Koira: Chhaina 3v ja Hoina 4,5v
Paikka: Raisio
Vetäjä: TPH
Viikonlopun tokoluennosta innostuneena loin tosiaan tälle päivälle ihan kirjoitetun treenisuunnitelman, ja ajattelin myös purkaa treenit heti tänne. Päivän treeneihin sisältyi yksi mieletön ahaa-elämys. Aiemmin päivällä testasimme kotona myös uutta alokkaan hyppyä.
Chhainan kanssa testattiin ALO-kaukojen toimivuutta uudessa paikassa, tehtiin pari ruutuun juoksua ja otettiin katsekontaktia sivulla. Näiden lisäksi teimme paikkamakuuta kokeillen, kuunteleeko koira vain minun käskyjäni vai meneekö se maahan tai nouseeko se sivulle jo toisten käskyistä. Lyhyesti tiivistettynä kaukot eivät toimineet samalla lailla kentällä kuin kotona, joten niitä vahvistettiin palkalla. Taakse laitettiin myös heti liikkeenohjaaja heiluttelemaan käsiä, ja aivan lopuksi onnistuimmekin saamaan hyvän suorituksen myös liikkurihäiriöllä. Ruutuun Chhai juoksi hyvin lelulle, mutta se ei kestänyt tapaani huutaa jo ruutuun juoksemisiin "muodon vuoksi" pysäytyssanaa, vaan sitten se jätti ottamasta lelun kokonaan. Niinpä vahvistettiin pelkkää juoksemista ilman pysäytyssanaa. Paikkiksessa todellakin omien käskyjen kuuntelu oli vaikeaa, eli sivulla maassa pysymistä pitää vahvistaa myös kentällä paljon. Katsekontaktissa ei saatu yhtään oikeasti hyvää palkkausta, vaan Chhaina oli omaan mieleeni liian laama, joten jätimme ne treenit lyhyeen.
Hoinan kanssa teimme ainoastaan ruutuun juoksua ja sinne seisomaan jäämistä sekä yhden täydellisen merkin kierron. Ruudun ensimmäinen toisto oli taas täydellinen, JOS haluaisin, että koira menee suoraan maahan. Haluan kuitenkin sen jäävän seisomaan, joten sitten palkkasin huomattavasti lyhyemmästä matkasta lähetettynä vain seisomaan jäämiset vaihtelevasti sekä leikkimällä koiran kanssa ruudussa että heittämällä palkkalelun. Hoinan kanssa treenaamisesta jäi todella hyvä mieli, ja kentän laidalla kehuttiinkin Hoinan suoritusten näyttävyyttä - intoa kun on kuin pienessä kylässä.
Pitkin treenejä ihailin toisten koirien upeita seuraamisia tiiviillä katsekontaktilla, ja ihmettelin ääneen, miten kummassa olen saanut jokaisen koirani seuraamiset katsekontaktittomiksi, vaikka en ole koskaan palkannut mistään muualta kuin ylhäältä päin. Järjestään kaikki koirani painavat päänsä lysyyn jo seuraamiskäskystä, Hoina pahiten. Vetäjämme Anu siinä sitten totesi, että lähellä oloa inhoavat koirat, kuten Hoina, voivat ahdistua myös läheltä palkkaamisesta. Silloin paremmin voi toimia vapauttaminen kauempana olevalle palkalle. Samassa tajusinkin, että ehkä juuri viime aikoina käytetty etäpalkka onkin syy siihen edistykseen, jota olen Hoinan seuraamisessa nähnyt. Niinpä kokeilin etäpalkkaa vielä kotipihassa kummankin kanssa, ja kappas kun oli hienoa tekemistä molemmilla. Ei huono oivallus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Skriivaakkin sitten pitkä stoori!