Koska tämä treenimerkintä on jo niin paljon myöhässä, laitan tällä kertaa vain videot, joihin olen kommentoinut suorituksia. Teimme kaksi treenikierrosta kummankin koiran kanssa. Päällimmäisenä fiiliksenä mieleen jäi, että virheidenkin jälkeen saatiin onnistumisia. Suurin harmitus jäi siitä, että edelleen palkkailin Hoinaa aivan liian edessä olevista seuraamisista, mutta luulen, että sen kanssa seuraaminen saa olla sitä mitä on. Jos vain saan siihen vähän enemmän iloa ja katsekontaktia, niin olkoon. Seuraavan koiran kanssa sitten. :D
Treeniaiheet olivat Hoinan kanssa tunnarin kokeilu, seuraaminen, kapulan luovutus ilman lopun perusasennosta innoissaan pois hyppäämistä sekä luoksetulojen pysäytysten ennakoimattomuus. Chhainalla teemat olivat ruutuun juokseminen, kapulan pito, ohjatun noudon suunnat ja merkin kierto.
Aamusella olemme menossa jo seuraaviin treeneihimme, joten en jää näitä nyt tämän enempää vatvomaan. Itselle tuli hyvin selväksi, miksi joissakin jutuissa tuli virheitä. Suurin oma moka Chhainan treeneissä oli se, että tein ruutua samoilla tötsillä, joilta olen palkannut pentutreeneissä Chhainalle ohjatun suuntia. Se siis tsekkasi ensin tötsät, eikä suinkaan juossut ruutuun. Muistaisinkohan ottaa huomenna toiset tötsät mukaan?
Viikonlopun tokoluennosta innostuneena loin tosiaan tälle päivälle ihan kirjoitetun treenisuunnitelman, ja ajattelin myös purkaa treenit heti tänne. Päivän treeneihin sisältyi yksi mieletön ahaa-elämys. Aiemmin päivällä testasimme kotona myös uutta alokkaan hyppyä.
Chhainan kanssa testattiin ALO-kaukojen toimivuutta uudessa paikassa, tehtiin pari ruutuun juoksua ja otettiin katsekontaktia sivulla. Näiden lisäksi teimme paikkamakuuta kokeillen, kuunteleeko koira vain minun käskyjäni vai meneekö se maahan tai nouseeko se sivulle jo toisten käskyistä. Lyhyesti tiivistettynä kaukot eivät toimineet samalla lailla kentällä kuin kotona, joten niitä vahvistettiin palkalla. Taakse laitettiin myös heti liikkeenohjaaja heiluttelemaan käsiä, ja aivan lopuksi onnistuimmekin saamaan hyvän suorituksen myös liikkurihäiriöllä. Ruutuun Chhai juoksi hyvin lelulle, mutta se ei kestänyt tapaani huutaa jo ruutuun juoksemisiin "muodon vuoksi" pysäytyssanaa, vaan sitten se jätti ottamasta lelun kokonaan. Niinpä vahvistettiin pelkkää juoksemista ilman pysäytyssanaa. Paikkiksessa todellakin omien käskyjen kuuntelu oli vaikeaa, eli sivulla maassa pysymistä pitää vahvistaa myös kentällä paljon. Katsekontaktissa ei saatu yhtään oikeasti hyvää palkkausta, vaan Chhaina oli omaan mieleeni liian laama, joten jätimme ne treenit lyhyeen.
Hoinan kanssa teimme ainoastaan ruutuun juoksua ja sinne seisomaan jäämistä sekä yhden täydellisen merkin kierron. Ruudun ensimmäinen toisto oli taas täydellinen, JOS haluaisin, että koira menee suoraan maahan. Haluan kuitenkin sen jäävän seisomaan, joten sitten palkkasin huomattavasti lyhyemmästä matkasta lähetettynä vain seisomaan jäämiset vaihtelevasti sekä leikkimällä koiran kanssa ruudussa että heittämällä palkkalelun. Hoinan kanssa treenaamisesta jäi todella hyvä mieli, ja kentän laidalla kehuttiinkin Hoinan suoritusten näyttävyyttä - intoa kun on kuin pienessä kylässä.
Pitkin treenejä ihailin toisten koirien upeita seuraamisia tiiviillä katsekontaktilla, ja ihmettelin ääneen, miten kummassa olen saanut jokaisen koirani seuraamiset katsekontaktittomiksi, vaikka en ole koskaan palkannut mistään muualta kuin ylhäältä päin. Järjestään kaikki koirani painavat päänsä lysyyn jo seuraamiskäskystä, Hoina pahiten. Vetäjämme Anu siinä sitten totesi, että lähellä oloa inhoavat koirat, kuten Hoina, voivat ahdistua myös läheltä palkkaamisesta. Silloin paremmin voi toimia vapauttaminen kauempana olevalle palkalle. Samassa tajusinkin, että ehkä juuri viime aikoina käytetty etäpalkka onkin syy siihen edistykseen, jota olen Hoinan seuraamisessa nähnyt. Niinpä kokeilin etäpalkkaa vielä kotipihassa kummankin kanssa, ja kappas kun oli hienoa tekemistä molemmilla. Ei huono oivallus!
Vappua edeltävän viikonlopun vietimme Tampereen ja Lempäälän suunnalla, kun Päkäpaimenilla oli kaksipäiväinen kasvattitapaaminen. Me yövyimme mummulassa Tampereella, ja koulutuspäivistä osallistuimme vain agilitypäivään ja vain Chhainan kanssa. Agilityjä veti tälläkin kertaa oman porukan Tanja Kurikka.
On perin kummallista, miten eri tavoin voi ratoihin suhtautua eri koirien kanssa. Chhainan kanssa nautin siitä, että mitä enemmän on haastetta, sitä enemmän syttyy into ja voittaja-asenne. Chhainan kanssa en pyytele anteeksi mitään, vaan katson rataa, innostun, suunnittelen suhteellisen varmoin ottein ohjaukset ja pitäydyn niissä. Yleensä valitsemani suunnitelma myös toimii käytännössä, koska harrastuskumppanini hoitaa tonttinsa tunnollisesti ja on maailman paras! Oli sitten treeni tai kisa, niin oma mielentilani on aina sisukkaan voittajan. Se on melkoisen uutta ja ihanaa vieläkin. Hyvä esimerkki on se, että kysyin Tanjalta, miten hän oli ajatellut/tekisi lopun viimeisen putken: pimeänä putkikulmana sen takaa (kuten me teimme) vai putken edestä. Tanja vastasi yhtä, ja minä totesin vain että OK ja tein silti toisin, koska se tuntui hyvältä ajatukselta alusta asti ja toimi sitten käytännössäkin.
Tälläkin kertaa hihkuin onnesta radan nähtyäni, sillä siinä oli juuri sellaisia vaikeita keppikulmia, joita olemme viime aikoina treenanneet. Oli siis ihanaa päästä testaamaan ne käytännössä ja osana pitkää rataa. Radalla oli pituutta 32 estettä, ja jo ensimmäisellä treenivuorollamme pääsimme radan loppuun asti! Keppikulmat olivat yhä vaikeita osana rataa, joten sain vain lisäintoa vahvistaa itsenäisiä lähetyksiä kulmasta kuin kulmasta. Sen sijaan Tanja usutti mut irtoamaan kepeiltä enemmän myös eteenpäin, ja tämähän ei meillä vielä syksyn NextOne-leirillä toiminut. Kevään treeneissä olemme vahvistaneet tätä pari kertaa avustajan kanssa, ja nyt Chhaina suoritti kepit joka kerta yhtä hienosti loppuun saakka. En muista, näkyykö videolla pätkää, jossa harjoittelemme myös puomin jälkeen keppejä edeltävän hypyn puolelle jäämistä ja todella suuren kulman persjättöä kepeille. Tanjan ollessa palkkaajana nämäkin toimivat hienosti! Suurin ahaa-elämys koski sitä, että kepeille pitää aina joko viedä tai lähettää. Tuollaiset puomin jälkeen ensimmäisen yrityksen puoliksi sitä ja puoliksi tätä -heitot eivät johda mihinkään...
Treenin aikana saimmekin lopulta joka kohdan toimimaan jossakin kohtaa, eli onnistunut fiilis jäi kyllä. Tanjan kommentit Chhainasta olivat, että se on juuri sopivassa suhteessa kiltti ja ohjauksiin lähellekin tuleva mutta kuitenkin hyvin irtoava. Näin ollen menomme on tasapainoista ja hienoa. Niinhän se onkin. Nyt siis suunnitelmanamme onkin treenata loppukevät esteosaamista niin huippuunsa kuin mahdollista, jotta sitten kolmosissa kisatessamme voin luottaa koiran osaamiseen. Oli hienoa huomata, miten tälläkin radalla oli selvästi hyötyä siitä, että opetin Chhainalle jo esteiden alkeisopetuksessa täyskäännöksiä ja vahvoja valsseja renkaalle! Toukokuussa käymme luultavasti kotikisoissa harjoittelemassa pari kolmosten rataa, mutta varsinaisesti alamme kisata vasta, kun uusi nollienkeruukausi alkaa kesäkuun alussa.
Hoinan kanssa en tosiaan juuri enää koulutuksista maksele, vaan sen kanssa treenaillaan pääasiassa tokoa ihan vain omatoimisesti. Tokopäivään osallistuin vain Sari Kärnän aamuluennon osalta, mutta sepäs olikin jo ihan sellaisenaan omiaan buustaamaan tokointoa - ja valitettavasti myös pentukuumetta... Nyt vapunpäivä onkin vietetty tokon tilannekatsauksia, treenisuunnitelmia ja agilityn kisakalenteria suunnitellen. Onneksi meillä onkin heti huomenna tokotreenit!
Laji: Agility
Koira: Chhaina 3v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: ATT
Ensi viikonlopun kisat Ojangossa jouduimme valitettavasti perumaan Chhainan juoksun (viimeiset päivät meneillään vielä...) takia, mutta kävimme me sentään hallilla vetämässä aikas siistit nollatreenit! Chhaina on saanut vauhtia ja itsenäisyyttä ihan hurjasti lisää! Ei voisi olla paremmat fiilikset kisauran korkkausta odotellessa. :) Tällä hetkellä myös keppien ja kontaktien suhteen fiilis ja varmuus alkavat olla aika hyvällä mallilla.
Laji: Agility
Koira: Chhaina 3v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: ATT
Käytiin tänään testaamassa ensimmäistä kertaa, miten agility sujuu 60cm rimoilla pentujen jälkeen. Tavoitteeksi on asetettu kisat kuukauden päähän, joten sikäli näin reilu puoli vuotta synnytyksestä uskallettiin vihdoin kokeilla rimoja kisakorkeuksissa. Koko alkuvuodenhan olemme treenanneet vain mini- ja medirimoilla ja vasta aivan viime treeneissä nostaneet reilusti maksirimojen puolelle 50-55cm.
Itse hypyt menivät todella hyvin, eikä niissä ollut mitään ongelmia. Kun vielä kuukausi on aikaa treenailla, niin ehkäpä tässä uskaltaa pääsiäiskisoista haaveilla. :) Ainoastaan A:n itsenäinen kontakti vaatii selvästi tehotreeniä, ja sama pätee kyllä ainakin keinullekin. Positiivisena yllätyksenä sen sijaan tuli Chhainan hieno irtoaminen kauemmaskin hypylle, joka meni jokaisella kerralla oikein. En ole pitänyt Chhainaa minään Hoinan kaltaisena irtoajana, mutta näköjään sille voi antaa itsenäisiäkin hommia enemmän. :) Kepeille teimme tänään vaikeiden kulmien sijaan sivuetäisyyden sietoa, eikä tuossakaan ollut mitään ongelmia. Ihan hyvältä siis näyttää, vaikkei tänään tehtykään rataa kokonaisuudessaan vaan ainoastaan pieniä pätkiä.
Tällä kertaa ei ole mitään sen ihmeellisempää kerrottavaa treeneistä. Ajattelin vain koota tähän alle muutaman treeniklipin eiliseltä, jolloin Chhainan kanssa palauteltiin mieleen keppien sisäänmenoja ja itsenäisiä kontakteja, ja Hoinan kanssa tehtiin merkin kiertoa noutamatta ja ohjattuun noutoon yhdistettynä. Tällaista pientä hömppäilyä vain. :)
Vaikka nykyään ei meinaa olla aikaa pitää kirjaa treenailuista, enkä itse tarvitse merkintöjä enää samalla lailla ilman selkeitä tavoitteita, kyllä me silti yhä treenailemme tokoakin aina silloin tällöin. Viime aikoina tasapainotyyny on ollut ahkerassa käytössä kummankin likan kanssa, ja samalla on herännyt taas uusi innostus jumppailla ruuan antamisen yhteydessä kaukokäskyjä. Hoina osaa vaihdot periaatteessa käskyinä todella hyvin paineettomassa tilassa, mutta silloinkin sen maahanmenotekniikka etenkin seisomisesta on ollut eteen päin tuleva. Tällöin koko sarjan aikana Hoina kyllä liikkuu aivan liian paljon eteenpäin silloinkin, kun tekisi joka vaihdon oikein.
Vaikken tiedä, tulemmeko me enää koskaan starttaamaan varsinaisissa tokokokeissa ihan vain oman liian harvan treenailun vuoksi, tykkään silti opettaa näitä juttuja koiralle - oma fiiliskin on silloin treenatessa huomattavan paljon rennompi. Sittenhän sitä näkee, saanko Hoinan joskus vielä kisakuntoon ylempiin luokkiin. Nyt siis olemme palanneet takaisin ihan perus kaukojumppaan ja muuttaneet ja koodanneet eritoten seisomasta maahanmenoon siirtymistä uudella tavalla lihasmuistiin. Namittaessa tassut tepsaavat aivan liikaa, mutta tällä pienellä maistiaisvideolla näkyy hyvin, että jotakin on saatu uudella käskyllä aikaan. Itse vaan meinaan unohtaa tuon uuden käskyn ja sanon aivan liian usein vanhaa, jolloin koira tulee etutassuilla eteenpäin. Taitaa siis olla uudelleen koodaamisessa vielä työtä ihan omaltakin osaltani! :D Kaikista vaihdoista istumasta seisomaan nousemisesta olen kaikista ylpein, sillä sitä on treenattu kaikista vähiten ja silti se on noin hieno, ainakin näin lähietäisyydeltä.
