Pohdintaa ennen tulevaa agilitykautta

Uusi vuosi toi mukanaan myös uuden agilitykauden. Sitä onkin jo odotettu, sillä inaktivoin hallin avaimen koko viime syksyksi pentuprojektin vuoksi. Nyt olemme kuitenkin saaneet fysioterapeutilta Chhainalle luvan palata agilityyn, ja kävimmekin eilen tekemässä vuoden ensimmäiset, pienet keppi- ja kontaktimuistelut. Hyvin muisti likka ne vielä, ja into oli aivan mieletön! Hallin pihassa jo auto kaikui kiljumisen ja haukun sekaisesta mellakoinnista, ja sisälle päästyään Chhaina vain hyppi ja pomppi ja komensi mua jo kiirehtimään!

Tulevalle kaudelle meillä on ihan ykköstavoitteena palata lajiin varovasti ja toivoa, ettei vuodentakainen olkalihaksen revähdys ala oireilla pitkän treenitauon jälkeen. Jos kaikki menee hyvin, kisaamme Chhainan kolmosiin keväällä, ja sehän vaatii vain sen yhden nollan sijoituksella. Muuten kevään tavoitteet ovat ennen kaikkea treenitavoitteita, ja sitten seuraavalla SM-nollien keruukaudella olemme toivottavasti täydessä iskussa. Tulostavoitteista suurin on olla mukana SM-kisoissa 2018.

Nyt keväälle pääsimme mukaan Team NextOneen Tanja Kurikan, Esa Lehdistön ja Anne Talvitien valmennettaviksi. Ajatus tämän merkinnän kirjoittamisesta tulikin leirien ennakkotehtävästä, jossa piti reflektoida omia tavoitteitaan ja taitotasoaan. Lomakkeen täyttely oli suhteellisen helppoa, ja ajattelinkin julkaista osan vastauksistani myös täällä harrastusmuistiossa.

Agilitytaustani:

Olen harrastanut agilityä 10 vuotta ja kouluttanut kaikki 5 agilitykoiraani itse alkeista kisavalmiiksi omatoimisesti treenaten. Lisäksi olen kouluttanut monena kesänä ohjaustekniikka- ja tavoitteellisten ryhmiä Loviisassa. Ensimmäiset agilitykoirani ovat olleet kaksi cavalieria, joista toisen kanssa pääsimme nollaa vaille kolmosiin ennen sydänlääkityksen aloittamista ja toisen kanssa kisasimme SM-finaalissa 2013, minkä jälkeen lopetimme aktiivisen kisauramme. Lisäksi olen harrastanut kolmella bordercolliella. Ensimmäinen jouduttiin valitettavasti lopettamaan juuri saatuani sen kisavalmiiksi, joten sen kanssa ehdimme käymään vain möllikisoissa.

Nykyiset BC:ni ovat Hoina 4,5v ja Chhaina pian 3v. Hoinan kanssa olimme Topteamissä viime kaudella ja luovuimme paikastamme koiran stressin takia, sillä sen vuoksi leirin treeneistä ei tullut juuri mitään. Samasta syystä emme ole onnistuneet tekemään yhtään nollia kisoissa, joten Hoina kisaa hyvin harvakseltaan maksi1:ssä ja harrastelee täst'edes enemmänkin omaksi iloksi samalla minua kouluttaen. Chhaina on nyt aktiivisempi kisakoirani. Viime vuosi on mennyt olkalihaksen revähdystä hoidellessa ja sitten syksy pennutuksessa, joten palaamme lajiin nyt, ja alan panostaa agilityssä ajallisesti ja rahallisesti enemmän Chhainaan kuin Hoinaan.

Tavoitteeni agilityssä:

Omat tavoitteeni ovat joka koiran kohdalla niin korkealla kuin rahkeet riittävät. Chhainan kanssa tavoitteena ovat SM-kisat 2018 ja valioituminen jossakin vaiheessa. Sen pidemmälle asetamme tavoitteita sitten, jos näyttää siltä, että koiralla on mahdollisuuksia sinne. Koulutuksellinen akuutti tavoite on saada Chhainalle kepit ja kontaktit niin hyviksi ja itsenäisiksi, että voin luottaa sen tekevän ne oikeastaan mistä ja miten tahansa. Koska Chhaina on ollut minulle tähän asti kakkosharrastuskoira, sen osaamistasossa on puutteita verrattuna siihen, mille tasolle ne haluan nyt nostaa.

Mitä olen valmis tekemään saavuttaakseni tavoitteeni:

Treenailen pääasiassa itsekseni ja jatkankin niin ainakin kevään ajan. Tavoitteenamme on käydä pari kertaa viikossa hallilla ja treenata nimenomaan eritoten kaikista eniten treeniä vaativia asioita. Rakastan tehdä treenisuunnitelmia ja arviointeja tavoitteista, taitotasosta jne.


Koirani osaamistaso:

Chhainan vahvuudet ovat se syy, miksi alunperin lähdimme kisaamaan heti kisaiän täytyttyä. Chhaina on kiltti ja helppo ohjattava eikä mikään tykki, joten riitti, kun sille opetti esteet. Esimerkiksi tämän vuoden maksien SM-finaalirata oli meistä juuri hauskan näköinen ja onnistuimmekin sen tekemään puhtaasti treeneissä.

Eniten treeniä vaativat kuitenkin itsenäisemmät kepit, kontaktit ja irtoaminen etenkin loppusuorilla – sinänsä siis helppoja juttuja, joita nyt vain alamme treenata. Kaikki esteet Chhaina osaa, mutta kaikki ne vaativat kuitenkin aina myös hienosäätöä ja vaikeustason nostoa. Pituudelle, renkaalle ja muurille on treenattu tiukkojakin käännöksiä ja valsseja. Sen sijaan mitään ohjaustekniikoita Chhainalle ei ole opetettu – niitä on vaan tehty suoraan ja katsottu, tuleeko se niihin. Yleensä ohjaaminen on ollut älyttömän helppoa ja saan keskittyä täysin omaan ohjaamiseeni sillä aikaa kun koira hoitaa hommansa. Chhainalla ei myöskään ole ollut koskaan rimanpudotteluongelmaa. Sen hyppytekniikka on silti joskus vähän kömpelö, mutta niin päin, että se hyppää sitten ne huonot hypyt tarvittavaa korkeammalle ja liian ylös. Tätä tapahtuu etenkin juuri loppusuorilla, minkä vuoksi irtoaminen niillä meneekin nyt treeniin.

Ohjaajan osaamistaso:

Vahvuuksiani on ensinnäkin ehdottomasti se, että olen ohjannut ja kouluttanut viittä täysin erilaista koiraa. Niihin on mahtunut niin rauhallista ohjausta vaativa tykki kuin hoputettavaa ja tsempattavaakin koiraa. Lisäksi koska olen kouluttanut kaikki koirani itse ja treenaankin 90% yksinäni, minulle on kehittynyt vahvat omat tapani kouluttaa esteet ja koirat agilityyn. En myöskään jännitä kisoissa häiritsevästi, vaan pystyn olemaan treeneissä ja kisoissa hyvin samanlainen. Lisäksi löydän yleensä aina helposti omille koirilleni sopivat ohjaukset rataantutustumisessa tai jo ennen sitä ja pysyn niissä. Topteamin aikana huomasin, että radanlukutaitoni on itse asiassa aika hyvä, vaikka tulenkin alunalkaen pikkuseurasta enkä ole juurikaan maksellut säännöllisistä ulkopuolisten kouluttajien treeneistä.

Missä asioissa teemme virheitä kisoissa vs. treeneissä:

Edelliseen lisäten yleensä virheet johtuvatkin Chhainan kanssa kisatessa yksinkertaisesti ohjaajan myöhässä olemisesta, puutteista koiran esteosaamisessa tai toisen koirani kohdalla siitä, ettei se hoida omaa tonttiaan samalla lailla kuin tekee treeneissä. Chhainan kanssa kaikki virheet ovat olleet pikkuvirheitä (väärä putken pää tms.) ja lähes jokainen rata olisi myös ihan yhtä hyvin voinut olla nolla. Samat virheet toistuvat treeneissä, jos teemme ratatreeniä ja jos virheitä ylipäätään tulee. Yleensä treeneissä teemme kuitenkin vain este- tai ratapätkätreeniä, ja kisat ovat sitten se varsinainen ratatreenimme.

Vahvuuteni kisoissa vs. treeneissä:

Olen kisoissa ja treeneissä hyvin samanlainen ja luotan omaan tekemiseeni, etenkin Chhainan kanssa. Nautin tekemisestä kummassakin tilanteessa, ja tilanteesta riippumatta voin aina ainakin lähteä tekemään nollaa Chhainan kanssa. Molemmissa tilanteissa vahvuuteni on myös se, että päätän itse mitä teen, miten teen, suunnittelen hyvin ja toteutan sen. Jos jokin menee pieleen, mietin miksi ja treenaan sitä asiaa lisää. Kisoissa minulla on lisäksi sellainen tapa, että hylkäyksen tultua minulle menee sillä sekunnilla päälle treenimoodi, ja testailenkin loppuradalla sitten omia ja koiran rajoja eli ohjaan riskimmin. Usein se on ollut hyvin kannattavaa ja opettavaista!