Laji. Toko
Koira: Hoina 1v
Vetäjä: Omatoimitreenit
Paikka: Loviisa
Koska meillä on nyt agility- ja riehuntasaikkua, olemme paneutuneet tokon ihmeelliseen maailmaan normaalia intensiivisemmin. Perjantaina kävimme Porvoon hallilla Roosan ja Pennin kanssa ja lauantaina samalla porukalla meidän vanhalla kotikentällämme Loviisassa. Vain jälkimmäisistä otimme videopätkää, joten kommentoin vain niitä liike kerrallaan. Apuja saa taas heitellä! :)
Paikkamakuuta ei saatu videoitua, koska kummatkin suoritimme sen tietysti yhtä aikaa. Aika oli kolmisen minuuttia, josta kaksi olin A:n takana piilossa. Vieressä maannut Penni nousi ylös ja sitä käytiin palkkailemassa useaan otteeseen, mutta siitä huolimatta Hoina pysyi kuulemma ihan rauhassa silloinkin, kun olin piilossa. Näyttää siis tosiaan siltä, että koirat eivät juuri häiriötä aiheuta vaan jos jokin, niin muut kentän ulkopuolella tapahtuvat asiat. Kerran ainoastaan Hoina on liikkunut ja silloinkin vain ryömi eteenpäin, ja silloin koirien selän takana tehtiin agilityä kiljuvalla koiralla. :D
Seuraaminen (0:00) tehtiin heti alkuun pois alta, koska se on niin inhottava! Manasin jo tuolla varsinaisen blogimme puolella, etten varmaan koskaan saa tuota Hoinan luonnollista työasentoa muutettua taivasta kohden kiipeäväksi seuraamiseksi. Vahinko vain, että tuo luonnollinen työasento on yhtä kuin hakatun näköinen koira. No, jokainen ehkä kuulee käskyni ja lepertelyni pitkin videota, eli en usko, että voin itse kantaa ainakaan puolia syyllisyydestä. Tuo sama asento vaan on sillä heti, kun "hommat" alkavat - olivat ne hommat sitten agilityä, tokoa tai ihan vain temppuja keittiössä. Toisaalta keväällä MM-tason kouluttaja sanoi, ettei tuo taas hänen silmäänsä häiritsevältä näyttänyt, koska bortsut vaan ovat tuollaisia. Ei se kyllä silti kaunista ole, mutta jos en koko ajan saisi ulkopuolista painetta korjata asia, tuo saisi kyllä kelvata minulle. Kyllä, olen Hoinankin kanssa "cavaliertokoilija"!
Kuten videolta näkyy, jos teen kisanomaista seuraamista, katsekontakti putoaa tai ainakin koko koira luhistuu pienimpään mahdolliseen kasaan. Normaalissa treenitilanteessa teen vain lyhyitä pätkiä, joissa keskityn siihen, että Hoinan katse ei laskisi heti käskystä ja kehun koiraa, jotta saan sen jopa hyppimään ylöspäin. Joku ei ehkä usko tätä, mutta pikkuisen turhauttaa se, että kuukausien teho- ja innostustreeni ei edelleenkään osoita minkäänlaisia merkkejä siirtymisestä siihen aitoon seuraamiseen. Tämä tarkoittaa, että koira seuraa reippaalla katsekontaktilla vain silloin, kun höpötän ja innostan koiraa tulemaan pois "hommista". Luovuttaminenkin on käynyt mielessä.
Liikkeestä jäävissä meillä ei yleensä ole ollut mitään muuta ongelmaa kuin - yllätys yllätys - se seuraamisosuus ja aika ajoin lopun perusasennon ennakointi, vaikken ole koskaan sitä liikkeen loppuun yhdistänytkään. Perusasento vain on Hoinalla niin vahva. Tälläkin kertaa likka ehti maahanmenossa (2:10) nousta juuri sillä hetkellä, kun olin palkkaamassa. Seisomisessa (2:57) puolestaan ensimmäistä kertaa ikinä Hoina meni reilun seisomisen jälkeen maahan, mikä tietysti uusinnalla korjattiin. Työasento näkyy näissäkin. Olen yrittänyt muuttaa asentoa pian vuoden päivät, mutta ei se taida tuosta koskaan puuttua. Siksi olen kehittänyt ilmiöstä koomisempia nimityksiä: pippelihäntä kuulostaa paremmalta kuin häntä koipien välissä oleva mäiskityn näköinen koira. Videolla sen näkee niin selvästi - liikkeissä jäkitetään niin tosissaan kuin olla ja voi, mutta heti vapautuksesta häntä heiluu ja koira pomppii innosta uhkuen. Hoinaa ei siis tosiaankaan ole hakattu tokoon! :D
Luoksetulo (3:44) meni yhtä varmasti kuin yleensäkin. Videolta perusasento näyttää jäävän eteen, mutta minusta se oli kuitenkin ihan kunnollinen "livenä".
Ohjatussa noudossa (4:18) kertasin vain suuntaerottelua, joka siis on ainoa, mitä olemme liikkeessä alkaneet tehdä. Tällä kertaa keskimmäinen kapula kuitenkin aiheutti vasemmalla ongelmia. Oikea puoli onnistui 100%:sti, mutta alussa vasenta piti vahvistaa useaan otteeseen, jotta sain Hoinan menemään sinne eikä keskimmäiselle. Täytyy ilmeisesti ottaa tästä lähtien keskimmäinen aina mukaan. Tähän asti olen tehnyt vaihdellen ilman sitä ja sen kanssa.
Vapaahyppyä teimme saikun takia minikorkuisella esteellä, mutta siinä ei ollut mitään kummallista. Vain lopun ennakointia pitää vielä vahvistaa pois, mutta tällä kertaa ennakointia ei tapahtunut ollenkaan.
Luoksepäästävyyttä aloimme vasta tällä viikolla treenata, ja nyt otimme sitä muutamaan otteeseen. Ensimmäisellä kerralla Hoina nousi ja taisi toisellakin kertaa, mutta neljänteen mennessä se jo pysyi paikoillaan, vaikka Roosa kyykistyi ja taputteli sitä. Tässä täytyy siis vain vahvistaa sitä tulevan ihmisen tylsyyttä.
Ruutua (5:03) otimme useita toistoja. Videolla kaksi ensimmäistä toistoa menevät yli ruudusta ja selitys on yksinkertainen: olen juoksuttanut Hoinaa ruudun takalaidalle tai jopa yli niin, että pysäytyskäsky on ollut näennäinen - siis koiralla on ollut lupa juosta läpi. Siksi lelun ollessa ruudun takana magneettina Hoina selvästi reagoi käskyyn hidastamalla mutta valuu silti yli, kun ei ole varma, pitikö nyt pysähtyä vai ei. Tyhjään ruutuun Hoina pysähtyy videollakin aivan selvästi. Maahanmenoa seisomisen perään emme olleet ottaneet tähän mennessä, mutta onnistuihan sekin, vaikkakin hitaasti. Tyhjiä ruutuja vaan en vielä kovin tiheään ota, koska niissä Hoina jää täyspitkältä matkalta vielä kyselemään pari metriä ennen ruutua.
Koska tää seuraaminen on mulle sellanen lempilapsi, niin keskityn nyt vaan kommentoimaan sitä. :)
VastaaPoistaPeriaatteessahan seuraaminen on vain koiran siirtymistä ohjaajan sivulla, paikkansa ja kontaktin pitäen, perusasennosta perusasentoon. Ja tietysti se vaatii tuhansia toistoja ja eri etäisyyksien treenaamista. Mutta tärkeintä on pitää sille koiralle kriteerit palkan saamiseen aina samana. Ja mä en kyllä usko etteikö tuota Hoinan asentoa saisi ryhdikkääksi, ja väitän että se on opittua.
Mietin sitäkin ootko häivyttänyt namikäden liian nopeasti pois, jos namivedätyksellä seuraaminen ja kontakti ok, mutta ilman niitä ei. Ja ootko tehnyt liian nopeesti liian pitkiä seuraamisia, joissa Hoina on ehtinyt hieman kyllästyä ja oppinut matalan vireen.
Ei saa luovuttaa, mutta sun ehkä pitää miettiä miltä sä sen seuraamisen oikeasti haluat näyttävän ja sitten treenata se sellaiseksi.
Voin antaa muutaman vinkin seuraamiseen :) Ollaan nyt just otettu seuruut tehosyyniin treeneissä niin on tuoreessa muistissa tämmönen muistilista.
VastaaPoistax Motivaatio ja kontakti
- Koetappa niin, että otat namit vasempaan käteen, pyydät koiran perusasentoon ja vaikka ihan ilman käskyä lähdet liikkeelle, kun koira on oikealla paikalla pudotat namin. Koira jää tietysti syömään namin maasta ja ideana olisi, että hakeutuu takaisin sun luokses. Taas, kun on oikealla paikalla niin pudotat uuden namin. Sitten vaan pidennät aikaa milloin nakkelet nameja koiralle. Tällä siis mitataan sitä kuinka hyvin sun koirasi hakeutuu ottamaan kontaktia suhun.
- Toinen todella hyvä tapa motivoida koiraa on palkata epäsäännöllisesti. Lähdet kävelemään ja annat palkan jokatoisella askeleella, sitten joka neljännellä, sitten kuudennella, sitten taas jokatoisella. Omaa koiraa lukien katsot paljonko on maksimi askeleet, että motivaatio riittää ja, jos tuntuu, että neljä askelta on maksimi niin pikkuhiljaa siitä aina kasvattamaan. Ahnehtia ei kannata liikaa askelia.
x Oma kävely ja liikkuminen
- Videosta näkee, että teet koiran seuraamisen ja ehkä myös sen olon epävarmaksi, koska et anna sille minkäänlaisia vinkkejä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Eli siis aina ennen käännöstä hidasta hieman vauhtia ja ota muutama puolikas askel, kun lähdet kääntämään niin aina sisäjalka jää tukijalaksi ja astut toisella oikeasti 90 asteen kulman. Tajusitkohan? Samalla, kun astut käännä koiran puoleista hartiaa taaksepäin kertoaksesi koiralle, että 'hei nyt tulee käännös tähän suuntaan'. Varsinkin aksakoirat lukee taitavasti ihmisen kehon liikkeitä. Kokeileppa niin, että otat koiran perusasentoon ja alat kääntää vasenta hartiaa taaksepäin. Koira todennäköisesti alkaa 'peruuttaa' selkäsi taakse, koska hartialinjasi kertoo sille, että tuo on nyt se suunta mihin mennä.
- Kuivaharjoittele kävelyä. Sitä ei uskokaan kuinka paljon helpottaa treenata koiran kanssa, kun osaa itse oman asiansa. Mä olen nyt neljät treenit kuluttanut kävelyn opettelemiseen; koiran kanssa ja ilman ja siltikään en vielä osaa. Mutta ehkä se joskus sieltä tulee luonnostaan :D Nyt ohjaaja sanoi, että kyllä sen näkee kuinka mulla oikeen raksuttaa, kun yritän askeltaa oikein.
x Katse
- Oma katse ylös! Mun aussie on sellainen, että mitä enemmän sitä katson ja odotan, sitä enemmän sitä sekä paineistan, että viestin sille myös, että 'hei ota oma aikas ei tässä oo mkn kiire nuuski vaan siellä ja oo kuuntelematta'. Eli siis sun on viestittävä koiralle, että sinä menet ja sen homma on hakea suhun kontaktia ei sun siihen. Mulla kävi niin, että koira alkoi ihan siis oikeasti hakemalla hakea sitä kontaktia, tuli ihan kiinni seuraamaan, jopa painoi vähän ja melkein pomppi ilmaan, että 'HEI HUOMAA MUT HUOMAA MUT MÄ OON TÄSSÄÄÄÄÄÄ'. Liike on syystä nimeltään seuruu; koira seuraa sua, sinä et seuraa koiraa ;) Tähän tietysti ehdot on ne, että sun hommas on selkeesti kerrottava koiralle, mitä seuraavaksi tapahtuu (vaikkapa täyskäännös). Te ootte tiimi, te pelaatte yhteen, koiran ei voi olettaakaan haluavan tehdä tiiminä hommia, jos ohjaajana on epäreilu koiralle.
Toivon, että saat edes ensinnäkin jotain selkoa tästä mun muistilistasta ja ehkä jtn kokeilemisenarvoisia vinkkejäkin. Oon itse ihan herännyt meidän ongelmakohtiin ja kerrankin, kun herätti ajatuksia, niin ajattelin olla hyödyksi ja jakaa ne :)
Kiitos kummallekin!
PoistaHeini: En usko, että namikäden häivyttäminen olisi tapahtunut turhan nopeasti, sillä oikeastaan ilman sitä ei seuraamista tehdäkään! ;) Muuten kuin juuri tälläkin videolla näyttääksemme, mitä tapahtuu, kun namikäsi ei ole paikoillaan. Oikeastaan passiivinenkaan namikäsi ei vielä innosta, vaan mun pitää ensin heilutella kättä ja yllyttää "katso tässä nami!" ennen kuin Hoina alkaa seurata "kohti namia" eli ylöspäin. Näin saatan saada muutaman askelen ihan hienoakin seuraamista. Hakatun näköinen asento ei kuitenkaan poistu, se vain paranee ryhdillisesti, kun koira katsoo minuun. Parissa viime treeneissä olemmekin saaneet jo pelkästään hyvää seuraamista, kun olen oikeasti tehnyt vain muutamaa askelta ja palkannut vain ylöspäin seuraamisesta.
Katja: Pyrin kyllä antamaan koiralle aina merkin käännöksissä - videolla se ei tuossa neliöseuraamisessa näy, sillä siinä ideana olikin, että puskisin koiran päälle ja sillä koira joutuisi oikeasti katsomaan muhun eikä eteenpäin. Hidastan aina aavistuksen, eivätkä käännökset minusta meillä ole mikään erityinen ongelma. Hoina kääntyy tiiviisti kumpaankin suuntaan, jos vain on muuten kontaktissa.
Sen sijaan tuon katsejutun allekirjoitan - mutta kun en vaan voi palkkailla koiraa, jos en itse näe, mitä se tekee! Jos mukana olisikin treenikaveri tai jossakin olisi peili, josta näkisi koiran liikkeen, palkkailisin ehdottomasti katsomatta koiraan itse. Uskon itsekin, että jos Hoina musta painetta ottaa, se ottaa sitä nimenomaan siitä mun katseesta. Treenivinkit olivat hyviä, täytyypä kokeilla!
Meillä hassuinta ja sekavinta seuraamisessa on tosiaan ollut se, että kun hakeuduin alkuvaiheessa huippuosaajan silmien alle arvioiduttamaan seuraamista ja hakemaan siihen pelastavia neuvoja, ei kouluttajan mielestä seuraamisessa ollutkaan mitään muuta vikaa kuin silloin edistäminen. Asento oli hänen mielestään aivan tyypillinen BC-asento, jolle mitään ei voisi/tarvitsisi tehdä. Sen jälkeen mulle jäi sisäinen ristiriita: itselleni seuraaminen kelpaisi tuollaisenaankin, koska en oikeasti todellakaan ole mikään tokojäkittäjä, ja kelpasi se MM-tason tokoihmisellekin, mutta kaikilta muilta saan koko ajan palautetta rumasta seuraamisesta. Suurin ongelma onkin ollut siinä, etten ole tiennyt, puuttuako tuohon sitten vai ei. En suinkaan ole palkkaillut sikin sokin vaan yksinkertaisesti vältellyt ongelmaa olemalla tekemättä seuraamista. Nyt olen päättänyt tarttua ongelmaan uudelleen, antaa siihen oman panokseni ja omat ideani, ja jos se ei riitä, se saa jäädä tuollaisekseen. Kuten Heini sanoi, mun itse pitäisi päättää mitä haluan. Fakta on se, että mulle riittää sellainen seuraaminen, joka ei estä ykköstuloksen saamista missään luokassa. Plussaa tietysti olisi, jos koira myös näyttäisi innokkaalta - sillä sitä se todella on tuon kumaran asennonkin takana!
Hmm. En ehkä jo muutenkin lysyssä kulkevalle paimenelle alkaisi pudotella niitä palkkanameja maahan :) Miten Hoinalle on sitten seuruu alunperinkin opetettu? kulkeeko se samalla ryhdillä myös muissa vauhdeissa? :) Ei tuo minustakaan mitenkään ihan järkyttävän pahalta näytä, pitäähän se kuitenkin paikan. Sanoisin, että jos olet itse tyytyväinen, niin anna olla! Meillä on Jäynän kanssa monessakin liikkeessä ollut vauhti/ryhtiongelmaa ja yllättäin osa liikkeistä on lähtenyt parantumaan ihan sillä, että olen tyytynyt siihen sen hetkiseen. Ehkäpä omalla yrittämiselläni olen vain luonut painetta nöyrälle paimenelle, vaikka olenkin kuvitellut olevani tosi rento ja letkeä. Voihan se osittain olla jotain sellaista Hoinankin kanssa? Ei se ainakaan varsinaisesti nosta itseään tuosta tilasta, kun kehut sitä tosi innostavasti :)
VastaaPoistaKatjaa komppaan siinä, että oma katse ylös! :) Tsemppiä!
Alusta alkaen seuraamista on otettu namilla imuttamalla, mikä ei todellakaan näy lopputuloksesta. Luulen, että osuit aika lähelle. Tuo oma yrittämiseni nimenomaan lisää koiran turhautumista - sen allekirjoitan. Hoi huomaa, että mun mielestä mikään ei oikein ole hyvä, eikä se ymmärrä, miksi "oikein tehty" ei kelpaa. Hoina ei myöskään tunnu hiffaavan yhteyttä innostetun ja hetken aikaa paremman seuraamisen (josta on aina saanut superkehut) ja "perusseuraamisen" välillä.
PoistaIhanaa, että joku muukin näkee sen, ettei innostavuus ym. auta. Jos Hoina ei olisi tuollainen aina töitä tehdessään - jumppapallolla tekemisestä lähtien aina agilityyn - luulisin sen todella olevan vahvaa paineistumista, mutta itse olen määritellyt sen vain tosikkoudeksi. Hoina ei vaan voi tehdä hommia leikillään.