Ekat oikeat agilitytreenit

Laji: Agility
Koira: Hoina 6kk
Vetäjä: Seppo Savikko
Paikka: Sporttikoirahalli, Juvanmalmi

Päästiin tänään Hoinan kanssa tuuraajapaikalle Seppo Savikon aloittelijatason agilitytreeneihin Juvanmalmille. Olin lievästi sanottuna nervous ennen treenejä, koska olemme tehneet Hoiperon kanssa vain kahden kolmen esteen pyörityksiä ilman, että mun tarvitsee varsinaisesti liikkua koiran mukana. :D Tartuimme kuitenkin rohkeasti haasteeseen lähteä kokeilemaan heti neljän ja kuuden esteen pätkiä, ja kyllä kannatti! Hiemanko seisoin silmät lautasina ja loistin ylpeydestä, kun likka veti sata lasissa monta puhdasta pätkää peräkanaa!

Hoina oli ryhmän viimeisenä, joten hyvä että matto ei meidän vuoron tullen mennyt riekaleiksi likan kynsien repiessä itseään ja mua perässään lähtöpaikalle (eka pätkä alkoi ratapiirroksen alalaidasta, putkelta). Seisoin itse jo putken puolivälin kohdalla, kun kutsuin Hoinan. Ennen kakkosta huikkasin "tänne", koska tavallisesti likka tykkää kulkea monen metrin etäisyydellä musta ja ajattelin sen siis kaahaavan kakkosen oikealta puolelta ohi. Vielä mitä - pikkukäsky veti Hoin heti kakkosen ohi vasemmalta puolelta, jota itsekin kuljin ja Seppo teki selväksi, ettei välisanaa tarvita. Toisella yrittämällä sama neljän esteen pätkä meni heti nollana putkitakaaleikkauksineen ja uudestaan vielä puhtaasti ilman mun cavalierkumarteluani. :D

Samantien siirryttiin sitten toiseen pätkään, jota odotin enemmän tai vähemmän kauhulla. Jätin Hoinan ykköshypyn taakse ja siirryin itse jo todellä lähelle kakkosta. Sieltä sitten tuuppasin likan kauko-ohjauksena ykkösen yli, mutta kiirehdin käännöksessä, jolloin Hoi tuli oikeaoppisesti kakkosen väärältä puolelta välistävetona. Seppo oikaisi ohjausratani ja muistutti vielä selkeistä ja simppeleistä ohjausliikkeistä, ja sitten kokeiltiin uudelleen. Tällä kertaa mentiin suoraan nollana pussiin asti, jossa likka jäi jumiin. Se ei paljon nappulaa hetkauttanut, sillä toisella yrittämällä jälleen nollarata - nyt myös pussin läpi, kun Seppo sitä vähän raotti. Kolmannella kerralla jätin vielä kolmos-nelos-käännöksestä vastakäden pois, sillä se oli kuulemma turha, kun käännän muutenkin niin jyrkästi. Taas puhtaasti loppuun saakka ilman apuja pussilla. Vielä neljäs nollapätkä loppuun ja Sepon ihanat kommentit jotakuinkin koosteena näin: "Se on nopee koira. Kun vaan jätät kaikki ylimääräiset äänet ja liikkeet pois, niin teillä on jo kaikki. Koira tulee, mihin näytät ja sä tiedät, miten ohjataan, niin se on siinä." APUA! Kiittelin kiljumista pidätellen ja juoksin ulos soittamaan äidille riemupuhelun, josta se ei takuulla saanut mitään selkoa. :D Kotimatkakin meni kiljuessa ja hihkuessa. Hoina yllätti mut totaalisesti! Tuntui uskomattoman hyvältä, kun edellisiä katsellessa oli miettinyt, että kunpa jo pääsisi omankin kanssa huitelemaan tuolla lailla ja sitten se veteleekin jo ihan kunnolla juuri sinne, minne sen ohjaan!

Napisijoille tiedoksi: Hypyissä ei ollut rimoja ja koira oli superintona. Miinusta liian korkeasta vireestä, joka ei todellakaan haitannut treeniä mutta näkyi namien kelpaamattomuutena, kyttäävänä lähtönä ja läähätyksenä. Plussaa treenistä ylipäätään (no todellakin!) ja semirauhallisesta toisten treenien katselusta sekä lelun kanssa riehumisesta niin, että sen sai koiralta poiskin. :D Olisipa ollut viideokuvaaja! Ps. Tästä niiiiin voi kuulla ja nähdä, että läähätin itsekin, kun tätä kirjoitin!