Kisaintoiluja

Kävimme Chhainan kanssa viime torstaina naapurihallilla agilityn möllikisoissa. Otimme kaksi rataa, joista ensimmäisellä tuloksena 20vp (kahdesti väärälle esteelle karkaaminen) ja toisella 10vp (videollakin näkyvät ensimmäinen rima sekä kielto hypyllä). Valitettavasti vain ensimmäinen tulos otettiin mukaan laskentaan, joten sillä jäimme niukasti palkintosijojen ulkopuolelle, neljänneksi. Jälkimmäisen radan saimme videolle, ja olen todella ilahtunut nähdessäni, miten hieno vauhti pikku-Chhailla tässä on kontaktisuorituksia lukuunottamatta. Lienee sanomattakin selvää, että kontaktien päähän asti itsenäistä etenemistä on luvassa useilla seuraavilla treenikerroilla!

Chhainan kanssa on kyllä mukavaa liidellä, kun se tekee juuri, kuten ohjaan. Huomenna luvassa olisi niin ikään möllikisat, joissa Chhai pääsee tekemään kaksi rataa. Torstaina Chhaina pääseekin sitten rokotuksille ja kisavuoroon tulee puolestaan Hoina, joka lähtee taas yrittämään tokossa avoimen luokan ykköstulosta. :) Pitäkää peukkuja, ettemme nollaisi yhtäkään liikettä!

Kimppatreenit Loviisassa

Laji: Toko
Koira: Hoina 3v ja Chhaina 1v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: Loviisa

Kävimme tosiaan maanantaiaamuna vielä tokoilemassa Loviisassa ennen Turkuun paluuta, kun saimme pari koirakkoa mukaan kimppatreeneihin. Vuorottelin kummankin paimenen kanssa - Hoinan kanssa vahvistettiin avoimen luokan liikkeitä ja tehtiin ruutua, Chhaina puolestaan harjoitteli ylipäätään tokoilua häiriössä, koska emme ole treenanneet sen kanssa vielä oikeastaan koskaan kimpassa kenenkään kanssa.

Kaukokäskyt olivat ainoa liike, jota halusin ihan toden teolla Hoinan kanssa vahvistaa. Saimmekin niille täyspitkältäkin etäisyydeltä kivoja toistoja. Palkkasin suurimmassa osassa jo ensimmäisestä noususta, mutta kokeilin toki kerran myös jatkaa seuraavaan nousuun. Taisi siellä olla yksi jäkityskerta, mutta hyvä fiilis jäi näistä. Eilen vielä aamulenkin yhteydessä otin kaukot lähellä vilkasta tietä, ja siellä Hoina onnistui hienosti kahteen eri kertaan! Tärkeintä siis on tässä ollut, että olen vienyt kaukot ulkona eri ympäristöihin ja saanut onnistumisia. Me kun emme koskaan ole saaneet olkkaritokojen tasoisia kaukokäskyjä vietyä ulkokentille, mutta nyt alkaa näyttää jo paremmalta!

Luoksetulo ja hyppy onnistuivat jälleen hienosti, ja niitä otimmekin vain ne yhdet toistot. Noudossa Hoi oli taas hieman innokas, mutta malttoi hyvin istua palautuksessa normaalisti. Lopuksi kokeilimme vielä kaksi kertaa näyttöruutua ihan reilulla matkalla kertaakaan jättämättä palkkaa ruutuun. Ensimmäisellä kerralla Hoina upposi hyvin ja pysähtyi aivan loistavasti takarajan lähelle keskelle ruutua. Silloin vain kehuin ja kävin palkkaamassa koiran ruutuun seisoma-asentoon. Toisella yrittämällä Hoina meni ensin takarajasta himpun yli, mutta kutsumalla lähemmäs ja stoppaamalla uudelleen se korjasi hienosti. Nyt käskin koiran vielä makaamaan ja kehuin kauempaa. Lopuksi kokeilin vielä kutsua Hoinan ruudusta seuraamiseen, mutta sehän veti minusta ohi ja jäi vain köpöttelemään läheisyyteen. Otettiin tämä vielä uudelleen namiavustuksella, jolloin tämäkin osa toimi vähän paremmin. Tätä seuraamiseen kutsua voisi alkaa ottaa enemmänkin! :)

Treeneistä jäi Hoinan osalta todella kiva fiilis, etenkin kun taustalla nakutti jokin työkone koko ajan hieman etäämmällä, eikä tämä häiriö vaikuttanut Hoinan tekemiseen ollenkaan. Saimme vielä eilen yllätykseksemme tokokoepaikan tänne Turun tuntumaan, joten treeni tulikin tarpeeseen! :) Ennen koettakin ehdimme onneksi varmaan ainakin parit kaukotreenit vielä ottamaan.

Chhainan kanssa en tiennyt yhtään mitä odottaa. Kokeilimme vähän kaikkea tähän asti kotona treenattua, ja lopputulemanahan tietysti oli vähän sekamelskatreenit. Mulle oli kuitenkin tärkeää nähdä, miten asiat toimivat kentällä muiden koirien läsnäollessa. En kuitenkaan uskaltanut vielä täysin hihnatta ottaa asioita, jottei koira karkailisi muiden luo toistojen välissä.

Jäävä seisominen ja makuu toimivat täysin samalla tavalla kuin kotonakin. Chhaina teki asennot innolla, mutta mun täytyy vielä palkkailla jo ennen koiran sivulle palaamista ja sen takaa kiertäessä. Luoksetulossa Chhaina varasti kerran, jolloin otimme tietysti liikkeen uudelleen. Kahdessa onnistuneessa luoksetulossa vauhti oli ihan ookoo, joskin Chhaina ei reagoi käskyyn aivan salamannopeasti ja sivulle tulo vaatii vielä treeniä. Tästä kyllä näkee, miten kamalan alussa vielä olemme! Seuraaminen likalla on ihanan intensiivistä ja käännöksetkin toimivat, mutta kun nami menee taskuun, koiraa kiinnostavat ihan muut jutut.

Päivän murheenkryynit olivat noutokapula ja uuden alokasluokan kaukokäskyt. Kaukokäskyt menivät kyllä sikäli hienosti, että ylös nouseminen oli todella terhakka, mutta jos ja kun käskyä takaisin maahan tai palkkaa ei tullut heti, Chhaina meni joko itse taas maahan tai komensi haukahtamalla! Tähän siis todellakin pitää heti kiinnittää huomiota, ettei vahingossakaan pääse tottumaan äänenkäyttöön treeneissä, ja palkkaviiveen tai uuden käskyn odottamista pitää ehdottomasti treenata.

Kapula puolestaan aiheuttaa jo tässä vaiheessa sellaista hammasten kiristelyä itselleni, että mietin vaan, miten ihmeessä tuo lapsi koskaan tajuaa, mitä sen kanssa tehdään. Chhai kyllä saattoi pitotreeneissä äkkiä tarttua kapulaan, mutta joko se päästi heti irti eli käytti sen vain suussa tai alkoi lätkiä sitä tassuilla. Ihan noutotoistossa sitten likka yritti kantaa kapulaa sen pääpalasta, mistä heti keskeytin, ja lähdin juoksemaan koiraa houkutellen karkuun, kun se nappasi oikeasta kohdasta kiinni. Olohuonetreeneissähän Chhaina on tehnyt naksutteluissa sitä, että se ottaa kyllä kapulasta kiinni mutta viskelee sitä päänsä yli, mikä ei ole mukavaa ikkunoiden tai alakertalaisten kannalta. Jos ja kun en ole tästä palkkaillut, niin aika nopeasti likka on lakannut kokonaan tarjoamasta mitään tai vaihtoehtoisesti sitten ottanut taas tassut käyttöön... Jotakin kertoo ehkä se, että tämän kirjoituksen luonnosvaiheessa kapulan kohdalla luki "toivoton kapula"! :D

Chhainan ehdottomasti iloisin yllättäjä oli paikkamakuu. Emme ole ottaneet sitä koskaan toisten koirien kanssa ja hyvin vähän yksikään. Nyt likka sai kuitenkin muiden luvalla liittyä riviin - joskin jätimme kahden koiran levyisen raon viereiseen koiraan, eikä toisella puolen ollut ketään. Muut tekivät piilopaikkiksen, mutta mä kävin palkkailemassa Chhainaa tiheästi maahan. Lopulta osoittautui, että Chhaina oli aivan rauhassa ja tuijotti kita auki ainoastaan mua, joten pidensin palkkavälejä jopa puoleen minuuttiin. Koirien luo paluussa palkkasin koko sen ajan, kun siirryin koiran viereen ja vapautin tavalliseen tapaani maasta. Kyllä se koira siis pari minuuttia ainakin makoili ihan rauhassa, eikä vilkaissut naapuria kuin kerran ilmaa nuuhkien, ja silloinkin kääntyi itse takaisin mua kohti, mistä tietysti palkkasin. :)

Tässä sitä sitten olisi taas pohdittavaa. Ensin yritetään vaikka väenvängällä hommata Hoinalle se avoimen ykköstulos tässä kesän aikana, ja samalla alan siirtää painopistettä enemmän Chhainaan, jotta saataisiin sille edes perusteet kuntoon tämän vuoden aikana. Hoinan kanssa on kuitenkin aikaa ihmetellä voittajan juttuja, ja etenkin edistyneempiin kaukokäskyihin meillä on valovuosien matka. Lisäksi Chhainan kanssa pitää paneutua enemmän tuohon mielentilaan. Olin melkoisen yllättynyt, että likka meinasi vallan pistää haukuin ja tassuläpsyin ranttaliksi noissa murheenkryyniliikkeissä, joten näköjään tuo vähempimoottorinenkin kaveri voi vetää hieman kierroksille. Ensi kerralla siis täytyy kiinnittää huomiota tähänkin asiaan.

Salamanteri aksaa!

Laji: Agility
Koira: Chhaina 1v
Vetäjä: Omatoimitreenit kimpassa
Paikka: Loviisa

Käytiin Salamanterin kanssa kimppatreenimässä Katin ja porokoirien sekä erään toisen koirakon kera puolilta päivin tuulisessa Loviisassa. Hypyt kaatuilivat vähän väliä mutta onneksi aina vain tauoilla! Ensimmäistä kertaa ikinä sain jonkun videoimaan Chhainan menoa, ja vitsit, että olen Salamanterista ylpeä!

Nuo sivulle irtoamiset ja pimeään putkikulmaan takaaleikkaus ja irtoaminen tulivat mulle aivan yllätyksenä, sillä olin valmistautunut palkkailemaan niitä ensin. Vielä mitä! Ilmeisesti napero alkaa vihdoin olla estehakuinen, kun luottaa ja lukitsee noin kivasti - eikä se nyt mikään ihan lahnakaan ole enää. :) Rengasta päästiin näissä treeneissä tekemään ensimmäistä kertaa osana rataa, vaikka kyllä siinäkin vielä pari kertaa tultiin ainoastaan kehikon läpi. Myös keinulle saatiin lopuksi vahvistettua loppuun asti menoa. Ainoastaan viime viikolla treenatut päällejuoksut olivat tänään vähän hakusessa... En kuitenkaan jaksa kirjoitella sen enempää, koska maltan tuskin odottaa videon julkaisemista, mutta sen vaan sanon, että hieno liitelijä tuosta lapsesta vielä tulee! SM-kisoihin ainakin joskus! :D Ja nyt ne kepit kuntoon!

Edistysaskelia

Laji: Agility
Koira: Chhaina 1v ja Hoina 3v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: ATT

Pääsimme eilen vihdoin parin viikon sairasteluni jälkeen agitreeneihin likkojen kanssa. Koska makseja oli vain Hoina ja Chhaina, Hoi teki pelkkiä keppejä ja kontakteja ja Chhaina rataa. Treenit menivät molempien osalta huippuhienosti! :) Chhainan kanssa päätettiin tehdä täst'edespäin aina kouluttajan avulla vauhdikkaampia kontaktiesteitä, sillä Chhai himmailee ja stoppaa liian ylös. Eilisissä treeneissä tuli testattua toimiviksi myös päällejuoksut sekä pimeä putkikulma, kunhan jälkimmäistä pari kertaa palkattiin putken suulle. Kouluttaja kehui kovasti Chhainan kuuliaisuutta - vaikka se on aivan junnu, se toimii kuin ihmisen mieli, olin sitten myöhässä tai ajoissa tai vaikka missä! :D

Tänään kävimme sitten vielä vetämässä keppi- ja rengastreeniä, koska ne ovat Chhainan kanssa ainoat epävarmat esteet. Samalla videoin sitten hieman eilisten treenien päällejuoksuja ja kontaktejakin, vaikka tietysti palkkaajaa mulla ei nyt kontaktin päässä ollut. Kepeillä verkoista neljä oli jo pois sieltä täältä kummaltakin puolelta, eikä koko treeneissä tullut kuin yksi moka kepeillä. Ennen kaikkea olen ylpeä likan renkaan kehityksestä: tämänpäiväisen perusteella uskallan jo alkaa ottaa sitä osana rataa, kun kummaltakin puolelta ohjaaminen ja jarrutkin toimivat. Ainoat virheet tulivat kerran eteen lähetyksessä sekä vinoissa tulokulmissa. Kaiken kaikkiaan olen koiralapseen ihan hirveän tyytyväinen! Lisäksi sen jaksamisen kesto ja vauhti ovat kasvaneet kevään aikana hurjasti. Maltan tuskin odottaa, että saamme kepit valmiiksi, nimittäin silloin kisaradat kutsuvat heti alkusyksystä! :)

Hoinan kanssa treenattiin tänään vain keppejä sekä samalla lailla kontakteilla ohjaajan etenemisen sietoa kuin eilenkin ryhmätreeneissä. Onnistumisprosentti kontakteilla oli täydellinen. Kyllä se näköjään ne ottaa huolella, kun vaan karjuu tarpeeksi lujaa! :) Jos jostain olen ylpeä, niin Hoinan kontakteista. Ainahan olen niistä ylpeä ollut, mutta kun kisoissa olen vapautellut Hoinaa välittömästi kontaktille tulosta, se pysähtyminen ja luvan odottaminen on alkanut unohtua... Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan otin yhden toiston myös kutsumalla, eikä likalla ollut senkään sietämisessä mitään ongelmia. Pitäisi vaan saada sama sietokyky kepeille, ja Hoinankin kanssa voisi taas käydä kokeilemassa kisoja. Harmillisesti vaan se maltti kepeillä on ollut kisoissa aika hakusessa.

Treenien päätteeksi kävimme vielä ihanalla jäähdyttelylenkillä Aurajoen rantapenkereillä. Kävelimme vuoroin hihnassa, vuoroin hölkättiin ja aivan lopuksi päästin likat vielä rauhassa hömpöttelemään oman tahtonsa mukaan, kun ei paikalla näkynyt ristinsielua. Tällaiset vapaapäivät ovat aika tervetulleita jatkossakin! :)

Tokokoe 21.5.-15, Raisio

Laji: Toko
Koira: Hoina 3v
Tuomari: Tiina Heino
Luokka: AVO
Paikka: Raisio

Saimme todella yllättäen koepaikan ihan melkein kotikokeeseen, ja ykköstuloksen toivossa vielä ennen sääntömuutosta otin paikan vastaan. No, kaksi viikkoa ennen koetta olinkin täyspäiväisessä vuodelevossa kauheassa flunssassa ja kuumeessa, joten treeni jäi hyvin vähälle. Kaukokäskyt meillä olivat kaikista epävarmimmat, joten odotin niistä melkein selvää nollaa. Halusin silti lähteä testaamaan liikkeitä koetilanteessa, vaikka saimme tehtyä kenraalitreenit vain kotiolkkarissa. Kaiken muunkin epävarmuuden lisäksi koepaikkakin osoittautui vielä meille - tai Hoinalle - vaikeaksi: läheisellä kentällä oli menossa suojelutreenit, joten niin ihmisten kuin koirienkin ärjyminen sekä pelottavat piiskan sivallukset olivat kiva pikku häiriö taustalla. Avoimen luokan lopussa aivan viereisellä kentällä vielä ammuttiin starttilaukauksiakin, mutta onneksi meidän kokeemme oli silloin jo ohi.

Lienee kuitenkin sanomattakin selvää, että paitsi innokkaana menossa kentälle, Hoina oli myös melkoisen reaktiivisella päällä jo ennen koetta. Se oli kuitenkin niin riemuissaan yhteisestä puuhasta, että olin luottavaisin mielin tekemisen suhteen. Paikkamakuussa lähti pisteitä levottomuudesta, joka ei kuulemma kuitenkaan suoraan ollut reagointia naapurikentän meteliin, mutta varmasti häiriö nimenomaan vaikutti koiran yleisolemukseen. Hoina oli vaihdellut lonkalta toiselle, mitä ei ainakaan tähän asti ole ilmennyt. Sinänsä koira oli tyyni ja siististi sekä lähtiessäni että palatessani.

Yleisesti olen suoritukseemme erittäin tyytyväinen, sillä emme nollanneet yhtäkään liikettä - se oli jo paljon enemmän kuin tavoitteemme! Seuraaminen oli yllättävin, sillä siinä Hoina säpsähteli niin ääniä kuin liikkuriakin, vaikka sinänsä paikka oli ihan ookoo. Seiskaa parempaa en olisi odottanut missään nimessä, mutta kutonen kyllä vähän yllätti - mutta mähän nyt en näekään kaikkea eteenpäin tuijotellessani. :) Jäävissä vähennykset tulivat niin ikään seuraamisosuuksista, kuten Hoinan kanssa on aina ollutkin. Luoksetulossa stoppi oli loistava - vähennys tuli pienestä kolauksesta jalkaani perusasentoon tullessa. Nouto oli hieman liian innokas, ja suureksi yllätyksekseni Hoina myös pomppasi luovutusvaiheessa pois perusasennosta innoissaan, joten loppuasento jäi tekemättä, vaikka kapulan luovutus onnistuikin. Kaukot eivät menneet nollille, mutta ei se kaukanakaan ollut - kolmeen neljästä vaihdosta vaadittiin kaksoiskäsky, mutta yllätykseksi jälleen tavallisesta poiketen tällä kertaa maahanmeno olikin se vaikeampi. Ota nyt sitten tuosta koirasta selvää! :D Lisäksi itselleni tuomarin läheisyys koiran takana oli pieni yllätys, ja koska sitä ei olla harjoiteltu, Hoina otti liikkurista tässäkin häiriötä. Estehyppy olikin sitten onneksi se meidän ylpeytemme!

Suoritus oli todella meidän näköisemme, joskin tietysti häiriöherkkyys nyt oli huomattavasti normaalia kovempi, kun häiriökin oli. Tuomari totesi jo paikkamakuun jälkeen, että tämä koira näkee ja kuulee kaiken. Kokeen jälkeen hän vielä vahvisti omatkin havaintoni siitä, että tietyissä liikkeissä (nouto, luoksetulo ja hyppy) Hoina näyttää aivan erilaiseslta kuin toisissa - vapautuneemmalta ja iloiselta. Muissa ilo olikin sitten vähän piilossa... Se on kumma, mutta ihan oikeasti tuo koira rakastaa tehdä juttuja itsenäisesti aivan selvästi!

Lopulta jouduimme sitten hieman jännittämään, riittivätkö pisteet ykköseen, vaikka epäilin sitä heti. Luulin nähneeni meillä pääasiassa kutosia ja seiskoja sekä yhden vitosenkin, mutta eivät ne pisteet nyt niin huonot sitten olleetkaan! Ykköseen ne eivät silti tosiaan aivan riittäneet - voittoon suureksi ihmetyksekseni kylläkin! Olimme ilmeisesti koko kokeen ainoa kakkostuloskin, joten voitto oli ylivoimainen. Tokokokeen voitosta en ole Hoinan kanssa osannut koskaan haaveillakaan, kun en ole mikään turhan tarkka noiden liikkeiden kanssa, mutta kyllähän opiskelijan budjetti kiittää ruokapalkinnoista! ;) Kakkostulos ei todellakaan harmita, kun kerran nolliakin odotettiin. Josko vielä ennättäisimme jonnekin hieman rauhallisempaan kisapaikkaan koettamaan onneamme kesän aikana...

Paikalla makaaminen: 8
Seuraaminen taluttimetta: 6
Liikkeestä maahanmeno: 9
Luoksetulo: 9
Liikkeestä seisominen: 8
Noutaminen: 7
Kauko-ohjaus: 6
Estehyppy: 10
Kokonaisvaikutus: 7
Yhteensä: 156p. AVO2-tulos, 1. sija

Chhainan ensikosketus hakuun

Laji: Haku
Koira: Chhaina 1v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: Hamina

Viime viikon mökkilomalla olin päättänyt kokeilla kuuluisaa hömppähakuiluamme ensimmäistä kertaa myös Chhainan kanssa. Vasta ensitreenien jälkeen tajusin, että treenit olisi ollut kiva myös videoida, joten toisella treenikerralla otimme kaikki kolme pistoa sitten ihan nauhallekin. Älkää siis ihmetelkö, kun videolla treenit tuntuvat etenevän hieman nopeasti - taustalla oli ensin jo edeltävänä päivänä kolme pistoa, joissa maalimies piiloutui eri paikkoihin ja etäisyyksille koiran nähden! :)

Videolla näkyy siis vasta toisen treenikerran pistot, mutta ensimmäisellä kerralla kaikki otot olivat käytännössä kuin videolla näkyvä ensimmäinen pisto - ainoastaan kolmeen eri paikkaan. Tällä toisella treenikerralla ja yhteensä neljännellä pistolla kokeilimme sitten ensimmäistä kertaa niin, että maalimies piiloutuu Chhainan näkemättä, koska kyllähän koira nyt selvästi jo oli tajunnut, mitä etsimään käskeminen tarkoitti. Aluksi Chhai tietysti kirmasi suoraan edellisen maalimiehen piilolle, josta se varmaan nuuhkutteli vielä palkkahajuja. Se kuitenkin jatkoi etsimistä, mutta kun se alkoi syödä sammalta ja palasti lähtöön aukomaan tulevaa palkkapurkkia, keskeytin sen puuhat ja annoin uuden käskyn. Kuten videolla näkyy, Chhaina meni taas ensin vanhalle piilolle, mutta onneksi heti sen perään se sai selvästi vainun ja pompotteli menemään oikealle piilolle hieman syvemmälle. Olin tästä todella iloinen, koska kaksoiskäskyä lukuunottamatta tehtävää ei tarvinnut helpottaa, ja koira sai varmasti sen tunteen, että kyllä se ukko aina sieltä loppujen lopuksi löytyy.

Viimeinen toisto oli tietysti sitten taas sikäli helpompi, että piiloutuminen tehtiin koiran nähden. Tällä kertaa piiloon menin kuitenkin minä itse ja etenin yli puolet pidemmälle kuin yksikään aiemmista pistoista, eli sikäli vaikeutta taas lisättiin. Lisäksi ennen piiloutumista vaeltelin vielä ristiinrastiin. Chhaina ei tällä kertaa tullut aivan suorassa linjassa piilolle, mikä oli vaeltelun tarkoituskin, vaan kaarsi vähän sivun kautta ja tuli piilolle ns. yläkautta.

Oli ihanaa nähdä likan into tähänkin lajiin, ja tullaan varmasti hömppähakuilemaan jatkossakin - ainakin mökkilomilla. Oikeaa hakuahan emme koskaan tule harrastamaan, koska itseäni ei vielä toistaiseksi ole PK-kärpänen purrut, mutta mahdollisen arjen hyödyllisyyden kannalta tämä taito on kuitenkin kiva opettaa - ja mä itse nautin nähdä koirien tekevän töitä täysin itsenäisesti ja nautiskellen! :)

Tämä merkintä on osa Hurttahuoneen harrastushaastetta. Osallistukaa tekin!

Agikisat 3.5.2015, Pyhtää

Laji: Agility

Koira: Hoina 3v

Paikka: Pyhtää

Tuomari: Elina Hannikainen

Sunnuntaina kävimme Hoinan kanssa kisaamassa kaksi agilityrataa Pyhtäällä. Kuten tismalleen vuosi sitten, tismalleen samalla paikalla, päivän ensimmäisellä radalla ja tismalleen samalla tuloksella (5), voitimme tänäkin vuonna ensimmäisen kilpailun yhdellä keppivirheellä. Radalta jäi aivan mieletön fiilis, kun etenkin puomin kontakti piti ja sen jälkeinen niisto onnistui. Lisäksi tuo yksi keppivirhe oli hyvinkin maltillinen verrattuna viimeaikaisiin kenraaleihimme, jolloin kepit eivät ole ottaneet sujuakseen ollenkaan. Lopussa koira pääsi kyllä vähän karkaamaan väärään suuntaan, kun en halunnut ottaa riskiä rimoilla tekemällä vastakäännöstä.

Tiesin heti radan jälkeen, että parhaimmassa tapauksessa pääsemme ainakin palkintopallille, mutta täytyy kyllä sanoa, että etenkin juuri voitto maistui tässä vaiheessa niiiiiin makealta, enkä ihan sentään sitä odottanut! :) Kyllä tuli niin hirveää vauhtia juostua tulostaululta autolle kertomaan matkaseuralle uutiset, etten varmaan sellaista spurttia ottanut kummallakaan kisaradalla! :D Palkintojen jaossa tuomari vielä kehui hurjasti kaikkien koirankoulutustaitoja ja etenkin upeasti opetettuja kontakteja, jolloin itse ainakin loistin ylpeydestä soikeana ykköspallilla, kun erityisesti kontaktit olivat nimenomaan tämän voittoratamme suurin ilonaihe.

Toisella radalla kävi heti alkuun vähän kuten olin uumoillutkin. Radan linjat olivat sen verran tiukat, ettei vastakäännöskään riittänyt, joten Hoina ohitteli hyppyjä parissakin kohdassa. Toisella kerralla en enää onnistunut kalastelemaan koiraa takaisin hypyn ohi, joten emme tietenkään saaneet tulosta. Loppuradallakin tuli vielä keppivirhe ja yksi rima alas, mutta päivän toinen positiivinen yllätys tuli kuitenkin tältä radalta: Hoina pystyi pujottelemaan kepit toisella yrittämällä kokonaan loppuun asti, vaikka seuraavana esteenä oli kamalan houkutteleva ja kohtaloksemme kovin usein aiemmin koitunut putki!

Kisoista jäi todella hyvä fiilis, kuten aina tällaisista pikkukisoista jää muutenkin, ja sain taas uutta pontta ilmoitella Hoinaa muihinkin kisoihin. Pääasiassa onnistuin saamaan koiraan kontaktin myös ennen ratoja, ja hieman etäämpänä radasta saatoimme hieman tokoillakin. Ja kuten aina, radan jälkeen tuo hirmumoottorinen peto oli taas kuin säyseä lammas, jota ei olisi voinut enää vähempää kiinnostaa, mitä radalla hänen suorituksensa jälkeen tapahtui. Lisäksi Hoina oli virheistä huolimatta hienosti hallussa radalla ja kisaaminen tuntui hyvältä. Sitähän me juuri tavoittelemme! Mua ei henkilökohtaisesti haittaa, vaikka olisimme viisi vuotta ykkösluokassa, jos vain radoilta saa välillä tällaisia positiivisia adrenaliiniruiskeita! Onhan tuolla sitten tuo Chhaina kasvamassa, joten jätetään ne tasaisen varmat nousunollat sitten sen hoidettaviksi! :D