maanantai 5. lokakuuta 2015

Pelastukseen tutustumassa

Laji: Pelastus (rauniot ja maasto)
Koira: Hoina 3v ja Chhaina 1,5v
Vetäjä: Varsinais-Suomen Pelastuskoirat ry
Paikka: Turku


Kuluneiden kolmen viikon aikana olemme viettäneet illan pari viikossa VSPK:n tutustumiskurssilla täällä Turussa. Kurssi koostui yhdestä luentoillasta, raunio- ja maastoetsintätreeneihin osallistumisesta ilman koiraa, ja nyt lopuksi sunnuntaina rauniotreeneistä koirien kanssa.

Mehän osallistuimme kyseiselle kurssille Herra B:n aloitteesta, sillä Nepalin maanjäristysten jälkeen häntä kiinnosti kokeilla sellaista koiraharrastusta, josta olisi oikeasti jollekulle hyötyä. Omasta puolestani tiesin jo ennen kurssille menoa, että tämä ei ole mun juttuni. Homma on yksinkertaisesti liian aikaavievää ja sitovaa.





Videolla näkyy treenien tunnelmia niin ilman koiria kuin niiden kanssakin. Mua tämä kurssi palveli loistavasti, sillä rakastan kokeilla uusia koiraharrastuksia, vaikka ne eivät koskaan tulisikaan osaksi arkeamme. Olikin mahtavaa päästä ryömimään maan alla monenkymmenen metrin mittaisissa tunneleissa ja makoilla metsässä minuuttitolkulla hiirenhiljaa. Nautimme molemmat todella kurssista, mutta emme silti aio hakea keväällä peruskurssille.

Kuten arvata saattaa, viimeinen koirallinen kerta oli kummallekin meistä kohokohta. Herra B ohjasi Chhainaa ja mä Hoinaa. Likat pääsivätkin vähän yllättämään, kun hömppähauissakin ihan alkeissa oleva Chhaina löysikin kaikki maalimiehet nopeasti ja Hoina taas kangerteli, vaikka osaa metsässä etsiä todella hyvin. Chhaina olikin kuin luonnonlahjakkuus: kouluttajat kehuivat sitä kovasti ja sanoivat, että sillä on ilmaisukin jo melkein valmiina, kun oli aikeissa komentaa maalimiestä palkkaamaan nopeammin! Hoinasta sen sijaan näki, että kun mä jätin avustamisen pois, se joko kyseli multa tai ei tiennyt, mitä sen pitäisi tehdä. Raunioillekaan se ei lähtenyt kiipeämään etsintävaiheessa ennen kuin kehotin sitä, vaikka tallausvaiheessa se kekkuloi joka tolpalla!

Ennen varsinaista treeniä olimme siis tosiaankin tallanneet alueen, jolloin kävelytimme koiria raunioilla ja käytimme niitä tunnelin aluissa ja roskispiiloissa. Olikin ihanaa nähdä, miten pelottomasti molemmat likat tepastelivat niin itse raunioilla kuin esimerkiksi tiilimurskallakin. Kaikki tämä vaan vahvisti käsitystäni siitä, että nämä koirat ovat todellakin alustavarmoja. :)

...Ja itse asiassa olivat nuo treenit sen verran mukavia, että olen jopa harkinnut ottavani yhteyttä paikalliseen PK-seuraan ja kysyväni, josko he huolisivat maastotreeneihin mukaan pari "ihan vaan harrastelijaa"!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Skriivaakkin sitten pitkä stoori!