Koira: Hoina 3v
Paikka: Pyhtää
Tuomari: Elina Hannikainen
Sunnuntaina kävimme Hoinan kanssa kisaamassa kaksi agilityrataa Pyhtäällä. Kuten tismalleen vuosi sitten, tismalleen samalla paikalla, päivän ensimmäisellä radalla ja tismalleen samalla tuloksella (5), voitimme tänäkin vuonna ensimmäisen kilpailun yhdellä keppivirheellä. Radalta jäi aivan mieletön fiilis, kun etenkin puomin kontakti piti ja sen jälkeinen niisto onnistui. Lisäksi tuo yksi keppivirhe oli hyvinkin maltillinen verrattuna viimeaikaisiin kenraaleihimme, jolloin kepit eivät ole ottaneet sujuakseen ollenkaan. Lopussa koira pääsi kyllä vähän karkaamaan väärään suuntaan, kun en halunnut ottaa riskiä rimoilla tekemällä vastakäännöstä.
Tiesin heti radan jälkeen, että parhaimmassa tapauksessa pääsemme ainakin palkintopallille, mutta täytyy kyllä sanoa, että etenkin juuri voitto maistui tässä vaiheessa niiiiiin makealta, enkä ihan sentään sitä odottanut! :) Kyllä tuli niin hirveää vauhtia juostua tulostaululta autolle kertomaan matkaseuralle uutiset, etten varmaan sellaista spurttia ottanut kummallakaan kisaradalla! :D Palkintojen jaossa tuomari vielä kehui hurjasti kaikkien koirankoulutustaitoja ja etenkin upeasti opetettuja kontakteja, jolloin itse ainakin loistin ylpeydestä soikeana ykköspallilla, kun erityisesti kontaktit olivat nimenomaan tämän voittoratamme suurin ilonaihe.
Toisella radalla kävi heti alkuun vähän kuten olin uumoillutkin. Radan linjat olivat sen verran tiukat, ettei vastakäännöskään riittänyt, joten Hoina ohitteli hyppyjä parissakin kohdassa. Toisella kerralla en enää onnistunut kalastelemaan koiraa takaisin hypyn ohi, joten emme tietenkään saaneet tulosta. Loppuradallakin tuli vielä keppivirhe ja yksi rima alas, mutta päivän toinen positiivinen yllätys tuli kuitenkin tältä radalta: Hoina pystyi pujottelemaan kepit toisella yrittämällä kokonaan loppuun asti, vaikka seuraavana esteenä oli kamalan houkutteleva ja kohtaloksemme kovin usein aiemmin koitunut putki!
Kisoista jäi todella hyvä fiilis, kuten aina tällaisista pikkukisoista jää muutenkin, ja sain taas uutta pontta ilmoitella Hoinaa muihinkin kisoihin. Pääasiassa onnistuin saamaan koiraan kontaktin myös ennen ratoja, ja hieman etäämpänä radasta saatoimme hieman tokoillakin. Ja kuten aina, radan jälkeen tuo hirmumoottorinen peto oli taas kuin säyseä lammas, jota ei olisi voinut enää vähempää kiinnostaa, mitä radalla hänen suorituksensa jälkeen tapahtui. Lisäksi Hoina oli virheistä huolimatta hienosti hallussa radalla ja kisaaminen tuntui hyvältä. Sitähän me juuri tavoittelemme! Mua ei henkilökohtaisesti haittaa, vaikka olisimme viisi vuotta ykkösluokassa, jos vain radoilta saa välillä tällaisia positiivisia adrenaliiniruiskeita! Onhan tuolla sitten tuo Chhaina kasvamassa, joten jätetään ne tasaisen varmat nousunollat sitten sen hoidettaviksi! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Skriivaakkin sitten pitkä stoori!