Eilen osallistuimme Hoinan kanssa ensimmäisiin möllikisoihimme. Oikeasti Hoina ei todellakaan ole vielä edes möllikisavalmis, mutta koska viime viikolla treenimme peruuntuivat, lähdimme ihan puhtaasti treenaamaan mölliratoja. Koska Hoinan vauhti on niin mieletön, olen tähän asti tehnyt vain kiemuraratoja, joissa voin pitää Hoinaa hanskassa lähes koko ajan. Tiesin etukäteen, että suorilla Hoina helposti vain juoksee esteiden ohi pelkästä juoksemisen ilosta, joten treenikokemusta suurempia odotuksia meillä ei tosiaankaan ollut.
Osallistuimme yllä olevalle mölliradalle kaksi kertaa, kun kerran oli uusintastartin mahdollisuus, ja samat virheet toistuivat kummallakin kerralla. Ykköshypyn yli Hoina tuli molemmilla yrittämillä, koska se näki jo lähdöstä ainoastaan putken suun. Edes korostetulla ohjauksella toisella yrittämällä se ei hypännyt ensimmäistä estettä. Kun sitten pääsimme matkaan, itselläni vain adrenaliini virtasi, kun saatiin vetää aikamoista haipakkaa. Kahdessa sekunnissa olimme aina jo radan toisessa päässä, ja huumauduin Hoinan tavoin hetkeksi vain siitä vauhdin hekumasta. Ongelmia tuli tietysti vasemmalla olevalla suoralla, esteillä 6-9, kun suoraa pääsi tilanpuutteen vuoksi ohjaamaan vain sisäpuolelta. Magneetit tietysti vetivät Hoinaa sisäradalle niin, että se tuli ensimmäisellä kerralla ainakin pituuden ohi ja upposi putken väärään päähän. Sama vauhtikaaos toistui toisella yrittämällä. Loppusuoralla oli tosiasiassa mölliradalla vain kolme tavallista hyppyä, joista jotkin rimat putosivat jollakin kerralla - en muista enää.
Näiden jälkeen otimme vielä sisuuntuneina osaa kolmannelle, kisaavien radalle, jossa kakkosesteen tilalla olivat kepit ja loppusuoralla tosiaan tuo rengas - muuten järjestys oli sama. Tällä kertaa Hoina hyppäsi ensimmäisen hypyn hienosti ja meni vielä keppien oikeaan väliinkin alussa, mutta useista uusintayrityksistä huolimatta se ei malttanut pujotella avustuksellakaan loppuun saakka. Loppurata olisi periaatteessa mennyt nollana läpi, jollen olisi tehnyt aivan tarpeetonta jarrutusta hypylle 11, jonka rima tuli alas. Nostin itse riman takaisin, hyppyytin Hoinan sen yli, ja jatkoimme loppusuorankin virheittä maaliin.
Kaikilta radoilta tuli siis oletettavastikin hylky, mutta viimeisen radan suhteen olen todella tyytyväinen, sillä siinä sain korjattua mölliratojen virheitä ja huomautettua rimasta. On melko ihmeellistä, miten hyvin Hoina on kuulolla radalla, kun ottaa huomioon, millä kierroksilla se käy omaa vuoroa odottaessaan. Periaatteessa viimeisellä radalla keppejä lukuunottamatta nolla olisi jo ollut mahdollinen - ja viimeiselle radalle päästäessä voitte vain kuvitella, missä sfääreissä Hoina jo liiteli ennen startteja...
Hyvää kisoissa olivat seuraavat asiat:
- Hoina teki, osasi ja näytti joka radalla juuri kaikki ne asiat, jotka sille on opetettu
- kontaktit olivat pomminvarmoja joka kerralla, vaikka etenin itse reippaasti ennen vapautusta
- loppujen lopuksi saimme myös pitkän suoran 6-9 toimimaan (ohjaus vastakädellä)
- se vauhti...on vaarallista mutta myös pirun siistiä, kun saamme homman kuntoon!
- kiihtymisestä huolimatta koiran ohjattavuus ei kärsinyt starttien myötä
- Hoina irtosi (vähän liiankin) mukavasti putkiin
- ei varasteluja lähdöissä!
Treenattavaa:
- ne kepit oikeasti valmiiksi!
- erilaisia treenejä, joissa putki on seuraavana tai ansaesteenä -> malttia!
- suoria, suoria, suoria...
Päivä oli siis hyvinkin opettavainen ja positiivinen, vaikka kyllä siellä paikan päällä tunsi yhden jos toisenkin sääliksi käy tuon hullun omistajaa -katseen. :D Muut bordercolliet olivat ihan rauhassa, kun omani teki kaikkensa päästäkseen radalle ihan joka sekunti. Kyllä me varmaan koko kilpailujen nopein koirakko oltiin, mutta se ei kyllä hirveästi yllätä. Tällaisen tykin ohjaaminen ei ole mitään helppoa hommaa, mutta maltan tuskin odottaa vuoden parin päähän, kun olemme jo oppineet pelaamaan tiiminä yhdessä ja koira on saanut lisää estevarmuutta. Jos tämä riskipeli vaan pitää Hoinan siihen saakka terveenä...
Ps. Vaihdoimme ATT:llä mölliryhmään ja saimme myös avaimen itsenäistä treenailua varten, joten ehkä se tästä lähtee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Skriivaakkin sitten pitkä stoori!