Koira: Chhaina 4,5v ja Purna 6kk
Vetäjä: Anu Rikkilä
Paikka: ATT
Tänään meillä oli minun järjestämäni tokokoulutus pienellä porukalla: itse treenasin oman vuoroni puoliksi Chhainan ja Purnan kanssa, ja lisäksi Chhainan pojat Narvi ja Passo tulivat mukaan Helsingistä. Chhainan kanssa teemana oli erityisesti kehäänmeno ja jatkuva hallinta, ja Purnan kanssa haettiin vinkkejä noutokapulan kanssa jatkamiseen ja seuraamiseen.
Mähän en ole opettanut vielä kenellekään koiristani mitään kehäänmeno- tai siirtymärutiineja, vaikka Finan ja Hoinan kanssa ollaan kisattukin. Pelkkä suullinen "tässä" on riittänyt aika pitkälle. Chhainan kanssa olen kuitenkin ensimmäistä kertaa törmännyt siihen, että koska se ei kyseenalaistamatta aina tee töitä vaan mulle, niin kaikenlaista haahuilua ja komentohaukkua on ilmennyt. Lisäksi olen aina vain laiskana päästänyt koiran posottelemaan autosta tai kentän laidalta edeltä kentälle. Kentän arvo on siis päässyt nousemaan hurjan suureksi ja minun arvoni koiran silmissä kentän laidalla on ollut aika minimaalinen, kun sillä on niin kiire kentälle. Kaikki tämä johtuu tietysti vain siitä, että minulla ei ole koskaan ollut mitään kiinnostusta tällaisten "vähäpätöisten" (lue ironia) asioiden harjoitteluun - enhän koskaan ole ollut mikään kunnon tokoihminen vaan ainoastaan tykännyt vauhtiliikkeistä. :D
Nyt kun koiran motivaation ylläpitäminen ja minulle tekeminen ovat oikeastaan ainoita meitä tokokokeeseen menemästä estäviä asioita, niin kummasti on tullut omistajallekin motivaatiota laittaa paukkuja niihin. Ja kas, kun otin koiran alusta asti halliin hallitusti, laitoin sen boksiin odottamaan omaa vuoroa, otin sen boksista heti namitukseen perusasentoon ja kentälle mentiin hallinnassa, niin heti lakkasi pakka leviämästä! Kentälle tehtiin vielä agilityhypyistä portti ikään kuin tokokehään, missä käytiin tekemässä aina yksi tehtävä ja tultiin pois. Tätä ehdottomasti jatketaan! Kertaakaan koko 20min pätkällä ei tullut haahuilua, josta olisi täytynyt suoritus keskeyttää, vaan Chhaina teki koko ajan hommia mulle. Kun kuuntelin ohjeita, Chhaina odotti kiltisti maassa ja oli koko ajan valmis jatkamaan. Purnan vuoron jälkeen otettiin vielä Chhainan kanssa pikapätkä seuraamista, mistä saatiin vinkiksi ottaa kuurina taas lyhyempiä, mutta eri mittaisia pätkiä. Chhainakin alkoi nimittäin kuulemma valua seuraamisen jatkuessa matalammalle BC-tyyliin... Kaiken kaikkiaan erinomainen kokonaisuus, ja nyt on syyskuun Karisen Piian tokoista ja tältä päivältä erinomaiset ohjeet hallinnan ja motivaation ylläpitoon kaikkiin tuleviinkin treeneihin! :)
Purnan kanssa teimme perusasentoja, luoksetuloa, seuraamista ja kapuloita. Perusasentoihin neiti tulee todella kivasti aina. Paikallaolo luoksetulossa oli niin ikään tosi hyvä - jopa niin hyvä, että "sivu"-käskystä ei liikkunut askeltakaan. :D Tämän tosin tajusin olevan ihan loogista - olenhan opettanut Purnalle, ettei odotuksesta lähdetä millään hämykäskyillä, vaan ainoastaan "okei":sta. Tähän täytyy siis rakentaa poikkeus "sivu"-käskyyn erikseen, sillä itse sivulletulo oli taas mallikas. Seuraamiseen saimme hyvät vinkit jatkoon - pitkälti samanlaiset kuin Chhainankin kanssa.
Purnan vauhtinouto puisella kapulalla meni upeasti, mutta metalli ei tänään noussutkaan. Ottanen kotona muutaman päivän iltapalakuurin metallin naksutteluun, sillä se on ennen hampaiden vaihtumista ollut suunnilleen yhtä varma kuin puinen. Lisäksi alan vahvistaa käsitargetia ja tuoda sen avulla kapulan nostoja kohti kättä. Myös vauhtinoutoihin voisi alkaa odottaa "jes":in huutamista vähän myöhemmälle. Nyt merkkaan onnistumisen heti Purnan nostaessa kapulan, ettei se vaan edes keksi pudottaa. Erinomaista on kylläkin, että vauhtinoudoissa kapula pysyy suussa ihan minulle asti eikä putoa puolitiehen! :) Kyllä me pennusta ihan mainio tokokoira saadaan. :)
Purnan vauhtinouto puisella kapulalla meni upeasti, mutta metalli ei tänään noussutkaan. Ottanen kotona muutaman päivän iltapalakuurin metallin naksutteluun, sillä se on ennen hampaiden vaihtumista ollut suunnilleen yhtä varma kuin puinen. Lisäksi alan vahvistaa käsitargetia ja tuoda sen avulla kapulan nostoja kohti kättä. Myös vauhtinoutoihin voisi alkaa odottaa "jes":in huutamista vähän myöhemmälle. Nyt merkkaan onnistumisen heti Purnan nostaessa kapulan, ettei se vaan edes keksi pudottaa. Erinomaista on kylläkin, että vauhtinoudoissa kapula pysyy suussa ihan minulle asti eikä putoa puolitiehen! :) Kyllä me pennusta ihan mainio tokokoira saadaan. :)
Chhainan pentusetkin olivat jo vallan päteviä, mutta niistä kirjoittelen myöhemmin erikseen Minoon sitte -uutisten puolelle. Sovittiin kyllä, että koitetaan jatkossakin järjestää tällaisia tokotunteja aina silloin tällöin, kun pienellä porukalla on aika helppo järjestää lyhyelläkin varoitusajalla.