Päkäpaimenten omat tokotreenit

Laji: Toko
Koira: Hoina 2v
Vetäjä: Kati Selkämaa
Paikka: Lempäälä

Eilisen Päkäpaimenet-päivän oheen Miikku oli järjestänyt tokokoulutuksen, johon osallistuin Hoinan kanssa. Chhainankin kanssa kyllä hömpöteltiin häiriötreenejä lopuksi, mutta koska tokoa vasta aloitellaan sen kanssa, en katsonut koulutusta kovin hyödylliseksi sille. Sitä paitsi Hoinan kanssa oli miljoona juttua, joihin olisin halunnut kysellä vinkkejä! Päädyin lopulta valitsemaan tunnistusnoudon ja ruudun, koska niissä tarvitsimme vinkkejä seuraavan askeleen ottamiseksi ja toisaalta koska ne ovat myös kivoja liikkeitä. Kentän laidalla pienet intoseuraamisetkin menivät kyllä tosi hienosti! Ensi viikonloppuna voisin koittaa saada avomiehen videoimaan, niin saisi tämänhetkisen tilanteen blogiinkin taltioitua.

Tunnistusnouto

Lähtötilanne: Hoina on tehnyt olohuonetokoissa pari suoraa ja selvää oikean tuomista. Se löytää oman yksittäisenä piilotettuna niin nurmikon kuin puuhakkeenkin seasta ja tietää siis, että tehtävässä haistellaan. Se on kuitenkin epävarma nostosta silloin, kun oman lähistöllä tai ympärillä on muita tunnarikapuloita ja saattaa maistaa vähän jokaista. Periaatteessa liike on siis saatu oikein pari kertaa mutta se ei ole koiralle täysin selvä.

Mitä teimme koulutuksessa: Otin ensin yhden nurmen sekaan piilotuksen varmistaakseni, että Hoina olisi kartalla puuhasta pitkän tauon jälkeen. Sitten koitimme pari kertaa sekalaisen kapulaläjän seasta etsimistä, mutta Hoina maisteli kaikkia ja tarjosi muistaakseni kummallakin ensimmäisellä yrityksellä väärää, mutta ainakin toisella näistä kävi sitten hakemassa oikean, kun en reagoinut väärän tuomiseen. Vaihtelevilla etäisyyksillä kokeilimme sitten vinkkeinä saatuja tapoja.

Vinkki 1: Koira melko lähelle kapulakasaa maahan, sen eteen ja ympärille ripotellaan nameja, joita se ei saa ottaa ennen kuin lupa annetaan. Luvan saatuaan koira syö ensin namit, ja sen jälkeen siitä suoraan käsketään hakea oma. Joku paikalla ollut voi korjata, mutta muistaakseni tässäkin Hoina kokeili muita tai ainakin maisteli - joka tapauksessa jotakin ennen kuin toi oman.

Vinkki 2: Koira lähetetään tavalliseen tapaan kaukaa kapulakasalle mutta pysäytetään ennen kasaa. Koiran annetaan olla pysähdyksissä niin kauan kunnes se näyttää rauhalliselta, jolloin sitten annetaan uudestaan käsky noutaa oma. Jos en väärin muista, niin tämä meni ykkösellä oikein ilman maisteluja!

Ruutu

Lähtötilanne: Koira juoksee hyvällä vauhdilla ruudun takarajalle jätetylle lelulle, saattaa mennä näyttöruudussa kerran ilman ruudussa odottavaa palkkaa oikein mutta useimmiten kääntyy silloin kyselemään lisäohjeita jo ennen ruutua.

Mitä teimme koulutuksessa: Ensin vein tavalliseen tapaan ruudun takarajalle pallon ja lähetin koiran sitten ruutuun. Koira upposi sinne hyvin, mutta kuulemma väärässä mielentilassa - mä en itse erota hullun sävyeroja, kun omissa silmissä koiralla on hullunkiilto silmissä joka jutussa - joten saimme ukaasin lopettaa palkkaamasta lelulla edes ruutua. Seuraavat toistot tehtiin näyttöruutuina niin, että kouluttaja kävi heiluttelemassa ja taputtelemassa ruutua, minkä jälkeen mä lähetin Hoinan tyhjään ruutuun. Kahdella peräkkäisellä toistolla Hoina meni hienosti ruutuun mutta sekä pysähdyskäskyllä että ilman pyörähti kuitenkin ruudusta juuri oikealta ulos ruudusta. Kun odotin tai annoin käskyn korjata, Hoi haki kuitenkin oikeankin paikan. Lelua en saa kuitenkaan heittääkään, joten viimeisellä toistolla teimme niin, että koiran päästessä ruutuun lähdin palkkaamaan sitä sinne ennen kuin se ehti kiepahtaa laidasta ulos. Menin siis ruutuun sen perässä ja palkkasin siinä kohdassa, johon toivoisin sen tulevan.

Kaikki kuvat ottanut Katri Pietilä

Näiden lisäksi kuunneltiin ja saatiin hyviä vinkkejä muiden tokoiluista. Lopuksi otimme vielä piilopaikkamakuun niin, että jokainen koira käskettiin yksitellen maahan ja maasta ylös. Muuten meni todella hienosti, mutta kouluttaja epäili Hoinan hieman piippailleen jossakin vaiheessa muttei ollut aivan varma, kuka se oli ollut. Positiivisin tapahtui kuitenkin treenien ulkopuolella, nimittäin ennen vuoroamme treenasin Hoinan oikeaan mielentilaan niin, että se sai purkaa liian intonsa jo etukäteen. Lisäksi ollessani itse jo kentällä odottelemassa vuoroamme Hoina istui vapaana mutta käskyn alla parkkipaikalla vähintäänkin viisi minuuttia hienosti ja ongelmitta. Kun vuoromme sitten tuli, kutsuin Hoinan kentälle, jolloin se tuli ensimmäistä kertaa ravaten luokseni. En ole vielä aivan varma, oliko se merkki rauhoittumisesta vai pienestä paineistumisesta jo silloin, mutta ainakin treeneissä mielentila oli tosi kiva! :)