Treenikimara

Laji: Agility ja toko
Koira: Hoina 9kk
Vetäjä: Oma harjoitus
Paikka: Porvoo ja koti

Menneellä viikolla on tullut vedettyä niin monet treenit, että nyt kasaan kaikista vain pienet koosteet. Keskiviikkona käytiin aussietyttöjen, Pennin ja Susun, kanssa Porvoossa tokoilemassa. Hoina veti hirveät kierrokset Susun treeneistä - Susu kun sai treenata sellaisia kivoja liikkeitä kuin ruutu ja nouto - eikä sen vuoksi aluksi pystynyt keskittymään ollenkaan. Kun sitten treenasimme Pennin ja Roosan kanssa yhtä aikaa, ei keskittymisongelmaa enää ollut. Jäävät toimivat hienosti, samoin kuin askellukset. Maahamenoa Hoina tarjosi koko treenien ajan heti, jos en sanonut mitään. Sen sijaan lähikaukoissa maasta istumaan nouseminen oli kyllä niin kankeaa, että... Parin ruutuun juoksemisen jälkeen otimme vielä yhdessä paikkamakuun, josta olen erityisen ylpeä. :) Parin metrin päässä patsastellut Susu ei häirinnyt Hoinaa ollenkaan, kuten ei myöskään oma liikkumiseni, koiran kiertäminen, lelun heittäminen viereen yms. Pentu makasi paikoillaan ensimmäistä kertaa toisen koiran rinnalla ja heti koko kaksiminuuttisen, joskin kävin tietysti jatkuvasti palkkailemassa, eikä se myöskään vierähtänyt lonkalleen missään vaiheessa! Ihan huippuedistys tässä liikkeessä! :)

Kuva © Roosa Laaksonen

Lauantaina aamulla jatkoimme tokoilua ihan vaan huoneessani. Sekoittelin jääviä, kokeilin taas vähän kaukokäskyjä ja lopuksi paneuduttiin pitkästä aikaa noutokapuloiden saloihin. Kaukokäskyissä ylös nouseminen oli nytkin järjettömän vaikeaa, eikä onnistunut kovinkaan monta kertaa. Täytyy varmaan taas alkaa hissailemaan käsiavulla - josko se sieltä palautuisi mieleen. Miten se muuten oli, saako kaukoissa käyttää sekä suullista että viittauskäskyjä yhtä aikaa?

Noudoissa tapahtui sitten huikea AHAA!-elämys sekä ohjaajalla että koiralla. Mä keksin helpottaa seuraavaa askelta heittämällä kapulan taakse, jotta Hoinan ei kerralla tarvitse hoksata sekä sivulle kääntymistä että perusasentoa kapula suussa. Parin yrityksen jälkeen sain kuin sainkin likan viereeni ennen kuin se ehti sylkäistä kapulan menemään, ja tällaisista suorituksista saamiensa superbileiden jälkeen Hoina äkkäsi, mistä on kyse. Pikkukapulalla likka muutenkin leikki ja pelleili vähemmän. Kokeilin sitten aivan huvikseen myös isolla metallikapulalla ja jestas - ! Katsokaas itse alta! :) Tätä vahvistan nyt muutaman treenin verran ja sitten täytyy alkaa heittää kapulaa eteenkin päin.

Lauantai-iltana lähdimme Roosan ja Pennin kanssa vielä extemporé-treeneihin kiduttamaan itseämme vauhtiratahaasteella, jonka löysin Caloanderin Jennan blogista. Tiesin jo etukäteen, että yhteentörmäyksiä tulisi tsiljoona ja hikipisaroita ja ärräpäitä sitäkin enemmän. :D Kauheaa räpellystähän siitä seurasi, mutta samalla saimme hyvää irtoamis- ja takaaohjaamistreeniä - koska let's face it, mun on pakko opetella ohjaamaan tuota tykkiä hätätapausten varalta myös takaa! Upeasti Hoina lähtikin irtoamaan, kun sitä vahvistin, ja välillä se irtosi niinkin paljon, että kiersi esteet kokonaan. :D Tällaisia treenejä meidän on otettava jatkossakin, ja kai munkin pitää pikkuhiljaa myöntää se fakta, että lenkkipolkuja voisi tallata aktiivisemminkin. Mun pitäisi todellakin tehdä niitä futiksenaikaisia reagointitreenejä, joissa räjähdysmäisiä juoksuun pyrähtelyjä ja nopeita suunnanvaihtoja taotaan syke kurkussa. Suorilla eteneminen on Hoinalle selkeästi vielä vaikeaa, koska se ei hae esteitä automaattisesti. Pentu lähtee siis todella helposti seuraamaan mua esteiden ohi, jos en erikseen tyrkkäämällä tyrkkää sitä esteelle. Sen sijaan merkkaamisesta oli todellakin apua etenkin tuossa alussa, kun mulla ei ollut mitään mahdollisuutta jäädä odottelemaan Hoinaa kolmannen hypyn yli. Kyllä tästä vielä sujuvaa saadaan! :D