Chhainan ensimmäiset agilitykilpailut 29.8.2015, Lieto

Laji: Agility
Koira: Chhaina 1,5v
Tuomari: Petteri Kerminen ja Arto Laitinen
Paikka: Lieto

Tänään mun lapsukaisesta tuli virallisesti agilitykoira. Sillä on kisakirja ja kaikkea. Mittauksessa tuomari hämmästytti mua kysymällä: "Et oo sitte ajatellu laihduttaa koiraas?" Silmäni olivat takuulla lautasen kokoiset, kun vastasin kysyvästi kieltävästi. "En mäkään laihduttais," totesi tuomari ja kirjasi Chhainan maksiksi.

Koska takana on turkasen pitkä päivä ja haluaisin vain nukkua, kommentoin ratoja vain muutamalla virkkeellä. Ensimmäinen rata oli tosi mukavannäköinen, mutta kohtaloksemme koituivat kuitenkin muurin huono hyppylinja suoraan putken väärään päähän, lentokeinu ja keppivirhe. Chhainan vauhti oli kuitenkin super ja, Annun sanoin, Chhaina ei loppujen lopuksi paljon tule Hoinalle häviämään vauhdissa, koska Chhaina ei kerää ylimääräisiä kaarroksia.

Toinen rata oli mielestäni näennäisesti vaikeampi, mutta oikeasti se kosahti ainoastaan omaan hitauteeni: en ollut ajatellutkaan voivani olla keppejä edeltävässä persjätössä myöhässä, mutta niin vain tapahtui! On aika somaa, miten Chhaina komentaa mua kummallakin radalla virheellisestä ohjauksesta ruffilla. :) Keppikulma oli Chhainalle helpompi tällä radalla, joten mua todella harmittaa, etten nähnyt, olisiko Chhaina tehnyt sisäänmenon oikein, jos en olisi seissyt sen juoksulinjalla putken jälkeen. Muutenhan tuo olisi ollut kaunis nollarata. Ensi sunnuntaina uusi yritys Lohjalla! Ps. Tuomareille plussaa siitä, että antoivat tehdä kontaktin uusimisen jälkeen radan loppuun. Treenaamisen kieltämisen ymmärrän mutten sitä, miksi putken tai jonkin hypyn voi uusia kolmesti mutta keinua ei kertaakaan vain, koska silloin se on "treenaamista".

Topteam-valintapäivään palaan vasta huomenissa. Fiilis päivän jälkeen on ristiriitainen mutta loppua kohti parempi. Mokattiin ihan täpöllä mutta myös onnistuttiin joissakin asioissa.

Valmistautumisia

Laji: Agility
Koira: Chhaina 1,5v ja Hoina 3v
Paikka: ATT
Vetäjä: Omatoimitreeni

Alkuviikosta tuulettelin mielettömän hyvin menneitä agitreenejä Hoinan kanssa, ja nyt tänä aamuna kävimme vielä koko porukalla valmistautumassa lauantain koitoksiin: Chhainan kisauran avaukseen ja Hoinan Topteam-näyttöpäivään. Hoina on ainakin parhaassa mahdollisessa kunnossa näyttöpäivää ajatellen, ja onnistumisprosentti kepeillä ja kontakteilla on viime aikoina ollut suurin pitkään aikaan. Chhainan kanssa kontaktiosaaminen on vieläkin vähän niin ja näin, mutta kyllä noilla nyt kisat menee. Lisäksi tänään testattiin Chhainan kanssa vielä rengas, pituus ja kepit, ja kaikki menivät ihan hyvin. Seuraavia kuulumisia tullee siis lauantai-iltana. Pitäkää meille peukkuja! :)

Voiton puolella

Pääsimme vihdoin viime viikolla kynnyksen yli: Chhaina osaa kepit verkoitta. Yhä tulee virheitä, jos vedätän liikaa tai jään itse hurjan paljon jälkeen, mutta siksi käytämmekin verkkoja yhä häiriöiden sietämisen harjoitteluun. Nyt ei kuitenkaan ole enää mitään varsinaista estettä kisaamisen aloittamiselle kisaiän täyttyessä!

Viime aikoina on testattu myös maksikokoisina okseri, pituus, muuri ja rengas useaan otteeseen osana rataa, ja kaikki ovat olleet hallussa. Nyt meillä on siis ihanasti vajaat puolitoista kuukautta aikaa hioa keppejä ja kontakteja paremmiksi ennen kisaamisen aloittamista - kontakteilla kun Chhaina ei hakeudu aivan haluamallani tavalla loppuasentoon. Joka tapauksessa - ellei mitään hälyttävää tapahdu ennen elokuun loppua - me saatamme ottaa ensimmäiset viralliset starttimme vielä elokuun puolella! Likkaan on tullut hirveästi lisää draiviakin: hallilla se sinkoilee innoissaan sinne tänne ennen treenin aloittamista ja haukkuu kuin mies!

Hoinan kanssa vietimme viikonlopun Raumalla Agipitseissä, joista kotiintuomisina oli kolme hylkyä ja yksi kymppi. Kaksi rataa neljästä olivat melkein vaikeampia kuin jotkin kolmosten radat ovat meillä Finan kanssa muutama vuosi sitten olleet, joten niillä keskityin alusta asti vain siihen, ettei tykki-Hoina telo itseään. Kahdella muulla radalla meno ja fiilis olikin sitten ihan hyvää, kun radat todella olivat ykkösluokan tasoisia, mutta harmillisesti toiselta tuli eilen kepeiltä ja yhden hypyn ohittamisesta virheet ja tänään toiselta yksi ylimääräinen hyppy, kun kerrankin kepit onnistuivat!

Välillä olen kyllä miettinyt, että jos joskus saamme sen nollan, niin siitä on ehtinyt kasvaa jo aika kallis nolla siihen mennessä. :D Lotossakin lienisi suurempi todennäköisyys voittaa... :D No, ehkä meillä ei ollut muutenkaan onni ihan matkassa, kun jouduttiin starttaamaan joka radalla ensimmäisenä, mikä tietysti saattoi Hoinan kivoille kierroksille sen odotellessa rataantutustumisen ajan puussa kiinni tai sisäänheittäjän käsipuolessa. Muutamia hienoja pätkiä siellä taas oli, ja kyllä sen hulluus aina jotenkin noteerataan yleisössäkin. Seuraaviin kisastartteihin kuitenkin luultavimmin lähtee jo Chhaina, ja Hoinan kanssa treenataan keppejä niin, että vaikka se tulisi millä vauhdilla niille, niin ne on tehtävä oikein - niiltä kun ylivoimaisesti suurin osa kielloistamme tulee. Chhaina ainakin on jo paljon kisavalmiimpi kuin Hoina vieläkään, kun tuollakin kisoissa ajattelin useamman kerran, että kunpa vain mulla olisi Chhaina Hoinan sijaan starttaamassa, kun se kyllä handlaisi tällaisenkin radan!

Sukukokous

Laji: Esineruutu
Koira: Hoina 3v ja Chhaina 1v
Paikka: Lempäälä
Vetäjä: Kimppatreenit

Eilen vietimme koko päivän Päkäpaimenten pentutapaamisessa Lempäälässä, jossa samassa pihassa juoksenteli laskujeni mukaan parhaimmillaan 14 bordercollieta. Aamulla kävimme kuitenkin ennen pihahöntsäilyjä tekemässä esineruututreenit läheisessä metsässä. Hoinalle metsään vietiin sen nähden kaksi vierasta esinettä ja yksi oma lelu yksitellen. Mehän ollaan treenattu esineiden - lähinnä hanskan, kännykän tai kovan kakkapussitelineen etsimistä metsästä - mutta vain omaksi iloksi ja käytännön hyödyn kannalta. Siksi en ole koskaan tallannut alueelle rajoja vaan ainoastaan kävellyt sikinsokin metsässä suunnilleen saman kokoisella alueella kuin eilenkin treenattiin. Lisäksi olen aina tietoisesti pudottanut esineen omalle kulkuväylälleni, joten koira on etsinyt sitä jäljeltä. Se näkyi tänään!

Tällä kertaa esine siis heitettiin pois jäljeltä, ja voi, miten Hoina tutkikin kuuliaisesti jälkiä muttei tohtinut hevin niiltä poiketa. Ensimmäinen löytyi kuitenkin vielä melko nopeasti, kun Hoina vaan tajusi lähteä tallatuilta jäljiltä. Toinen kesti kauemmin, mutta senkin Hoina löysi ilman apuja. Viimeisen oli tarkoitus olla helppo ja se tehtiin vielä Hoinan omalla lelulla, mutta sillä kertaa Hoina ei lähtenyt poikkeamaan jäljiltä vaan tuli lopulta kysymään apuja, jolloin etenimme puolivälin merkille, ja uuden lähetyksen jälkeen pois jäljiltä Hoina löysikin lelun heti.

Hoinan veli Lieska, sisko Pro, äiti Roihu, Hoina ja veli Urho.

Vain Jösta-isä puuttuu kuvasta. Kuva © Katri Pietilä

Chhaina ei ollut koskaan etsinyt metsästä yhtikäs mitään muuta kuin pari kertaa ihmistä helpoista paikoista, joten opastin tekemään sille todella helpot toistot. Ehdotin omaa lelua, jota likalla olisi ehkä motivaatiota ilmaista ja nostaakin sen löytäessään, mutta muut olivat sitä mieltä, että vieraat esineet vaan heti kehiin! Niinpä leikitin ensin likkaa jollakin Skinneez-räsyllä, ja sitten Chhain veljen omistaja Maarit vei lelun mennessään melko lähelle, heilutti sitä ja heitti pois. Lähetin Chhainan, ja se tajusi heti, mistä on kyse - ainut vaan, että se lähti hyvin rohkeasti irtoamaan takarajallekin saakka ja löysi lelun vasta takaisinpäin palatessaan. Toisen esineen, pienen lapasen, Maarit veikin sitten jo kauemmas, kun näki, että Chhaina uskaltaa lähteä pidemmällekin, ja kyllä juniorista heti näki, kun se sai vainun. Kolmaskin esine meni aika taakse ja löytyi ilman apuja hienosti.

En oikeastaan ollut uskoa silmiäni, miten hienosti Chhaina löysikin esineet ja miten se tiesi heti ne nostaa ja juoksuttaa mulle saakka! Se kun ei aina nappaa hallissa kaikkia lelujaankaan heiton jälkeen vaan tappohypyn jälkeen jää lelun luo odottelemaan. Tässä myös näki, miten paljon treenaamattomuudesta oli esineruudussa apua - Hoina etsi opetetusti jäljeltä, kun taas Chhaina ei fiksoitunut vain tallattuihin alueisiin. Hoina saakin kyllä jatkaa jäljeltä etsimistä, sillä emme me koskaan tule oikeita esineruutuja tekemään vaan nimenomaan korkeintaan omaksi iloksi tai käytännön tilanteissa hyödyntämään.

Chhainan veli Chico, Chhaina, sisko Keno, äiti Priima, siskot Bingo ja Kikka sekä veli Jokru.
Vain Halo-veli ja Kuje-iskä puuttuvat kuvasta. Kuva © Katri Pietilä

Muutaman tunnin metsässä oleilun jälkeen menimme sitten takaisin Miikulle nauttimaan ihanista itse tehdyistä pitsoista, mehusta, jäätelöstä ja muista herkuista, ja vielä ennen lähtöäni Miikku otti perheistä hienot potretit. Muut menivät kaiketi vielä lähtömme jälkeen tekemään pellolle jälkeä, mutta itse käväisin vielä kotimatkalla mummun luona, joten me jäimme loppuillan kemuista pois. Ei kai tarvitsisi edes mainita, että päivä oli aivan mainio! Kiitos vaan Miikulle ja kaikille sisarusten kiikuttajille, että päästiin teitä kaikkia näkemään! :)

BC-tokot Hämeenlinnassa

Laji: Toko
Koira: Hoina 3v ja Chhaina 1v
Vetäjä: Omatoimitreenit kimpassa
Paikka: Hämeenlinna

Käytiin tuossa keskiviikkona yhden yön Lempäälän- ja Hämeenlinnan-reissun yhteydessä Sussun ja Linkin kanssa tokoilemassa. Mulla oli aikomus katsoa etukäteen muistiinpanoistani, mitä sinne uusiin voittajan liikkeisiin kuuluikaan, mutta koska lähdinkin reissuun ihan extempore jo tiistaiaamuna, se sitten jäi. Niinpä tehtiin Hoinan kanssa parissa erässä kaikkea pikkukivaa kuten ruutua, ohjatun erotteluita, luoksetuloa ja avoimen kaukoja.

Ohjatun erottelut menivät hyvin, jahka likka vaan muisti, mistä on kysymys. Olen vielä tehnyt niin, että Hoina on kahden kapulan välissä, eli syvyystreeniä voisi pikkuhiljaa alkaa tehdä. Aluksi kokeilimme sitä, mutta Hoi ei hoksannut kapuloita, joten helpotin sitten. Sarjana siis tein oikea-vasen-vasen-oikea, joista parin otin ihan perusasentoon asti ja toisista palkkasin ihan vain nostosta ja kohti tuonnista.

Kaikki kuvat © Sussu Inkiläinen

Luoksetulossa teimme yhden avoimen kisanomaisen suorituksen, ja sen jälkeen teimme ensimmäistä kertaa hieman pohjia luoksetulon maahanmenoon. Aluksi Hoina meinasi vaan kovasti seistä tai istua, mutta muutaman toiston jälkeen se hoksasi mennä nopeasti maahan. Tätä tein niin, että peruutin itse ja käskin Hoinan tulemaan itseäni kohti, ja sitten jossakin vaiheessa käskin koiran maahan. Etäisyys ja vauhti siis olivat varsin alkeistasolla, kun ei olla tuota maahanmenoa koskaan tehty luoksariin.

Kaukot menivät ihan hyvin: ne eivät olleet nopeat, mutta yksikään vaihto ei vaatinut kaksoiskäskyä! Aluksi palkkasin heti ensimmäisestä noususta, mutta toisella kerralla teetin sitten kuusikin vaihtoa ja palkkasin vasta sitten. Hyvin toimi. Nyt vaan pitää alkaa jumppailla kotona niitä seisomisia mukaan, koska niitä emme ole tehneet vielä ollenkaan... Jäiks.

Ruutua tehtiin pari kertaa näyttöruutuna ilman palkkaa perillä. Ensimmäisellä loistava uppoaminen melko keskelle ruutua ja hieno stoppi. Kävelin sitten ruutuun koiraa kehuen, ja leikimme ruudussa. Toisella yrittämällä en käynyt enää ruudussa erikseen ennen. Mitään ongelmaa ei uppoamisessa ollut tälläkään kertaa, mutta ruudun takana tepasteli varisherra - ja liekö sen vuoksi Hoina meni ensin takalinjan yli. Lähemmäs kutsumalla sain kuitenkin likan takaisin ruutuun ja stopattua, joskin liian eteen. Kaikesta huolimatta nämä olivat kokonaisuutena varmaan parhaat ruututreenimme koskaan!

Tunnaria olisin halunnut kokeilla, mutta kapuloita ei ollut tullut mukaan, joten se jäi toiseen kertaan. Lopuksi näytimme sitten treenikavereille kamalaa seuraamistamme, ja tällä kertaa se oli vielä normaaliakin kamalampaa! Hoina lähti seuraamisesta haahuilemaan ihan omiaan parikin kertaa. Luulen, että ainakin siellä täällä kentällä olevat tötsät hämmensivät sitä, koska ne häiritsivät myös ohjatun treenissä - Hoina kun meinasi noutaa merkin... Täytyy siis ripotella niitä jatkossakin! En kuitenkaan jaksanut alkaa nillittää seuraamisen suhteen, joten tehtiin lopuksi namiavulla parin askeleen hyvä toisto ja jätettiin homma siihen.

Chhainan kanssa olin valmistautunut vain hömpöttelemään, koska se on niiiiin alkeissa - ja aina niissä pysyykin tätä vauhtia... No, tehtiin me loppujen lopuksi kaksi luoksetuloa, joista toiseen saimme mukaan jopa hienon sivulletulon! Lisäksi vauhti oli pikkulikalla tänään ihan hyvä. Noutoakin taas yritettiin säheltää, mutta kun se todellakin meni taas sähläykseksi, pantiin kapula pois. Pääsi likalta siinä pari hautakin, kun ei tajunnut, miksi minä pitelin puupalikkaa sen naaman edessä... Siitä seurasi sitten hetkeksi koiran vaihto, sillä noita haukkuja en todellakaan halua tokoon!

Tauon jälkeen likka pääsi seuraamaan namiavulla ja tekikin ihan superhienosti töitä! Tässä on vihdoin koira, jolle ehkä voin saada katsekontaktinkin hommaan mukaan! :D Vähän Chhaina painoi mua vasten, joten täytyy varoa palkkaamasta sitä ihan niin liki itseä. Uuden alokkaan kaukoja tehtiin myös muutama toisto. Chhaina nousee todella ryhdikkäästi, mutta edelleen maahanmenokäskyä odotellessa se alkaa jo innosta liikkua tai tarjoaa maahanmenoa itse. Nämä täytyy siis ottaa sisätreenaukseen ja kasvattaa vaihtojen kestoa hallitusti. Lisäksi teimme mielestäni todella hienot liikkeestä maahanmenon ja seisomisen, joskin palatessani Chhaina vielä tuppaa yrittämään ennakoivaa ylös nousemista makuuasennosta. Käskin vain likan takaisin maahan ja palkkailin sinne, kiertelin sen ympäri ja muuten annoin sen vaan harjoitella malttia siihen maassa pysymiseen. Lopuksi teimme yksin vielä vähän paikkamakuuta, jossa aluksi oli levotonta ja kerran likka karkasikin - varmaan, koska samana ja edellisenä päivänä pellolla juoksuttaessamme nimenomaan juoksutimme koiria makuuasennosta kutsumalla - mutta toisella yrittämällä oli jo melkein minuutinkin putkeen ihan rauhassa.

Treeneistä jäi kaikin puolin positiivisin fiilis pitkään aikaan! Hoinan kanssa on jopa pieni hinku alkaa harjoitella voittajan liikkeitä, ja koska Chhainakin vilautteli pientä kehittymistä vauvatokoissaan, taidan alkaa senkin kanssa hioa liikkeitä kasaan ainaisen hömpöttelyn sijaan. Kiitos vaan innostavasta seurasta ja kuvista treenikamuillemme! :)

Tokokoe 11.6.2015, Masku

Laji: Toko
Koira: Hoina 3v
Tuomari: Ilkka Stén
Luokka: AVO
Paikka: Masku

Eilen koitti sitten vihdoin toisen yrityksemme vuoro tokon avoimessa luokassa - tällä kertaa Maskussa samalla kentällä, jolla olemme viime talvena käyneet pariin otteeseen bongailemassa revontulia keskellä yötä. :D Ennen koetta Hoina kävi todella kierroksilla, ja koska jäimme juuri paikkamakuun ensimmäisestä erästä pois odottelemaan seuraavaa, Hoina sai vain lisää buustia, kun ei päässytkään kehään, vaikka olimme jo sinne olleet menossa. Niinpä se läähätti, piippasi ja jopa pari kertaa uffaili ennen toista paikkamakuuerää, ja ehdin jo ajatella, että homma prakaisi siihen. En todellakaan halunnut paikkamakuuseen samaa piippailua.

No, paikkamakuu olikin sitten mennyt ihan siivosti ja hiljaa, mutta kun palasimme koirien viereen, Hoina ennakoi istumisen. Sitä vähän odotinkin, ja oli oikeastaan ihme, ettei se viime kokeessa tätä tehnyt, kun oli niin herkillä.

Seuraaminen oli tällä kertaa huomattavasti parempaa kuin viimeksi. Vähän Hoina edisti, eikä se ole vieläkään hienossa katsekontaktissa. Lisäksi yksi perusasento pysähdyksessä jäi tekemättä tai tapahtui pitkällä viiveellä, en muista. Liikkeestä maahanmenossa seuraamisosuus oli jälleen aika kamala. Hoina ennemmin köpötteli vierellä kuin seurasi. Lisäksi se vaati kaksoiskäskyn, koska ensimmäisestä käskystä se vain pysähtyi seisomaan. Onneksi se meni sentään toisella!

Luoksetulo oli mielestäni ihan normaali Hoinan luoksetulo. Stoppi oli ihan hyvä ja mielestäni merkin kohdalla, mutta sivulletulossa Hoina oli taas innokas ja hieman tölväisi jalkaani. Liikkeestä seisominen oli taas hieno, jollei lasketa keljua seuraamista.

Nouto olikin sitten päivän yllättäjä - eikä hyvällä tavalla! Olen pitänyt sitä meidän yhtenä parhaimpana liikkeenä, ja nyt se on ollut heikko kummassakin kokeessa. Juuri ennen ja heti kokeen jälkeen toiminut liike prakasi aika pahasti, kun Hoina meni kapulalle innoissaan, otti kiinni kapulan pääpalikasta, riiputti sitä pääasiassa luokseni mutta hypähteli ja vähän urahteli (=leikki) sillä tullessaan. Kielsin sitä ja käskin tehdä uudelleen, jolloin se vielä hypähti kerran mutta pudotti sitten kapulan, otti oikein kiinni ja sentään palautti viereen - joskin todella vinoon perusasentoon. Vähän tuli sellainen huhheijjaa-fiilis siinä kohtaa...

Kauko-ohjauksen pisteet olivat sitten onneksi positiivisessa mielessä päivän yllättäjä: Hoina vaati vain ensimmäisessä nousussa kaksoiskäskyn, koska vilkaisi juuri ensimmäisen käskyn aikaan muualle. Nousut olivat kylläkin vajaita ja kyyryjä, mutta ilmeisesti niistä ei juuri rokotettu tällä kertaa. Vaihdot vaan tuntuivat tällä kertaa hurrrrjan pitkiltä!

Estehypystä saimme tälläkin kertaa hienon kympin ja kokonaisvaikutelmasta jopa ysin, mistä yllätyin ja ilahduin todella, sillä omasta mielestäni tämä koe meni paljon huonommin kuin edellinen. Tämä suoritus oli ainakin paljon rikkonaisempi: viimeksi kaikki paitsi kaukot toimivat hienosti ja ensimmäisellä käskyllä. Ainoastaan koiran mielentila ja säpsähtely veivät silloin pisteitä. Tänään tuli sitten enemmän ihan liikkeissä epäonnistumisia. Kokeen jälkeen heti nauroinkin Hoinalle, että kyllähän taas panit homman jännäksi, kun en yhtään osannut sanoa, riittäisivätkö pisteet ykköseen tälläkään kertaa. Alle pistetaulukkoon laitoinkin vertauskohteeksi edellisen kokeen pisteet, ja aika tasaväkisesti siellä on pisteitä tullut lisää ja vähentynyt suhteessa viime kokeeseen. Onneksi pisteet nousivat juuri oikeissa liikkeissä! :)

Yhtä kaikki pisteitä tuli tällä kertaa tarpeeksi paitsi ykköstulokseen, myös jälleen luokkavoittoon - ja sekös tuntui hienolta, kun koirakoita oli luokassa kahdeksan! Ojentaessaan meille tokoruusuketta, olin riemuissani kuin pikkulapsi, ja totesin vain, että tämä olikin meidän ensimmäinen ja viimeinen tokoruusukkeemme! :D Lähtökohtaisesti olen siis ajatellut Hoinan tokouran olevan tässä, mutta toki vuosien varrella treenaamme takuulla voittajankin liikkeitä. Koetavoitteita ei kuitenkaan enää ole, ellei sitten joskus saada liikkeitä kasaan. Ainakin päästiin tuosta ilkeästä aikapaineesta saada ykköstulos ennen sääntömuutosta! :) Ja huoltoaseman kauttahan mun piti kotiin ajaa, kun olin kakkukahvit luvannut ykkösen tullessa...

Kuva, jonka @belissahh julkaisi 11. 06ta 2015 klo 11.47 PDT

Paikalla makaaminen: 9 (viimeksi 8)

Seuraaminen taluttimetta: 8 (viimeksi 6)

Liikkeestä maahanmeno: 7 (viimeksi 9)

Luoksetulo: 8 (viimeksi 9)

Liikkeestä seisominen: 9 (viimeksi 8)

Noutaminen: 6 (viimeksi 7)

Kauko-ohjaus: 8 (viimeksi 6)

Estehyppy: 10 (sama viimeksi)

Kokonaisvaikutus: 9 (viimeksi 7)

Yhteensä: 164p. AVO1-tulos, 1. sija 

Möllikisat, 10.6.2015, Mynämäki

Laji: Agility
Koira: Chhaina 1v
Tuomari: Liisa Haapsaari
Paikka: Mynämäki

Kävimme tänään Chhainan kanssa viettämässä mukavan illan Mynämäellä ensin kavereiden ratoja ihaillen ja videoiden ja sitten itse pari rataa liidellen. Olikin oikein hauskaa, että tarjolla oli kaksi eri möllirataa samalle illalle - hyppy- ja agilityrata!

Ensimmäisellä radalla alun niistosta lähdin itse aivan liian myöhään liikkeelle, mutta odotin tarkoituksella, koska en vielä täysin luota siihen, että Chhaina lukitsisi esteen, jos lähden ennakoiden pois. Lopun takaaleikkauksessakin tuli pieni mutka, mutta selvisimme hienosti ensimmäisellä nollallamme ikinä maaliin - ja onhan tuohon koiraan tullut hurjasti vauhtia! Chhaina tosiaan ehti tehdä nollan ennen Hoinaa, sillä Hoinahan ei ole koskaan saanut edes mölleissä puhdasta rataa tulokseksi.

Toinen rata olikin sitten tosiaan agilityrata, jossa jännitin paitsi yhtä ohjausvalintaa, myös kontakteja ja pituutta, sillä kontakteillahan likka himmailee liian aikaisin, ja pituus puolestaan oli viime treeneissä Chhainan mielestä mukava portaikko... :D Tosiasiassa ainoa ongelmia aiheuttanut kohta oli nimenomaan se ohjausvalintapulma, nimittäin A-esteen jälkeinen hyppy ja sillä tehtävä käännös. Hoinalla olisin tehnyt siihen vastakäännöksen, mutta koska Chhaina tuskin osaa sellaista vielä lukea, en halunnut alkaa vaatia siltä moista kesken ratasuorituksen. Niinhän siinä sitten kävi, että venyneen käännöksen takia mutkaputkelle vienyt hyppysuora oli Chhainan hyppylinjojen suhteen pelkkää siksakkia, jolloin koira tietysti ajautui väärään päähän putkea. Likkahan ei sitä itse tiennyt, joten hienosti pääsimme hyvällä fiiliksellä maaliin. :)

Lopulta sijoituimme nollaradalla toisiksi ja "möllihylkäyksellä" eli kympillä kolmansiksi. Tästä se ura agilitykentillä - ja palkintopalleilla! - sitten alkaa! :)