka lähti viivana.

Viimeisellä kierroksella otettiin vielä maahanmenoa sivulla. Tähän namien vahva haju oli jo haitaksi, kun Chhai ei mennyt ensimmäisestä käskystä maahan. Toisaalta jahka likka kuunteli käskyä, se meni ensimmäistä kertaa ihan suoraan - kotitreeneissä se on tahtonut perääntyä samalla niin, että takapuoli on vähän kääntynyt mun taakse. Lisäksi Chhai sai tyylipisteitä äärimmäisen leveästä tarjotinotteesta maahan. :D

Chhainan kanssa treenaaminen on todella helppoa, kun se on luonnostaan koko ajan kuulolla. Vaikkei sen kanssa olla juuri treenattu, tuntuu, kuin se osaisi paljon enemmän ja paremmin kuin muut pentuni tähän asti. Ei se kuitenkaan osaa, mutta taitavuus korostuu, kun pentu ei tee liikkeiden välissäkään mitään ylimääräistä tai väärää. Rehellisesti sanottuna Hoina tarvitsisi tätä arkitokoa huomattavasti Chhainaa enemmän. :D

Chhai tauolla

Tokopuolen herättelyä

Laji: Toko
Koira: Chhaina 4kk ja Hoina 2v
Vetäjä: Loviisan seudun koirat
Paikka: Loviisa

Lienee korkea aika herätellä taas vähän treenilokia! Päivittelemättömyys ei onneksi tarkoita, ettemme olisi treenanneet - agilityä ollaan treenattu kummankin kanssa kerran viikossa, mutta en vain ole saanut aikaiseksi tai nähnyt tarpeelliseksi kirjoitella treeneistä. Ihan perusjuttuja ollaan tehty. Tänään aloitimme kuitenkin Chhainan kanssa arkitokon, kun emme pentutokoon enää mahtuneet, ja käytimme Hoinankin kanssa kimppatreenien häiriötä hyväksi.

Kenttä on Chhainalle jo pentuagilitystä tuttu paikka eikä se ole ollut siellä moksiskaan häiriöstä - eikä ollut tälläkään kertaa. Viisi uutta koirakkoa tai uusi kouluttajakaan eivät juuri kiinnostaneet, vaan likka istui tomerana ja tapitti mua herkeämättä silloinkin, kun emme tehneet mitään. Tällä kertaa teimme katsekontaktiharjoituksia, luoksepäästävyyttä, sekä ihmisen että koiran ohituksia, paikoillaan istumista sekä etäisyydellä että koiraa kiertäen ja maahanmenoja.

En ole koskaan tehnyt minkään pennun kanssa niin vähän juttuja kotona kuin olen Chhainan kanssa tehnyt tähän asti, mutta silti likka oli pätevimmästä päästä aikuisten koirien keskellä. :D Olin aivan äimänä, kun likka teki suvereenisti joka jutun: ei noussut morjestelemaan luoksepäästävyyksissä tai pyrkinyt ohitettavien luo, pysyi hienosti 2-3m päässä istumassa ja tosiaan odotti kuuliaisesti ja hötkyilemättä lisähommia silloinkin, kun olisi saanut ottaa aivan rennosti. Pennun katse kävi muissa koirissa alle kymmenen kertaa koko tunnin aikana, ja likka itse vaan on tyyni kuin viilipytty! Mahtilapsi! Ja jottei vaan mikään unohtuisi mainita, niin itse asiassa maahanmenossa vieläpä edistyttiin treenin aikana. Chhaina nimittäin totteli käskyä ensimmäistä kertaa kokonaan ilman käsiapuja!

Arkitokon jälkeen alkoi kisatokoilijoiden omatoimitreenit, joissa otin vain vartin pikakatsauksen Hoinan tokotilanteeseen. Ottamissani lyhyissä seuraamispätkissä likan katse ei laskenut kertaakaan(!!!), mitä ei ole tapahtunut koskaan aiemmin. Oikeaa paikkaa sai vielä korjailla, kun innostunut Hoina tahtoo vähän alkaa edistää. Käytän kehuja ja ääntä vielä joka kerran, jotta saan maksimoitua onnistumiset.

Seuraamisen lisäksi otin myös avoimen liikkeestä jäävät, joissa niin ikään seuraaminen oli ensimmäistä kertaa oikean näköistä! :) En voi kyllin sanoa, miten riemuissani olen tästä edistyksestä! Kaukoissa Hoina otti muiden treenaamisesta häiriötä ja vaati ensimmäiseen ylös nostoon molemmilla yrityskerroilla tuplakäskyn. Koko treenin suola oli kuitenkin prikulleen onnistunut piilopaikkamakuu. Loppukeväästähän Hoina otti jostakin painetta ja nousi ylös siinä vaiheessa, kun olin palaamassa sen luo. Lisäksi se valahti monesti jo maahan mentäessä hieman vinottain, mutta tänään - oi tänään! Koko liike meni kisanomaisesti juuri niin kuin haluan sen menevän. Hoina oli lähtiessäni ja palatessani rauhallisen ja levollisen näköinen eikä edes harkinnut ylös nousemista ennakkoon. Jipii!

Tämänpäiväisen perusteella mulla on niin mahtavat koirat, että ihmettelen, miksi mä lähden tokokentälle aina vaan pitkin kynsin ja hampain. :D Valitettavasti mitään materiaalia ei ole, mutta koitan saada jonkun ensi viikolla videoimaan. :)

Perhetreenejä

Laji: Agility ja toko
Koira: Hoina 1v
Vetäjä: Mila Oravecz
Paikka: Lempäälä

Viime päivinä on osunut oikeiden kouluttajien treenejä niin tiheään, että juttua piisaa. Miikku oli järjestänyt viime sunnuntaina yksivuotiaille LL-pennuille yhteisen hallivuoron, jonka alkuun tokoilimme vapaamuotoisesti kukin mitäkin. Itse otin Hoinan kanssa vain pari juoksuruutua salaa viedylle lelulle, muutamat "hiilaukset" ja lopuksi ALO-hyppyä, joka ei oikein ottanut sujuakseen. Hoina on alkanut liikutella koipiaan odotellessaan, että tulen sen vierelle. Hypyn loppuosa olisi siis otettava syyniin! Innosta saimme muilta hyvää palautetta, mutta liikkeiden suorituspaikkojen vahva kyttäämismoodi herätti kyllä pahennusta omiemmekin joukossa.

Hoinan isän, viime vuoden agilityn SM-kultajoukkueessa olleen Jöstan omistaja Mila toi meille pentujen isukkia näytille ja veti suureksi iloksemme myös pientä ohjattua agilityä. Alkuun teimme meille ihan uusia, todella simppeleitä, lihaksia aktivoivia hyppytreenejä - käännöksiä ja ihmisnuolimaisia hypyn takaa jarrutuksia - jotka osoittautuivat ihan mahtaviksi. Oli mielenkiintoista nähdä, miten hyvin Hoina taipui hyppykäännöksiin melkein paikoiltaan lähtien, vaikkemme ole tehneet mitään vastaavia aiemmin. Näillä harjoituksilla on varmaan helpompaa lähteä nostamaan rimojakin.

Tässä alussa kotipihalla tehtyjä pentutapaamisessakin kokeiltua
hyppytreeniä, joskin ihmisnuolesta on vielä käsityöntö poissa. Lisäksi
saksalaisesta pitäisi saada oma koiraa kohti kääntymiseni pois.

Suureksi huojennuksekseni Mila oli ihmeissään siitä, että emme olleet aikaisemmin treenanneet edes alimmilla medirimoilla. Huh! Mä kun olen halunnut pelata ihan varman päälle ja silti on mietityttänyt, että onko touhu  (ei rimojen korkeus vaan lähinnä Hoipelin nopeus) liian rankkaa noin nuorelle. Nyt joka tapauksessa nostimme rimat reilusti medeiksi ja teimme pientä radan tynkääkin siinä sivussa, mutta aika hankalaahan se oli  vielä meille kummallekin uusilla liikeradoilla.

Treenituokion jälkeen hurautimme koko poppoolla Miikulle vetäisemään herkulliset tortillat poskeen ja jutustelemaan nelikon viirauksista. Tällaisia intiimejä pienen porukan tapaamisia pitäisi olla niin paljon useammin (ja lähempänä meitä)! Oli ihanaa tutustua myös Milaan ja nähdä Jöstaa vihdoinkin livenä!

Tekniikkaharkat Kotkassa

Tällä viikolla meillä onkin vaihteeksi taas harvinainen viikko: pari edellistä viikkoa taisivat hurahtaa kokonaan ilman agitreenejä ja tälle viikolle niitä onkin tarjoutunut jopa kolmet! Tänään käytiin vetäisemässä pikaiset vartin tekniikkatehotreenit Fannyn ja Noonan kanssa Kotkassa, ja yllätyin, miten tehokkaat treenit saimmekaan aikaiseksi. Saatiin menestyksekkäästi treenattua monta sellaista juttua, jotka eivät ole aikaisemmin toimineet tai niitä ei olla ehtitty kokeilla ollenkaan - esimerkiksi välistäveto ja backlap.

Tänään teen vaan plussa- ja miinuslistat, muilta osin video puhukoon puolestaan. :) Siitä ei ole leikattu yhtään suoritusta pois vaan ainoastaan siirtymät, eli listat ja videolla näkyvät onnistumiset suhteessa pikkumokiin ovat ihan todella moninkertaiset! Ainoa, mitä videolla ei näy, on aivan lopuksi testattu keinu, jonka vastaanottamista uskalsin keventää niin reilusti, että kohta ei tarvitse vaimentaa ollenkaan!

Plussat

• saatiin tehtyä pitkiäkin pätkiä täysin toimivasti
• itsenäiset kontaktit toimivat n. 90%
• välistävedot toimivat!
• backlap toimi uutena heti
• Hoinan irtoaminen on mahti
• sylikäännökset toimivat Hoinalla upeasti
• tuntui, että pentutreeneistä on alettu siirtyä agilityyn, koiraa saattoi jo ohjata ja se luki!

Miinukset

• puomin ohittelu, jos olin Hoinaa edellä -> ei vielä hae esteitä jäljessäni
• alun backlapeissä sylkkäriosan käsi näytti olevan mulla väärä...no mutta toimi silti! :D
• putkilla Hoinan ohjausta lukevat aistinelimet menivät tukkoon, kun putkihulluus iski :D

Treenikatsaus

Viime aikoina mulla on jäänyt treenimateriaalia aivan rästihommiksi asti, joten nyt ajattelin pläjäyttää sekä agilityt että tokot kertalaakista treenipäiväkirjan arkistoihin. Agilityt ovat tältä päivältä, mutta tokot ovat jo melkein kuukauden vanhat. Uudempaakin kuvaa on koneella, mutten ole vielä saanut niitä läpikäydyksi. Siksi en nyt mitään sen suurempaa sanailua aio harrastaa - toteanpa vain, että lähtöongelmista ja keinu-uffuttelusta on päästy ainakin toistaiseksi eroon! Niin ja mäkin näytän pysyvän suhteellisen pystyssä, joten miniagisyndroomakin alkaa hellittää! Muutamia hupaisia pelastuksia tuolla pätkällä näkyy, mutta tulipahan ainakin testattua, että myöhässä olevat paniikkitakaaleikkauksetkin likalla jo toimivat. Niihin joudutaan varmaan vielä isompanakin turvautumaan useampaankin otteeseen. :D Sellainen kutina jotenkin on...

Tokoistakaan en ylimääräisiä hölise, mutta tuolle alun seuraamiselle on pakko nauraa. Kamera oli nimittäin kahden siivekkeen väliin pingotettuna, joten Hoina yritti ensin koko ajan lähteä niiden luo takaakiertoon. :D Palkkasin näemmä aika montakin vinoa asentoa kuten myös vinon luoksetulon, mutta fiilis olikin näissä treeneissä se tärkein: pääasia oli, että paimenkyttäys saatiin pois. Näitä saa mielellään kommentoida, vaikka materiaali todellakin on hieman vanhaa. Laittelen lähipäivinä uudempaa tokovideota ja analysoin sitten paremmin. Tässä kuitenkin todistetta treenailuista näin alkuun!

Seuraaminen 0:00-3:05
Estehyppy 3:06-3:38
Paikkamakuu 3:39-5:07
Luoksetulo 5:08-5:45
Kaukokäskyt 5:56-

Hoina Akatemiassa

Laji: Agility
Koira: Hoina 11kk
Vetäjä: Juha Orenius
Paikka: Agility Akatemia

Saimme eiliseksi tuurausvuoron Agility Akatemian alkeiskurssille, ja voi että me lähdettiin sinne innoissamme! Juhakin muisti mut (ja minä reitin!) heti todeten "Ai sulla on nyt tommonen!", vaikka edellisestä akatemiakäynnistäni on jo rapeat vuoden verran kulunut. Otimme kahdeksan esteen mukavan oloista pätkää, johon sisältyi pimeään putkikulmaan irtoaminen, pussille takaaleikkaus, pari takaakiertoa ja valssi. Muistin heti alkuun pari kertaa vapauttaa Hoinan lähtöodotuksesta ykkösesteen sijaan vaan sivummalle leluun, joten lähtöongelmia ei ilmennyt. Koko pätkä pussille asti onnistui heti irtoamisineen - joskaan minä tomppeli en hoksannut kuvata ensimmäistä treenipuoliskoa ollenkaan - ja Juha vaikutti vaikuttuneelta. "Niin mitä sä sanoit, että ykstoista kuukautta? Se on kyllä jo aika taitava." Nyökyttelin hämilläni ja tietysti ilahtuneena. Pyysin kuitenkin Juhaa vielä ojentamaan mua kaikista mokista tai virheistä, joita olen huomaamattani tehnyt, mutta hän sanoi ettei hän sellaisia huomannut. "Vahvistat vaan kaikkea, mitä oot jo tähän asti tehnyt, niin siitä tulee hieno!" Arvatkaa poksahtiko pieni riemukupla sisällä! Olin niin varautunut jättiryöpytykseen, kun ei olla juurikaan osaavien silmän alla harjoiteltu - hyvä kolaus itsetunnolle ja luotolle omiin kykyihin siis! :) :)

Pussin jälkeiselle hypylle irtoamista piti vahvistaa muutaman kerran, mutta takaakierto-valssin kanssa saatiin tehdä enemmänkin hommia. Hoinalle tuo kaukana pysyttely ja pitkien kaarrosten tekeminen kun on paljon luontevampaa. :) Juha sanoikin, että kun saan Hoinan estehakuiseksi, saan sen irtoamisesta hyvän hyödyn ja ehdin tällaisiin tiukempiinkin paikkoihin ohjaamaan. Renkaan kanssa estevarmuus on huonoin, ja sitä meidän pitääkin alkaa ottaa eri kulmista. Yllättävää kyllä alkuradan putkenjälkeinen päällejuoksu sujui joka kerran hienosti! Hoinan on todella vaikeaa edetä nimenomaan mua vastaan tai mua päin, joten päällejuoksut ykeensö, valssit, saksalaiset ynnä muut ovat vielä teoriassakin melko haastavia ja venyvät kuin purkka. Näihin siis lisäharkkaa heti, kun vaan päästään taas hallille. Kaiken kaikkiaan sai kyllä lähteä hymyssä suin kotiin! :)

Plussaa rapsahtaa upeasta irtoamisesta, Hoinan hyvästä vireestä ja omasta vireestäni sekä tietysti Juhan palautteesta (Hoinassa oli hänestä juuri sellaista työintoa (ei yllättänyt!) ja terävyyttä, että sellaisen koiran kanssa on mahtavaa harrastaa mitä vaan); miinusta ainoastaan valssin myöhäisyydestä. Ihan mahtavat treenit! Jättikiitos vielä Mialle vuorosta!

Välistävetotreeniä

Laji: Agility ja toko
Koira: Hoina 10kk
Vetäjä: Oma harjoitus
Paikka: Porvoo

Vasta alkaneen loman kunniaksi lähdettiin taas hallille treenaamaan. Alunperin suunnitelmana oli treenata välistävetoja, päällejuoksuja ja backlappiä, mutta lopulta jo heti ensimmäinen osoittautui sen verran haastavaksi, että siihen menikin koko treeni. :D Hoina lähtee niin helposti vetämään omia rundejaan, ettei tosiaan tarvitse kuin varvasta heilauttaa, niin se on jo kentän toisessa päässä. Videomateriaali puhukoon puolestaan. Onneksi lopussa on monta upeaakin pätkää!

Aivan videon loppupuolella näkyy vielä hömppätokot. Mulla ei ollut nameja mukana, joten vedin vaan lyhyesti naruhihnan kanssa. Pysäytysluoksetulo oli ainakin minusta hieno, vaikka videolla näkyvässä pätkässä pysähtyminen olikin snadisti hitaampi kuin edellisellä yrityksellä. Se oli sellainen kokeilu vaan. :)

Rakettia ohjaava lentokone

Laji: Agility

Koira: Hoina 10kk

Vetäjä: Roosan (omatoimi)treenit

Paikka: Porvoo

Eilen käytiin taas jo tavaksi muodostuneissa viikkotreeneissä Roosan ja Pennin kanssa. Hoinahan aloitti viikko sitten juoksunsa, mutta onneksi Porvoon hallilla saa treenata, kunhan vaan on sexypöxyt jalassa. :D Teemana oli tänään taas ohjaajien kidutus eli vauhtirata ja omasta pyynnöstäni hypyillä irtoaminen. Kuten jo edellisessä agipostauksessa taisin mainita, on ollut typerää olettaa Hoinan osaavan hakea hyppyjä edelläni, kun emme koskaan ole niitä ottaneet peräkanaa. Kaikkea änkyrää on kyllä pyöritelty senkin edestä! Nyt oli siis korkea aika tarttua toimeen.

Täytyy kyllä heti alkuun tuottaa kaikille pettymys: mun kiduttamisestani ei kyllä ollut missään nimessä kysymys, sillä Hoina - thanks buddy - hoiti juoksemisen ihan mun puolestani. :D Mun tarvitsi vain huitoa sinne tänne ja yes sir! Sen tein aika kiitettävästi! Se on kumma, että kun jostakin ongelmasta, kuten vaikka näissä treeneissä siitä irtoamisesta ja lähdön varasteluista, päästään, minä kehitän mahtavia korvaavia vaihtoehtoja. Edellisessä merkinnässä kommentoinut anonyymi taisikin olla oikeassa: ei tuo mun taivaisiin kurkotteluni tainnutkaan olla mitään tilapäistä! Naurattaa ja nolottaa ja taas naurattaa katsella, kun meikäläinen liitelee kuin mikäkin. Enhän mä Finankaan kanssa noin tee! Oletanko, että maksikoiran kanssa esteiden siivekkeetkin ovat jotenkin korkeampia vai mitä ihmettä? Hyi, tuosta on päästävä äkkiä eroon, jos haluan näyttää vähääkään vakuuttavalta ohjaajalta. :D Vaikka toisaalta raketti ja lentokone samalla radalla... Ei paha yhdistelmä?

Mennäänpäs nyt asiaan: Eilisissä treeneissä edistyimme ehkä tähän asti eniten yhden treenin aikana. Alussa mulla meinasi taas mennä kiljumiseksi ja levottomaksi, mutta huomasin asian, vedin jäitä hattuun ja aloin keskittyä. Mikä ero hommassa heti näkyikään! Muutama irtoamistoisto lelulle sai Hoinan hakemaan hypyt niin suoralla kuin kaaressa, mistä hyödytään jokaikisellä tulevalla radalla. (Ihanko totta? Siitä on siis hyötyä, jos koira menee esteiden yli?) Pentu vetää niin täysillä kuin vain olla voi. Kahdella lelulla palkkaaminenkin toimi heti, kun itse rauhoituin. Maltan tuskin odottaa seuraavia treenejä!

Lienee lukijoiden aliarvioimista toistaa treenien miinus, mutta nuo kädet... Hoina saa tästä päivästä pelkkää mainetta ja kunniaa, ja kieltämättä lentokoneen siivistä huolimatta myös minä ansaitsen taputuksia olalle. Osasin kerrankin hallita treeniä ja toimia aktiivisesti tilanteen mukaan - siis suhteuttaa omaa käytöstäni koiran olemukseen. Hieno treeni! Ai niin: Lopuksi vielä pieni pätkä siitä, miten pelottavasta keinusta tulikin ihan ookoo. :) Alun haukku oli Hoinan paniikkihaukkua (koska se ei muulloin hauku), vaikka se ei ehkä täysin koiran olemuksesta ollut heti pääteltävissä. Omaan silmääni Hoi näytti välillä jopa innostuneelta. Pentu on nimenomaan vierastanut keinun liikettä, ja kontaktille se on osannut istua alusta asti. Nyt harrastetaan tätä takaperin-keinuterapiaa joka treenin päätteeksi.

Imureita agilitykentällä

Laji: Agility

Koira: Hoina 9kk

Vetäjä: Roosan (omatoimi)treeni

Paikka: Porvoo

Keskiviikkona ehdittiin taas Roosan ja Pennin kanssa hallille suoraan töistä. Tällä kertaa olikin Roosan vuoro tuoda ratasuunnitelma, jossa teemana olivat pahat putkikulmat ja sylikäännökset. Mulla oli jalat vielä edellisen päivän juoksulenkistä kuin rautapainot, mikä ei kovasti helpottanut Hoinan perässä pysymistä... :D Kaikenkaikkiaan homma toimi ihan hyvin, mutta nyt lupaan(!): ensi kerralla ohjaan suu aivan supussa! Hävettää ja ärsyttää tuo kiljuminen, jota onneksi ei sentään videolla kuulu... Lähtöongelmasta ollaan toistaiseksi selvitty, kun älysin vaihtaa käskyn uuteen - enhän ehtinytkään käyttää paikkaa kuin sekä agilityn lähdössä että tokon paikkamakuussa ja luoksetulon odotusosiossa... Huoh! Ja huomattavan usein se paikka vaan ehti lipsahtaa ensin.

Ensimmäisessä pätkässä kokeiltiin putkeen lähetystä vastakäännöksellä, mutta mun piti ottaa aika paljon etumatkaa ehtiäkseni lähettämään Hoinan seuraavan putken toiseen päähän. Kakkosputken päähän piti saada kiva jarru, jotta koira voisi jatkaa matkaansa aivan päinvastaiseen suuntaan, ja lopulta saatiin tämäkin toimimaan tosi hyvin. Tällaisissa asioissa Hoi kyllä kuuntelee ihan hyvin, mutta hypyille likka pitää tosiaan suorastaan törkätä. Hypyille irtoaminen voisikin olla hyvä idea seuraaviin treeneihin. Putkille Hoina sitten irtoaakin, mistä otsikonkin raapaisin. :D

Putkijarrua tarvittiin myös toisella ratapätkällä ja sitä saikin ensin vähän muistella. Ensin koira piti heittää täysin pimeään putkeen ja sitten toisen, suoran putken jälkeen, vuorossa oli tiukka jarru ja sylikäännös. Sylkkärit toimivat meillä kyllä yllättävän hyvin - heti kun vaan maltoin ohjata kunnolla - vaikka niitä ei olla taidettu radalla vielä koskaan ottaakaan - mitä nyt penskatreeneissä silloin kuukausia sitten parilla esteellä.

Lopuksi kokeilimme taas keinua takaperin työstäen, eli annoin Hoinan kiivetä puolivälistä ja ottaa sitten kontaktin jopa vähän keinua pamauttaen. Sen likka teki ihan hienosti, mutta lievästi pörhistellen - nimittäin nähtyään, miten keinu "liikkuu". Ääni ei toistaiseksi ole siis aiheuttanut ongelmia vaan nimenomaan se "outo liike". Tästä lähtien otammekin keinuterapiaa joka treenin aluksi tai päätteeksi. :) Iso plussa  tällä kertaa kuitenkin ohjaustekniikoiden toimimisesta; miinusta taas omasta löpinästä ja tietysti tuosta keinulle irvistelystä.

Tuplatreenit

Laji: Toko
Koira: Hoina 9kk ja Fina
Vetäjä: Oma harjoitus
Paikka: Kotipiha

Eilen vedettiin karvaturrien kanssa taas vähän puolihuolimatonta pihatokoa. Mun pitäisi ihan tosissani tehdä aina jonkin sortin suunnitelmaa ennen kuin alan heilua kapuloiden ja namien kanssa missään, mutta minkäs teet. Toko ei vaan hirveästi inspiroi. :D Hoinan kanssa kokeiltiin vanhoja tuttuja alokkaan liikkeitä sekä samaisia ylempien luokkien liikkeitä, joita ollaan aikaisemminkin aloiteltu. Uutena juttuna otin luoksetulon pysäytykset, jotka menivät kertaheitolla kohdilleen(!) ja kaukojen maahan-seiso-hissailua.

Finan kanssa koin puolestaan ihmeen: se palkkautui koko seitsenminuuttisen treenin ajan lelulla - tai oikeammin mun hanskallani! Hieman huolimattomampaa tekemisestä tosin tuli, mutten halunnut siihen puuttua. Innokas tekeminen on Läpsän kanssa paljon tärkeämpää. :) Koska kummankin kanssa kaikkea vähän vain "kokeiltiin", en jaksa eritellä treeniä sen enempää. Alla parhaat palat kummankin tekemisestä (Hoina heti alkuun ja Fina kohdasta 3:56)!

Muoks. Nyt kun näin videomateriaalin, niin eihän nuo treenit nyt niin pelleilyä olleetkaan. En ole tajunnutkaan, miten paljon Hoina oikeasti jo osaa! Fina taas on tuollainen ihana pikku sisupussi, kun se vaan saadaan oikeaan vireeseen. Ihanat kakarat. :)

Treenikimara

Laji: Agility ja toko
Koira: Hoina 9kk
Vetäjä: Oma harjoitus
Paikka: Porvoo ja koti

Menneellä viikolla on tullut vedettyä niin monet treenit, että nyt kasaan kaikista vain pienet koosteet. Keskiviikkona käytiin aussietyttöjen, Pennin ja Susun, kanssa Porvoossa tokoilemassa. Hoina veti hirveät kierrokset Susun treeneistä - Susu kun sai treenata sellaisia kivoja liikkeitä kuin ruutu ja nouto - eikä sen vuoksi aluksi pystynyt keskittymään ollenkaan. Kun sitten treenasimme Pennin ja Roosan kanssa yhtä aikaa, ei keskittymisongelmaa enää ollut. Jäävät toimivat hienosti, samoin kuin askellukset. Maahamenoa Hoina tarjosi koko treenien ajan heti, jos en sanonut mitään. Sen sijaan lähikaukoissa maasta istumaan nouseminen oli kyllä niin kankeaa, että... Parin ruutuun juoksemisen jälkeen otimme vielä yhdessä paikkamakuun, josta olen erityisen ylpeä. :) Parin metrin päässä patsastellut Susu ei häirinnyt Hoinaa ollenkaan, kuten ei myöskään oma liikkumiseni, koiran kiertäminen, lelun heittäminen viereen yms. Pentu makasi paikoillaan ensimmäistä kertaa toisen koiran rinnalla ja heti koko kaksiminuuttisen, joskin kävin tietysti jatkuvasti palkkailemassa, eikä se myöskään vierähtänyt lonkalleen missään vaiheessa! Ihan huippuedistys tässä liikkeessä! :)

Kuva © Roosa Laaksonen

Lauantaina aamulla jatkoimme tokoilua ihan vaan huoneessani. Sekoittelin jääviä, kokeilin taas vähän kaukokäskyjä ja lopuksi paneuduttiin pitkästä aikaa noutokapuloiden saloihin. Kaukokäskyissä ylös nouseminen oli nytkin järjettömän vaikeaa, eikä onnistunut kovinkaan monta kertaa. Täytyy varmaan taas alkaa hissailemaan käsiavulla - josko se sieltä palautuisi mieleen. Miten se muuten oli, saako kaukoissa käyttää sekä suullista että viittauskäskyjä yhtä aikaa?

Noudoissa tapahtui sitten huikea AHAA!-elämys sekä ohjaajalla että koiralla. Mä keksin helpottaa seuraavaa askelta heittämällä kapulan taakse, jotta Hoinan ei kerralla tarvitse hoksata sekä sivulle kääntymistä että perusasentoa kapula suussa. Parin yrityksen jälkeen sain kuin sainkin likan viereeni ennen kuin se ehti sylkäistä kapulan menemään, ja tällaisista suorituksista saamiensa superbileiden jälkeen Hoina äkkäsi, mistä on kyse. Pikkukapulalla likka muutenkin leikki ja pelleili vähemmän. Kokeilin sitten aivan huvikseen myös isolla metallikapulalla ja jestas - ! Katsokaas itse alta! :) Tätä vahvistan nyt muutaman treenin verran ja sitten täytyy alkaa heittää kapulaa eteenkin päin.

Lauantai-iltana lähdimme Roosan ja Pennin kanssa vielä extemporé-treeneihin kiduttamaan itseämme vauhtiratahaasteella, jonka löysin Caloanderin Jennan blogista. Tiesin jo etukäteen, että yhteentörmäyksiä tulisi tsiljoona ja hikipisaroita ja ärräpäitä sitäkin enemmän. :D Kauheaa räpellystähän siitä seurasi, mutta samalla saimme hyvää irtoamis- ja takaaohjaamistreeniä - koska let's face it, mun on pakko opetella ohjaamaan tuota tykkiä hätätapausten varalta myös takaa! Upeasti Hoina lähtikin irtoamaan, kun sitä vahvistin, ja välillä se irtosi niinkin paljon, että kiersi esteet kokonaan. :D Tällaisia treenejä meidän on otettava jatkossakin, ja kai munkin pitää pikkuhiljaa myöntää se fakta, että lenkkipolkuja voisi tallata aktiivisemminkin. Mun pitäisi todellakin tehdä niitä futiksenaikaisia reagointitreenejä, joissa räjähdysmäisiä juoksuun pyrähtelyjä ja nopeita suunnanvaihtoja taotaan syke kurkussa. Suorilla eteneminen on Hoinalle selkeästi vielä vaikeaa, koska se ei hae esteitä automaattisesti. Pentu lähtee siis todella helposti seuraamaan mua esteiden ohi, jos en erikseen tyrkkäämällä tyrkkää sitä esteelle. Sen sijaan merkkaamisesta oli todellakin apua etenkin tuossa alussa, kun mulla ei ollut mitään mahdollisuutta jäädä odottelemaan Hoinaa kolmannen hypyn yli. Kyllä tästä vielä sujuvaa saadaan! :D

Tekniikkatreenit

Laji: Agility
Koira: Hoina 9kk
Vetäjä: Sanna Toivola
Paikka: Porvoo

Viikko sitten lauantaina meillä oli Hoinan kanssa ensimmäiset ohjatut agilitytreenit pitkään aikaan. Kouluttaja oli mulle ennestään tuntematon, mutta saimme häneltä useita hyviä ja osittain myös aiemmista eroavia vinkkejä. Rata oli meille otollinen siksi, että siinä oli pakko käyttää meille vielä uusiakin ohjaustekniikoita, ja näin pääsimme oikeasti hyödyntämään kouluttajan läsnäoloa.

Ensimmäinen ja valitettavasti ainoa videolle tarttunut pätkä oli 1-4. Tässä alku meni Hoinan edellisissä treeneissä kehittämän (tähän asti olen voinut mennä kolmenkin esteen päähän...) lähtöongelman puimiseen, jonka lopulta ratkaisimme väliaikaishelpotukseksi niin, että vapautin Hoin ensin pari kertaa radan sijasta siitä poispäin ja sitten istutinkin Hoinan putken ja ykköshypyn väliin ja otin ykkösen ensin takaakiertona. Heti idean tajuttuaan Hoina ampaisikin kakkosputkeen hyvin, ja sillä välin itse leijeröin toisen putken, kiirehdin noin kuvassa näkyvän numero 20:n kohdalle ottamaan pennun vastaan ja heittämään sitten kolmosputkeen. Kun lähtö saatiin näin sujumaan, tässä pätkässä ei ollut erityisempiä ongelmia.

Keppejä emme tietenkään vielä ottaneet, joten seuraava pätkä oli 6-9. Putkeen lähetys ei aluksi meinannut sujua ollenkaan, sillä Hoina yritti itsepintaisesti kaikilta puolilta mua kiertämällä kiivetä puomille - mikä sinänsä viime treenin puomijännityksen jälkeen oli positiivinen asia mutta alkoi lopulta kontrolloimattomuuttaan hieman ärsyttää. Sain likan pari kertaa menemään kontaktin sijasta putkeen ja tehtyä sen jälkeen persjätön, joten jätimme kutosen siihen ja siirryimme hyppykoplaan. Kasihyppy tehtiin takaakierto-päällejuoksuna - mikäli sellaista edes on - ja yhdeksikkö kuvan mukaan "yläkautta" kierrättämällä ja sitten sen eteen valssaamalla. Kun vaan sain monen yrityksen jälkeen annettua Hoinalle tarpeeksi tilaa ja vedettyä sen selkeällä käsivedolla kasihypyn yli, saimme lopulta tämänkin kuvion toimimaan hienosti. Kouluttaja kehui mun ohjaustani koko ajan vuolaasti, mutta sanoi, että koska pentu ei vielä osaa käyttämiäni ohjauksia, mun täytyy tehdä liikkeet liitoitellun selkeästi, jotta se voi oppia haluamani tekniikan. :) Esteiden suorittamista ja irtoamista mun ei kuulemma kauhean paljon pidä jankata, vaan pikemminkin keskittyä opettamaan pennulle mahdollisimman monipuolinen tekniikka. Hoina on Sannan mukaan niin nopea ja minä sen verran taitava ohjaaja, että kun saamme tekniikan kuntoon, rahkeita riittää kuulemma vaikka mihin!

Neljännentoista esteen jälkeen ohjasin Hoinan tietysti A:n sijasta putkeen. Loppupätkässä eniten sahasimme kuitenkin pätkää 16-18. Kuudentoista tein takaakierto-(niisto-)persjätöllä(?) ja 17:n ja 18:n välissä tein pakkovalssin. Aluksi Hoinan kaarros meinasi pakkovalssissa venähtää todella kauas, mutta sitten kouluttaja opetti mulle jutun nimeltä merkkaus, ja parin oton jälkeen sainkin penskan käännettyä ihan sutjakkaasti. :) Viimeiset putket menivät hienosti - ensimmäinen takaaleikkauksella ja toinen poispäinkäännöksellä. Harmittaa ihan älyttömästi, että tätä pätkää en saanut videolle!

Kouluttaja oli kokonaisuudessaan sitä mieltä, että irtoamista ja estesahauksia mun ei tarvitsisi kummemmin ottaa, vaan nimenomaan panostaa siihen, että saan Hoinalle mahdollisimman monipuolisen tekniikan. Lisäksi hän kumosi teesini pelkällä namilla palkkaamisesta, mutta luulen, että pitäydyn Froliceissa niin kauan kuin koira ei vielä oikeasti hae esteitä ja hallitse kuvioita. Muuten mulla on jaloissani pyörivä väkkärä ja alan itsekin häslätä... Plussaa monista uusista jutuista ja niiden toimimisesta; päivän ehdoton miinus lähtöongelmasta. :(