Edistysaskelia

Laji: Agility
Koira: Chhaina 1v ja Hoina 3v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: ATT

Pääsimme eilen vihdoin parin viikon sairasteluni jälkeen agitreeneihin likkojen kanssa. Koska makseja oli vain Hoina ja Chhaina, Hoi teki pelkkiä keppejä ja kontakteja ja Chhaina rataa. Treenit menivät molempien osalta huippuhienosti! :) Chhainan kanssa päätettiin tehdä täst'edespäin aina kouluttajan avulla vauhdikkaampia kontaktiesteitä, sillä Chhai himmailee ja stoppaa liian ylös. Eilisissä treeneissä tuli testattua toimiviksi myös päällejuoksut sekä pimeä putkikulma, kunhan jälkimmäistä pari kertaa palkattiin putken suulle. Kouluttaja kehui kovasti Chhainan kuuliaisuutta - vaikka se on aivan junnu, se toimii kuin ihmisen mieli, olin sitten myöhässä tai ajoissa tai vaikka missä! :D

Tänään kävimme sitten vielä vetämässä keppi- ja rengastreeniä, koska ne ovat Chhainan kanssa ainoat epävarmat esteet. Samalla videoin sitten hieman eilisten treenien päällejuoksuja ja kontaktejakin, vaikka tietysti palkkaajaa mulla ei nyt kontaktin päässä ollut. Kepeillä verkoista neljä oli jo pois sieltä täältä kummaltakin puolelta, eikä koko treeneissä tullut kuin yksi moka kepeillä. Ennen kaikkea olen ylpeä likan renkaan kehityksestä: tämänpäiväisen perusteella uskallan jo alkaa ottaa sitä osana rataa, kun kummaltakin puolelta ohjaaminen ja jarrutkin toimivat. Ainoat virheet tulivat kerran eteen lähetyksessä sekä vinoissa tulokulmissa. Kaiken kaikkiaan olen koiralapseen ihan hirveän tyytyväinen! Lisäksi sen jaksamisen kesto ja vauhti ovat kasvaneet kevään aikana hurjasti. Maltan tuskin odottaa, että saamme kepit valmiiksi, nimittäin silloin kisaradat kutsuvat heti alkusyksystä! :)

Hoinan kanssa treenattiin tänään vain keppejä sekä samalla lailla kontakteilla ohjaajan etenemisen sietoa kuin eilenkin ryhmätreeneissä. Onnistumisprosentti kontakteilla oli täydellinen. Kyllä se näköjään ne ottaa huolella, kun vaan karjuu tarpeeksi lujaa! :) Jos jostain olen ylpeä, niin Hoinan kontakteista. Ainahan olen niistä ylpeä ollut, mutta kun kisoissa olen vapautellut Hoinaa välittömästi kontaktille tulosta, se pysähtyminen ja luvan odottaminen on alkanut unohtua... Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan otin yhden toiston myös kutsumalla, eikä likalla ollut senkään sietämisessä mitään ongelmia. Pitäisi vaan saada sama sietokyky kepeille, ja Hoinankin kanssa voisi taas käydä kokeilemassa kisoja. Harmillisesti vaan se maltti kepeillä on ollut kisoissa aika hakusessa.

Treenien päätteeksi kävimme vielä ihanalla jäähdyttelylenkillä Aurajoen rantapenkereillä. Kävelimme vuoroin hihnassa, vuoroin hölkättiin ja aivan lopuksi päästin likat vielä rauhassa hömpöttelemään oman tahtonsa mukaan, kun ei paikalla näkynyt ristinsielua. Tällaiset vapaapäivät ovat aika tervetulleita jatkossakin! :)

Tokokoe 21.5.-15, Raisio

Laji: Toko
Koira: Hoina 3v
Tuomari: Tiina Heino
Luokka: AVO
Paikka: Raisio

Saimme todella yllättäen koepaikan ihan melkein kotikokeeseen, ja ykköstuloksen toivossa vielä ennen sääntömuutosta otin paikan vastaan. No, kaksi viikkoa ennen koetta olinkin täyspäiväisessä vuodelevossa kauheassa flunssassa ja kuumeessa, joten treeni jäi hyvin vähälle. Kaukokäskyt meillä olivat kaikista epävarmimmat, joten odotin niistä melkein selvää nollaa. Halusin silti lähteä testaamaan liikkeitä koetilanteessa, vaikka saimme tehtyä kenraalitreenit vain kotiolkkarissa. Kaiken muunkin epävarmuuden lisäksi koepaikkakin osoittautui vielä meille - tai Hoinalle - vaikeaksi: läheisellä kentällä oli menossa suojelutreenit, joten niin ihmisten kuin koirienkin ärjyminen sekä pelottavat piiskan sivallukset olivat kiva pikku häiriö taustalla. Avoimen luokan lopussa aivan viereisellä kentällä vielä ammuttiin starttilaukauksiakin, mutta onneksi meidän kokeemme oli silloin jo ohi.

Lienee kuitenkin sanomattakin selvää, että paitsi innokkaana menossa kentälle, Hoina oli myös melkoisen reaktiivisella päällä jo ennen koetta. Se oli kuitenkin niin riemuissaan yhteisestä puuhasta, että olin luottavaisin mielin tekemisen suhteen. Paikkamakuussa lähti pisteitä levottomuudesta, joka ei kuulemma kuitenkaan suoraan ollut reagointia naapurikentän meteliin, mutta varmasti häiriö nimenomaan vaikutti koiran yleisolemukseen. Hoina oli vaihdellut lonkalta toiselle, mitä ei ainakaan tähän asti ole ilmennyt. Sinänsä koira oli tyyni ja siististi sekä lähtiessäni että palatessani.

Yleisesti olen suoritukseemme erittäin tyytyväinen, sillä emme nollanneet yhtäkään liikettä - se oli jo paljon enemmän kuin tavoitteemme! Seuraaminen oli yllättävin, sillä siinä Hoina säpsähteli niin ääniä kuin liikkuriakin, vaikka sinänsä paikka oli ihan ookoo. Seiskaa parempaa en olisi odottanut missään nimessä, mutta kutonen kyllä vähän yllätti - mutta mähän nyt en näekään kaikkea eteenpäin tuijotellessani. :) Jäävissä vähennykset tulivat niin ikään seuraamisosuuksista, kuten Hoinan kanssa on aina ollutkin. Luoksetulossa stoppi oli loistava - vähennys tuli pienestä kolauksesta jalkaani perusasentoon tullessa. Nouto oli hieman liian innokas, ja suureksi yllätyksekseni Hoina myös pomppasi luovutusvaiheessa pois perusasennosta innoissaan, joten loppuasento jäi tekemättä, vaikka kapulan luovutus onnistuikin. Kaukot eivät menneet nollille, mutta ei se kaukanakaan ollut - kolmeen neljästä vaihdosta vaadittiin kaksoiskäsky, mutta yllätykseksi jälleen tavallisesta poiketen tällä kertaa maahanmeno olikin se vaikeampi. Ota nyt sitten tuosta koirasta selvää! :D Lisäksi itselleni tuomarin läheisyys koiran takana oli pieni yllätys, ja koska sitä ei olla harjoiteltu, Hoina otti liikkurista tässäkin häiriötä. Estehyppy olikin sitten onneksi se meidän ylpeytemme!

Suoritus oli todella meidän näköisemme, joskin tietysti häiriöherkkyys nyt oli huomattavasti normaalia kovempi, kun häiriökin oli. Tuomari totesi jo paikkamakuun jälkeen, että tämä koira näkee ja kuulee kaiken. Kokeen jälkeen hän vielä vahvisti omatkin havaintoni siitä, että tietyissä liikkeissä (nouto, luoksetulo ja hyppy) Hoina näyttää aivan erilaiseslta kuin toisissa - vapautuneemmalta ja iloiselta. Muissa ilo olikin sitten vähän piilossa... Se on kumma, mutta ihan oikeasti tuo koira rakastaa tehdä juttuja itsenäisesti aivan selvästi!

Lopulta jouduimme sitten hieman jännittämään, riittivätkö pisteet ykköseen, vaikka epäilin sitä heti. Luulin nähneeni meillä pääasiassa kutosia ja seiskoja sekä yhden vitosenkin, mutta eivät ne pisteet nyt niin huonot sitten olleetkaan! Ykköseen ne eivät silti tosiaan aivan riittäneet - voittoon suureksi ihmetyksekseni kylläkin! Olimme ilmeisesti koko kokeen ainoa kakkostuloskin, joten voitto oli ylivoimainen. Tokokokeen voitosta en ole Hoinan kanssa osannut koskaan haaveillakaan, kun en ole mikään turhan tarkka noiden liikkeiden kanssa, mutta kyllähän opiskelijan budjetti kiittää ruokapalkinnoista! ;) Kakkostulos ei todellakaan harmita, kun kerran nolliakin odotettiin. Josko vielä ennättäisimme jonnekin hieman rauhallisempaan kisapaikkaan koettamaan onneamme kesän aikana...

Paikalla makaaminen: 8
Seuraaminen taluttimetta: 6
Liikkeestä maahanmeno: 9
Luoksetulo: 9
Liikkeestä seisominen: 8
Noutaminen: 7
Kauko-ohjaus: 6
Estehyppy: 10
Kokonaisvaikutus: 7
Yhteensä: 156p. AVO2-tulos, 1. sija

Chhainan ensikosketus hakuun

Laji: Haku
Koira: Chhaina 1v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: Hamina

Viime viikon mökkilomalla olin päättänyt kokeilla kuuluisaa hömppähakuiluamme ensimmäistä kertaa myös Chhainan kanssa. Vasta ensitreenien jälkeen tajusin, että treenit olisi ollut kiva myös videoida, joten toisella treenikerralla otimme kaikki kolme pistoa sitten ihan nauhallekin. Älkää siis ihmetelkö, kun videolla treenit tuntuvat etenevän hieman nopeasti - taustalla oli ensin jo edeltävänä päivänä kolme pistoa, joissa maalimies piiloutui eri paikkoihin ja etäisyyksille koiran nähden! :)

Videolla näkyy siis vasta toisen treenikerran pistot, mutta ensimmäisellä kerralla kaikki otot olivat käytännössä kuin videolla näkyvä ensimmäinen pisto - ainoastaan kolmeen eri paikkaan. Tällä toisella treenikerralla ja yhteensä neljännellä pistolla kokeilimme sitten ensimmäistä kertaa niin, että maalimies piiloutuu Chhainan näkemättä, koska kyllähän koira nyt selvästi jo oli tajunnut, mitä etsimään käskeminen tarkoitti. Aluksi Chhai tietysti kirmasi suoraan edellisen maalimiehen piilolle, josta se varmaan nuuhkutteli vielä palkkahajuja. Se kuitenkin jatkoi etsimistä, mutta kun se alkoi syödä sammalta ja palasti lähtöön aukomaan tulevaa palkkapurkkia, keskeytin sen puuhat ja annoin uuden käskyn. Kuten videolla näkyy, Chhaina meni taas ensin vanhalle piilolle, mutta onneksi heti sen perään se sai selvästi vainun ja pompotteli menemään oikealle piilolle hieman syvemmälle. Olin tästä todella iloinen, koska kaksoiskäskyä lukuunottamatta tehtävää ei tarvinnut helpottaa, ja koira sai varmasti sen tunteen, että kyllä se ukko aina sieltä loppujen lopuksi löytyy.

Viimeinen toisto oli tietysti sitten taas sikäli helpompi, että piiloutuminen tehtiin koiran nähden. Tällä kertaa piiloon menin kuitenkin minä itse ja etenin yli puolet pidemmälle kuin yksikään aiemmista pistoista, eli sikäli vaikeutta taas lisättiin. Lisäksi ennen piiloutumista vaeltelin vielä ristiinrastiin. Chhaina ei tällä kertaa tullut aivan suorassa linjassa piilolle, mikä oli vaeltelun tarkoituskin, vaan kaarsi vähän sivun kautta ja tuli piilolle ns. yläkautta.

Oli ihanaa nähdä likan into tähänkin lajiin, ja tullaan varmasti hömppähakuilemaan jatkossakin - ainakin mökkilomilla. Oikeaa hakuahan emme koskaan tule harrastamaan, koska itseäni ei vielä toistaiseksi ole PK-kärpänen purrut, mutta mahdollisen arjen hyödyllisyyden kannalta tämä taito on kuitenkin kiva opettaa - ja mä itse nautin nähdä koirien tekevän töitä täysin itsenäisesti ja nautiskellen! :)

Tämä merkintä on osa Hurttahuoneen harrastushaastetta. Osallistukaa tekin!

Agikisat 3.5.2015, Pyhtää

Laji: Agility

Koira: Hoina 3v

Paikka: Pyhtää

Tuomari: Elina Hannikainen

Sunnuntaina kävimme Hoinan kanssa kisaamassa kaksi agilityrataa Pyhtäällä. Kuten tismalleen vuosi sitten, tismalleen samalla paikalla, päivän ensimmäisellä radalla ja tismalleen samalla tuloksella (5), voitimme tänäkin vuonna ensimmäisen kilpailun yhdellä keppivirheellä. Radalta jäi aivan mieletön fiilis, kun etenkin puomin kontakti piti ja sen jälkeinen niisto onnistui. Lisäksi tuo yksi keppivirhe oli hyvinkin maltillinen verrattuna viimeaikaisiin kenraaleihimme, jolloin kepit eivät ole ottaneet sujuakseen ollenkaan. Lopussa koira pääsi kyllä vähän karkaamaan väärään suuntaan, kun en halunnut ottaa riskiä rimoilla tekemällä vastakäännöstä.

Tiesin heti radan jälkeen, että parhaimmassa tapauksessa pääsemme ainakin palkintopallille, mutta täytyy kyllä sanoa, että etenkin juuri voitto maistui tässä vaiheessa niiiiiin makealta, enkä ihan sentään sitä odottanut! :) Kyllä tuli niin hirveää vauhtia juostua tulostaululta autolle kertomaan matkaseuralle uutiset, etten varmaan sellaista spurttia ottanut kummallakaan kisaradalla! :D Palkintojen jaossa tuomari vielä kehui hurjasti kaikkien koirankoulutustaitoja ja etenkin upeasti opetettuja kontakteja, jolloin itse ainakin loistin ylpeydestä soikeana ykköspallilla, kun erityisesti kontaktit olivat nimenomaan tämän voittoratamme suurin ilonaihe.

Toisella radalla kävi heti alkuun vähän kuten olin uumoillutkin. Radan linjat olivat sen verran tiukat, ettei vastakäännöskään riittänyt, joten Hoina ohitteli hyppyjä parissakin kohdassa. Toisella kerralla en enää onnistunut kalastelemaan koiraa takaisin hypyn ohi, joten emme tietenkään saaneet tulosta. Loppuradallakin tuli vielä keppivirhe ja yksi rima alas, mutta päivän toinen positiivinen yllätys tuli kuitenkin tältä radalta: Hoina pystyi pujottelemaan kepit toisella yrittämällä kokonaan loppuun asti, vaikka seuraavana esteenä oli kamalan houkutteleva ja kohtaloksemme kovin usein aiemmin koitunut putki!

Kisoista jäi todella hyvä fiilis, kuten aina tällaisista pikkukisoista jää muutenkin, ja sain taas uutta pontta ilmoitella Hoinaa muihinkin kisoihin. Pääasiassa onnistuin saamaan koiraan kontaktin myös ennen ratoja, ja hieman etäämpänä radasta saatoimme hieman tokoillakin. Ja kuten aina, radan jälkeen tuo hirmumoottorinen peto oli taas kuin säyseä lammas, jota ei olisi voinut enää vähempää kiinnostaa, mitä radalla hänen suorituksensa jälkeen tapahtui. Lisäksi Hoina oli virheistä huolimatta hienosti hallussa radalla ja kisaaminen tuntui hyvältä. Sitähän me juuri tavoittelemme! Mua ei henkilökohtaisesti haittaa, vaikka olisimme viisi vuotta ykkösluokassa, jos vain radoilta saa välillä tällaisia positiivisia adrenaliiniruiskeita! Onhan tuolla sitten tuo Chhaina kasvamassa, joten jätetään ne tasaisen varmat nousunollat sitten sen hoidettaviksi! :D

"Loviisan treenileiri" osa ||

Laji: Frisbee ja toko
Koira: Hoina 2,5v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: Loviisa

Sunnuntaina jatkoimme tosiaan vielä ennen takaisin kotiin lähtöä tätä harrastustentäyteistä viikoloppuamme Hoinan kanssa. Aamulla heittelin likalle ensin pihassa muutamia 5-10m pituusheittoja frisbeillä. Kokeiltiin ja onnistuttiin myös selän takaa ja jalan alta heitoissa - vahinko vain, etten ehtinyt saada ketään videoimaan näitä.

Viikko sitten keskiviikkona kävin Turussa luennolla koskien uusia tokosääntöjä, ja niinpä olin päättänyt, että vielä ennen kotimatkaa meidän on ehdittävä käydä hyödyntämässä tyhjä treenikenttä myös tokoiluun. Yrityksistä huolimatta en ole saanut Hoinaa mihinkään tokokokeeseen enää ennen töiden alkua, joten avoimen korkkaus jäänee hamaan uuteen tokoaikakauteen ja uusiin suoritusohjeisiin. Ihan hyvä sinänsä, sillä kaukokäskyissä oltaisiin joka tapauksessa lähes varmoja nollaajia. Niipä nytkin vahvistin kaukokäskyjen istumaan nousua, joka on Hoinalla äärettömän junnaava eli koira ei vaan nouse vaikka selvästi tietää, että sen pitäisi niin tehdä. Ensiavuksi tehtiin eräänlaista salamatreeniä, eli peruutin koira vähän matkan päässä itsestäni, käskin sen maahan ja sieltä ylös, mistä heti vapautus ja palkka. Kun näitä toisteltiin muutaman kerran, ne alkoivat onnistua jo viidenkin metrin päästä.

Kaukojen lisäksi sain videolle meidän ensimmäistä kertaa kokeillun merkin kierron sekä uuden avoimen luokan ruudun. Videot huijaavat sen verran, että ne näyttävät äärimmäisen onnistuneet versiot kummastakin. Toistoihin videoiden ulkopuolella sen sijaan mahtui sekä merkin noutamista ja sillä leikkimistä että ruutuun juoksemista mutta koiran kiertämistä pysäytyskäskystä sen oikeasta reunasta ulos. Näistä kyllä korjauspyynnöllä sain koiran takaisin ruutuun, mutta näitä ei saisi montaa kyllä tulla. Selvästikään Hoina ei siis osaa bongata ruudun tötsiä vaan käytännössä menee ruutuun vain muistikuvanaan siellä tai sen takana edellisillä toistoilla ollut lelu.

Itselläni alkaa ensi tiistaina parin viikon mittainen loma, jonka aikana olisi tarkoitus treenata niin paljon kuin sielu sietää. Hallille pitäisi ajaa useammin treenailemaan Chhainan keppejä ja rengasta, ja kummankin likan kanssa pitäisi tokoilla ihan suunnitelmallisesti ainakin pari kertaa viikossa. Lisäksi lomasuunnitelmiin kuuluvat alustavasti parit agilitykisat Hoinan kanssa, mutta ilmoittautumisia en ole vielä lähettänyt minnekään.

"Loviisan-treenileiri" osa |

Laji: Haku ja agility
Koira: Hoina 2,5v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: Loviisa

Vitsit! Meillä on ollut Hoinan kanssa aivan mieletön "Loviisan-leiri"! Lähdettiin Hoinan kanssa kaksin käymään vanhemmillani Loviisassa, koska Chhainalla on juoksut, ja Nelson on leikkauksen jälkeenkin ottanut stressiä juoksuisista koirista talossa. Koska viikonlopulle ei ollut mitään muita suunnitelmia, sovin vanhojen treenikamujen kanssa yhdet agilityn kimppatreenit, ja loput treenit vedimme itseksemme tai avustajien kanssa. Hauista ja tokoista sain otettua hieman videotakin! Nyt kirjoitan kuitenkin vain lauantain hauista ja agilityistä.

Suunnittelin oikeastaan jo koko menneen viikon hömppähakutreenejämme. Hyvän arkiviikon jälkeen teki mieli antaa Hoinalle oikein sen mielitekemistä, joten laji oli aika selvä. Koska meistä ei koskaan aitoja hakuilijoita tule, mietin, miten voisimme treenata hakua niin, että koiran taitoa voisi mahdollisesti joskus hyödyntää tositilanteessa. Niinpä päädyin self service -ilmaisuun ja kävin ostamassa pillin, jonka Hoina saa viedä kadonneelle. Tajusin tosin aika pian, että sehän toki vaatii, että kadonnut on siinä kunnossa, että pystyy viheltämään, mutta menköön nyt toistaiseksi näillä kaksi kertaa vuodessa -treenikerroilla.

Lähdimme metsään yhdentoista maissa ja selvisimme takaisin kotiin puolessa tunnissa. Metsään painuivat siis yhtä aikaa siskoni ja hänen poikaystävänsä, joista siskoni löytyi melko helposti - reilussa minuutissa. Poikakaveri saikin sitten odotella hetken, sillä hän oli edennyt rohkeammin sivusuunnassa, ja Hoina on aina tavannut etsiä vain yhdeltä puolelta ja ignoorata toisen. Pari kertaa Hoi joutuikin käymään kysymässä apua monen minuutin etsimisen jälkeen, ja siitä näki, että se oli jo aivan piipussa siinä vaiheessa. Siirryttiin sitten siskon kanssa polulla sivusuunnassa antamaan painetta oikeaan kulmaan ja rohkaistiin jatkamaan etsintöjä. Fiilis olikin mieletön, kun sitten vihdoin näin Hoinan löytävän selvästi uuden innon, ja pian sitten pilli soikin! :)

Videolla pisto 1 ja pisto 2 sekä lähettäjän että maalimiehen näkökulmasta

Illaksi sain tosiaan koottua mielettömän ison porukan tuttuja ja vähän tuntemattomampiakin aksaajia treenaamaan. Suunnittelin ykkösluokan radan, johon yhdistelin paloja meidän kisaradoilta. Erityisesti halusin kuitenkin treenata taas keppejä radassa, kun ne ovat viime aikoina olleet se ainoa juttu, joka radalla on prakannut. Onneksi koutsimme Tiina keksi jo alkuviikon ryhmätreeneissä Turussa, että Hoina hyötyy suuresti mun kepkepkepityksestä koko pujottelun ajan, ja niin se vain toimi näissäkin treeneissä! Ilmeisesti pälätykseni saa siis Hoin pysymään rytmissä paremmin. Lisäksi palkkasin kontakteja, koska Hoina kyllä otti ne kaikki hienosti mutta varasti niiltä heti. Se on selvä, kun olen viime aikoina vapauttanut sen suoraan vauhdista. Sain siis hyvin palkkailtua oikeita juttuja, ja lisäksi saatiin vanhoilta treenikamuilta paljon hyvää palautetta siitä, miten paljon paremmin Hoina on hanskassa ja miten paljon "rauhallisempi" tai kuuliaisempi se on. Se oli erityisen mukavaa kuultavaa! Vähän harmittaakin, kun erityisesti loppuradan siistit ratapätkät eivät tulleet videolle!

Jatkan lopuista treenailuista myöhemmin tällä viikolla, ettei tämä postaus veny tämän pidemmäksi. Nautitaan ja venytetään tekstiä nyt, kun on kerrankin kunnolla treenimateriaalia! :)

Koosteita

Laji: Agility ja toko
Koira: Chhaina 1v ja Hoina 2,5v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: ATT

Teen nyt tähän pikaisen koosteen Chhainan agilityistä ja Hoinan tokoista, joista ensiksi mainitusta on mukaan liittää vielä videokin. Olen nyt aivan kuolettavan tylsä ja teen lievästi lukijaystävällisyydestä tinkien vain huomiolistan itselleni ranskalaisilla viivoilla. Sorry! :)

Chhaina

• tulee maksirimojen ali, jos palkka näkyvissä tai palkkakäsi on liian alhaalla
• tarvitsee paljon vahvistusta renkaalle: ei jotenkin vaan tunnu äkkäävän ideaa
• pituutta ja muuria ensi treeneissä eri kulmista ja eri nopeuksilla
• keinulla pitäisi saada juoksemaan päähän asti
• jos palkkaaja mukana, paljon eteenlähetyksiä niin, etten mene itse mukana
• eri tekniikkojen kokeilu uusilla korkeuksilla
• keppien lähtökulmissa alkaa jo näkyä oma-aloitteisuutta -> pitkät kepit pikku hiljaa
• perustaidot hyvät, nyt vaan tekniikkaa ja varmuutta kaikkea vahvistamalla!

Hoina

• seuraamiseen taas kaikki kikat käyttöön edistämisen estämiseksi, itse täysin eleetön!
• paljon piilopaikkamakuuta pitkänä ja eri paikoissa jonkun valvojan kanssa
• maahanmenojen takaisintuloissa nousee liian herkästi, paljon vahvistusta
• superkaukot, paljon vahvistamista, koska tällä hetkellä nämä yhtäkkiä parhaimmistoa!
• superluoksetulo ja stoppi, mutta silti hyviä toistoja ja palkkauksia lisää
• avoimen hyppyä oikealla esteellä, missäköhän ihmeessä pääsisi kokeilemaan taas?
• noutoa pitkästä aikaa, unohtui ottaa tänään
• vähintään pari kertaa viikossa oikeasti suunnitelmallisia treenejä!