sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Tokokoe 21.5.-15, Raisio

Laji: Toko
Koira: Hoina 3v
Tuomari: Tiina Heino
Luokka: AVO
Paikka: Raisio


Saimme todella yllättäen koepaikan ihan melkein kotikokeeseen, ja ykköstuloksen toivossa vielä ennen sääntömuutosta otin paikan vastaan. No, kaksi viikkoa ennen koetta olinkin täyspäiväisessä vuodelevossa kauheassa flunssassa ja kuumeessa, joten treeni jäi hyvin vähälle. Kaukokäskyt meillä olivat kaikista epävarmimmat, joten odotin niistä melkein selvää nollaa. Halusin silti lähteä testaamaan liikkeitä koetilanteessa, vaikka saimme tehtyä kenraalitreenit vain kotiolkkarissa. Kaiken muunkin epävarmuuden lisäksi koepaikkakin osoittautui vielä meille - tai Hoinalle - vaikeaksi: läheisellä kentällä oli menossa suojelutreenit, joten niin ihmisten kuin koirienkin ärjyminen sekä pelottavat piiskan sivallukset olivat kiva pikku häiriö taustalla. Avoimen luokan lopussa aivan viereisellä kentällä vielä ammuttiin starttilaukauksiakin, mutta onneksi meidän kokeemme oli silloin jo ohi.

Lienee kuitenkin sanomattakin selvää, että paitsi innokkaana menossa kentälle, Hoina oli myös melkoisen reaktiivisella päällä jo ennen koetta. Se oli kuitenkin niin riemuissaan yhteisestä puuhasta, että olin luottavaisin mielin tekemisen suhteen. Paikkamakuussa lähti pisteitä levottomuudesta, joka ei kuulemma kuitenkaan suoraan ollut reagointia naapurikentän meteliin, mutta varmasti häiriö nimenomaan vaikutti koiran yleisolemukseen. Hoina oli vaihdellut lonkalta toiselle, mitä ei ainakaan tähän asti ole ilmennyt. Sinänsä koira oli tyyni ja siististi sekä lähtiessäni että palatessani.

Yleisesti olen suoritukseemme erittäin tyytyväinen, sillä emme nollanneet yhtäkään liikettä - se oli jo paljon enemmän kuin tavoitteemme! Seuraaminen oli yllättävin, sillä siinä Hoina säpsähteli niin ääniä kuin liikkuriakin, vaikka sinänsä paikka oli ihan ookoo. Seiskaa parempaa en olisi odottanut missään nimessä, mutta kutonen kyllä vähän yllätti - mutta mähän nyt en näekään kaikkea eteenpäin tuijotellessani. :) Jäävissä vähennykset tulivat niin ikään seuraamisosuuksista, kuten Hoinan kanssa on aina ollutkin. Luoksetulossa stoppi oli loistava - vähennys tuli pienestä kolauksesta jalkaani perusasentoon tullessa. Nouto oli hieman liian innokas, ja suureksi yllätyksekseni Hoina myös pomppasi luovutusvaiheessa pois perusasennosta innoissaan, joten loppuasento jäi tekemättä, vaikka kapulan luovutus onnistuikin. Kaukot eivät menneet nollille, mutta ei se kaukanakaan ollut - kolmeen neljästä vaihdosta vaadittiin kaksoiskäsky, mutta yllätykseksi jälleen tavallisesta poiketen tällä kertaa maahanmeno olikin se vaikeampi. Ota nyt sitten tuosta koirasta selvää! :D Lisäksi itselleni tuomarin läheisyys koiran takana oli pieni yllätys, ja koska sitä ei olla harjoiteltu, Hoina otti liikkurista tässäkin häiriötä. Estehyppy olikin sitten onneksi se meidän ylpeytemme!

Suoritus oli todella meidän näköisemme, joskin tietysti häiriöherkkyys nyt oli huomattavasti normaalia kovempi, kun häiriökin oli. Tuomari totesi jo paikkamakuun jälkeen, että tämä koira näkee ja kuulee kaiken. Kokeen jälkeen hän vielä vahvisti omatkin havaintoni siitä, että tietyissä liikkeissä (nouto, luoksetulo ja hyppy) Hoina näyttää aivan erilaiseslta kuin toisissa - vapautuneemmalta ja iloiselta. Muissa ilo olikin sitten vähän piilossa... Se on kumma, mutta ihan oikeasti tuo koira rakastaa tehdä juttuja itsenäisesti aivan selvästi!

Lopulta jouduimme sitten hieman jännittämään, riittivätkö pisteet ykköseen, vaikka epäilin sitä heti. Luulin nähneeni meillä pääasiassa kutosia ja seiskoja sekä yhden vitosenkin, mutta eivät ne pisteet nyt niin huonot sitten olleetkaan! Ykköseen ne eivät silti tosiaan aivan riittäneet - voittoon suureksi ihmetyksekseni kylläkin! Olimme ilmeisesti koko kokeen ainoa kakkostuloskin, joten voitto oli ylivoimainen. Tokokokeen voitosta en ole Hoinan kanssa osannut koskaan haaveillakaan, kun en ole mikään turhan tarkka noiden liikkeiden kanssa, mutta kyllähän opiskelijan budjetti kiittää ruokapalkinnoista! ;) Kakkostulos ei todellakaan harmita, kun kerran nolliakin odotettiin. Josko vielä ennättäisimme jonnekin hieman rauhallisempaan kisapaikkaan koettamaan onneamme kesän aikana...




Paikalla makaaminen: 8
Seuraaminen taluttimetta: 6
Liikkeestä maahanmeno: 9
Luoksetulo: 9
Liikkeestä seisominen: 8
Noutaminen: 7
Kauko-ohjaus: 6
Estehyppy: 10
Kokonaisvaikutus: 7
Yhteensä: 156p. AVO2-tulos, 1. sija

2 kommenttia:

  1. SuperHoi! <3
    Ehkä se tokokärpänen vähän puree teitäkin! Hirveän kivan näköinen pisterivi noin muutenkin! EIkä paljoa jäänyt puuttumaan ykkösestä. Onnea! Ja tsemppiä tuleviin koitoksiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe! Kyllä toko ihan kivaa on silloin, kun jostain syystä ei agia voida tehdä (ei ole sattumaa, että ollaan käyty kokeissa juuri koiran tai omilla sairaslomilla agilitystä)! :D Pisteiden näkeminen oli tosiaan todella iloinen yllätys - huonoja odotin lähinnä juuri kaukoista ja seuraamisista, ja niissäkin veikkaan, että oltaisiin saatu pistettä paremmat ilman tuota isoa häiriötä. Ei ollut kivaa, että koira säpsähteli liikkuriakin... :(

      Kiitos tsempityksistä! Uusia ilmoittautumisyrityksiä on kyllä laitettu jo menemään! :)

      Poista

Skriivaakkin sitten pitkä stoori!