Koira: Fina
Tänään meillä oli vuorossa kolme Anne Saviojan rataa, joista ensimmäisenä oli hyppyrata. Finalla oli superhyvä fiilis ja vauhti, ja teimmekin pitkään hienoa nollarataa. Toiseksi viimeisellä esteellä, putkella, lähdin kuitenkin juoksemaan ja kutsumaan koiraa liian aikaisin, jolloin se kääntyi takaisin. Se, olisiko aika riittänyt, jäi ikuiseksi arvoitukseksi.
Toisella radalla oli muutama meille paha ansakohta - eli ihanasti tyrkyllä olevia kontaktiesteitä. Rataprofiili oli muuten ihana, sellainen juuri meille sopiva kuten Annen radat yleensä, mutta yksi ansapaikka pääsi vetämään Finaa pienelle extrakaarrokselle. Se kaarros maksoikin lopulta enemmän kuin olisin uskaltanut arvata... Nollalla pääsimme maaliin, mutta eikös kuuluttaja todennut: "...ja ihan vähän tuli yliaikaa tälle parille, +0,43s..." Lysähdin suunnilleen siihen paikkaan maahan istualleni ja nieleskelin itkua - tosin eipä se paljon auttanut, kun kyyneleet olivat ehtineet kiivetä jo silmiin saakka. :D
Lopulta ei auttanut, vaikka kuinka yritin olla huolimaton ja toivoa virheitä viimeiseltä radalta. Ehdittiin hyvin aikaan ja tehtiin hieno ja sujuva nolla, kuinka ollakaan. Eihän meillä näitä hitusen yliajallisia tuplanollia vielä olekaan... Päivi (Rillan siskon ja Hoinan veljen omistaja) tuli vielä erikseen kehumaan mun onnistunutta persjättöäni, joka sekin meinasi mennä turhan aikaiseksi. Oikeastaan kahdessa eri kohdassa Fina oli jo tulossa esteen ohi, kun olin sitä edellä, mutta lopulta se aina korjasi linjan oikeaksi. Tämä olikin varmaan ensimmäinen kerta, kun Fina antoi mulle ohjauksiani anteeksi. Ehkä sekin pikkuhiljaa oppii lukemaan mun ohjauksia ja luokittelemaan ne järkeviksi ja typeriksi. Niiden typerien kohdalla se sitten toivottavasti alkaa jatkossakin valitsemaan kuitenkin oikean esteen. :) Tuplanolla jäi siis jälleen alle puolen sekunnin päähän, mutta huomenna uutta putkeen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Skriivaakkin sitten pitkä stoori!