Sukukokous

Laji: Esineruutu
Koira: Hoina 3v ja Chhaina 1v
Paikka: Lempäälä
Vetäjä: Kimppatreenit

Eilen vietimme koko päivän Päkäpaimenten pentutapaamisessa Lempäälässä, jossa samassa pihassa juoksenteli laskujeni mukaan parhaimmillaan 14 bordercollieta. Aamulla kävimme kuitenkin ennen pihahöntsäilyjä tekemässä esineruututreenit läheisessä metsässä. Hoinalle metsään vietiin sen nähden kaksi vierasta esinettä ja yksi oma lelu yksitellen. Mehän ollaan treenattu esineiden - lähinnä hanskan, kännykän tai kovan kakkapussitelineen etsimistä metsästä - mutta vain omaksi iloksi ja käytännön hyödyn kannalta. Siksi en ole koskaan tallannut alueelle rajoja vaan ainoastaan kävellyt sikinsokin metsässä suunnilleen saman kokoisella alueella kuin eilenkin treenattiin. Lisäksi olen aina tietoisesti pudottanut esineen omalle kulkuväylälleni, joten koira on etsinyt sitä jäljeltä. Se näkyi tänään!

Tällä kertaa esine siis heitettiin pois jäljeltä, ja voi, miten Hoina tutkikin kuuliaisesti jälkiä muttei tohtinut hevin niiltä poiketa. Ensimmäinen löytyi kuitenkin vielä melko nopeasti, kun Hoina vaan tajusi lähteä tallatuilta jäljiltä. Toinen kesti kauemmin, mutta senkin Hoina löysi ilman apuja. Viimeisen oli tarkoitus olla helppo ja se tehtiin vielä Hoinan omalla lelulla, mutta sillä kertaa Hoina ei lähtenyt poikkeamaan jäljiltä vaan tuli lopulta kysymään apuja, jolloin etenimme puolivälin merkille, ja uuden lähetyksen jälkeen pois jäljiltä Hoina löysikin lelun heti.

Hoinan veli Lieska, sisko Pro, äiti Roihu, Hoina ja veli Urho.

Vain Jösta-isä puuttuu kuvasta. Kuva © Katri Pietilä

Chhaina ei ollut koskaan etsinyt metsästä yhtikäs mitään muuta kuin pari kertaa ihmistä helpoista paikoista, joten opastin tekemään sille todella helpot toistot. Ehdotin omaa lelua, jota likalla olisi ehkä motivaatiota ilmaista ja nostaakin sen löytäessään, mutta muut olivat sitä mieltä, että vieraat esineet vaan heti kehiin! Niinpä leikitin ensin likkaa jollakin Skinneez-räsyllä, ja sitten Chhain veljen omistaja Maarit vei lelun mennessään melko lähelle, heilutti sitä ja heitti pois. Lähetin Chhainan, ja se tajusi heti, mistä on kyse - ainut vaan, että se lähti hyvin rohkeasti irtoamaan takarajallekin saakka ja löysi lelun vasta takaisinpäin palatessaan. Toisen esineen, pienen lapasen, Maarit veikin sitten jo kauemmas, kun näki, että Chhaina uskaltaa lähteä pidemmällekin, ja kyllä juniorista heti näki, kun se sai vainun. Kolmaskin esine meni aika taakse ja löytyi ilman apuja hienosti.

En oikeastaan ollut uskoa silmiäni, miten hienosti Chhaina löysikin esineet ja miten se tiesi heti ne nostaa ja juoksuttaa mulle saakka! Se kun ei aina nappaa hallissa kaikkia lelujaankaan heiton jälkeen vaan tappohypyn jälkeen jää lelun luo odottelemaan. Tässä myös näki, miten paljon treenaamattomuudesta oli esineruudussa apua - Hoina etsi opetetusti jäljeltä, kun taas Chhaina ei fiksoitunut vain tallattuihin alueisiin. Hoina saakin kyllä jatkaa jäljeltä etsimistä, sillä emme me koskaan tule oikeita esineruutuja tekemään vaan nimenomaan korkeintaan omaksi iloksi tai käytännön tilanteissa hyödyntämään.

Chhainan veli Chico, Chhaina, sisko Keno, äiti Priima, siskot Bingo ja Kikka sekä veli Jokru.
Vain Halo-veli ja Kuje-iskä puuttuvat kuvasta. Kuva © Katri Pietilä

Muutaman tunnin metsässä oleilun jälkeen menimme sitten takaisin Miikulle nauttimaan ihanista itse tehdyistä pitsoista, mehusta, jäätelöstä ja muista herkuista, ja vielä ennen lähtöäni Miikku otti perheistä hienot potretit. Muut menivät kaiketi vielä lähtömme jälkeen tekemään pellolle jälkeä, mutta itse käväisin vielä kotimatkalla mummun luona, joten me jäimme loppuillan kemuista pois. Ei kai tarvitsisi edes mainita, että päivä oli aivan mainio! Kiitos vaan Miikulle ja kaikille sisarusten kiikuttajille, että päästiin teitä kaikkia näkemään! :)