Tokokoe 9.11.-13, Porvoo

Laji: Toko

Koira: Hoina 1,5v

Tuomari: Harri Laisi

Luokka: ALO

Paikka: Porvoo

Hahaa! Viime lauantaina kävimme kaikessa hiljaisuudessa Porvoossa ensimmäisessä tokokokeessamme, johon saimme paikan varasijalta vain reilun vuorokauden ennen koetta. Jännitin ensin mahdollista ja sitten todellista kokeeseen pääsyä kolme yötä niin, että näin kamalia painajaisia siitä, mikä kaikki voi mennä pieleen. Vaikken yleensä koskaan jännitä kisaamista, tällä kertaa jännitin suolet solmussa vielä juuri ennen koetta, kuulin oman nieleskelynikin paikkamakuussa ja jouduin seuraamisissa keskittymään, etten pyörtyisi. Kaiken lisäksi olimme koko luokan ensimmäinen koirakko.

Meitä oli ensimmäisessä alokkaan erässä neljä koirakkoa. Ennen koetta Hoina oli aivan levoton, veti ja piippaili kuin viimeistä päivää, vaikka on yleensä muuten hiljainen treeneissä. Halli oli meille tuttu agilityhalli, joten vielä ryhmäliikepaikalle mennessämme koira veti kuin hullu, ja liikkeenohjaaja kysyi, minne sillä oli niin kiire. Virnistin vain takaisin, että agilityynhän se luulee olevansa menossa. Mutta sillä siunaamalla, kun otimme asennon ja koe alkoi, koira hiljeni ja keskittyi täysin. Koska Hoina on poksahteleva riemukupla emmekä koskaan ole saaneet tehtyä luoksepäästävyyttä ilman, että koira vähintäänkin nousisi puikuloimaan tulijan taputuksista, pelkäsin kyseistä liikettä eniten, vaikka tiesin, ettei iloisuudesta mitenkään hullusti rankaista. Onhan Finakin saanut selällään köllimisestä kymppejä! :D Olin kuitenkin purskahtaa jo ensimmäiseen ilonitkuun, kun näin, miten tuomarin tullessa Hoina oli kuin liimattu paikoilleen ja sen silmämunat mulkoilivat tuomarista minuun ja takaisin kuin kysyen: "Mitä ihmettä tuo setä tuossa oikein taputtelee?"

Kympin arvoisesti suoritetun paikkamakuun jälkeen saimme luvan poistua valmistautumaan hetkeksi kehän ulkopuolelle, mutta koska Hoina on kentälle päästessään hullu reikäpää, en halunnut toistaa kauhovaa sisääntuloa. Saimme onneksi luvan jäädä suoraan kehään. :) Seuraamisia en sen erityisemmin jännittänyt, koska tiedän niiden olevan karmeaa katsottavaa, mutta yllätyin silti, miten huonosti ne menivätkään. Oletettavasti siitä syystä, että talloin ikävästi likan tassulle peruutuksissa juuri edellisviikolla, Hoina piti nuijitun näköisen ryhtinsä lisäksi myös vähintään puolen metrin etäisyyttä lähes koko seuraamisen ajan. Käännöksissä se oli hetken vahingossa oikealla paikallaan, mutta aina suorilla valui matkan päähän, vaikka seurasikin sinänsä koko ajan. Saimme kummastakin seuraamisesta seiskan, mistä olin ällistynyt. Itse olisin antanut korkeintaan kutosen, sillä olin pelännyt, ettemme normaalillakaan huonolla seuraamisellamme olisi välttämättä saaneet seiskaa.

Loppukoe menikin yhdessä hujauksessa. En nähnyt muita numeroita kuin sen harmittavan nollan, joka napsahti, kun Hoina halusi näyttää kympin arvoisen jäävän maahanmenonsa uudelleen. :D Mulla on kyllä käsittämätön mäihä tuon liikkeestä seisomisen kanssa: koko edellisviikon Hoina nimenomaan jäi kaikki maahanmenotkin seisomaan, minkä takia olin aivan valmis kaksoiskäskyttämään maahanmenon. Lisäksi se klassiseen tapaan teki seisomisen priimasti juuri ennen koetta ja heti sen jälkeen. Laitan huonon käskyn kuuntelun liikettä edeltäneen huonon seuraamisen piikkiin - käskyn kohdalla Hoina oli nimittäin melkein oman mittansa verran edelläni.

Kehästä poistuttuani olin silti niin riemusta pakahtumaisillani, ettei mitään rajaa. Kun sitten katselin loput ryhmäläistemme suoritukset ja juttelin parin katsojan kanssa, joku sanoi meidän saaneen useamman kympin. Ajattelin, että nainen varmaan erehtyi koirasta, sillä minä en mitään kymppien vilahtelua nähnyt yksilöliikkeiden aikana, mutta totta se oli. Kun menin hakemaan tuloslappuani noin 140 pistettä odottaen, kirjuri sanoikin: "Ai sä olit se, jolla jäi puolen pisteen päähän!" En voinut kuin huokaista peräjälkeen "Mitä?!", "Voi ei!" ja "Ei se haittaa yhtään, meni superhyvin!" Vasta parin päivän päästä huolimattomuusnolla alkoi vähän harmittaa. Ilman sitä olisimme nimittäin yltäneet melkein 180 pisteeseenkin huonoista seuraamisista huolimatta!

Seuraamisista on vielä pakko kommentoida, että kävimme niistä kunnon keskustelun loppuarvioinnin yhteydessä yhdessä tuomarin ja liikkeenohjaajan kanssa. "Koira tekee upeasti töitä ja on innokas, mutta mitä ihmettä tapahtuu seuraamisissa?" Selitin, miten olen kyseisen liikkeen kanssa aivan avuton, miten seuraaminen on ollut alusta asti tuollaista vaikka askellukset ja peruutukset toimivat ryhdillä ja innolla ja miten olen kokeillut sitä sun tätä aina käskyn vaihtoa myöten. Molemmat olivat aivan äimänä, mutta totesivat vain, että ei siinä mitään, jos tiedän sen olevan heikkoumme ja  jos se kerran on ollut aina tuollaista. Lopuksi jompi kumpi vielä totesi, että varmaan se vaan sitten on Hoinan asento, kun se kerran pääsee "töihin". Hetken aikaa teki mieli huutaa, että en tosiaan ole hakannut koiraani, uskokaa! :D No, seuraamisesta voisi jaaritella useamman tovin, joten enköhän anna vielä pisteet...

Luoksepäästävyys: 10

Paikalla makaaminen: 10

Seuraaminen kytkettynä: 7

Seuraaminen taluttimetta: 7

Liikkeestä maahanmeno: 10

Luoksetulo: 10

Liikkeestä seisominen: 0

Estehyppy: 9,5

Kokonaisvaikutus: 8,5

Yhteensä: 159,5p. ALO 2-tulos