sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Voiton puolella

Pääsimme vihdoin viime viikolla kynnyksen yli: Chhaina osaa kepit verkoitta. Yhä tulee virheitä, jos vedätän liikaa tai jään itse hurjan paljon jälkeen, mutta siksi käytämmekin verkkoja yhä häiriöiden sietämisen harjoitteluun. Nyt ei kuitenkaan ole enää mitään varsinaista estettä kisaamisen aloittamiselle kisaiän täyttyessä!




Viime aikoina on testattu myös maksikokoisina okseri, pituus, muuri ja rengas useaan otteeseen osana rataa, ja kaikki ovat olleet hallussa. Nyt meillä on siis ihanasti vajaat puolitoista kuukautta aikaa hioa keppejä ja kontakteja paremmiksi ennen kisaamisen aloittamista - kontakteilla kun Chhaina ei hakeudu aivan haluamallani tavalla loppuasentoon. Joka tapauksessa - ellei mitään hälyttävää tapahdu ennen elokuun loppua - me saatamme ottaa ensimmäiset viralliset starttimme vielä elokuun puolella! Likkaan on tullut hirveästi lisää draiviakin: hallilla se sinkoilee innoissaan sinne tänne ennen treenin aloittamista ja haukkuu kuin mies!


Hoinan kanssa vietimme viikonlopun Raumalla Agipitseissä, joista kotiintuomisina oli kolme hylkyä ja yksi kymppi. Kaksi rataa neljästä olivat melkein vaikeampia kuin jotkin kolmosten radat ovat meillä Finan kanssa muutama vuosi sitten olleet, joten niillä keskityin alusta asti vain siihen, ettei tykki-Hoina telo itseään. Kahdella muulla radalla meno ja fiilis olikin sitten ihan hyvää, kun radat todella olivat ykkösluokan tasoisia, mutta harmillisesti toiselta tuli eilen kepeiltä ja yhden hypyn ohittamisesta virheet ja tänään toiselta yksi ylimääräinen hyppy, kun kerrankin kepit onnistuivat!

Välillä olen kyllä miettinyt, että jos joskus saamme sen nollan, niin siitä on ehtinyt kasvaa jo aika kallis nolla siihen mennessä. :D Lotossakin lienisi suurempi todennäköisyys voittaa... :D No, ehkä meillä ei ollut muutenkaan onni ihan matkassa, kun jouduttiin starttaamaan joka radalla ensimmäisenä, mikä tietysti saattoi Hoinan kivoille kierroksille sen odotellessa rataantutustumisen ajan puussa kiinni tai sisäänheittäjän käsipuolessa. Muutamia hienoja pätkiä siellä taas oli, ja kyllä sen hulluus aina jotenkin noteerataan yleisössäkin. Seuraaviin kisastartteihin kuitenkin luultavimmin lähtee jo Chhaina, ja Hoinan kanssa treenataan keppejä niin, että vaikka se tulisi millä vauhdilla niille, niin ne on tehtävä oikein - niiltä kun ylivoimaisesti suurin osa kielloistamme tulee. Chhaina ainakin on jo paljon kisavalmiimpi kuin Hoina vieläkään, kun tuollakin kisoissa ajattelin useamman kerran, että kunpa vain mulla olisi Chhaina Hoinan sijaan starttaamassa, kun se kyllä handlaisi tällaisenkin radan!

3 kommenttia:

  1. Haastetta pukkaa :) http://ciicca.blogspot.fi/2015/07/liebster-awards.html

    VastaaPoista
  2. On tuo keppien sisäänmeno haastavaa meilläkin, auttanut paljon kun on ottanu koiran kanssa selvän kontaktin ennen keppi komentoa, kasaa jotenkin ittesä paremmin siihen, ennen kuin alkaa siis tajuamaan paremmin ja itsenäisemmin. Luulin, että meillä on alkujen jälkeen suht varmat kepit, mutta olikin eilen kisoissa putki keppien jälkeen... siinä vaiheessa kun karkas toka viimisestä välistä, tuli mieleen että varmaan niitä häiriöitä pitäis sinne loppupäähänkin treeneissä viljellä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä en tiedä, mitä keksisin siihen, kun haltuunottokin on monesti kisatilanteessa aika hankalaa. Vauhtia koiralta ainakin pitäisi saada pois kepeille tultaessa, kun Hoi tulee niille niin lujaa eikä itse jarruta tarpeeksi. Ja hei - tuttuja ovat myös nuo putkeen karkailut! Onnea teillekin TT-valintapäivään pääsystä, siellä sitten nähdään...valitettavasti varmaan myös ne keppivirheet meidän osaltamme! :D

      Poista

Skriivaakkin sitten pitkä stoori!