Laji: Agility
Koira: Hoina 3,5v
Vetäjä: Annettu omatoimitreeni (Senni Huotari ja Anu Rajaheimo)
Paikka: ATT
Viime viikolla treenasimme keppien avokulmia molempien likkojen kanssa, ja koostin Hoinan treeneistä taas videopätkän. Videolla näkyvät kaikki toistot, joten kehitystä todella alkaa tapahtua, kun harhayritykset vähenevät. Tällä kertaa Hoina ei myöskään kertaakaan yrittänyt aloittaa keppien puolivälistä vaan oli sentään joka kerralla alkupäähän menossa. En tosin tiedä, koska uskaltaisi kokeilla noin suoria avokulmia ilman verkkoa. Uskon, että tällaisia hyviä verkkotreenejä pitää saada alle vielä muutamat ja lisätä omaa liikehäiriötä ennen verkon poistamista. Toistojen seassa on myös ensimmäisen leirin Anun radan tiukkia umpikulmia takaaleikkauksella. Ensimmäisellä Topteam-leirillä Senni neuvoi mua myös varioimaan palkkaamista, ja vaikka olenkin aika jämähtänyt tuohon palkan heittämiseen, muistin myös muutaman kerran käyttää etupalkkaa.
Lopuksi kokeilimme vielä jonkun radalle jättämä hyppytekniikkasarjaa ihan huviksemme. Kontakteja en ottanut tällä kertaa Hoinan kanssa ollenkaan, sillä nämä kepit ovat prioriteettilistalla huimasti korkeammalla. Oikeasti tällaisia täsmätreenejä pitäisi vaan käydä tekemässä paljon useammin, mutta viime aikoina hallilla on alkanut olla aamullakin sen verran porukkaa, että ollaan jouduttu lähtemään takaisin kotiin treenaamatta.
Laji: Elämä
Tekijä: Bea 22,5v
Vetäjä: Annettu omatoimitreeni (Mikko Lilja)
Paikka: Kaikkialla
Ensimmäiseltä Topteam-leiriltä saatu fysiikkavalmentaja Mikko Liljan läksy oli kiinnittää huomiota terveellisiin elämäntapoihin sekä lämmitellä myös oma kroppa ennen agilitytreenejä. Liikuntasivusto Heiaheiassa kerätään hyvinvointimerkintöjä, joihin kuuluvat mm. ajoissa nukkumaan meneminen, terveelliset ateriat ja aktiiviset työpäivät. Omaan elämääni mennyt kuukausi on tuonut melkoisen muutoksen ja hyvä niin, sillä viime leirin luennolla unesta, ravinnosta ja liikunnasta puhuttaessa kirjoitin vihkooni "kaikki retuperällä".
Lyhyesti lueteltuna olen lisännyt arjen hyötyliikuntaa, pidentänyt koiralenkkejä, alkanut liikkua myös ilman koiria, jättänyt ruoka-aikoihin vain hyvän maun takia tehdyt santsikierrokset väliin, juonut vähintään kaksi litraa vettä päivässä, nukkunut joka yö kahdeksan tuntia ja kiinnittänyt huomiota herkutteluun. Pääasiassa herkuttelen siis viikonloppuisin enkä silloinkaan ylenmäärin. Arjen hyötyliikunnan lisäämiseen on todella liittynyt auton jättäminen parkkipaikalla kauas kohteesta ja pidempien reittien valinta kaikessa kävelyssä. Lisäksi kotona saatan esimerkiksi kokata tasapainotyynyn päällä huojuen. Portaat olen lähes aina valinnut hissin sijaan, joten se ei varsinaisesti ole mihinkään muuttunut - sen sijaan ruoka-annosteni ulkonäkö on!
Vaikka varsinaista liikuntahaastetta ei vielä annettu, loin heti alussa Heiaheiassa kahvakuulatreeniohjelman, joka sisältää viikossa kaksi kahvakuulatreeniä, yhden venyttely- tai muun kehonhuoltopäivän sekä yhden lenkkipäivän. Tällä hetkellä menossa on viikko 4/9 ja suoritusprosentti on ollut täysi 100%. Jos en ole ehtinyt tehdä treeniä annettuna päivänä, olen kuronut ohjelman kiinni rästiin jääneiden treenien osalta. Lisäksi lepopäivinä olen useasti silti liikkunut jollakin tapaa arkiliikuntaa enemmän, ja jokapäiväisenä tavoitteenani on saada 10 000 askelta täyteen. Kannattaa joskus ottaa askelmittari päiväksi mukaan: tuohon 10 000 askeleeseen saa jo kävellä 7-8 kilometriä päivässä! Rehellisesti sanottuna olen itse joutunut melkein tuplaamaan päivän liikkumiseni saavuttaakseni tuon, koska mielestäni käveleminen on vaan aina ollut niin tylsää.
Kaikki kertomani on johtanut tässä kuukauden aikana siihen, että teen joka päivä lukemattoman määrän valintoja terveellisemmän elämän puolesta. Jos en mene pitkälle koiralenkille aamulla, teen sen illalla; jos syön jäätelön, en saa sokeriton päivä -merkintää ja käytän siinä herkuttelukiintiötäni; jos en kävele muuten päivän aikana, pitkän koiralenkin tulee olla pari kilometriä pidempi kuin muuten; jos jätän treenin väliin tänään, teen huomenna kaksi treeniä. Parasta tässä kaikessa on tietysti ollut se, että muutos on ollut hyvinkin kivuton ja positiivinen kokemus, ja painoakin on lähtenyt jo pari kiloa. Lisäksi lihaskuntoni on selvästi parantunut: alussa en meinannut jaksaa tehdä treeniohjelmaa edes kuuden kilon kahvakuulalla, mutta tällä viikolla tein jo lähes kaikki liikkeet joka sarjassa 10-kiloisella.
Miksi sitten näyttää siltä, että olen kerrankin oikeasti innostumassa terveellisemmistä elämäntavoista ja pakottamatta liikkumisesta? Syitä on monia. Ensinnäkin Heiaheia on suuri kannustin: minuun vain iskee niinkin simppeli palkitsemisjärjestelmä kuin uuden merkinnän saaminen tehtyä aktiviteettia vastaan. Lisäksi homma on ollut helppoa: olen kotihiiri, joten TV:n ääressä samalla kuulailu tai venyttely saavat ajan kulumaan ja huomion pois hikoilusta ja rääkistä. En myöskään ole dieetillä, vaan pyrin pysyvään muutokseen, joten painon putoaminen on vain mukava lisä siihen. Mikään ei siis ole kiellettyä, kunhan määrät pysyvät kohtuullisina - kun on juhlapäivä, saa syödä sen mukaisesti. Pisteenä i:n päällä olivat vielä Mikon konkreettiset neuvot hyötyliikunnan lisäämiseen sekä joukkueen tuoma ryhmäpaine. En osaa sanoa, onko tämä pysyvä muutos, mutta toivon todella niin. Ainakin pituusennätys on jo saavutettu! :)
Seuraava leiri on tosiaan jo tulevana viikonloppuna, ja olen selvästi treenannut oikeaa lajia, sillä siellä on luvassa lisää kahvakuulatreeniä. Oma treeniohjelmani toki jatkuu vielä viitisen viikkoa, minkä jälkeen kokeilen jonkin toisen lajin ohjelmaa. Hauskinta elämäntapamuutoksessani on se, että Heiaheiaan on kannustamanani liittynyt koko perheeni! Siellä me sitten peukuttelemme toistemme askelkyykyille. :D Saa nähdä, miten muutos vaikuttaa kakkosleirin kuntotestituloksiin - ainakaan en aio enää seota askelissa, sillä sain eilen valmiiksi omatekoiset askeltikkaat. Voin kertoa, että ne tulevat olemaan kovassa käytössä etenkin tällä viikolla!
Laji: Agility
Koira: Hoina 3,5v
Vetäjä: Annettu omatoimitreeni (Ville Liukka)
Paikka: ATT
Huh! Aika ei ole millään meinannut riittää videomateriaalin editoimiseen samalla tahdilla kuin olemme treenanneet. Siksi tein tietoisen päätöksen jättää kaikkien Topteam-läksyjen koostamisen aivan seuraavan leirin liepeille. Jotta kuitenkin vältyttäisiin mammuttipostauksilta, raportoin jokaisen valmentajan antamat läksyt erikseen aloittaen nyt Villen ratatreeneistä.
Villen läksyjä harjoittelin ensin Chhainan kanssa, koska hitaammalla koiralla rataprofiilien haltuun ottaminen oli huomattavasti helpompaa - itse kun en ole mestari sellaisissa treeneissä, joissa rata on esteiden sijainnilta sama mutta suoritettava estejärjestys vaihtelee. Villen ratoja onkin tullut otettua useaan otteeseen eri treenikerroilla ja eri koirilla.
Radoilla harjoiteltiin eritoten takaakiertoja, valsseja ja persjättöjä. Rimoja tuli näillä treenikerroilla alas enemmän kuin pitkään aikaan, mutta jätin pudottelut huomioitta. Keskityin mieluummin olemaan siellä, missä haluan oikeasti olla, enkä siellä, missä koira pitää rimat ylhäällä - siedätyshoitoa siis! Lisäksi monessa kohtaa syynä pudottamisiin tai kolahteluihin olivat puhtaasti omat huudahdukseni tai hitauteni. Ohjaamiseni videolla onkin paikoin aivan kamalan huolimatonta, mutta en lähtenyt puuttumaan myöskään siihen vielä tässä vaiheessa tai olemaan turhan ankara itseäni kohtaan. Koska suurin tavoitteemme Topteamissä on nimenomaan kehittää ratavarmuuttamme, ainoa tavoite treeneihin mentäessä oli saada ainakin jokin rata toimimaan puhtaasti. Oli hienoa huomata, että kaiken hinkkaamisen sekaan todella mahtui myös puhtaita jopa 17 esteen ratoja! Enää en siis voi sanoa, ettemme koskaan treeneissäkään olisi tehneet nollaa! :)
Ensimmäisessä treenissä en ajatellut ohjaamisia ollenkaan - opettelin vain radan ja tavoittelin puhdasta suoritusta. Kummallisella kaukoniistolla ja muutenkin väljillä ohjausvalinnoilla saimme kuin saimmekin nollan tehtyä, ja tämä riitti minulle mainiosti. Etuna näillä radoilla toki oli se, ettei minun tarvinnut liikkua ringin keskellä paljonkaan, vaan saatoin antaa Hoinan tehdä hommia rauhassa. Silloinhan yhteistyömme usein toimiikin. Ensimmäinen rata on videolla välillä 0:00-0:45.
Toisella radalla teemana olivat takaakierrot ja persjätöt. Saksalaistakin olisi ollut mahdollisuus kokeilla, mutta jo Chhainan kanssa olin niihin aivan liian hidas. Tämä rata kuului siis erityisesti niihin, jotka minun täytyi ensin testata Chhainan kanssa ennen kuin edes uskalsin haaveilla Hoinan kanssa kokeilemisesta. Koska Chhaina irtoaa takaakiertoihin todella hienosti, jännitin erityisesti Hoinan kykyä todella kuunnella käskyä kiertää este - yleensä kun olen pitkälti vienyt Hoinan takaakiertoon. Yllätyin positiivisesti tässä, joskin välillä toistoissa näkyi myös yksi takaakiertojemme ongelma: mahdottoman tiukasti esteelle tulo niin, että jo Hoinan nenä tai rintakehä pudottaa riman. Myös esteiden ohituksia takaakiertojen ja persjättöjen yhdistelmissä tuli. Oli kuitenkin mukavaa huomata, että treeni ja koiran pakottaminen hyppäämään hyvässä kulmassa ja "kiire"-tilanteissa näytti tepsivän - toistoilla saatiin siis onnistumisiakin.
Lisäksi tuon kakkosradan peilikuvaversiossa kohdasta 1:49 eteenpäin sain kenties koko omatoimitreenikauden palkitsevimman oivalluksen. Ensin nimittäin hakkasin päätä seinään toisto toiston perään eri ohjauksilla koiran silti karatessa aina väärälle esteelle. Kun kuitenkin pysähdyin ajattelemaan ja vertasin omaa ohjaamistani peilikuvana onnistuneeseen versioon, huomasin heti eron omassa toiminnassani!
Villen henkilökohtainen läksy meille oli vastakkaisen käden valssin harjoittelu valssiradalla, joka oli treeniratanamme jo leirillä. Videolla läksykohta rata on tarkalleen välillä 3:14-4:30 ja vastakkaisen käden valssi tapahtuu tuolla kolmannella hypyllä (keskimmäinen kolmesta rinnakkaisesta hypystä) suunnasta riippumatta. Alun kangertelujen jälkeen Hoina alkoi kääntyä todella mukavasti. Videolta toistot nähtyäni hihkuin ääneen, kun näin niin selvästi kerrankin sisäistäneeni itse uuden asian. Palkitsevimman videonkatseluhetkeni koin siis juuri näitä toistoja katsoessani ja niitä leirin räpellyksiin verratessani. Kolmen vuoden jälkeen alkaa tuntua siltä, että me todella kehitymme!
Kohdasta 4:33 videon loppuun saakka oli mielestäni mukavin treenirata. Itselleni se oli hämmästyttävin kokemus siksi, että Hoina todella alkoi sietää vedättämistä ja alkoi välillä vähän liiaksikin varoa takaakiertoja, kun aloin sanoa aina niille lähettäessäni "rauhassa". Näillä treenikerroilla myös itselläni oli paras asenne ja keskittyminen: en heilunut, huitonut, kiristellyt hampaita tai huudellut turhia - päinvastoin hallissa oli Chhainan räksytystä lukuunottamatta hiirenhiljaista. Tältä radalta saadun 17 esteen nollaradan muistan takuulla ikuisesti, ja sen voin jo sanoa antaneen minulle jonkinlaisen rauhan, luottamuksen ja flow'n tunteen. Ei se parasta ohjaamistani ollut, mutta ihan oikeasti kaikkine takaakiertoineen, lähettelyineen ja jopa pienine vedättämisineen kehaisisin suoritustamme omalla koirakonurallamme jo jonkinlaiseksi läpimurroksikin. Lienee siis sanomattakin selvää, että itsearviointi Villen radoilta ei teknisesti ole korkea mutta sujuvuus ja kehityksen näkyminen parhaimmistoamme! :) Kommentoida saa ja pitää!
Laji: Agility
Koira: Hoina 3v
Vetäjä: Omatoimitreeni
Paikka: Att
Varsinaisesta Topteam-leiristä tulee isompaa juttua pääblogimme puolelle, jahka joskus sellaisen ehdin rustaamaan, mutta tänään laitan pikaisesti ensimmäiset läksytreenimme. Sennin esteklinikalla saimme ohjeeksi jatkaa keppien treenaamista erilaisilla häiriöillä ja palkkaamistavoilla. Tänään kepit olivat sivuosassa, mutta teimme muutaman toiston avokulmalla niin, että ensimmäisessä välissä oli verkko apuna ja itse olin paikoillani keppien lopussa. Liikkuvaa etuhäiriötä Hoina ei vielä kestä, joten aloitamme tällä. Ilman verkkoa se ei myöskään löydä avokulmaa vaan yrittää epätoivoisesti aloittaa kepit aivan keskeltä. Tämä on siis tulevan kuukauden projekti.
Anun treeneissä emme koskaan päässeet testaamaan suorasta putkesta takaaleikkausta pituudelle, joten tein nyt samankaltaisen kohdan. Lisäksi kokeilimme samaa muurilla toiselle puolelle, mikä osoittautuikin paljon vaikeammaksi minulle ohjata! Lopuksi neppailin koiraa takaaleikkauksiin ja tiukkoihin valsseihin renkaalla.
Laji: Pelastus (rauniot ja maasto)
Koira: Hoina 3v ja Chhaina 1,5v
Vetäjä: Varsinais-Suomen Pelastuskoirat ry
Paikka: Turku
Kuluneiden kolmen viikon aikana olemme viettäneet illan pari viikossa VSPK:n tutustumiskurssilla täällä Turussa. Kurssi koostui yhdestä luentoillasta, raunio- ja maastoetsintätreeneihin osallistumisesta ilman koiraa, ja nyt lopuksi sunnuntaina rauniotreeneistä koirien kanssa.
Mehän osallistuimme kyseiselle kurssille Herra B:n aloitteesta, sillä Nepalin maanjäristysten jälkeen häntä kiinnosti kokeilla sellaista koiraharrastusta, josta olisi oikeasti jollekulle hyötyä. Omasta puolestani tiesin jo ennen kurssille menoa, että tämä ei ole mun juttuni. Homma on yksinkertaisesti liian aikaavievää ja sitovaa.
Videolla näkyy treenien tunnelmia niin ilman koiria kuin niiden kanssakin. Mua tämä kurssi palveli loistavasti, sillä rakastan kokeilla uusia koiraharrastuksia, vaikka ne eivät koskaan tulisikaan osaksi arkeamme. Olikin mahtavaa päästä ryömimään maan alla monenkymmenen metrin mittaisissa tunneleissa ja makoilla metsässä minuuttitolkulla hiirenhiljaa. Nautimme molemmat todella kurssista, mutta emme silti aio hakea keväällä peruskurssille.
Kuten arvata saattaa, viimeinen koirallinen kerta oli kummallekin meistä kohokohta. Herra B ohjasi Chhainaa ja mä Hoinaa. Likat pääsivätkin vähän yllättämään, kun hömppähauissakin ihan alkeissa oleva Chhaina löysikin kaikki maalimiehet nopeasti ja Hoina taas kangerteli, vaikka osaa metsässä etsiä todella hyvin. Chhaina olikin kuin luonnonlahjakkuus: kouluttajat kehuivat sitä kovasti ja sanoivat, että sillä on ilmaisukin jo melkein valmiina, kun oli aikeissa komentaa maalimiestä palkkaamaan nopeammin! Hoinasta sen sijaan näki, että kun mä jätin avustamisen pois, se joko kyseli multa tai ei tiennyt, mitä sen pitäisi tehdä. Raunioillekaan se ei lähtenyt kiipeämään etsintävaiheessa ennen kuin kehotin sitä, vaikka tallausvaiheessa se kekkuloi joka tolpalla!
Ennen varsinaista treeniä olimme siis tosiaankin tallanneet alueen, jolloin kävelytimme koiria raunioilla ja käytimme niitä tunnelin aluissa ja roskispiiloissa. Olikin ihanaa nähdä, miten pelottomasti molemmat likat tepastelivat niin itse raunioilla kuin esimerkiksi tiilimurskallakin. Kaikki tämä vaan vahvisti käsitystäni siitä, että nämä koirat ovat todellakin alustavarmoja. :)
...Ja itse asiassa olivat nuo treenit sen verran mukavia, että olen jopa harkinnut ottavani yhteyttä paikalliseen PK-seuraan ja kysyväni, josko he huolisivat maastotreeneihin mukaan pari "ihan vaan harrastelijaa"!
Laji: Agility
Koira: Chhaina 1,5v
Tuomari: Mika Moilanen ja Henri Luomala
Paikka: Lieto
Tälle päivälle olin ilmoittanut Chhainan hurjaan neljään starttiin, mikä kadutti heti ilmoittautumisen jälkeen. Onneksi me oltiin tänään säästäväisellä tuulella ja käytettiin starteista vain kaksi - Chhaina veti upeat tuplanollat! Niinpä nousimme heti kahdella ensimmäisellä yrittämällä kakkosiin - ja kuukaudessa kisauran aloittamisesta! Kaikki nollat tulivat alle 20 päivän sisällä. :)
Loput tämän päivän startit säästimme tuleviin TSAU:n kisoihin. Nyt täytyy vaan jänskätä, ehtivätkö juoksut alkaa kahden seuraavan viikon aikana. Lokakuussa kun ei juuri muutoin päästä kisaamaan kuin kotikisoissa hieman ennen kuun puoliväliä, ellei sitten jossakin lähistöllä ole iltakisoja. Uskon kuitenkin, että ne juoksut tulevat juuri sopivasti niin, että koko lokakuu menee taukoiluksi kisoista.
Chhainan kanssa on kyllä mieletöntä kisata, kun se on joka radalla niin kuulolla. Etenkin tänään toiselta radalta en uskaltanut nollaa edes yrittää tavoitella, kun lähes 90 asteen avokeppikulma oli meille täysin treenaamaton. Onneksi Chhaina handlaa sitten tuon keppitakaaleikkauksen hienosti! :)
Tauon aikana meidän on tosiaan tarkoitus treenata kontaktit nopeammiksi ja varmemmiksi sekä keppejä itsenäisemmiksi verkkojen avulla. Lisäksi Hoinan Topteam-treenit tulevat varmasti takaamaan sen, että itsenäisistä treeneistä emme kyllä taukoile! :)
Jälkimmäinen rata tuli myös videolle, kiitos Annun!
Tänään käytiin kolmen startin kisamatkalla Kirkkonummella. Radat olivat huippukivoja, mutta tänään menestyksen esteeksi muodostui suuren suuri nenä. Bongattuaan ensimmäisellä radalla puomin juuresta jotakin syötävää Chhaina haisteli samaa paikkaa joka radalla. Kahdella kolmesta radasta tosin tuli rimoja tai muurin palikoita alas, mutta keskimmäinen rata olisi ollut nolla ilman punaista possun nenää, jonka saama vainu veti pidemmän korren houkuttelevuuskisassa putken suuta vastaan. Kyllä harmitti! Toisaalta olen erityisen tyytyväinen kepeistämme tänäänkin: onnistumisprosentti täysi sata jälleen, ja alan vihdoin luottaa koiraan sisäänmenoissa! Se hakee ne niin hienosti suuremmastakin vauhdista itse!
Rimojen alastuloista osa johtui ainakin omasta hitaudestani, sillä korisin flunssaisena kentällä kuin mikäkin kauhuolento. Etenkin hyppyradan jälkeen - ja jo ennen, nimittäin rataantutustumisessa - sisäänhengitys kulki vain pienen aukon kautta kurkussani. Huomenna on siis asennoiduttava paineensietokyvyllisesti suurempaan haasteeseen, sillä edessä on vain kaksi starttia. Kurkku kiittää.
Kisapäivän saldona oli siis 10, 5 ja 5, joista kahdella jälkimmäisellä pääsimme palkintopallin kolmannelle sijalle! Chhaina oli tästä hyvin iloinen, sillä se voitti paitsi nannaa, myös pari lelua tänne Helsingin kämpän tylsyyteen täksi illaksi! Onneksi ihanat Roosa ja Penni vastasivat voitokkuudesta tänään - kaksi voittoa ja yksi nolla! Jee ja onnea vielä! :) Huomenna menemme samalla nelikolla Järvenpäähän!
