Imureita agilitykentällä

Laji: Agility

Koira: Hoina 9kk

Vetäjä: Roosan (omatoimi)treeni

Paikka: Porvoo

Keskiviikkona ehdittiin taas Roosan ja Pennin kanssa hallille suoraan töistä. Tällä kertaa olikin Roosan vuoro tuoda ratasuunnitelma, jossa teemana olivat pahat putkikulmat ja sylikäännökset. Mulla oli jalat vielä edellisen päivän juoksulenkistä kuin rautapainot, mikä ei kovasti helpottanut Hoinan perässä pysymistä... :D Kaikenkaikkiaan homma toimi ihan hyvin, mutta nyt lupaan(!): ensi kerralla ohjaan suu aivan supussa! Hävettää ja ärsyttää tuo kiljuminen, jota onneksi ei sentään videolla kuulu... Lähtöongelmasta ollaan toistaiseksi selvitty, kun älysin vaihtaa käskyn uuteen - enhän ehtinytkään käyttää paikkaa kuin sekä agilityn lähdössä että tokon paikkamakuussa ja luoksetulon odotusosiossa... Huoh! Ja huomattavan usein se paikka vaan ehti lipsahtaa ensin.

Ensimmäisessä pätkässä kokeiltiin putkeen lähetystä vastakäännöksellä, mutta mun piti ottaa aika paljon etumatkaa ehtiäkseni lähettämään Hoinan seuraavan putken toiseen päähän. Kakkosputken päähän piti saada kiva jarru, jotta koira voisi jatkaa matkaansa aivan päinvastaiseen suuntaan, ja lopulta saatiin tämäkin toimimaan tosi hyvin. Tällaisissa asioissa Hoi kyllä kuuntelee ihan hyvin, mutta hypyille likka pitää tosiaan suorastaan törkätä. Hypyille irtoaminen voisikin olla hyvä idea seuraaviin treeneihin. Putkille Hoina sitten irtoaakin, mistä otsikonkin raapaisin. :D

Putkijarrua tarvittiin myös toisella ratapätkällä ja sitä saikin ensin vähän muistella. Ensin koira piti heittää täysin pimeään putkeen ja sitten toisen, suoran putken jälkeen, vuorossa oli tiukka jarru ja sylikäännös. Sylkkärit toimivat meillä kyllä yllättävän hyvin - heti kun vaan maltoin ohjata kunnolla - vaikka niitä ei olla taidettu radalla vielä koskaan ottaakaan - mitä nyt penskatreeneissä silloin kuukausia sitten parilla esteellä.

Lopuksi kokeilimme taas keinua takaperin työstäen, eli annoin Hoinan kiivetä puolivälistä ja ottaa sitten kontaktin jopa vähän keinua pamauttaen. Sen likka teki ihan hienosti, mutta lievästi pörhistellen - nimittäin nähtyään, miten keinu "liikkuu". Ääni ei toistaiseksi ole siis aiheuttanut ongelmia vaan nimenomaan se "outo liike". Tästä lähtien otammekin keinuterapiaa joka treenin aluksi tai päätteeksi. :) Iso plussa  tällä kertaa kuitenkin ohjaustekniikoiden toimimisesta; miinusta taas omasta löpinästä ja tietysti tuosta keinulle irvistelystä.