Koira: Hoina 9kk
Vetäjä: Sanna Toivola
Paikka: Porvoo
Viikko sitten lauantaina meillä oli Hoinan kanssa ensimmäiset ohjatut agilitytreenit pitkään aikaan. Kouluttaja oli mulle ennestään tuntematon, mutta saimme häneltä useita hyviä ja osittain myös aiemmista eroavia vinkkejä. Rata oli meille otollinen siksi, että siinä oli pakko käyttää meille vielä uusiakin ohjaustekniikoita, ja näin pääsimme oikeasti hyödyntämään kouluttajan läsnäoloa.
Ensimmäinen ja valitettavasti ainoa videolle tarttunut pätkä oli 1-4. Tässä alku meni Hoinan edellisissä treeneissä kehittämän (tähän asti olen voinut mennä kolmenkin esteen päähän...) lähtöongelman puimiseen, jonka lopulta ratkaisimme väliaikaishelpotukseksi niin, että vapautin Hoin ensin pari kertaa radan sijasta siitä poispäin ja sitten istutinkin Hoinan putken ja ykköshypyn väliin ja otin ykkösen ensin takaakiertona. Heti idean tajuttuaan Hoina ampaisikin kakkosputkeen hyvin, ja sillä välin itse leijeröin toisen putken, kiirehdin noin kuvassa näkyvän numero 20:n kohdalle ottamaan pennun vastaan ja heittämään sitten kolmosputkeen. Kun lähtö saatiin näin sujumaan, tässä pätkässä ei ollut erityisempiä ongelmia.
Keppejä emme tietenkään vielä ottaneet, joten seuraava pätkä oli 6-9. Putkeen lähetys ei aluksi meinannut sujua ollenkaan, sillä Hoina yritti itsepintaisesti kaikilta puolilta mua kiertämällä kiivetä puomille - mikä sinänsä viime treenin puomijännityksen jälkeen oli positiivinen asia mutta alkoi lopulta kontrolloimattomuuttaan hieman ärsyttää. Sain likan pari kertaa menemään kontaktin sijasta putkeen ja tehtyä sen jälkeen persjätön, joten jätimme kutosen siihen ja siirryimme hyppykoplaan. Kasihyppy tehtiin takaakierto-päällejuoksuna - mikäli sellaista edes on - ja yhdeksikkö kuvan mukaan "yläkautta" kierrättämällä ja sitten sen eteen valssaamalla. Kun vaan sain monen yrityksen jälkeen annettua Hoinalle tarpeeksi tilaa ja vedettyä sen selkeällä käsivedolla kasihypyn yli, saimme lopulta tämänkin kuvion toimimaan hienosti. Kouluttaja kehui mun ohjaustani koko ajan vuolaasti, mutta sanoi, että koska pentu ei vielä osaa käyttämiäni ohjauksia, mun täytyy tehdä liikkeet liitoitellun selkeästi, jotta se voi oppia haluamani tekniikan. :) Esteiden suorittamista ja irtoamista mun ei kuulemma kauhean paljon pidä jankata, vaan pikemminkin keskittyä opettamaan pennulle mahdollisimman monipuolinen tekniikka. Hoina on Sannan mukaan niin nopea ja minä sen verran taitava ohjaaja, että kun saamme tekniikan kuntoon, rahkeita riittää kuulemma vaikka mihin!
Neljännentoista esteen jälkeen ohjasin Hoinan tietysti A:n sijasta putkeen. Loppupätkässä eniten sahasimme kuitenkin pätkää 16-18. Kuudentoista tein takaakierto-(niisto-)persjätöllä(?) ja 17:n ja 18:n välissä tein pakkovalssin. Aluksi Hoinan kaarros meinasi pakkovalssissa venähtää todella kauas, mutta sitten kouluttaja opetti mulle jutun nimeltä merkkaus, ja parin oton jälkeen sainkin penskan käännettyä ihan sutjakkaasti. :) Viimeiset putket menivät hienosti - ensimmäinen takaaleikkauksella ja toinen poispäinkäännöksellä. Harmittaa ihan älyttömästi, että tätä pätkää en saanut videolle!
Kouluttaja oli kokonaisuudessaan sitä mieltä, että irtoamista ja estesahauksia mun ei tarvitsisi kummemmin ottaa, vaan nimenomaan panostaa siihen, että saan Hoinalle mahdollisimman monipuolisen tekniikan. Lisäksi hän kumosi teesini pelkällä namilla palkkaamisesta, mutta luulen, että pitäydyn Froliceissa niin kauan kuin koira ei vielä oikeasti hae esteitä ja hallitse kuvioita. Muuten mulla on jaloissani pyörivä väkkärä ja alan itsekin häslätä... Plussaa monista uusista jutuista ja niiden toimimisesta; päivän ehdoton miinus lähtöongelmasta. :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Skriivaakkin sitten pitkä stoori!