Koira: Chhaina 4kk ja Hoina 2v
Vetäjä: Loviisan seudun koirat
Paikka: Loviisa
Lienee korkea aika herätellä taas vähän treenilokia! Päivittelemättömyys ei onneksi tarkoita, ettemme olisi treenanneet - agilityä ollaan treenattu kummankin kanssa kerran viikossa, mutta en vain ole saanut aikaiseksi tai nähnyt tarpeelliseksi kirjoitella treeneistä. Ihan perusjuttuja ollaan tehty. Tänään aloitimme kuitenkin Chhainan kanssa arkitokon, kun emme pentutokoon enää mahtuneet, ja käytimme Hoinankin kanssa kimppatreenien häiriötä hyväksi.
Kenttä on Chhainalle jo pentuagilitystä tuttu paikka eikä se ole ollut siellä moksiskaan häiriöstä - eikä ollut tälläkään kertaa. Viisi uutta koirakkoa tai uusi kouluttajakaan eivät juuri kiinnostaneet, vaan likka istui tomerana ja tapitti mua herkeämättä silloinkin, kun emme tehneet mitään. Tällä kertaa teimme katsekontaktiharjoituksia, luoksepäästävyyttä, sekä ihmisen että koiran ohituksia, paikoillaan istumista sekä etäisyydellä että koiraa kiertäen ja maahanmenoja.
En ole koskaan tehnyt minkään pennun kanssa niin vähän juttuja kotona kuin olen Chhainan kanssa tehnyt tähän asti, mutta silti likka oli pätevimmästä päästä aikuisten koirien keskellä. :D Olin aivan äimänä, kun likka teki suvereenisti joka jutun: ei noussut morjestelemaan luoksepäästävyyksissä tai pyrkinyt ohitettavien luo, pysyi hienosti 2-3m päässä istumassa ja tosiaan odotti kuuliaisesti ja hötkyilemättä lisähommia silloinkin, kun olisi saanut ottaa aivan rennosti. Pennun katse kävi muissa koirissa alle kymmenen kertaa koko tunnin aikana, ja likka itse vaan on tyyni kuin viilipytty! Mahtilapsi! Ja jottei vaan mikään unohtuisi mainita, niin itse asiassa maahanmenossa vieläpä edistyttiin treenin aikana. Chhaina nimittäin totteli käskyä ensimmäistä kertaa kokonaan ilman käsiapuja!
Arkitokon jälkeen alkoi kisatokoilijoiden omatoimitreenit, joissa otin vain vartin pikakatsauksen Hoinan tokotilanteeseen. Ottamissani lyhyissä seuraamispätkissä likan katse ei laskenut kertaakaan(!!!), mitä ei ole tapahtunut koskaan aiemmin. Oikeaa paikkaa sai vielä korjailla, kun innostunut Hoina tahtoo vähän alkaa edistää. Käytän kehuja ja ääntä vielä joka kerran, jotta saan maksimoitua onnistumiset.
Seuraamisen lisäksi otin myös avoimen liikkeestä jäävät, joissa niin ikään seuraaminen oli ensimmäistä kertaa oikean näköistä! :) En voi kyllin sanoa, miten riemuissani olen tästä edistyksestä! Kaukoissa Hoina otti muiden treenaamisesta häiriötä ja vaati ensimmäiseen ylös nostoon molemmilla yrityskerroilla tuplakäskyn. Koko treenin suola oli kuitenkin prikulleen onnistunut piilopaikkamakuu. Loppukeväästähän Hoina otti jostakin painetta ja nousi ylös siinä vaiheessa, kun olin palaamassa sen luo. Lisäksi se valahti monesti jo maahan mentäessä hieman vinottain, mutta tänään - oi tänään! Koko liike meni kisanomaisesti juuri niin kuin haluan sen menevän. Hoina oli lähtiessäni ja palatessani rauhallisen ja levollisen näköinen eikä edes harkinnut ylös nousemista ennakkoon. Jipii!
Tämänpäiväisen perusteella mulla on niin mahtavat koirat, että ihmettelen, miksi mä lähden tokokentälle aina vaan pitkin kynsin ja hampain. :D Valitettavasti mitään materiaalia ei ole, mutta koitan saada jonkun ensi viikolla videoimaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Skriivaakkin sitten pitkä stoori!