Päkäpaimenten omat tokotreenit

Laji: Toko
Koira: Hoina 2v
Vetäjä: Kati Selkämaa
Paikka: Lempäälä

Eilisen Päkäpaimenet-päivän oheen Miikku oli järjestänyt tokokoulutuksen, johon osallistuin Hoinan kanssa. Chhainankin kanssa kyllä hömpöteltiin häiriötreenejä lopuksi, mutta koska tokoa vasta aloitellaan sen kanssa, en katsonut koulutusta kovin hyödylliseksi sille. Sitä paitsi Hoinan kanssa oli miljoona juttua, joihin olisin halunnut kysellä vinkkejä! Päädyin lopulta valitsemaan tunnistusnoudon ja ruudun, koska niissä tarvitsimme vinkkejä seuraavan askeleen ottamiseksi ja toisaalta koska ne ovat myös kivoja liikkeitä. Kentän laidalla pienet intoseuraamisetkin menivät kyllä tosi hienosti! Ensi viikonloppuna voisin koittaa saada avomiehen videoimaan, niin saisi tämänhetkisen tilanteen blogiinkin taltioitua.

Tunnistusnouto

Lähtötilanne: Hoina on tehnyt olohuonetokoissa pari suoraa ja selvää oikean tuomista. Se löytää oman yksittäisenä piilotettuna niin nurmikon kuin puuhakkeenkin seasta ja tietää siis, että tehtävässä haistellaan. Se on kuitenkin epävarma nostosta silloin, kun oman lähistöllä tai ympärillä on muita tunnarikapuloita ja saattaa maistaa vähän jokaista. Periaatteessa liike on siis saatu oikein pari kertaa mutta se ei ole koiralle täysin selvä.

Mitä teimme koulutuksessa: Otin ensin yhden nurmen sekaan piilotuksen varmistaakseni, että Hoina olisi kartalla puuhasta pitkän tauon jälkeen. Sitten koitimme pari kertaa sekalaisen kapulaläjän seasta etsimistä, mutta Hoina maisteli kaikkia ja tarjosi muistaakseni kummallakin ensimmäisellä yrityksellä väärää, mutta ainakin toisella näistä kävi sitten hakemassa oikean, kun en reagoinut väärän tuomiseen. Vaihtelevilla etäisyyksillä kokeilimme sitten vinkkeinä saatuja tapoja.

Vinkki 1: Koira melko lähelle kapulakasaa maahan, sen eteen ja ympärille ripotellaan nameja, joita se ei saa ottaa ennen kuin lupa annetaan. Luvan saatuaan koira syö ensin namit, ja sen jälkeen siitä suoraan käsketään hakea oma. Joku paikalla ollut voi korjata, mutta muistaakseni tässäkin Hoina kokeili muita tai ainakin maisteli - joka tapauksessa jotakin ennen kuin toi oman.

Vinkki 2: Koira lähetetään tavalliseen tapaan kaukaa kapulakasalle mutta pysäytetään ennen kasaa. Koiran annetaan olla pysähdyksissä niin kauan kunnes se näyttää rauhalliselta, jolloin sitten annetaan uudestaan käsky noutaa oma. Jos en väärin muista, niin tämä meni ykkösellä oikein ilman maisteluja!

Ruutu

Lähtötilanne: Koira juoksee hyvällä vauhdilla ruudun takarajalle jätetylle lelulle, saattaa mennä näyttöruudussa kerran ilman ruudussa odottavaa palkkaa oikein mutta useimmiten kääntyy silloin kyselemään lisäohjeita jo ennen ruutua.

Mitä teimme koulutuksessa: Ensin vein tavalliseen tapaan ruudun takarajalle pallon ja lähetin koiran sitten ruutuun. Koira upposi sinne hyvin, mutta kuulemma väärässä mielentilassa - mä en itse erota hullun sävyeroja, kun omissa silmissä koiralla on hullunkiilto silmissä joka jutussa - joten saimme ukaasin lopettaa palkkaamasta lelulla edes ruutua. Seuraavat toistot tehtiin näyttöruutuina niin, että kouluttaja kävi heiluttelemassa ja taputtelemassa ruutua, minkä jälkeen mä lähetin Hoinan tyhjään ruutuun. Kahdella peräkkäisellä toistolla Hoina meni hienosti ruutuun mutta sekä pysähdyskäskyllä että ilman pyörähti kuitenkin ruudusta juuri oikealta ulos ruudusta. Kun odotin tai annoin käskyn korjata, Hoi haki kuitenkin oikeankin paikan. Lelua en saa kuitenkaan heittääkään, joten viimeisellä toistolla teimme niin, että koiran päästessä ruutuun lähdin palkkaamaan sitä sinne ennen kuin se ehti kiepahtaa laidasta ulos. Menin siis ruutuun sen perässä ja palkkasin siinä kohdassa, johon toivoisin sen tulevan.

Kaikki kuvat ottanut Katri Pietilä

Näiden lisäksi kuunneltiin ja saatiin hyviä vinkkejä muiden tokoiluista. Lopuksi otimme vielä piilopaikkamakuun niin, että jokainen koira käskettiin yksitellen maahan ja maasta ylös. Muuten meni todella hienosti, mutta kouluttaja epäili Hoinan hieman piippailleen jossakin vaiheessa muttei ollut aivan varma, kuka se oli ollut. Positiivisin tapahtui kuitenkin treenien ulkopuolella, nimittäin ennen vuoroamme treenasin Hoinan oikeaan mielentilaan niin, että se sai purkaa liian intonsa jo etukäteen. Lisäksi ollessani itse jo kentällä odottelemassa vuoroamme Hoina istui vapaana mutta käskyn alla parkkipaikalla vähintäänkin viisi minuuttia hienosti ja ongelmitta. Kun vuoromme sitten tuli, kutsuin Hoinan kentälle, jolloin se tuli ensimmäistä kertaa ravaten luokseni. En ole vielä aivan varma, oliko se merkki rauhoittumisesta vai pienestä paineistumisesta jo silloin, mutta ainakin treeneissä mielentila oli tosi kiva! :)

Tytöt tykkää

Laji: Agility
Koira: Chhaina 7kk ja Hoina 2v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: ATT

Koska mulla ei ole aikaa kirjoittaa yhtikäs mitään, tässä vain pieni katsaus kummankin tytön muutamiin viimekertaisiin treeneihin. Chhaina aloitti viime maanantaina agilityryhmässä Mynämäellä ja tänään tuli tieto, että pääsemme mukaan myös ensi perjantaina alkavaan penturinkiin ATT:llä! Näiden seurauksena Chhain omatoimitreenit jäävät varmasti lähiviikkoina melko minimiin, sillä mitään tehotreenausta ei ole tarkoitus tehdä vielä. Rimat olen pitänyt alimmilla mahdollisilla ja aion pitää ne siellä pitkään.

Täytyy kuitenkin sanoa, että likka on yllättänyt yhtäkkisellä lajiin syttymisellään ja sitä myöden äkkiä ohjauksen seuraamisen äkkäämisellään niin minut kuin viime viikolla treenikaveritkin. Juoksukontakteista täytynee kuitenkin valitettavasti luopua, sillä siihen paras välineemme, pentupuomi, meni talviunille, enkä ole riittävän taidokas paikallisten oikeiden puomien yksin purkamisessa ja kasailussa.

Myös Hoinan kanssa homma alkaa näyttää taas agilityltä, vaikka samoja typeriä malttivirheitä tapahtuu yhä. Täytyy vaan yrittää juurikin esimerkiksi kepeillä ehtiä jarruttamaan likkaa avokulmissa ja muistaa pitää suu aivan supussa pakollisia käskyjä lukuunottamatta. Tarkoitus olisi mennä kokeilemaan möllejä, jahka aikaa siihen irtoaa, ja sitten toivottavasti virallisiakin. Se taito kun ei ole minnekään hävinnyt...

Juoksukontaktit osa 2

Laji: Agility
Koira: Chhaina 6kk
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: ATT

Kävin taas antamassa Chhainan aamupalat agilitykentällä juoksukontaktitreenien merkeissä. Pikku Chhai oli aivan täpinöissään päästessään kentälle. :) Pentupuomi oli tänään koottuna kentällä, enkä minä tollo osaa sitä purkaa, joten suunnitelmastani poiketen tehtiin sitten jo kulmalla, vaikka tarkoitus oli vetää vielä monta kertaa vain maassa olevalla kontaktilankulla.

Onnistumisprosentti oli kuitenkin heti parempi kuin viimeksi, vaikkakin kaksi onnistuneista toistoista oli kyllä ihan siinä ja siinä... Huti ja läheltä piti -toistot on hidastettu videolla. Lisäksi puomitreenin jälkeen otimme vielä muutaman toiston keinua niin, että Chhaina sai juosta ensin ihan keinun yläpäähän, ja mä kevensin sitten alastuloa, vaikka annoinkin keinun tulla aika vauhdilla alas. Tuo pentu ei kyllä vaikuta keinusta olevan moksiskaan... Kauhealla vauhdilla se ryntää ihan päähän asti niin, että mulle meinaa tulla kiire ottaa vastaan, ja onpahan likka pari kertaa jo tainnut ihan kokonaisen keinun tehdä ilman apujakin. Huomenna olisi tarkoitus mennä uudestaan ja ottaa kontaktitoistojen lisäksi ihan pientä ohjaustreeniäkin. :)

Haaste vastaanotettu! Juoksukontaktit osa 1

Laji: Agility
Koira: Chhaina 6kk
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: ATT

Joku on ehkä jo Instagramista saanut vihiä, että päätin yrittää aloittaa juoksukontaktien kouluttamista Chhainalle. Luvassa on siis tylsiä treenipäiväkirjamerkintöjä! Ensimmäisellä kerralla onnistumisprosentti oli liian pieni, vain 80%, kun 20:stä toistosta neljä oli huteja - ja osumistakin pari oli vain yhden tassun vahinko-osumia. Syy tähän lienee liian paksu puomilauta, sillä se oli normaalia puomia paksumpi ja alussa juoksupinnan tulisi nimenomaan olla oikeaa puomia phuempi ja leveämpi. Lisäksi huomasin editoidessa, että jos hetsasin Chhainaa irti päästäessäni, se hyppäsi yli eli suorastaan lensi palkalle. Alkuvaiheessa siis pysytään aika monta treenikertaa ennen vähäistäkään nostamista ja mä pidän suuni kiinni. ;)

Totuus

Laji: Agility
Koira: Hoina 2v ja Chhaina 6kk
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: ATT

Tänään tulossa on aika lohdutonta kamaa. Videoin Hoinan treenit ja säästin jokaisen palan treeneistämme videolle siirtymiä ja puhelimen muistin loppumista lukuunottamatta. Video näyttää tismalleen sen, miksi me jättäydyimme pois ryhmätreeneistä: ei tällaisia juttuja voi treenata ryhmässä. Lyhykäisyydessään selitettynä, vaikka kuinka olin vähäeleinen viilipytty ja pitää turhautumiseni piilossa, treenimme eivät juuri etene lähtöviivalta kauemmas. Kun lähtö pysyy, tippuu rima, kun rima pysyy, varastetaan kontaktit, kun kontakti pysyy, tulee seuraava rima alas... Koira, jonka hyppytekniikassa ei ollut mitään vikaa. Mopo vaan lähtee käsistä.

Loppua kohden videolla sentään on näkyvissä toivon pilkahdus, kun Hoina näyttää vastaavan palautteeseen. Sen kanssa pitää rakentaa koko ratasuoritus alusta. Jos joku ihmettelee, mikä tuo lähdön tsippi on, sen idea ei ole saada koiraa tekemään mitään, vaan tarkoitus on ainoastaan, että koira oppii lähdössä odotellessaan, että ennen lähtöä tulee muita sanoja, muuta liikettä - joku muu rituaali kuin lähtö. Välillä koira kohottautui ryhdikkäämmäksi tsipin ansiosta, ja niillä kerroilla kehuin ja palkkasin koiran.

Kaipaisin kommentteja, haukkuja, tsemppisanoja tai sääliä: mitä vain kommentteja. Tällaiset treenit meillä on nyt syksyn ajan vähintään kerran viikossa, eikä niiden aikana meillä ole mitään tavoitteita asetettuna - ei edes lajin pariin palaamisen suhteen. Tänään illalla käydään tekemässä samanlaista harjoittelua möllikisoissa, mutta olen jo mielessäni vaihtanut lajimme rallytokoon. Hoina tarvitsee lajin, jossa se ei kiihdy tai paineistu toiminnasta itsestään, ja koska sellaista lajia ei ole, rallytoko taitaa olla paras vaihtoehto. Tokossakin kun Hoina on nillittävä kone, joka ei silti vastaa treenin hienosäätöön. Se tekee, mutta se tekee sinnepäin ja hullunkiilto silmissä. Tässä sensuroimaton video, mutta varoitan, se voi olla tylsää katseltavaa. :D

Chhaina on onneksi jo kasvamassa hienoksi agilitykoiraksi, jonka mieli on rauhallinen, vaikka vauhtia alkaakin tulla. Ehkä saan siitä kisakaverin. Jotta merkintä ei menisi ihan masisteluksi, niin onhan tässä puolivuotiaan ensimmäinen virallinen agilityvideo. Chhaina on onneksi huoleton! :) Ja oon todella ylpeä itsestäni, että oon saanut opetettua likan leikkimään niin hyvin, että lelu on palkkana aivan yhtä mieluisa kuin makupalatkin!

Neitsytmatkalla hakumetsässä

Laji: Haku
Koira: Hoina 2v
Vetäjä: Kimppatreenit
Paikka: Raisio

Kuten varsinaisesta blogistamme saattoi jo alkuviikosta lukea, meillä oli tänään Hoinan kanssa meidän molempien ihka ensimmäiset hakutreenit koskaan. Mulla ei ollut hajuakaan, mitä oli luvassa, mutta uskoin homman olevan Hoinalle juokseenkin helppoa, kun se kerran löytää metsästä puhelimenkin. Meitä oli viisi koiraa ja kuusi ihmistä, kun herra B tuli myös innostuneena mukaan katsomaan, mistä oli kysymys, ja sai toimia maalimiehenäkin. Onneksi en ollut ainoa, jolla ei ollut lajiin minkäänlaista tuntumaa, joten kyseltiin toisen aloittelijan kanssa ensin roppakaupalla tyhmiä, kun meidät laitettiin heti hommiin maalimiehiksi. Ja sepäs vasta oli hauskaa! :D

Hoina ei tietenkään osaa ilmaista löytöään, koska emme ole koskaan sellaista harjoitelleet ja koska esineethän se on tietysti vain noutanut. Siksi oli hauskaa nähdä, miten muut koirat haukkuivat meidät maalimiehet ensin lyttyyn ja sitten vielä veivät meidän ruuat! :D Jotta Hoina tajuaisi, että sen kuuluu etsiä ihmistä eikä esineitä, se sai nähdä maalimiehen lähdön piiloon, ja kyllähän siitä jo heti käskynodotusvaiheessa näki, että metsään se säntää heti kun vain luvan saa. Pyysin, että maalimies palkkaa heti kehujen kera, koska Hoi ei tosiaan osaa ilmaista. Mietin, että otetaan Hoinan kanssa vaan pari pistoa, mutta kyllähän me sitten otettiin neljä - keskilinjalta kahdesta kohdasta kumpaankin eri suuntaan - kun ei noissa ollut mitään ongelmaa. Keskimmäisessä luulin, ettei Hoina ollut löytänyt maalimiestä, mutta se olikin vaan innoissaan menossa jo seuraavalle. :D Kaikki piilossa olleet sanoivat, että Hoina tuli selvästi hyvin hajun mukana eikä vain polkuja pitkin tuurilla.

Kokemus oli kyllä hauska, ja sovittiin että käydään jatkossakin silloin tällöin treenaamassa. Myös Chhainaa ajattelin ottaa jatkossa mukaan ja opettaa sille perusteet niin, että jos joskus siltä tuntuu, niin kisaamaankaan ei olisi estettä. Ensisijaisesti haku saa kyllä olla meille puhtaasti hömpöttelylaji, sillä me tarvitaan yksi sellainenkin! Alla vielä videota, jossa on kolme toistoa neljästä - pari alamäkeen ja keskimmäinen ylämäkeen kallion yli. Viimeinen toisto on vieläpä maalimiehen näkökulmasta!

Hoina hyppytekniikan peruskurssilla 9.-10.8.-14

Laji: Agility
Koira: Hoina 2v
Vetäjä: Vappu Alatalo
Paikka: Loviisa

Viime viikonloppuna pääsimme vihdoin Hoinan kanssa osallistumaan hyppytekniikan peruskurssille, joka onnekkaasti järjestettiin vieläpä Loviisassa ihan "kotikentällä". Fysioterapeutti suositteli meille viime keväänä Hoinan hyppytekniikan tarkistuttamista, koska likan lantion alue on ollut joka kerralla jumissa ja koska Hoina on rämäpäämenijä ja siksi muutenkin riskirajoilla joka treenissä. Kurssilla tehtiin mm. treenejä, joissa arvioitiin koiran etäisyyden ja korkeuden arviointikykyä, rytmittämistä, painon siirtoa takaosaan ponnistuksessa, jo ponnistuksessa jarruttamista sekä alastulojen laatua.

Oli todella mielenkiintoista päästä sellaiseen oppiin, josta itsellä ei ollut vielä aikaisemmin minkäänlaista kokemusta. Välillä tunsi itsensä kieltämättä aika tolloksi, kun vaikka miten yritti jalkojen ojennusta tai tasapainopisteitä tuijottaa, ei nähnyt yhtikäs mitään. :D Meidän onneksemme uutiset olivat kuitenkin mielettömän hyviä. Olen koonnut videoon alle jokaisen tekemämme treenin ja kouluttajan kommentit Hoinasta. Tiivistetysti palaute oli jotakuinkin seuraavanlaista: Hoina käyttää kroppaansa aivan oikein ja sen on hyppyteknisesti taitava. Ehkä juuri siksi se jumiutuukin, kun käyttää kroppaansa niin täysillä. Hoina tuottaa voimaa hyvin takaa, eikä sillä näy mitään tyypillisiä kiihkeän koiran ongelmia, kuten etupainoisuutta juostessa. Syviä tukilihaksia saa vahvistaa kestävyyden kannalta. Mitään fyysisiä - ei edes takapään tai lantion alueen - ongelmia ei näy hyppäämisessä. Loppuun vielä omistajan lisäys: Hoina oli mielentilaltaan kuin unelma! Se pystyi odottamaan rauhassa vuoroaan vain kolmen metrin päässä suorittavasta koirakosta, odotti paikkamakuussa ennen kuin kutsuin sen kentälle, istui sievästi ja kyttäilemättä paikoillaan viedessäni lelua ja pysyi kaikin puolin järjissään. Jos tämä ihmetyttää, kannattaa käydä lukaisemassa viimeisin merkintä varsinaisen blogimme puolelta.

Toisena päivänä Hoina alkoi aivan selvästi väsyä loppua kohden, mutta niin kävi ryhmässämme kaikille niille koirakoille, joilla hyppytekniikka oli hyvä. Hihkaisen videolla suorastaan "OHO!", kun Hoina viimeisillä toistoillaan vaihtaa täyden etenemisen jonkinasteiseen raviin ja jopa vilkuilee muualle kuin targettiin. Sellaista en ollut nähnyt ikinä aiemmin. :D Videolla kouluttaja arpoi (useammankin koiran kohdalla), vaikuttiko melko teräväkivinen kenttäkin koirien varovaisuuden lisääntymiseen loppua kohden. Kurssin lopuksi meille suositeltiin jokaista kurssilla tehtyä treeniä esimerkiksi perustreenien jälkeen parina palauttavana toistona, sillä mitään varsinaista muiden ylitse noussutta vahvistettavaa ei ollut. Meidät toivotettiin tervetulleeksi marraskuiselle jatkokurssille, mutta hetken asiasta keskusteltuamme kouluttaja oli sitä mieltä, että voimme tulla, jos koemme sen tarpeelliseksi, mutta että emme välttämättä saa jatkokurssista paljonkaan irti. Luultavasti jätämme siis sen väliin ja menemme sitten Chhainan kanssa uudelleen peruskurssille, kun sen aika tulee. :)

Hauskaa oli, että Vappu tunsi Hoinan isän, kehui isäkoiran hyppytekniikkaa ja näki Hoinan yleisessä liikkumisessa paljon samaa kuin Jöstassa. Lisäksi kaivettuani Chhainan ulos autosta, hän kysyi, oliko Chhaina "niitä Päkäpaimenia"? Useimmiten BC-ihmisetkään eivät täällä päin ole tunnistaneet kennelnimeä ollenkaan, mutta Vappu sanoi ajatelleensa heti, että Chhainan on pakko olla Päkäpaimenia, koska hän oli jo aiemmin nähnyt paria Chhain sisarusta. :D Pikkulapseni on siis tunnistettavissa!